Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää koiranpentua!
31.08.2015 |
Se ulostaa lattialle, puree ja näykkii. Koira on ollu mulla nyt kahden viikon ajan enkä tiedä minne mä voisin sen antaa. Kasvattaja ei ota takasin ja kukaan ystävä tai perheenjäsen ei haluu sitä. En vaa jaksais kattella sitä enää.
Kommentit (50)
Ota yhteyttä heti kuntasi eläinsuojeluvalvojaan, että tulee hakemaan sen pois. NYT HETI !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tosi rankkaa mun koiranpennun kanssa. Olin miettinyt sen pois antamista, koska tuntu etten osannut kouluttaa sitä yhtään ja olin liian kärsimätön mut olin erossa koiranpennustani viikonlopun, ja sit tajusin kuinka ikävä mulla sitä tulis.. Luin netistä koirafoorumeilta vinkkejä, ja tuntu että olin ainoa kenen koira ei osannu mitään ja kaikki muut oli huippu koirankouluttajia yms. No koulutin sitä silti, hihnassa ei liikuttu ennen ku lopetti vetämisen, sisäsiistiksi sain opetettua tosi helposti sillä et me seistiin ulkona niin kauan ku se teki hätänsä sinne ja sit kehuin PALJON ja annoin nameja. Ylipäätänsäkin positiivisuus ja kehuminen on parempi kasvatusmuoto kun se että torjuu. Jos se teki sisälle sattumoisin, niin en huomioinut. Nyt koirani on 2v eikä oo tehnyt sisällä varmaan 1v 7 kk iiiikinä ja se on riittävän tottelevainen muutenkin. Jos et jaksa panostaa, niin etsit sille uuden ja hyvän kodin ja teet sen nyt.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 13:10"]
Voi h******i mikä urpo olet AP! Koira ei fysiologisesti edes pysty pidättelmään ennenkuin siinä 5-6 kuukauden vaiheilla. Toivon todella että kukaan ei ota mitään lemmikkiä noin heppoisin perustein kuin sinä olet tehnyt. Etsi koirallesi hyvä koti (ei Keltaisesta pörssistä, päätyy raukka vielä pentutehtaaseen tms!!!). Ihmettelen myös sitä kuinka (epä)eettinen koiran kasvattaja on kun ei ota sitä takaisin. Olet lienee hankkinut koirasi pentutehtaasta. Jos kyseessä rotukoira papereilla ota yhteyttä Kennelliitton (esim. rotuyhdistys uudeleen sijoittaa). Jos koira paperiton niin paikallinen eläinsuojeluyhdistys esim HESY. Tee eded jotain oikein ja varmista että koirasi päätyy turvalliseen ja rakastavaan kotiin.
[/quote]
No se on varmaan joku Virosta rahdattu pentu niin ei todellakaan kasvattajaa kiinnosta kuin eurot taskussa. Toivottavasti pääsee nyt parempaan kotiin ja on edes terve.
Onpas täällä tuomitsevaisia ja hätäisiä ihmisiä. Ihan oikeasti, ei tuo ap ole välttämättä mikään paha ihminen tai ihmissaasta, vaan voi olla vain tilapäisesti järkyttynyt pennun vaatimasta hoivasta ja huomiosta. Se voi tulla ensimmäisen koiran ostajalle järkytyksenä vaikka koiran ostopäätös olisi erittäin harkittu. IHminen joka on tottunut kotona rauhaan ja vapaaseen oleskeluun ja ajatteluun voi järkyttyä kun siinä yhtäkkiä onkin joku jatkuvasti touhuava ja huomiota vaativa otus jossa on kiinni ympäri vuorokauden. Mutta jos vaan halua on, niin siihen kyllä sopeutuu, kuten vaikka lapsen syntymäänkin.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 13:06"]Ap, jaksa nyt vaan. Tiedän, että varsinkin ensimmäisen koiran ottaminen voi olla järkytys, kun se vastuu on niin kokonaisvaltaista ja pentu vielä iässä jossa vaatii jatkuvasti huomiota ja hoitotoimenpiteitä kuten pissojen siivoaminen, sisäsiistiksi opettaminen jne. Ei siinä ole mitään pahaa jos kokee noin. Muistan kun minä itse otin 19-vuotiaana ekan oman koirani, minä ITKIN että mihin olen itseni laittanut, hyvästi vapaa elämä, ja oikeasti pelkäsin miten selviän.
Mutta tuo menee ohi. Pentu kasvaa ja siihen kiintyy, ja lisäksi se oppii asioita koko ajan jolloin se ei ole niin vaativa enää. Ja se rauhoittuukin siitä vähitellen, ja kohta sitä on ikävä sitä pentua joka riekkuu ja räksyttää ja näykkii ja juoksee hullunrinkiä pitkin asuntoa. Itselläni on ollut koiria jo 20 vuotta ja kasvatankin, vaikka alku oli niinkin karu että itkin opiskelijakämppäni lattialla suremassa miksi pennun otin. Se oli vaan sellainen shokki uudesta elämäntilanteesta, eikä sellainen tarkoita että on jotenkin paska ihminen tai huono koiranomistaja.
[/quote]
Heh, mullakin tuli flash backina ensimmäinen aamu 10 vuoden takaa. Olin 18-vuotiaana hommannut ensimmäisen koirani, josta olin unelmoinut koko ikäni. Ekana aamuna kaduin suunnattomasti, kun pentu vikisi ja riehui ennen sianpierua. Ala siinä sitten siivoamaan pissoja ja kakkoja. Mietin myös, että mitä hittoa olin mennyt tekemään ja tätäkö se tulee olemaan koko koiran eliniän. Se aika kuitenkin meni nopeaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuri sinunlaisia omistajia tarvitaankin. Voi luoja!! Koiraparka! Itsellä pentu myös ja välillä kysytään pitkää pinnaa mutta ne ilonhetket vie aina voiton. Ai niin, mähän olenkin koiraihminen!
Kiitos ap. Nyt taas muistin miksi en halua koiraa. Pentujen ärsyttävät hampaat joilla ne purevat ja näykkivät... yyyh.
Minkälainen kasvattaja ei ole tukemassa uutta omistajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ottaa myös aikuisen koiran. Niitäkin on runsaasti vailla kotia ja heikot mahdollisuudet jatkaa elämää, jos uutta kotia ei löydy.
Mä voin kasvattaa koiran. Lähetä se tänne sisäoppilaitokseen. Sääli vaan, että se sitten kiintyy minuun eikä sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi kaikki, olen tosi turhautunut tilanteeseen enkä viime yönäkään saanut nukuttua kunnolla pennun takia. Olen hoitanut pentua hyvin, joten paskaksi omistajaksi turha syyttää. En ole antanut turhautuneisuuteni heijastua koiran kohteluun. Olen yrittänyt leikittää (ja näin väsyttää) sitä aina kun olen ehtinyt. Pidän paljon pennusta ja olenkin haaveillut koiranpennusta jo pitkään. Kai tämä oli vain turhautunut avautuminen tänne. En usko, että annan sitä pois vaikka mieli tällä hetkellä tekisikin antaa. Anteeksi vielä kerran :(
Juuri tuon takia en hankkinut enää koiranpentua! Ostin 3-vuotiaan ihanan sisäsiistin ja koulutetun koiran.Ei koskaan enää koiranpentua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 13:43"]
Anteeksi kaikki, olen tosi turhautunut tilanteeseen enkä viime yönäkään saanut nukuttua kunnolla pennun takia. Olen hoitanut pentua hyvin, joten paskaksi omistajaksi turha syyttää. En ole antanut turhautuneisuuteni heijastua koiran kohteluun. Olen yrittänyt leikittää (ja näin väsyttää) sitä aina kun olen ehtinyt. Pidän paljon pennusta ja olenkin haaveillut koiranpennusta jo pitkään. Kai tämä oli vain turhautunut avautuminen tänne. En usko, että annan sitä pois vaikka mieli tällä hetkellä tekisikin antaa. Anteeksi vielä kerran :(
[/quote]Halaus sulle! Sinusta tulee ihan varmasti hyvä koiranomistaja. Muistan itsekin, että olin aluksi ihan kauhuissani (ensimmäiset pari kuukautta) pennun saapumisen jälkeen. Hoidin sitä parhaani mukaan, mutta olin ihan järkyttynyt siitä, miten paljon sotkua, vaivaa ja heräilyä se aiheuttaa. Nyt kun se on 2-vuotias, on vaikea edes muistaa noita aikoja. Se on aivan ihana olento, en koskaan luopuisi siitä, se on meidän koko perheen silmäterä. Mutta ekat kuukaudet todellakin olivat rasittavia.
Tänne saa tuoda hauvan! Ei piikille:( Pääsee toinen hyvään kotiin. Kirjoita minulle: syyssade1@luukku.com
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: tuo viimeinen kommenttisi kuulostaa paljon fiksummalta ja ymmärrettävältä kuin edellinen tektisi. Tuota baby blues vaihetta kokee kaikki, kun vastuuta ja ajanmenoa ja sotkua tulee niin paljon. Väsymys on ymmärrettävää mutta se, että kahden viikon jälkeen on jo antamassa pentua pois ja tarjoamassa sitä kasvattajalle ja kaikille sukulaisille on vähän liian epäkypsää. Järjestä tilat ja ajankäyttö sen mukaan, että pärjäät pennun kanssa, älä anna sen tehdä mitään nyt, mitä et antaisi sen tehdä täysi-ikäisenä koiranakaan (esim. nukkua sängyssä, hyppiä sohvalle). Pidä säännöllinen rytmi. Vie pihalle aina pennun herättyä, syötyä, riehuttua ja heti kun se alkaa nuuskia jotain nurkkaa paikallaan pyörien. Kehu aina tuloksesta iloisesti. Kun pentu on rokotettu, hakeudu muiden koiraihmisten seuraan ja koita hakeutua muiden koiranpentujen kanssa tekemisiin, sosiaalista pentua nopeasti. Ilmoittaudu johonkin pentukurssille, jossa saat vertaistukea ja neuvoja muilta samassa vaiheessa olevilta. Sinulla ei varmaan koskaan ole ollut eläintä, jos tuo pentuvaiva tuntuu niin ihmeelliseltä ja vaativalta? Hommaa kirjakaupasta tai kirjastosta vaikka Tuire Kaimion kirjat, saat paljon apua ja vinkkejä lempeään pennun kasvatukseen ja koulutukseen. Jos et kertakaikkiaan tunnu sopeutuvan vaivannäköön ja vastuuseen, anna pentu suosiolla pian pois parempaan kotiin. Et varmaan hommannut koiraa vastuulliselta kasvattajalta, koska kasvattajalla ei ole kiinnostusta koiran hyvinvoinnista tuon enempää. Vai kysyitkö edes neuvoja vai tyrkytitkö vaan heti takaisin ja vaadit rahoja pois?
Mitäs kun saat lapsia? Oli vissiin joku hetken päähänpisto tuo koira? Mutta älä ihmeessä piikille vie,terveellä eläimellä oo oikeus elää! Laita ilmoitus ja anna jollekkin.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 13:49"]Minkä rotuinen pentu on?
[/quote]
Sheltti
Kyllä ne jotkur rodut oppii tosi nopeasti sisäsiisteiksi, JOS jaksaa nähdä vaivaa. Meidän eka villakoira oli sisäsiisti 4 kk iässä ja toinen 3 kk:n. Molemmat kääpiövillakoiria.
Ai niin ja AP on kusipää.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 13:49"]Minkä rotuinen pentu on?
[/quote]
Sheltti
[/quote]
Tuo on aivan ihana rotu ja hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi. Uskon, että saat siitä upean ystävän pitkäksi aikaa. Nyt sinulta tarvitaan kärsivällisyyttä, sitoutumista koiran hoitoon ja tsemppiä. Kyllä sinä pärjäät. Monille ihmisille tulee koiranpentujen kanssa mustia hetkiä, tuntuu, ettei se ikinä opi mitään. Riehuu, kusee lattioille, ärsyttää jne.
Kaveri oli antamassa sietämätöntä labbiksen pentuaan pois äskettäin. Päätti purra hammasta. Nyt heillä on aivan hurmaava aikuiseksi kasvanut koira.
No nyt se pentu söi ap:n modeemin.
Toisaalta on ihan hyvä, jos jo tuossa vaiheessa huomaa, että kiinnostus ei riitä eikä jaksa itse venyä. Pentu ei tule muistamaan pikavisiitistään mitään. Ap opettelee sitten vaikka seurustelusuhteessa vuorovaikutustaitoja ja sitä, että mikään ei tule ilmaiseksi vaan vaatii vaivannäköä.
p.s. Mikä se rotu on???