Kokemuksia viikon matkasta ilman pieniä lapsia!

Itse en lähtisi, minulle tulisi niin kova ikävä. Toisaalta haluaisin tarjota myös kivaa tekemistä, yhdessä oleilua ja rentoutumista koko perheelle eikä vain minulle ja miehelle. Minusta pienten lasten vanhemmat eivät vain voi tehdä viikon matkoja, se on liian pitkä aika olla erossa varsinkin 2,5- ja 1-vuotiaille. Miksette vain mene viikonloppumatkalle? 

Matkakohde on sellainen, ettei lyhyemmäksi ajaksi ole järkeä lähteä.

Elämäni paras viikko.

Paras viikko täälläkin. Kannattaa lähteä ja lapset pärjäävät varmasti kotona. Se ei ole kuin viikko vuodesta. Rakastutte miehesi kanssa uudestaan, kuin vastarakastuneet.

Kannattaa. Lapsillekin kiva viettää aikaa isovanhempien kanssa

Vuoden paras viikko teille vanhemmille. Rentoutumista ja aikaa parisuhteelle. Lapset pärjäävät kyllä.

Ettekö ole ikinä siis matkustaneet kahdestaan, vai miksi tuota pitää kysyä? Omituinen kysymys, kyllähän suurin osa pariskunnista matkailee kahdestaan, ainakin ennen kuin mahdollisia lapsia on syntynyt...

Ei jumalauta. 1v 2kk lapsi ei todellakaan voi olla erossa äidistä VIIKKOA. Kysytkö ihan tosissasi?

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 08:15"]

Itse en lähtisi, minulle tulisi niin kova ikävä. Toisaalta haluaisin tarjota myös kivaa tekemistä, yhdessä oleilua ja rentoutumista koko perheelle eikä vain minulle ja miehelle. Minusta pienten lasten vanhemmat eivät vain voi tehdä viikon matkoja, se on liian pitkä aika olla erossa varsinkin 2,5- ja 1-vuotiaille. Miksette vain mene viikonloppumatkalle? 

[/quote]

Ihanko todella olette kaikki sitä mieltä, että 1-vuotiaasta voi olla erossa viikon? Se on ikuisuus tuon ikäiselle lapselle. 

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 08:44"]Ei jumalauta. 1v 2kk lapsi ei todellakaan voi olla erossa äidistä VIIKKOA. Kysytkö ihan tosissasi?
[/quote]

Samaa mieltä, että ei tee lapselle hyvää. Sanoisin, että 1yö ton ikäiselle ilman vanhempia on hyvä.

Seuraukset ei välttämättä nöy hetix mutta vöittäisin vaikutuksia olevan.

Itse juuei kipuilin, että voinko olla 1 yön pois tyttäreni luota (1v). Totesin, että voin koska isi häntä hoiti. En epäillyt isän osaamista, vaan sitä, kuinka minä "selviän". Tiedän, kuulostaa jonkun korvaan pahalta, mutta jos vuoden ajan on ollut tytön viekussa joka yö, niin yksi päivä tuntuu äidistä ikuisuudelta.

Vaikea on siis ajatella, etteikö viikko tuntuisi pienedtä ikuisuudelta

Viikko??? Ei kokemusta. Ollaan miehen kanssa oltu pari kertaa vuodessa kahdestaan matkoilla, yleensä 2-3 vuorokautta. Kun nuorin täyttää vuoden, lähdetään taas kahdestaan Tukholmaan risteillen. En suosittele olemaan pidempään erossa reilun vuoden ikäisestä kuin pari, kolme päivää. Ei pysty käsittelemään ikäväänsä.

Kuten aiemmissakin viesteissä todettu, en tosiaankaan jättäisi yksivuotiasta viikoksi hoitoon. Ei hyvä. Toinen iso huolenaihe olisi isovanhempien jaksaminen kolmen todella pienen lapsen kanssa. Ihan joka hetki pitäisi olla tarkkana ettei käy mitään, pienin ehkä vielä heräilee yöllä tms. mikä lisää väsymystä. En itsekään haluaisi ottaa kolmea noin pientä sukulaislasta viikoksi vastuulleni ellei kyseessä olisi ihan pakkotilanne (vanhemmat sairaalassa tms), vaikka lapset olisivat tuttuja ja itse ihan täysipäinen aikuinen. ..

Me olemme matkailleet niin, että isovanhemmat lähtevät mukaan. Kun vuoron perään on hoidettu lapsia, jää kaikille myös omaa ja vanhemmille kahdenkeskistä aikaa.

Itse en nauttisi lomasta, jos lapset jäisivät kotiin, enkä haluaisi myöskään rasittaa isovanhempia kolmen pienen lapsen hoitamisella.

itse jätimme 1v 5kk , 3 ja 5 v.t kolmeksi vrk:ksi, ja hyvin riitti. Tuntui viikon reissulta. 4-5 yötä  maksimissaan,  olen jättänyt  1,5 vuotiaan.

Eikös se vuorokausi/ikävuosi ole psykologienkin suosittelema poissaoloaika? En todellakaan voisi olla pois viikkoa vuoden ikäisen luota, ekaluokkalaisen voisin jo jättääkin viikoksi läheisille hoitajille.

En jättäisi vuoden ikäistä hoitoon yhtä-kahta yötä pitemmäksi aikaa. Eron vaikutuksista ja ikävän käsittelemisestä on tehty tutkimuksiakin ja viikko ilman ensisijaista hoitajaa on pienelle kauhean pitkä. Ettekö voisi tehdä pientä viikonloppumatkaa nyt ja odotella sen pitemmän ilman lapsia tapahtuvan matkan kanssa vuoden pari? Me olemme reissanneet perheenä viikon matkoja yhdessä kun lapset noin pieniä.

Se matkahan meni ihan odotusten mukaan eli minä halusin kaupunkikohteessa kierrellä nähtävyyksiä, käydä katsomassa musikaalin, istuskella kahviloissa jne. ja mies halusi seksiä. Illat se veti viinaa kaksin käsin, minä tyydyin lasilliseen viiniä ruuan kanssa ja aamuisin se nukkui krapulaansa. Minä vietin aamupäivät yksin, kun mies nukkui - ei se jaksanut edes aamupalalle kanssani tulla. Iltapäivisin mies aloitti vonkaamisen, kun ei omasta mielestään ole vuoteen saanut (meillä on normioloissa seksiä 2 krt/vko) ja sitten se valitti, kun huoneen televisiosta puuttui juuri ne hänelle  tärkeät urheilukanavat.

Rehellinen ollakseni reissu oli vittumainen katastrofi, jonka aikana tajusin, että se kotioloissa kaiken vastuun minulle lykkäävä mies on ihan aidosti kokopäiväkusipää eikä vain työstressin takia väsynyt ja kiukkuinen. Koko matka oli miehen minä-minä-minä -marinaa.

Seuraavalla viikolla sairastuin vatsatautiin, lähdin äidilleni lepäämään kahdeksi päiväksi ja jätin miehen lasten kanssa pärjäämään keskenää. Lapset kun oli viikon ilman vanhempia olemisen jälkeen roikkumassa meissä koko ajan. Kuopus vaihtoi unirytminsä kokonaan eikä suostunut illalla millään nukahtamaan.

Me erottiin vuotta myöhemmin.

Matkailu ilman lapsia on paljon mukavampaa kuin lasten kanssa. Suosittelen lämpimästi.

Nosto