Onko koirani menetetty tapaus? (Hihnakäytös)
Koirallani lievänä ollut ongelma on pahentunut niin, että olen alkanut vältellä ulkoilutuksia niihin aikoihin kun tiedän että muita koiria on liikenteessä. Herään siis aamulla klo 5 käyttämään koiran, ajan töistä kotiin n. 12 aikaan kun tiedän suurimman osan olevan töissä, ja iltapäivän pitkän lenkin teemme taajaman ulkopuolella, ajan autolla syrjäiselle metsätielle ja käymme siellä pitkän lenkin. Iltapissalenkin käymme vielä 12 aikaan illalla. Ennen koira rähähti satunnaisesti, jos toinen koira provosoi sitä. Yleensä ohitti nätisti, muualle katsoen. Koira on ollut minulla kolmevuotiaasta asti, ja kun tuli minulle alistui kaikelle ja kaikille, ja pelkäsi melkeinpä kaikkea. Nyt neljä vuotta myöhemmin on saanut rohkeuttansa takaisin, ehkä liiankin kanssa.
Ongelman nimi on yleinen: remmirähinä. Koirani menettää kaiken kontrollin, ei kuuntele, eikä näe mitään muuta kuin toisen koiran jolle äristään ja rähistään koko 20 kilon voimalla. Koiraan ei siis saa mitään yhteyttä kun tilanne on kohdalla. Nykyään aloittaa rähinän jo pitkän matkan päästä. Koirani on muuten maailman lupsakoin ja kiltein tapaus, oikea sylivauva mutta eilen meinasi puraista minua kun yritin kiinnittää koirani huomiota minuun ja kosketin kuonoa, saadakseni hänet herpaantumaan tilanteesta. Nyt ymmärsin, että minun on haettava apua koiran kanssa.
Onko muut saaneet remmirähjästä kunnollista koirakansalaista? Olen valmis pitkään ja kiviseen tiehen kunhan tuo käytös paranisi. Koirani on meille uskomattoman rakas perheenjäsen.
Kommentit (56)
Tiesin, minkä haukkuryöpyn tuo Vilanderin menetelmän ehdottaminen aiheuttaa. Se oli kuitenkin AINOA menetelmä, joka meillä auttoi.
Hei, ja kiitos kaikille vastauksista. :)
Otin yhteyden koirakouluun, ja olen tyytyväinen erittäin nopeasta ja asiallisesta vastauksesta. Saatiin aika kolmen viikon päähän. Siellä käydään läpi perusasioita ja aletaan hiomaan koirastani mallikelpoista kansalaista :)
Sitä ennen en enää välttele koirakontakteja vaikka hirvittää. Anteeksi vain kanssalenkkeilijät! Onneksi apua on saatavilla, ja onneksi ymmärsin hakea sitä.
-ap
Minkä rotutyypin edustaja koirasi on? Nyt teet vaan tämän kolmen viikon ajan kaikkesi oman itsesi tsemppasmiseen. Älä ole huomaavinasi vierasta koiraa, yritä pitää pulssi ja hengitys normaalina, askel rentona jne. Äläkä nyi tai kivahtele tms negatiivista tai kiihdyttäväö koiralle. Ja mikään nami ei koskaan auta kiihtyneelle vaan niilke, joille toimii niin toimii niin että kiihtymys pidetään pois. Älä vaan ala selättää, kuristaa, puristaa, läpsiä tms koiran kiihtyessä.
Jos koiraa ulkoiluttaa joku muu tai muualla, miten käyttäytyy? Eli pelkääkö itse vai suojeleeko sinua vai puolustaako reviiriään?
Meillä kaksi uroskoiraa, molemmat dominoivista, reviiritietoisista roduista. Molemmilla taipumusta rähjäykseen.
Vanhempi, itsevarmempi koirista on rähjännyt (eli haukahtaa pari kertaa ja saattaa joskus äristä pahan kuuloisesti) vieraammille aikuisille uroksille jos ovat sattuneet samalle lenkkipolulle. Nuorempi, epävarmempi on ollut aina selvästi enemmän perinteinen remmirähjääjä (eli päivästä riippuen on repinyt hihnassa ja räyhännyt koiralle kuin koiralle, poislukien pennut). Olen vuosien aikana ottanut stressiä ja ahdistunut näistä tilanteista varmasti enemmän kuin koirat itse. Yrittänyt kouluttaa, kieltää, palkita, ohjata, opettaa, lopulta myös vältellyt kohtaamistilanteita (virhe!). Hävennyt muiden koiran omistajien tuomitsevaa asennetta. Joskus tilanteet ovat tulleet niin arvaamatta, ettei aikaa reagoida ole mulla omistajana ollut. Hihna on kiristynyt liikaa, koirat on satavarmasti aistineet ahdistukseni ja saaneet siitä vain lisää tulta räyhäykseensä.
Nykyisin en ota stressiä. Örisköön ja ärisköön jos haluavat kunhan eivät vaan satuta ketään. Räyhääväthän ne sudetkin toisia susia nähdessään. Mitä tästä rennommasta asenteestani on seurannut? Vanhempi koira on lopettanut räyhäyksen käytännössä kokonaan (johtuukohan sitten iästä?). Kulkee tosi nätisti vierellä, ehkä luo muutamia katseita vastaantulevaan koiraan, joskus saattaa örähtää kuin arvovaltansa näyttääkseen. Nuorempi räyhää silloin tällöin edelleen mutta ei enää niin paljon, monesti pari napakkaa sanaa riittää hillitsemään "kohtausta". Koira ilmentää ainakin osittain omistajansa tunnetiloja!
Ja alkakaa jo nyt treenata lenkillä kontaktissaoloa, kun on rauhallista.
Heitä koira maihin kylkiasentoon ja pidä siin niin kauan että rauhoittuu. Istu vaikka päälle. Se on koira ei ihminen.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 09:55"]
Jos koiraa ulkoiluttaa joku muu tai muualla, miten käyttäytyy? Eli pelkääkö itse vai suojeleeko sinua vai puolustaako reviiriään?
[/quote]
Nostaa älämölön, vaikka koiraalle vieraampi ihminen taluttaisi.. Toisen koiran ei tarvitse edes vilkaista koiraani, riittää kun se näkyy jossain kävelemässä. Koirani on lapinkoira. Luonteeltaan melko pehmeä, oppii nopeasti jos vain on motivoitunut.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 09:57"]
Heitä koira maihin kylkiasentoon ja pidä siin niin kauan että rauhoittuu. Istu vaikka päälle. Se on koira ei ihminen.
[/quote]
No en todellakaan heitä. Toivottavasti sinulla ei ole koiraa etkä sellaista ikinä saa. Asenteesi on oksettava. -ap
Pevi-kouluun vaan, saat 3 viikossa rennon ja tottelevaisen kaverin rähjääjän tilalle!
Onko teillä toimivia palkitsemistapoja nirppiskoiralle? Ja vinkkejä miten pysyn rauhallisena kun tilanne tulee päälle. -ap
Miksi sitä pitäisi palkita ohitustilanteessa? Siis jos se kerran toimii väärin.
Minä suosittelen koirakoulua, seuraa-käskyn harjoittelua ja valjaita. Itsellä on kokemusta remmirähjästä saksanpaimenkoirasta, jossa rähjäämiselle oli selkeä syy: sitä oli pentuna purtu hihnassa ollessaan. Vapaana se ei rähissyt - koska pääsi karkuun. Joko kyseessä on dominanssi tai sitten pelko. Kerrot koirasi olleen aiemmin pelokas. Käytös on voinut tarttua kaverikoiralta, ja rähjäyksen tarkoitus on suojelu. Koira myös vaistoaa sinun jännityksesi, sillä ne elää hetkessä. Minä uskon koirissa hyvä johtaja-ajatteluun, mutta en alistamiseen.
Me saatiin harjoiteltua pois ohituspelosta. Heti kun havaitsin näköpiirissä vieraan koiran, annoin namin, seuraa-käskyn ja käännyin salamana toiseen suuntaan tai ympäri. Tehtiin tottista ja kiinnitin sen huomion sillä itseeni pois siitä toisesta koirasta. Mutta tätä menetelmää on vaikea selostaa paperilla. Ehdottaman tärkeää on opetella seuraa, paikka, ym. käskyt koirakoulussa muiden koirien läsnäollessa. Koirasi pitää saada positiivisia kokemuksia musita koirista.
Nuo jotka antavat namia, kun koira jo rähisee, ovat auttamatta palkitsemassa väärää käytöstä. Nami pitää antaa, kun koira on rauhallinen. Rähinä ja jännitys ei saa päästä päälle eikä sitä saa palkita.
Minulla oli myös toinen sekarotuinen uroskoira, joka salli nuoren uroskoiran viedä lelunsakin, mutta ei sallinut tätä ruokakupillaan, siitä tuli lähdöt nulikalle. Lenkillä se vähät välitti muista koirista, vaikka ne olisi rähisseet. Se käveli eteenpäin nenä maassa, hajut kiinnosti enemmän. Tulkitsin sen itseluottamukseksi. Luulenpa että koirasi itseluottamus pitää palauttaa ja se pitää saada kiinnostumaan ohitustilanteessa jostain muusta kuin toisista koirista.
No tossa meidän lähistöllä asuu kaksi lapinkoiraa, jotka ovat kymmenen vuotta haukkuneet kaikki koirat ja omistajat olemuksesta päätelleen luovuttaneet. Sehän voi liittyä paimen-ja vahtiominaisuuksiin, joten tavoitteeksi alussa voisi asettaa sen, että koira ei rimpuile ja hyöki mutta voi haukkua.
Samaa mieltä vitosen kanssa, remmirähinä on aina johtajuusongelma. Nameja ei ohitustilanteessa pidä syöttää, koska riski palkata ja vahvistaa väärää mielentilaa on suuri, lähes väistämätön. Sitäpaitsi itse opetan koirilleni että ohitustilanteet on normaalielämää, ei mitään palkittavia suorituksia.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:59"]Samaa mieltä vitosen kanssa, remmirähinä on aina johtajuusongelma. Nameja ei ohitustilanteessa pidä syöttää, koska riski palkata ja vahvistaa väärää mielentilaa on suuri, lähes väistämätön. Sitäpaitsi itse opetan koirilleni että ohitustilanteet on normaalielämää, ei mitään palkittavia suorituksia.
[/quote]
Voi tota lähestyä toisinkin. Mun pelkohaukkujaan on yritetty kaikenlaista, mutta onneksi ahneelle kelpasi sitten edes namit. Niitä ei saa riehumalla. Niitä saa olemalla kontaktissa tai istumalla tai katsomalla hiljaa toista koiraa tai antamalla toisen koiran haistella. Mut haukkumalla tai tempomalla namit menee pois. Tämä on myös muuttanut koiran mieltä negatiivisista kohtaamisista neutraaleiksi tai jopa kivoiksi.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 09:37"] Osta Pertti Vilanderin koirankorjauskirja. Se oli ainoa, mikä meillä auttoi. [/quote] Miten se kirja auttaa? Annetaan se koiralle luettavaksi? [/quote] Joo, anna vaan. Sun koiran ajatuksenjuoksu on varmasti nopeampaa kuin sulla.
Koira ei ajattele
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:22"]
Minä suosittelen koirakoulua, seuraa-käskyn harjoittelua ja valjaita. Itsellä on kokemusta remmirähjästä saksanpaimenkoirasta, jossa rähjäämiselle oli selkeä syy: sitä oli pentuna purtu hihnassa ollessaan. Vapaana se ei rähissyt - koska pääsi karkuun. Joko kyseessä on dominanssi tai sitten pelko. Kerrot koirasi olleen aiemmin pelokas. Käytös on voinut tarttua kaverikoiralta, ja rähjäyksen tarkoitus on suojelu. Koira myös vaistoaa sinun jännityksesi, sillä ne elää hetkessä. Minä uskon koirissa hyvä johtaja-ajatteluun, mutta en alistamiseen.
Me saatiin harjoiteltua pois ohituspelosta. Heti kun havaitsin näköpiirissä vieraan koiran, annoin namin, seuraa-käskyn ja käännyin salamana toiseen suuntaan tai ympäri. Tehtiin tottista ja kiinnitin sen huomion sillä itseeni pois siitä toisesta koirasta. Mutta tätä menetelmää on vaikea selostaa paperilla. Ehdottaman tärkeää on opetella seuraa, paikka, ym. käskyt koirakoulussa muiden koirien läsnäollessa. Koirasi pitää saada positiivisia kokemuksia musita koirista.
Nuo jotka antavat namia, kun koira jo rähisee, ovat auttamatta palkitsemassa väärää käytöstä. Nami pitää antaa, kun koira on rauhallinen. Rähinä ja jännitys ei saa päästä päälle eikä sitä saa palkita.
Minulla oli myös toinen sekarotuinen uroskoira, joka salli nuoren uroskoiran viedä lelunsakin, mutta ei sallinut tätä ruokakupillaan, siitä tuli lähdöt nulikalle. Lenkillä se vähät välitti muista koirista, vaikka ne olisi rähisseet. Se käveli eteenpäin nenä maassa, hajut kiinnosti enemmän. Tulkitsin sen itseluottamukseksi. Luulenpa että koirasi itseluottamus pitää palauttaa ja se pitää saada kiinnostumaan ohitustilanteessa jostain muusta kuin toisista koirista.
[/quote]
Palkitseminen onkin taitolaji ja ajoitus äärettömän tärkeää. Koira opetetaan ottamaan kontakti omistajaan ja siitä palkitaan. Tämä käytös siirretään pikkuhiljaa siihen ohitustilanteeseen. siksi suosittelen menemään asiantuntijan pakeille.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 09:37"]
Osta Pertti Vilanderin koirankorjauskirja. Se oli ainoa, mikä meillä auttoi.
[/quote]
Miten se kirja auttaa? Annetaan se koiralle luettavaksi?
[/quote] Joo, anna vaan. Sun koiran ajatuksenjuoksu on varmasti nopeampaa kuin sulla.