Ensimmäiset kasvorypyt tulleet jäädäkseen, itseluottamus romahti :(

Hae elämääsi sisältöä ja itsetunto tärkeämmistä asioista kuin ihon sileydestä. Ikääntyminen on NORMAALIA. Vaikka kirjoitit, että et pidä itseäsi pinnallisena niin ryppyjen takia itkeminen ei ole mitään muuta kuin pinnallisuutta. 

Älä tuijota itseäsi niin paljon peilistä. Problem solved.

Harrastatko liikuntaa? Minä olen huomannut, että metsälenkkien jälkeen ihoni hehkuu. Käytän öisin myös todella rasvaisia voiteita, kuten Niveaa. Älä päästä itseäsi liian laihaksi. Laihemmat ovat yleensä ryppyisempiä.

Oi voi. Etäisesti muistan tuon tunteen jostain vuosien takaa. Ei meistä kukaan pääse ryppyjä karkuun, valitettavasti. Voit vain tedä parhaasi - syödä hyvin, juoda paljon vettä ja huolehtia riittävästä levosta. Mutta esimerkiksi perintötekijöillesi et mahda mitään, vaikka kuinka murehtisit asiaa. Itse en onneksi osaa pitää esimerkiksi naurunryppyjä pahana asiana. Päinvastoin, nauruhan tekee ihmiselle hyvää, joten älä ainakaan hillitse liikaa iloisia ilmeitä. Sen sijaan kun huomaat kulkevasi kulmat kurtussa, voi olla ihan hyväkin oikaista naama peruslukemille.  

Ryppyjä vastan taisteleminen ilmeettömyydellä on mielestäni todella pinnallista touhua tai sitten ko. henkilöllö antaa liian suuren merkityksen ulkonäölle syystä tai toisesta.

Joten anna ryppyjen tulla ja keskity elämässä johonkin muuhun asiaan.

Vaikea kuvitella, että rypyistä ahdistuvalla olisi oikeasti elämässä mitään oikeita ongelmia. Ei millään pahalla.

Ei mulla sibeliusryppyjä vaikka oon 50-v. jo.

Mitä syöt?

Minullakin on muutama ryppy naamaan ilmestynyt, mutta en koe, että olisivat minua rumentaneet.

N36

Ymmärrän kaikkien teidän pointtinne. Elämässäni on todellisia ongelmia, joten niiden rinnalla vanheneminen ja rypyt eivät ole mitään. Mutta kun itsetunto on muutenkin huono on ihan hirveä shokki huomata melkein ainoan ulkonäköä parantavan asian muuttuminen huonompaan. Se viimeinenkin ilo meni kaiken ahdistuksen keskellä. Ymmärrättekö? Asia on nyt akuutti ja siksi kysynkin neuvoa miten hyväksyn vanhenemisen merkkien alkamisen. Aika varmasti korjaa mutta samalla niitä ulkoisia hunonemisia tulee myös lisää. Eniten surettaa se, että olen jo jotenkin niin vanha enkä edes äiti vielä. Ihan kuin tämä olisi joku merkki siitä, että on heitettävä kirves kaivoon senkin ajatuksen suhteen.
.
Sisältöä elämään on vaikea löytää sillä jo vuosikaudet olen ajautunut ajattelemaan, etteimussa mitään sisältöä olekaan. Siksi olenulkonäöllä yrittänyt korjata itseni kuvittelemaan, että musta jotain olisi.

Yritän syödä paljon vihanneksia, juoda vettä ja nukkua paljon. Olen aika laiha ja iho on tosi ohut ja kuiva sekä herkkä. Eli ryppyjä tulee varmasti paljon. Muista en niin välitä mutta nuo kulmakarvojen välissä olevat antavat vaan niin ruman ilmeen, sellaisen vihaisen, että niitä olen kauhulla pelännyt. Hymyä en ole koskaan himmaillut, ainoastaan naaman rypistämistä.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 08:28"]

Ymmärrän kaikkien teidän pointtinne. Elämässäni on todellisia ongelmia, joten niiden rinnalla vanheneminen ja rypyt eivät ole mitään. Mutta kun itsetunto on muutenkin huono on ihan hirveä shokki huomata melkein ainoan ulkonäköä parantavan asian muuttuminen huonompaan. Se viimeinenkin ilo meni kaiken ahdistuksen keskellä. Ymmärrättekö? Asia on nyt akuutti ja siksi kysynkin neuvoa miten hyväksyn vanhenemisen merkkien alkamisen. Aika varmasti korjaa mutta samalla niitä ulkoisia hunonemisia tulee myös lisää. Eniten surettaa se, että olen jo jotenkin niin vanha enkä edes äiti vielä. Ihan kuin tämä olisi joku merkki siitä, että on heitettävä kirves kaivoon senkin ajatuksen suhteen. . Sisältöä elämään on vaikea löytää sillä jo vuosikaudet olen ajautunut ajattelemaan, etteimussa mitään sisältöä olekaan. Siksi olenulkonäöllä yrittänyt korjata itseni kuvittelemaan, että musta jotain olisi.

[/quote]

Nyt on korkea aika opetella hankkimaan substanssia ja jotain syvällisempää merkitystä elämälle. Opettele vaikka jotain uusia taitoja, hanki uusi harrastus, tee jotain jännää mitä et ole koskaan tehnyt, hanki uusi parisuhde tai ystäviä, you name it. Itsetuntoa on aina mahdollista parantaa ja keinoja siihen on - jos haluat. Olet kuitenkin yli 30-vuotias ja nyt vasta havahdut asiaan. 

Naiivia perustaa oma itsetunto pintaan, kun se rapistuu joka tapauksessa. Ja elämässä miltei kaikki muut asiat menevät ulkonäön ohi. 

Jos lapsi on sitä mitä haluat, niin sinulla on teoriassa vielä ainakin 5 vuotta sen haaveen toteuttamiseen. Teet vain suunnitelman mitä mahdollisuuksia sinulla on asiaan vielä vaikuttaa ja alat pyrkimään sitä kohden. Ei tässä elämässä useinkaan saa asioita vain odottamalla.

Olen täysin samaa mieltä 13 kanssa. Todella typerää ja juuri siitä haluan eroon ja jos luette ekan viestini, niin pyysin neuvoja asian hyväksymiseen, en siihen miten pysyisin ikuisesti nuorena. Olen jo hommannut uusia harrastuksia ja aloitan opiskelun työn ohella ihan vain sen takia, että saisin sisältöä elämääni. Kuitenkin maailman uökonäkökedkeinen kulttuuri, selfiet, blogit ja täydellisen ulkonäön tavoittelu pn saanut tällaisen vanhankin ihan sekaisin. Se on ihan hirveää ja haluan nuo ajatukset pois päästäni. Tuntuu vaan että kaikki ovat niin kauniita ja täydellisiä, mäkin haluisin olla :( tiedän, tyhmää ja naiivia.

Voi hyvää päivää! Aikuinen nainen ja noin lapsellinen! Tuu nyt jo pois sieltä peilin edestä!

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 08:32"]Yritän syödä paljon vihanneksia, juoda vettä ja nukkua paljon. Olen aika laiha ja iho on tosi ohut ja kuiva sekä herkkä. Eli ryppyjä tulee varmasti paljon. Muista en niin välitä mutta nuo kulmakarvojen välissä olevat antavat vaan niin ruman ilmeen, sellaisen vihaisen, että niitä olen kauhulla pelännyt. Hymyä en ole koskaan himmaillut, ainoastaan naaman rypistämistä.
[/quote]

Tätä ajattelin. Jos syöt dieettiruokaa ja olet laiha,
ne rypyt "tarttuvat " ihoon helpommin.
Jos minä vaikka laihtuisin esim. 20 kiloa,
tulisin aivan järkyttävän näköiseksi ja ryppyiseksi.
T. Eräs

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 08:39"]

Olen täysin samaa mieltä 13 kanssa. Todella typerää ja juuri siitä haluan eroon ja jos luette ekan viestini, niin pyysin neuvoja asian hyväksymiseen, en siihen miten pysyisin ikuisesti nuorena. Olen jo hommannut uusia harrastuksia ja aloitan opiskelun työn ohella ihan vain sen takia, että saisin sisältöä elämääni. Kuitenkin maailman uökonäkökedkeinen kulttuuri, selfiet, blogit ja täydellisen ulkonäön tavoittelu pn saanut tällaisen vanhankin ihan sekaisin. Se on ihan hirveää ja haluan nuo ajatukset pois päästäni. Tuntuu vaan että kaikki ovat niin kauniita ja täydellisiä, mäkin haluisin olla :( tiedän, tyhmää ja naiivia.

[/quote]

Kirjoitin viestin 13. Tunnistan itseni sinusta, olen vielä nuorempikin. Vanheneminen ahdistaa ja jo nyt tuntuu, että aika on loppunut kesken, vaikka se on ihan hullua. 32-vuotiaskin on nuori, ihan oikeasti.

Itselle yksi parhain keino on ollut tietoisesti vähentää median käyttöä kokonaisuudessaan. Esim. en roiku enää iltalehtien, daily mailien sivuilla yms, seuraan instagramissa ihan muita tilejä kuin kasvoistaan postaavia kauniita nuoria naisia, luen vain tiettyjä (tavallisten) naisten kirjoittamia blogeja muusta kuin ulkonäöstä, jne. Kokeile pitää taukoa jos tunnistat samoja rutiineja? Ja olen lukenut paljon kirjoja, joissa keskitytään mielenrauhaan ja elämään itsessään - ei vain pintaan. 

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 08:06"]

Olen hoitanut ihoani huolella ja pelännyt toden teolla ryppyjä ja juonteita. Muutama vuosi sitten lopetin kaiken turhan ilmeilyn, kun huomasin miten olen melkein koko ajan naama rutussa, jolloin ns. Sibelius-rypyt näkyivät kulmakarvojen välissä. Sain ne pois hoidolla ja ilmeettömyydellä. Nyt, 32-vuotiaana ne ovat tulleet viimeisen kuukauden aikana eivätkä enää mene pois. Pahimmillaan ovat aamuisin, selvästi nukun huonossa asennossa. Joka tapauksessa ongelma on se, että hyvä ja nuori iho oli yksi ainoita asioita ulkonäössäni joista pidin, itsetunto tuntuu romahtaneen. Itkeä tekisi mieli, mutten voi, juonteethan siitä vain syvenisivät. Miten pääsen asian yli, miten hyväksyn vääjäämättömän rumenemisen, vanhenemisen, kauniin ihon menettämisen? En todellakaan ole muuten pinnallinen ja elämässä on sadoittain suurempiakin huolenaiheita mutta iho oli sellainen asia, josta sain edes hieman olla ylpeä. Mulla ei ole lapsiakaan vielä ja naama on jo rypyssä :(

[/quote]

Olihan se järkytys, kun itse sain ensimmäisert rypyt ehkä n. 25 vuotiaana. No, sen jälkeen ihoni ei ole vanhentunut paljonkaan, ja minua luullaan useita vuosia ikäistäni nuoremmaksi, vaikka olen tupakoitsija. Nyt olen yli 30. Enää ei nuo muutamat rypyt haittaa. Pikemminkin mietin, kehtaako tässä iässä enää olla "baby face".

Muistan huolestuneeni 10 vuotta sitten syvää juonnetta otsassani. Nyt 40-vuotiaana koen näyttäväni nuoremmalta kuin 10 v sitten. Olen nykyään onnellisempi ja katselen tulevaisuutta huolettomana. Itsetunto on aivan toisessa jamassa kuin aiemmin. Vanheneminen on loppujen lopuksi kivaa.

Kiitos, ihan mahtavia tsemppejä! Mä taidan pitää taukoa somesta, se tuntuu aiheuttavan paljon alemmuudentuntoa vaikka tiedän että jengi käyttää filttereitä ja muokkausohjelmia kuvissaan.
.
.En syö dieettiruokaa, mistä niin päättelitte?! Olen laiha luonnostani, olen ollut ihan aina joten 20 kilon lihonut pelkän sibberypyn takia olisi sulaa hulluutta :D Tulisi sata muuta ongelmaa. Ihoa en myöskään saa paksummaksi.
.
.
Ihana kuulla, että yksi ryppyjä ei vielä välttämättä vedä mukanaan laumaa! Yritän nyt pitää vielä tarkempaa huolta terveydestä jos se auttaisi. Tarvitsen sitä kyllä muutenkin...

Syö vaan rasvatonta niin kuivut kokoon.