Ensimmäiset kasvorypyt tulleet jäädäkseen, itseluottamus romahti :(

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 08:56"]Muistan huolestuneeni 10 vuotta sitten syvää juonnetta otsassani. Nyt 40-vuotiaana koen näyttäväni nuoremmalta kuin 10 v sitten. Olen nykyään onnellisempi ja katselen tulevaisuutta huolettomana. Itsetunto on aivan toisessa jamassa kuin aiemmin. Vanheneminen on loppujen lopuksi kivaa.
[/quote]

Ihana viesti, kiitos tästä!

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 08:57"]Syö vaan rasvatonta niin kuivut kokoon.
[/quote]

En, sillä syön rasvaa ja paljon. Voita, kookosöljyä, oliiviöljyä menee. En ole ruokarajoitteinen vaan syön paljon ja kaikkea.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 08:20"]Vaikea kuvitella, että rypyistä ahdistuvalla olisi oikeasti elämässä mitään oikeita ongelmia. Ei millään pahalla.
[/quote]
Käykö oikeiksi ongelmiksi lähes kahden vuoden pitkäaikaistyöttömyys, josta on seurannut rahattomuus ja pelko velkaantumisesta sekä siitä, ettei koskaan enää saa töitä? Olen yli 40 ja ryppyyntyminen ei todellakaan paranna työllistymismahdollisuuksiani.

Kyllä se muutaman vuoden päästä menee ohi. Siis se ahdistus, ei ne rypyt. Muakin ahdisti muutama vuotta sitten, mutta nykyään 38-vuotiaana näytän mielestäni paremmalta kuin koskaan. Mutta jos olet hankkimassa lapsia, niin suuri varoituksen sana. Pitkään jatkunut valvominen saa naaman näyttämään ihan hirveältä ja rypyt syvenevät ja niitä tulee lisää. Ja yleensä lapsen tai saati sitten useamman saaminen tarkoittaa pitkään jatkunutta valvomista.

Mullakin oli pari vuotta sitten aamuja, jolloin melkein itku tuli kun peilistä tuijotti 60-vuotiaan äitini näköinen zombi. Nyt kun lapset ovat vähän isompia ja nukkuvat paremmin, niin naamakin näyttää paremmalta. Osa rypyistä tuli jäädäkseen, mutta kun voin muuten niin hyvin, niin eipä nuo niin haittaa.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 09:06"][quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 08:20"]Vaikea kuvitella, että rypyistä ahdistuvalla olisi oikeasti elämässä mitään oikeita ongelmia. Ei millään pahalla.
[/quote]
Käykö oikeiksi ongelmiksi lähes kahden vuoden pitkäaikaistyöttömyys, josta on seurannut rahattomuus ja pelko velkaantumisesta sekä siitä, ettei koskaan enää saa töitä? Olen yli 40 ja ryppyyntyminen ei todellakaan paranna työllistymismahdollisuuksiani.
[/quote]Oho. Sulla on ongelmia. Respect. Eiku.

Onneksi tuo angsti menee iän myötä ohi ja ryppyihin tottuu. Mullakin oli jossain tuossa 30 iän jälkeen kun huomasin ensimmäiset rypyt, kauhea ahdistus sekä ulkonäön pilaantumisesta että vanhenemisesta yleensä. Mutta nyt olen 41 ekä enää vuosikausiin ole rypyt menoa haitanneet, eikä harmaat hiukset eikä mikään. Hyväksyn jo täysin vanhenemiseni ja ulkonäkö ei oikeastaan kiinnosta enää yhtään.

Ap, minä myös murehdin ryppyjä, mutta sitten otin uuden näkökulman asiaan. Aloin ajatella sitä niin että minulla on ollut elämässä paljon murheita, tosi vakavia tilanteita liittyen perheeseeni ym. Paljon unettomuutta ja huolia. Ajattelen niin että tämä elämä saakin näkyä kasvoissa, ei ole ollut missään nimessä helppo elämä minulla.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 08:06"]Olen hoitanut ihoani huolella ja pelännyt toden teolla ryppyjä ja juonteita. Muutama vuosi sitten lopetin kaiken turhan ilmeilyn, kun huomasin miten olen melkein koko ajan naama rutussa, jolloin ns. Sibelius-rypyt näkyivät kulmakarvojen välissä. Sain ne pois hoidolla ja ilmeettömyydellä. Nyt, 32-vuotiaana ne ovat tulleet viimeisen kuukauden aikana eivätkä enää mene pois. Pahimmillaan ovat aamuisin, selvästi nukun huonossa asennossa. Joka tapauksessa ongelma on se, että hyvä ja nuori iho oli yksi ainoita asioita ulkonäössäni joista pidin, itsetunto tuntuu romahtaneen. Itkeä tekisi mieli, mutten voi, juonteethan siitä vain syvenisivät. Miten pääsen asian yli, miten hyväksyn vääjäämättömän rumenemisen, vanhenemisen, kauniin ihon menettämisen? En todellakaan ole muuten pinnallinen ja elämässä on sadoittain suurempiakin huolenaiheita mutta iho oli sellainen asia, josta sain edes hieman olla ylpeä. Mulla ei ole lapsiakaan vielä ja naama on jo rypyssä :(
[/quote] Mullekin alkoi Sibeliukset tulla ja päätin kokeilla botuliinia. Sun kirjoittama voisi olla sanasta sanaan mun kirjoittamaa. Olen käynyt nyt muutaman kerran laittamassa ja toimii hyvin. Kukaan ei huomaa mitään. Sehän ei ole täyteaine niin kuin jotkut luulee vaan lamaa lihakset. Mikään vahakasvo en kuitenkaan ole kun tosiaan vain tuohon yhteen alueen pistetty. Kannattaa katsoa tarkkaan kenelle menee. Valviran sivuilta saa tarkastettua ketkä tekijät ovat oikeasti lääkäreitä tai sairaanhoitajia. Ei kannata antaa muiden pistää. Itse käyn Helsingin keskustassa paikassa missä 1 alue maksaa 129e. Vaikutus kestää 4-6kk. Tsemppiä! t: Kohtalotoveri

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 09:51"]Ap, minä myös murehdin ryppyjä, mutta sitten otin uuden näkökulman asiaan. Aloin ajatella sitä niin että minulla on ollut elämässä paljon murheita, tosi vakavia tilanteita liittyen perheeseeni ym. Paljon unettomuutta ja huolia. Ajattelen niin että tämä elämä saakin näkyä kasvoissa, ei ole ollut missään nimessä helppo elämä minulla.
[/quote]

Kiitos tästä! Minulla on ollut myös isoja murheita viimeisen 3 vuoden aikana ja itkua on tullut paljon ja suru on painanut puserossa. Nyt on jo jonkin aikaa näyttänyt valoisammalta joten ehkä tilanne on juuri noin, eivät ne menneet murheet ole poispyyhittävissä elämästä, eikä ehkä sitten kasvoiltakaan.
.
.
Ehkä tämä tästä. Tänä aamuna vaan totuus valkeni, kun juonteet olivat vastassa jo ennen kuin sain silmiä kunnolla auki. Nyt oli se aamu, jolloin ne tulivat jäädäkseen. Ehkä huomenna on jo helpompi suhtautua noihin.

.
Kiitos teille, jotka ymmärsitte. Kyse ei ole elämästä ja kuolemasta, vaan akuutista järkytyksestä. Elämä voittaa tässäkin ;)

29, täyteaineet yms. eivät ole minulle vaihtoehto. Varmaan toimivat kyllä mutta niiden käyttö vain aiheuttaa suuremmin tätä ryppypelkoa, kun kukaan ei enää vanhene rehellisesti vaan kaikilla (no okei, ei ihan kaikilla) on jotain kauneuskirurgiaa taustalla. Harmittava homma mutta minkäs sille voi.

Miksi naiset pelkäävät ryppyjä niin paljon? Ei ne edes ole rumia. Ymmärrän esim. bulldogin poskien karsastamisen.

Muumioidut siis hyvää vauhti +32v ja vielä lapseton , onneksi olkoon :)   on kyllä syytäkin stressata ihan kauhea tilanne !  Kaikki varteenotettavat isä ehdokkaat takuulla alkaa empimään että lapsiako hankkimaan ryppyisen mummon KAA  HMM.. On varmaan myös pillukarvatkin harmaat ja pälvikaljuuntuneet !   Tässä positiivinen motivaatiopuhe ! 

Lapset antavat elämään sisältöä niin paljon, ettei ulkonäköä ehdi miettiä. Tottakai valokuvia katsomalla huomaa, että on vanhentunut, mutta niinhän kaikki vanhenee! Oletko parisuhteessa ja onko lapsen saaminen ajankohtaista? Tottakai raskauden myötä tulee uusia ongelmia esim. raskausarvet,mutta ei niitäkään tule ajateltua sen kummemmin. Itsekin bikineissä rannalla ollut, vaikka maha täynnä punaisia juovia :)

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 09:06"]Käykö oikeiksi ongelmiksi lähes kahden vuoden pitkäaikaistyöttömyys, josta on seurannut rahattomuus ja pelko velkaantumisesta sekä siitä, ettei koskaan enää saa töitä? Olen yli 40 ja ryppyyntyminen ei todellakaan paranna työllistymismahdollisuuksiani.

[/quote]

Jos elämässä on suuria ongelmia tästä seurauksena on juuri se ettei ryppyjä enää jaksa tai kykene murehtimaan. Isot murheet elämässä (esim. oma tai läheisen vakava sairaus) asettaa muutoinkin elämänarvot kohdilleen, jolloin ymmärtää miksi rypyistä stressaaminen on turhaa.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:06"]

Miksi naiset pelkäävät ryppyjä niin paljon? Ei ne edes ole rumia. Ymmärrän esim. bulldogin poskien karsastamisen.

[/quote]

Kokeile olla nainen tässä yhteiskunnassa. Media rummuttaa nuoruuden ihannetta, vanheneminen nähdään vääränä ja nuoruuden ihanne aiheuttaa mm. myös naisten kohdalla ikäsyrjintää, sillä naisia arvioidaan pääasiassa juuri ulkonäön perusteella miehiä enemmän.

Kaikki me rypistymme, jokainen omaan tahtiinsa.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:08"][quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 09:06"]Käykö oikeiksi ongelmiksi lähes kahden vuoden pitkäaikaistyöttömyys, josta on seurannut rahattomuus ja pelko velkaantumisesta sekä siitä, ettei koskaan enää saa töitä? Olen yli 40 ja ryppyyntyminen ei todellakaan paranna työllistymismahdollisuuksiani.

[/quote]

Jos elämässä on suuria ongelmia tästä seurauksena on juuri se ettei ryppyjä enää jaksa tai kykene murehtimaan. Isot murheet elämässä (esim. oma tai läheisen vakava sairaus) asettaa muutoinkin elämänarvot kohdilleen, jolloin ymmärtää miksi rypyistä stressaaminen on turhaa.
[/quote]
Kyllä minulla on joka päivä suuria murheita, mutta ei se poista pahaa mieltä rypyistä, paremminkin lisää, kun ulkonäkökin menee pilalle kaikkien muiden ongelmien lisäksi.

Siis ryppyvoiteiden tehohan perustuu turvottavaan vaikutukseen. Rypyt eivät oikeasti katoa minnekään vaan häviävät vain hetkellisesti. http://yle.fi/uutiset/ryppyvoide_voi_rypistaa_ihoa_entisestaan/8018810

Itse ne olen käyttänyt todella vähän naamarasvoja ja olen jo 45v. Eikä mulla nyt ryppyjä ole sen kummemmin, mutta pisamia siitäkin edestä. Etenkin kesällä ne oikein loistavat kun saavat aurinkoa. Eipä ole koskaan tullut mieleenkään että haluaisin ne pois.

Ootas ku täytät 50 :(

29 kommentoi vielä, että en minäkään ikinä laittaisi täyteaineita koska ne näkyy helposti ja minusta ne vanhentavat. Käytän myös seuraavia luomukeinoja ryppyjä vastaan: Runsas vedenjuonti, sokerittomuus, alkoholin vähäinen käyttö, hyvät yöunet, ihon ahkera kosteuttaminen, kookosöljy ja erittäin tärkeä kikka: Kalliilla ryppyvoiteella en usko olevan erityisiä vaikutuksia mutta ympärivuotisella aurinkosuojalla on! Keskellä pimeintäkään talvea en lähde ulos ilman aurinkosuojavoidetta jossa kerroin on 30. Jos tarvitsee silmälaseja, kannattaa ehdottomasti panostaa niihin sen verran että ne tummenevat UV-säteistä. Silmänympärysiho kiittää silmien lisäksi.