Viisikymppinen mieheni suuttuu, jos millään tavalla viittaan hänen terveyteensä

Vierailija kirjoitti:

Minusta ainakin ajatus miehen jättämisestä on lähes mahdoton kun melkein koko elämä on yhdessä oltu, niin tuntuu että on tavallaan vastuussa toisesta. Kaikki ei ole itsekkäitä.

Aikuinen on vastuussa itsestään, ja itsekkyyttä on tervettäkin.

Mutta eihän itsemääräämisoikeus tarkoita, että kukaan ei saa yrittää vaikuttaa. Päin vastoin, muiden tehtävä on lobata ja vähän painostaakin, jotta ihminen autetaan näkemään jähnävastarintansa ja tarjotaan hänelle mahdollista kivuta siitä yli. Koska ihminenhän ei pysty määräämään asioistaan jumiutuneena mukavuudenhaluun ja epämukavuudenpelkoon, kumpi nyt ketäkin enemmän ajaa. 

Ei sellainen ole välittämistä nähnytkään, että tyydytään suoraan siihen mitä toinen sanoo ja kohautetaan olkia ja jatketaan matkaa. Se olisi ok asenne jos ihminen olisi täysin rationaalinen olento, ja noissa kohtaamisissa vain katsottaisiin mikä on kenenkin näkemys ja sitten todettaisiin, että eivätpä sovi yhteen. Kun viime kädessä maailmasta löytyy heikosti porukkaa, joiden kaikki näkemykset olisivat alunperin yhteensopivat. Kyllä niitä pitää hiukan muuttaakin joskus, elolliset olennot pysyvät paljon varmemmin hengissä kun niillä on joustavuutta ja kyky etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän itsemääräämisoikeus tarkoita, että kukaan ei saa yrittää vaikuttaa. Päin vastoin, muiden tehtävä on lobata ja vähän painostaakin, jotta ihminen autetaan näkemään jähnävastarintansa ja tarjotaan hänelle mahdollista kivuta siitä yli. Koska ihminenhän ei pysty määräämään asioistaan jumiutuneena mukavuudenhaluun ja epämukavuudenpelkoon, kumpi nyt ketäkin enemmän ajaa. 

Ei sellainen ole välittämistä nähnytkään, että tyydytään suoraan siihen mitä toinen sanoo ja kohautetaan olkia ja jatketaan matkaa. Se olisi ok asenne jos ihminen olisi täysin rationaalinen olento, ja noissa kohtaamisissa vain katsottaisiin mikä on kenenkin näkemys ja sitten todettaisiin, että eivätpä sovi yhteen. Kun viime kädessä maailmasta löytyy heikosti porukkaa, joiden kaikki näkemykset olisivat alunperin yhteensopivat. Kyllä niitä pitää hiukan muuttaakin joskus, elolliset olennot pysyvät paljon varmemmin hengissä kun niillä on joustavuutta ja kyky etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. 

Toista ei voi kuitenkaan muuttaa kestävästi. Vaan hänen on itse sisältä päin haluttava sitä.

Vierailija kirjoitti:

Okei. Olen siis hiljaa, ja jos hän kuolee sydänpysähdykseen, niin sitten vain tokaisen hautajaisissa, että olisin kyllä suositellut hänelle uniapneatutkimuksia ja laihduttamista, jos hänelle olisi voinut jutella. Ihanan empaattista.

ap

Rakastat miestäsi ja silti suunnittelet häpäiseväsi hänet jopa hänen hautajaisissaan?

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän itsemääräämisoikeus tarkoita, että kukaan ei saa yrittää vaikuttaa. Päin vastoin, muiden tehtävä on lobata ja vähän painostaakin, jotta ihminen autetaan näkemään jähnävastarintansa ja tarjotaan hänelle mahdollista kivuta siitä yli. Koska ihminenhän ei pysty määräämään asioistaan jumiutuneena mukavuudenhaluun ja epämukavuudenpelkoon, kumpi nyt ketäkin enemmän ajaa. 

Ei sellainen ole välittämistä nähnytkään, että tyydytään suoraan siihen mitä toinen sanoo ja kohautetaan olkia ja jatketaan matkaa. Se olisi ok asenne jos ihminen olisi täysin rationaalinen olento, ja noissa kohtaamisissa vain katsottaisiin mikä on kenenkin näkemys ja sitten todettaisiin, että eivätpä sovi yhteen. Kun viime kädessä maailmasta löytyy heikosti porukkaa, joiden kaikki näkemykset olisivat alunperin yhteensopivat. Kyllä niitä pitää hiukan muuttaakin joskus, elolliset olennot pysyvät paljon varmemmin hengissä kun niillä on joustavuutta ja kyky etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. 

Minä eroaisin jos minua alettaisiin painostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te ootte aina löytänyt näitä elämän kalluja, jotka ei kykene minkäänlaiseen itsekritiikkiin ja olemaan rehellinen oman itsensä suhteen. Oottepa naiset huonosti puolisonne valinnut, mutta jonkinlaista sokeutta lienee ollut. Ja etteikä saisi arvostella vai? Mitä sille sitten saa tai pahimmillaan uskaltaa edes sanoa, ettei vaan suutu. Sääliks käy...

Ilmeisesti valitsin juu huonosti, mies oli timmi nuorena ja ahkera työmies. Monta vuotta meni ennen kuin muuttui alkoa kittaavaksi ryhävalaaksi. Ei minulla kristallipalloa ollut silloin eikä nytkään, sori siitä. Olin nuori ja sinisilmäinen kun en osannut arvata että mies muuttuisi noin. On se kova paikka myös minulle kun oma rakas ei enää viitsi/jaksa hoitaa itseään, on ravattu lääkärissä ja psykiatrilla mutta ei hekään voi muutosta miehen puolesta tehdä, se muutoksen halu on lähdettävä miehestä itsestään eikä hän halua. Olen kaikkeni yrittänyt mutta mikään ei toimi. En ole mieheni omistaja, eli jos hän tahtoisi tästä lähteä niin kyllä antaisin mennä, vaan ei tahdo.

Mikset sinä itse lähde? Sinähän tuossa suhteessa eniten näytät kärsivän.

Vierailija kirjoitti:

Okei. Olen siis hiljaa, ja jos hän kuolee sydänpysähdykseen, niin sitten vain tokaisen hautajaisissa, että olisin kyllä suositellut hänelle uniapneatutkimuksia ja laihduttamista, jos hänelle olisi voinut jutella. Ihanan empaattista.

ap

Selvästikään et osaa puhua miehellesi siten, että hän ymmärtäisi huolesi. Ja toisaalta, jos miehesi ei ole aivan imbesilli, niin hän varmaan ihan itsekin tietää terveyteensä liittyvät asiat.

Laihduttaminen on monille todella vaikeaa, ja sen " suositteleminen" ylimielistä. Jos haluat jotenkin oikeasti auttaa miestäsi, niin ala panostaa terveelliseen ruokaan ja yhdessä liikkumiseen.

Sano miehellesi vielä tasan yhden kerran noista yllä mainitsemistasi asioista. Kerro, että olet huolissasi häne terveydestään, MUTTA että myös ymmärrät, että asia on hänen omansa. Kerro että olet valmis auttamaan ja tukemaan, jos hän sitä haluaa, MUTTA että tämän enempää et asiaan puutu. 

Näin asialle saattaa jopa tapahtua jotain. 

Se on käsittämätöntä, miten monet naiset kuvittelee,, että jatkuva jankuttaminen jostain asiasta auttaisi mitään. Yleensä se vaan aiheuttaa täysin päinvastaisen reaktion, sen että ihan varmasti toinen ei ala tehdä mitään muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän itsemääräämisoikeus tarkoita, että kukaan ei saa yrittää vaikuttaa. Päin vastoin, muiden tehtävä on lobata ja vähän painostaakin, jotta ihminen autetaan näkemään jähnävastarintansa ja tarjotaan hänelle mahdollista kivuta siitä yli. Koska ihminenhän ei pysty määräämään asioistaan jumiutuneena mukavuudenhaluun ja epämukavuudenpelkoon, kumpi nyt ketäkin enemmän ajaa. 

Ei sellainen ole välittämistä nähnytkään, että tyydytään suoraan siihen mitä toinen sanoo ja kohautetaan olkia ja jatketaan matkaa. Se olisi ok asenne jos ihminen olisi täysin rationaalinen olento, ja noissa kohtaamisissa vain katsottaisiin mikä on kenenkin näkemys ja sitten todettaisiin, että eivätpä sovi yhteen. Kun viime kädessä maailmasta löytyy heikosti porukkaa, joiden kaikki näkemykset olisivat alunperin yhteensopivat. Kyllä niitä pitää hiukan muuttaakin joskus, elolliset olennot pysyvät paljon varmemmin hengissä kun niillä on joustavuutta ja kyky etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. 

Kerrohan mulle mikä on ollut sulle viimeksi sellainen asia, johon olet taipunut vastentahtoisesti, koska sinua tarpeeksi pitkään painostettiin siihen? Ja oliko lopulta hyvä taipua asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän itsemääräämisoikeus tarkoita, että kukaan ei saa yrittää vaikuttaa. Päin vastoin, muiden tehtävä on lobata ja vähän painostaakin, jotta ihminen autetaan näkemään jähnävastarintansa ja tarjotaan hänelle mahdollista kivuta siitä yli. Koska ihminenhän ei pysty määräämään asioistaan jumiutuneena mukavuudenhaluun ja epämukavuudenpelkoon, kumpi nyt ketäkin enemmän ajaa. 

Ei sellainen ole välittämistä nähnytkään, että tyydytään suoraan siihen mitä toinen sanoo ja kohautetaan olkia ja jatketaan matkaa. Se olisi ok asenne jos ihminen olisi täysin rationaalinen olento, ja noissa kohtaamisissa vain katsottaisiin mikä on kenenkin näkemys ja sitten todettaisiin, että eivätpä sovi yhteen. Kun viime kädessä maailmasta löytyy heikosti porukkaa, joiden kaikki näkemykset olisivat alunperin yhteensopivat. Kyllä niitä pitää hiukan muuttaakin joskus, elolliset olennot pysyvät paljon varmemmin hengissä kun niillä on joustavuutta ja kyky etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. 

Kerrohan mulle mikä on ollut sulle viimeksi sellainen asia, johon olet taipunut vastentahtoisesti, koska sinua tarpeeksi pitkään painostettiin siihen? Ja oliko lopulta hyvä taipua asiaan?

Minut painostettiin näkemään oma aggressiivisuuteni tilanteissa joissa koin olevani vain altavastaaja. Oli todella hyvä asia taipua näkemään se. Me ollaan viimeisten vuosikymmenien aikana tultu yliherkiksi monelle asialle ja hyperallergisuus painostamista kohtaan on yksi niistä. Ei sen tarvitse olla päällekäyvää, totista, ilkeää tms. Vaan ajoittainen muistutus, että tämä asia ei ole minusta ihan ok ja toivon että voisit miettiä sitä. Painostaa voi myös rakastavasti. 

Minullakaan mies ei välittänyt tutkituttaa itseään, vaikka syytä olisi ollut. Suostuttelut tai rauhalliset keskustelut omasta huolestani eivät vakuuttaneet häntä. En halunnut painostaa, sillä se ei olisi auttanut. Näin jo ´, ettei kaikki ole hyvin ja sanoin siitäkin. Noin 50+ ikäisenä hän sitten kuoli sydämen pysähdykseen. 

Koska kuolemasta on jo joitakin vuosia aikaa olen päätynyt ajattelemaan tapahtuneen niin, että kyse oli  hänen omasta tahdostaan ja pelosta kohdata totuus.. Taivaan enkelikään ei olisi saanut häntä menemään, joten oli hyvä että kuoli sitten kerralla. Pahinta olisi ollut katsella niin ahkeraa ja monipuolisesti osaavaa kaveria jossakin pyörätuolissa avuttomana kotinurkissa.  Niinpä kunnioitan mieheni ratkaisua elää elämänsä loppuun asti, vaikka suru onkin ollut melkoinen haaste

Meillä ihan sama tilanne. Vaimo ylipainoinen ja sanoin että nyt kannattaisi terveyden vuoksi alkaa laihduttamaan. Otti jostain syystä mökkinsä ja nyt mököttää.

Jotkut nyt on vain itsetuhoisia. Jos ei viinalla niin tupakalla ja syöttöporsaana olemisella. Yhdellä ukolla oli valtava himo venäläiseen meetwurstiin. Syö sitä pötkökaupalla vuosia kunnes sydän petti 46-vuotiaana ja löydettiin kuolleena auton ratista tien laidalla. Kaipa se jotain muutakin oli syönyt himossaan. Ainakin kokista näin sen juovan paljon, tyhjiä tölkkejä takapenkin jalkatila täynnä.

Sitten on niitä "pelastuneita" tapauksia, joilla köyhyys pakottaa lopettamaan porsastelun tai joku vamma ettei pääse kauppaan ostoksille. Nämä lopulta katkeroituvat syvästi kun muut eivät suostu tekemään hyvin rasvaista ja suolaista lihaisaa ruokaa paksulla juustokerroksella. Kuulemma heitä pidetään nälässä muuten! Taitaapi olla ainoa asia miksi ovat hengissä tänäkin päivänä. Ehkä olisi parempi vain antaa syödä itsensä hengiltä kun mikään muu ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Impotenssista puhumattakaan. Siitä 50 plus -ukot vasta suuttuvatkin.

Nieletkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän itsemääräämisoikeus tarkoita, että kukaan ei saa yrittää vaikuttaa. Päin vastoin, muiden tehtävä on lobata ja vähän painostaakin, jotta ihminen autetaan näkemään jähnävastarintansa ja tarjotaan hänelle mahdollista kivuta siitä yli. Koska ihminenhän ei pysty määräämään asioistaan jumiutuneena mukavuudenhaluun ja epämukavuudenpelkoon, kumpi nyt ketäkin enemmän ajaa. 

Ei sellainen ole välittämistä nähnytkään, että tyydytään suoraan siihen mitä toinen sanoo ja kohautetaan olkia ja jatketaan matkaa. Se olisi ok asenne jos ihminen olisi täysin rationaalinen olento, ja noissa kohtaamisissa vain katsottaisiin mikä on kenenkin näkemys ja sitten todettaisiin, että eivätpä sovi yhteen. Kun viime kädessä maailmasta löytyy heikosti porukkaa, joiden kaikki näkemykset olisivat alunperin yhteensopivat. Kyllä niitä pitää hiukan muuttaakin joskus, elolliset olennot pysyvät paljon varmemmin hengissä kun niillä on joustavuutta ja kyky etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. 

Toista ei voi kuitenkaan muuttaa kestävästi. Vaan hänen on itse sisältä päin haluttava sitä.

Niin? Eiköhän moni haluakin, on vain muita asioita joita uskoo haluavansa enemmän. Ja tuota arvojärjestystä ei tule tarkistelleeksi ellei joku joskus vähän hätyytä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemääräämisoikeus, jokainen päättää itse omasta terveydestään ja sen hoidosta.

Mutta kun se ukko saa halvauksen tai sydärin, kukahan sitä sitten hoitaa, kun makaa kotona eikä pääse liikkumaan kuin vaivoin rollaattorilla tms. ? 

Aivan se, ilmaishoitaja eli vaimo tietysti. Hänellä ei ilmeisesti ole itsemäärämisoikeutta?

Vaimo voi vielä olla nuorempi, terveempi ja haluaisi elää normaalia elämää kun lapset on kasvatettu ja olisi aikaa ja varaa kaikelle kivalle, mutta ei, hänen elämänsä parhaat vuodet menee siinä kun hän joutuu hoitamaan sitä itsensä raakiksi tahallaan tehnyttä osapuolta. 

No ei joudu, jos ei suostu. Jos suostuu, niin se on sitten ihan oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän itsemääräämisoikeus tarkoita, että kukaan ei saa yrittää vaikuttaa. Päin vastoin, muiden tehtävä on lobata ja vähän painostaakin, jotta ihminen autetaan näkemään jähnävastarintansa ja tarjotaan hänelle mahdollista kivuta siitä yli. Koska ihminenhän ei pysty määräämään asioistaan jumiutuneena mukavuudenhaluun ja epämukavuudenpelkoon, kumpi nyt ketäkin enemmän ajaa. 

Ei sellainen ole välittämistä nähnytkään, että tyydytään suoraan siihen mitä toinen sanoo ja kohautetaan olkia ja jatketaan matkaa. Se olisi ok asenne jos ihminen olisi täysin rationaalinen olento, ja noissa kohtaamisissa vain katsottaisiin mikä on kenenkin näkemys ja sitten todettaisiin, että eivätpä sovi yhteen. Kun viime kädessä maailmasta löytyy heikosti porukkaa, joiden kaikki näkemykset olisivat alunperin yhteensopivat. Kyllä niitä pitää hiukan muuttaakin joskus, elolliset olennot pysyvät paljon varmemmin hengissä kun niillä on joustavuutta ja kyky etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. 

Kerrohan mulle mikä on ollut sulle viimeksi sellainen asia, johon olet taipunut vastentahtoisesti, koska sinua tarpeeksi pitkään painostettiin siihen? Ja oliko lopulta hyvä taipua asiaan?

Minut painostettiin näkemään oma aggressiivisuuteni tilanteissa joissa koin olevani vain altavastaaja. Oli todella hyvä asia taipua näkemään se. Me ollaan viimeisten vuosikymmenien aikana tultu yliherkiksi monelle asialle ja hyperallergisuus painostamista kohtaan on yksi niistä. Ei sen tarvitse olla päällekäyvää, totista, ilkeää tms. Vaan ajoittainen muistutus, että tämä asia ei ole minusta ihan ok ja toivon että voisit miettiä sitä. Painostaa voi myös rakastavasti. 

No just. Pikkasen on nyt eri asia. Sun käytöksesi vaikutti ihan suoraan sun kanssakäymiseen toisen ihmisen kanssa, ja aiheutti siinä tilanteessa  aina pahaa.

Toisen ihmisen ulkomuoto taas ei aiheuta toiselle yhtään mitään, ellei tämä itse halua siitä ottaa kierroksia. Eikä kukaan voi luvata, että ap:n mies sairastuisi tai kuolisi ap:ta aiemmin, vaikka onkin lihava. Eli ehkä tässä tapauksessa ap pitäisi vaan painostaa nyt lopettamaan tuo tyhmä käytöksensä, jonka jälkeen voisivat molemmat elää onnellisina juuri sellaisina kuin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju osui. Sen verran kommentoin kun joku kysyi, että miksi on lähdetty tuollaisen miehen matkaan.. Ihmiset todella muuttuu esim 30 vuoden yhteiselon aikana, eikä läheskään aina hyvään suuntaan. Minusta ainakin ajatus miehen jättämisestä on lähes mahdoton kun melkein koko elämä on yhdessä oltu, niin tuntuu että on tavallaan vastuussa toisesta. Kaikki ei ole itsekkäitä.

Ap on oksettava, minä ja minun seksihalut. Tuskin mieskään ap:ta haluaa, mutta muuta ei tuossa iässä saa

Vierailija kirjoitti:

Jotkut nyt on vain itsetuhoisia. Jos ei viinalla niin tupakalla ja syöttöporsaana olemisella. Yhdellä ukolla oli valtava himo venäläiseen meetwurstiin. Syö sitä pötkökaupalla vuosia kunnes sydän petti 46-vuotiaana ja löydettiin kuolleena auton ratista tien laidalla. Kaipa se jotain muutakin oli syönyt himossaan. Ainakin kokista näin sen juovan paljon, tyhjiä tölkkejä takapenkin jalkatila täynnä.

Sitten on niitä "pelastuneita" tapauksia, joilla köyhyys pakottaa lopettamaan porsastelun tai joku vamma ettei pääse kauppaan ostoksille. Nämä lopulta katkeroituvat syvästi kun muut eivät suostu tekemään hyvin rasvaista ja suolaista lihaisaa ruokaa paksulla juustokerroksella. Kuulemma heitä pidetään nälässä muuten! Taitaapi olla ainoa asia miksi ovat hengissä tänäkin päivänä. Ehkä olisi parempi vain antaa syödä itsensä hengiltä kun mikään muu ei kiinnosta.

Mieluummin lyhyt elämä nauttien, kuin pitkä elämä askeettisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän itsemääräämisoikeus tarkoita, että kukaan ei saa yrittää vaikuttaa. Päin vastoin, muiden tehtävä on lobata ja vähän painostaakin, jotta ihminen autetaan näkemään jähnävastarintansa ja tarjotaan hänelle mahdollista kivuta siitä yli. Koska ihminenhän ei pysty määräämään asioistaan jumiutuneena mukavuudenhaluun ja epämukavuudenpelkoon, kumpi nyt ketäkin enemmän ajaa. 

Ei sellainen ole välittämistä nähnytkään, että tyydytään suoraan siihen mitä toinen sanoo ja kohautetaan olkia ja jatketaan matkaa. Se olisi ok asenne jos ihminen olisi täysin rationaalinen olento, ja noissa kohtaamisissa vain katsottaisiin mikä on kenenkin näkemys ja sitten todettaisiin, että eivätpä sovi yhteen. Kun viime kädessä maailmasta löytyy heikosti porukkaa, joiden kaikki näkemykset olisivat alunperin yhteensopivat. Kyllä niitä pitää hiukan muuttaakin joskus, elolliset olennot pysyvät paljon varmemmin hengissä kun niillä on joustavuutta ja kyky etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. 

Kerrohan mulle mikä on ollut sulle viimeksi sellainen asia, johon olet taipunut vastentahtoisesti, koska sinua tarpeeksi pitkään painostettiin siihen? Ja oliko lopulta hyvä taipua asiaan?

Minut painostettiin näkemään oma aggressiivisuuteni tilanteissa joissa koin olevani vain altavastaaja. Oli todella hyvä asia taipua näkemään se. Me ollaan viimeisten vuosikymmenien aikana tultu yliherkiksi monelle asialle ja hyperallergisuus painostamista kohtaan on yksi niistä. Ei sen tarvitse olla päällekäyvää, totista, ilkeää tms. Vaan ajoittainen muistutus, että tämä asia ei ole minusta ihan ok ja toivon että voisit miettiä sitä. Painostaa voi myös rakastavasti. 

No just. Pikkasen on nyt eri asia. Sun käytöksesi vaikutti ihan suoraan sun kanssakäymiseen toisen ihmisen kanssa, ja aiheutti siinä tilanteessa  aina pahaa.

Toisen ihmisen ulkomuoto taas ei aiheuta toiselle yhtään mitään, ellei tämä itse halua siitä ottaa kierroksia. Eikä kukaan voi luvata, että ap:n mies sairastuisi tai kuolisi ap:ta aiemmin, vaikka onkin lihava. Eli ehkä tässä tapauksessa ap pitäisi vaan painostaa nyt lopettamaan tuo tyhmä käytöksensä, jonka jälkeen voisivat molemmat elää onnellisina juuri sellaisina kuin ovat.

Pitäisköhän sunkin hiukan miettiä käytöstäsi ehkä? Et vaikuta onnelliselta, eikä vaikuta ap eikä hänen miehensä. Eivät he onnellisiksi sillä muutu, että ap päättää ettei asia hänelle mitenkään kuulu, vaikka kuuluukin. Toisesta ihmisestä välittäminen tarkoittaa sitä, että on valmis ottamaan kantaa tärkeänä pitämässään asiassa vaikka se aiheuttaisikin skismaa. Jos sellainen on ihan sopimatonta nykynuorison mielestä, niin teillä tulee olemaan kova elämä. 

Mikä tahansa on mahdollista. Elämässä pelataan kuitenkin todennäköisyyksillä. Ei sitä pidä sivuuttaa, jos rakastamasi ihminen elää itsetuhoisesti. Miksi pitäisi? Ei ainakaan siksi, että kumpi tahansa teistä voi jäädä kaatuvan puun alle huomenna.