Jäätävän laiska työkaveri

Meidän työpaikassa laiskin on ammattiyhdistysaktiivi, jonka yksityiselämän ongelmat ovat aina suurempia kuin muiden ja niiden varjolla voi jättää kaiken tekemättä ja posahdella muille. Ei kestä minkäänlaista kommentointia tekemättömyydestään, ei toki sano mitään suoraan vaan vaahtoaa kuin lapsi selän takana. Jatkuvasti saamme muut kannatella tätä yhtä ja paikata hänen tekemisiään ja todeta hänen ravaavan 60 prosenttia työajasta tupakalla. On koko työuransa valittanut miten on paska ala. Ja miten ei kiinnosta. Henkilö on n. 50v.

Jatkuvaanarinaa kirjoitti:

Meidän työpaikassa laiskin on ammattiyhdistysaktiivi, jonka yksityiselämän ongelmat ovat aina suurempia kuin muiden ja niiden varjolla voi jättää kaiken tekemättä ja posahdella muille. Ei kestä minkäänlaista kommentointia tekemättömyydestään, ei toki sano mitään suoraan vaan vaahtoaa kuin lapsi selän takana. Jatkuvasti saamme muut kannatella tätä yhtä ja paikata hänen tekemisiään ja todeta hänen ravaavan 60 prosenttia työajasta tupakalla. On koko työuransa valittanut miten on paska ala. Ja miten ei kiinnosta. Henkilö on n. 50v.

Hyvä tavaton sentään. Tälläisillä ihmisillä on työpaikka, kun työhaluisia ja kunnolla käyttäytyviä istuu peukaloita pyöritellen työttöminä. T. työtön 50v.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvaanarinaa kirjoitti:

Meidän työpaikassa laiskin on ammattiyhdistysaktiivi, jonka yksityiselämän ongelmat ovat aina suurempia kuin muiden ja niiden varjolla voi jättää kaiken tekemättä ja posahdella muille. Ei kestä minkäänlaista kommentointia tekemättömyydestään, ei toki sano mitään suoraan vaan vaahtoaa kuin lapsi selän takana. Jatkuvasti saamme muut kannatella tätä yhtä ja paikata hänen tekemisiään ja todeta hänen ravaavan 60 prosenttia työajasta tupakalla. On koko työuransa valittanut miten on paska ala. Ja miten ei kiinnosta. Henkilö on n. 50v.

Hyvä tavaton sentään. Tälläisillä ihmisillä on työpaikka, kun työhaluisia ja kunnolla käyttäytyviä istuu peukaloita pyöritellen työttöminä. T. työtön 50v.

Näin tämä menee nykyään työelämässä. Puolet vakituisista ansaitsisi potkut ja puolet työttömistä sen työn. Mutta liian vaikeaa tuo vakituisista eroon pääseminen laillisesti, kun tilalle pitäisi kunnollisia työntekijöitä saada niin ei voi tuta-syitä käyttää...

Terveisin yksi esimies

Meillä esimiesasemassa oleva henkilö kehuu itseään. Joutuessaan tekemään töitä hän tulee ärtyneeksi kun ei osaa mitään ja on laiska. Asiallinenkin kritiikki saa hänet menettämään täysin malttinsa.

Mä tekisin jos pomo antaisi töitä.

Minullapa on työkaveri joka tekee 4 h työpäivää. Ihan mukavakin välillä, mutta suurin osa työajasta menee rutinaan siitä kuinka on taas raskasta ja vaikeaa ja pääsispä tänään lähtemään ajoissa jne. Välillä kovin suunnittelee uusia projekteja, eikä ota kuuleviin korviinsa muiden mielipiteitä. Sitten usein ei edes saavu paikalle/ on saikella kun se hänen pakolla vääntämänsä erikoispäivä koittaa. 

Huoh. 

Työpaikassamme kohta kymmenen vuotta töissä ollut mies on esimiesasemassa, vaikkakaan ei käytännössä tee muuta kuin rutiinityötä mitä muutkin työntekijät. Hän ei ole jaksanut opetella perusasioitakaan, vaan kyselee koko ajan ihan sellaisistakin asioista, jotka vaikkapa uusi harjoittelija tai vastaava oppii alle kahdessa viikossa. Sama työntekijä ei sitten kuitenkaan vaivaudu koskaan kuuntelemaan niitä neuvoja eikä tekemään mitään kunnolla. Niinpä sitten muut korjaavat hänen virheensä kaikessa hiljaisuudessa. Itse hän vaikuttaa olevan todella vakuuttunut erinomaisuudestaan. Luulen, että kyse on laiskuudesta ja siitä, että on tarpeeksi härski teettämään hommat muilla, eikä välitä, kunhan pääsee itse helpolla.

Meil kans duunissa tyyppi jonka päivä alkaa valittamalla. 7-15 pelkkää valitusta. Käy raskaaksi jo. ennen safkista huutelin sen perään, et voitko viedä tän paperin samalla lokeroon, kun meet ohi siitä...vastaus, ei kuulu mun työtehtäviin, miks mun pitäs viedä. ihme pompotteluu ja kiroiluu perään. Muutenki saan aina täyttä kopiokoneen paperista, kun muut ei tee.. ahaa, joo ok, asia selvä. Vttu mee sit pelaa matopeliis urpo.

Ei pysty käsittämään, miten näitä lusmuilioita hyysätään ja paapotaan niin paljon. Meilläkin on yksi vakkari työpaikalla, joka on ollut talossa kauemmin kuin kukaan muu. Aina on työtahti ollut sitä, että "mä teen mitä mä haluun". Eli ei yhtään mitään. Aika menee nettiä selatessa tai omia asioitaan hoidellen. Muilta työntekijöiltä, minä mukaan lukien, on tullut valituksia esimiehelle tästä luuserista. Miksi muiden pitää tehdä enemmän vain siksi, että yksi laiska sontaläjä ei halua tehdä mitään? Johan tällaisen kohdalla pitäisi sadella varoituksia ja irtisanominen pelkästään siitä, ettei tee elettäkään annetun työtehtävän hoitamiselle. Aina löytyy joku selitys ja vika on tietysti aina muissa.

Niin, ja tietysti tämä ihana kultamussukka muistaa päivittäin manata kun palkka on paska ja aikoo hakea muuta työtä. Vuodesta toiseen. Juu tervemenoa vaan. Se päivä kun koittaa niin itse ainakin korkkaan skumppapullon.

-

Ja mikä ylimielisyys työttömiä kohtaan. Oma työ on saatu hyvinä työllisyysaikoina ja paukutetaan henkseleitä miten itse on aina "töitä" tehty. Luullaan, että jos jäädään työttömäksi niin heti saadaan uusi työ. Tai ehkä näillä laiskalusmuilla on oma suojeltu systeeminsä mitä kautta irtoaakin.

Todella väärin.

Olen työskennellyt nykyisessä työpaikassani 10 vuotta. Olen ollut ahkera. Samaan aikaan paremmin palkattu henkilö on ollut jäätävän laiska, ei jaksa opetella mitään, häntä pitää koko ajan opastaa tekemään perusasiatkin. Mainostaa itseään mölisten ja puhuu typeryyksiä. On lapsellinen. On laiska. Hänen ei tarvitse opetella uusiakaan asioita, koska aina joku tekee lopulta asiat hänen puolestaan. Noin puoli vuotta sitten päätin, etten enää ole ahkera, vaan teen välttämättömän, senkin erittäin hitaasti. Laiskottelen ja jätän asioita hoitamatta, ellei joku huomaa ja pakota tekemään jotain. Moni asia on jo tämän puolen vuoden aikana kasaantunut ja kohta osa asioista menee pieleen peruuttamattomasti. Mutta se ei haittaa, eihän minun tarvitse olla niistä asioista vastuussa. Nyt ajattelin katsoa puolitoista tuntia kestävän elokuvan työhuoneessani ennen viikonlopun viettoon lähtemistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt nykyisessä työpaikassani 10 vuotta. Olen ollut ahkera. Samaan aikaan paremmin palkattu henkilö on ollut jäätävän laiska, ei jaksa opetella mitään, häntä pitää koko ajan opastaa tekemään perusasiatkin. Mainostaa itseään mölisten ja puhuu typeryyksiä. On lapsellinen. On laiska. Hänen ei tarvitse opetella uusiakaan asioita, koska aina joku tekee lopulta asiat hänen puolestaan. Noin puoli vuotta sitten päätin, etten enää ole ahkera, vaan teen välttämättömän, senkin erittäin hitaasti. Laiskottelen ja jätän asioita hoitamatta, ellei joku huomaa ja pakota tekemään jotain. Moni asia on jo tämän puolen vuoden aikana kasaantunut ja kohta osa asioista menee pieleen peruuttamattomasti. Mutta se ei haittaa, eihän minun tarvitse olla niistä asioista vastuussa. Nyt ajattelin katsoa puolitoista tuntia kestävän elokuvan työhuoneessani ennen viikonlopun viettoon lähtemistä.

Meilläkin sellainen mukavuudenhaluinen, sanavalmis, uskottava, pilke silmäkulmassa oleva naishenkilö joka ainakin on osaavinaan ja tekevinään kaiken. Toki kantaakin vastuuta jopa sellaisista asioista jotka eivät hänelle voisi vähempää kuulua, eikä kukaan niistä hänelle maksa.

Teetättää ne paskahommat ja raskaammat muilla ja tekee itse vaan ne kivemmat. Epäselvää suhaamista siellä sun täällä eikä kunnon priorisointia löydy, vaikka on osaavinaan ja tietävinään ihan kaiken.

Stressaa toki asioista jotka ei hänelle kuulu jne. Samaan aikaan herättää luottamusta ja on superkiva kaikille. Erittäin ovela ja fiksu perseennuolija.

*Vinkvink*

Tauoilla ja tupakalla viihtyy kyllä ja sit narisee, kun muut hetken seisoo jossain tekemättömän näköisenä. Kun ei taida enää itse jaksaa, niin oveluus palkitaan.

Kyllä näitä laiskoja on nähty työuran alkumetreiltä asti. Kummasti vaan roikkuvat aina mukana. Tätä olen ihmetellyt. Yksi työpari oli tosi laiska, tein yksin käytännössä kaikki työt. Tämä työkaveri jopa soitti mulle baarista, kehuskeli kuinka oli saanut taas saikkua. Arvatkaa millä fiiliksillä raadoin loppupäivän. Lopulta mulle riiti ja irtisanouduin. Pomo suuttui tästä ihan hirveästi. Sain pyytää esim. työtodistusta useaan kertaan, kun uudessa työpaikassa jo kyselivät.

B. Virtanen -sarjakuvassa toimittaja kysyi johtajalta, että monta ihmistä yrityksessänne työskentelee. Johtaja mietti hetken ja sanoi: "Noin puolet". 

Näinhän se on tosielämässäkin. Työskentelen kunnan virastossa, jossa on toimistotöissä reilut parikymmentä ihmistä. Kerran tulin sanoneeksi kahvitaukopöydässä, että jos tämä olisi minun firma, laittaisin ensin puolet henkilökunnasta pihalle ja sitten pistäisin loppuihin vauhtia. Jostain syystä kaikki loukkaantuivat. Minähän sanoin vain totuuden.