Viisikymppinen mieheni suuttuu, jos millään tavalla viittaan hänen terveyteensä

Vierailija kirjoitti:

Voi morjens mitä vastauksia tässäkin ketjussa tullut itkuherkiltä ja helposti loukkaantuvilta lihapullilta. Totta kai pitää puuttua asiaan jos puoliso turmelee terveyttään. Mulla ja miehellä on ihan sopimus siitä, että katsotaan myös toistemme terveyden perään ja huomautetaan kun on huomautettavaa. Tämä siksi että rakastetaan toisiamme enemmän kuin ruokaa, alkoholia tms. ja halutaan viettää yhdessä mahdollisimman pitkä elämä. Se on mietinnän paikka jos puoliso arvottaa kaljan ja pizzan korkeammalle kuin puolison.

Ja mitäs sitten kun puutut, ja puoliso paskat nakkaa sun puuttumisille?

Kahlitset hänet sängynjalkaan ja säännöstelet ruokansa?

Ettei vaan olisi rangaistusta syntisestä elämästä ja nyt ukkos kräsii rangaistusta. Järki on viety ja turmelee itse itseään, kuulostaa jotenkin raamatulliselta. Ehkä ollut seksuaalisesti rietas tai irtas, en tiedä, mutta mahdollista.

Miehesi on aikuinen ihminen ja tekee itse omat valintansa. Sitä paitsi, jos hänelle on sattunut hyvät geenit, niin voi olla, että porskuttaa täällä kauemmin kuin sinä tai joku muu terveellisempää elämää viettävä. Oma isäni esim. poltti 50 vuotta, kunnes päätti lopettaa. Käytti alkoholia, rakasti rasvaista ja paistettua ruokaa. Lisäsi ihan joka ruokaan reilusti suolaa, ennen kuin edes maistoi. Nuorena oli toki harrastanut liikuntaa, mutta minun aikanani ei oikeastaan juuri mitään. Ylipainoakin oli jossain vaiheessa reippaasti. Niin vaan lähti tästä maailmasta vasta 91 vuotiaana ja omassa kodissaan asui siihen saakka.

Vierailija kirjoitti:

Mistä te ootte aina löytänyt näitä elämän kalluja, jotka ei kykene minkäänlaiseen itsekritiikkiin ja olemaan rehellinen oman itsensä suhteen. Oottepa naiset huonosti puolisonne valinnut, mutta jonkinlaista sokeutta lienee ollut. Ja etteikä saisi arvostella vai? Mitä sille sitten saa tai pahimmillaan uskaltaa edes sanoa, ettei vaan suutu. Sääliks käy...

Ilmeisesti valitsin juu huonosti, mies oli timmi nuorena ja ahkera työmies. Monta vuotta meni ennen kuin muuttui alkoa kittaavaksi ryhävalaaksi. Ei minulla kristallipalloa ollut silloin eikä nytkään, sori siitä. Olin nuori ja sinisilmäinen kun en osannut arvata että mies muuttuisi noin. On se kova paikka myös minulle kun oma rakas ei enää viitsi/jaksa hoitaa itseään, on ravattu lääkärissä ja psykiatrilla mutta ei hekään voi muutosta miehen puolesta tehdä, se muutoksen halu on lähdettävä miehestä itsestään eikä hän halua. Olen kaikkeni yrittänyt mutta mikään ei toimi. En ole mieheni omistaja, eli jos hän tahtoisi tästä lähteä niin kyllä antaisin mennä, vaan ei tahdo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te ootte aina löytänyt näitä elämän kalluja, jotka ei kykene minkäänlaiseen itsekritiikkiin ja olemaan rehellinen oman itsensä suhteen. Oottepa naiset huonosti puolisonne valinnut, mutta jonkinlaista sokeutta lienee ollut. Ja etteikä saisi arvostella vai? Mitä sille sitten saa tai pahimmillaan uskaltaa edes sanoa, ettei vaan suutu. Sääliks käy...

Ilmeisesti valitsin juu huonosti, mies oli timmi nuorena ja ahkera työmies. Monta vuotta meni ennen kuin muuttui alkoa kittaavaksi ryhävalaaksi. Ei minulla kristallipalloa ollut silloin eikä nytkään, sori siitä. Olin nuori ja sinisilmäinen kun en osannut arvata että mies muuttuisi noin. On se kova paikka myös minulle kun oma rakas ei enää viitsi/jaksa hoitaa itseään, on ravattu lääkärissä ja psykiatrilla mutta ei hekään voi muutosta miehen puolesta tehdä, se muutoksen halu on lähdettävä miehestä itsestään eikä hän halua. Olen kaikkeni yrittänyt mutta mikään ei toimi. En ole mieheni omistaja, eli jos hän tahtoisi tästä lähteä niin kyllä antaisin mennä, vaan ei tahdo.

Kuten sanottua niin sääliksi käy. Ja tiedän mistä puhun sillä itse olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa paljon alkoa käyttävän isäni kanssa, joka harvase päivä kittaa litran tai 3/4 osa pullon verran kossua. Ja hyvä jos syökään mikään ja kaiken lisäksi muutakin ramppaa ollut kropassa ja melko ihmisraunio melkeinpä. Mutta viinasta ei ilmeisesti voi tai halua luopua ja en enää tässä vaiheessa ittekkään tiedän kumpi on syynä. Itse väittää alkoa lääkkeeksi ja en ihan heti ymmärrä tätäkään skenaariota.

Vierailija kirjoitti:

Mitä haluaisit miehesi tekevän? Mulla on mainitsemistasi 3/4. Lääkärissä olen käynyt paljonkin. Liikuntaa tietysti suosittelevat ja nivelvaivaan voi saada fysioterapiaa sekä kipulääkkeet, mutta eihän se niillä parane. Jossain vaiheessa odottaa leikkaus. Sydän vaivoista ei kukaan ole puhunut mitään. Ei ole ollut oireitakasn eikä kai miehelläsikään?

Kremppoja tulee, kun ikää tulee. Se on vain hyväksyttävä.

Jokainen valitsee oman järkensä ja moraalinsa perusteella seuraavista vaihtoehdoista:

1) Kärsit päivittäin ilman hoitoja, kuntosi heikkenee nopeasti, ja pakotat läheiset kärsimään mukanasi, kunnes kuolet kohtuullisen nuorena, eli lapsesikin ovat vielä koulussa tai opiskelevat, et ole enää heidän tukenaan kun aikuistuvat etkä näe koskaan lapsenlapsiasi.

2) Hoidat vaivojasi ja kipujasi joten elät paremmin ja pidempään ja näet vielä lapsenlapsesikin syntyvän etkä aiheuta liikaa huolia läheisillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi morjens mitä vastauksia tässäkin ketjussa tullut itkuherkiltä ja helposti loukkaantuvilta lihapullilta. Totta kai pitää puuttua asiaan jos puoliso turmelee terveyttään. Mulla ja miehellä on ihan sopimus siitä, että katsotaan myös toistemme terveyden perään ja huomautetaan kun on huomautettavaa. Tämä siksi että rakastetaan toisiamme enemmän kuin ruokaa, alkoholia tms. ja halutaan viettää yhdessä mahdollisimman pitkä elämä. Se on mietinnän paikka jos puoliso arvottaa kaljan ja pizzan korkeammalle kuin puolison.

Ja mitäs sitten kun puutut, ja puoliso paskat nakkaa sun puuttumisille?

Kahlitset hänet sängynjalkaan ja säännöstelet ruokansa?

Luitko viestiäni? Kuten sanoin, jos puoliso nakkaa pskat sinun huolellesi hänen terveydestään ja valitsee roskaruuan mieluummin kuin yhteisen elämän, on silloin mietinnän paikka koskien suhteen jatkoa. Eihän se puoliso silloin arvosta sinua kovin paljoa, jos hampurilaiset ja kalja on tärkeämpi kuin sinä. Ei ketään tarvi sänkyyn kahlita, voi ihan vaan todeta tilanteen ja lähteä vaikka eri teille jos puolison saamattomuus, laiskuus ja mässäily käy sietämättömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä viittaa terveyteen.

Tuo on raivostuttavaa. Nuuta toiseen huoneeseen ja sano että kuorsaat haluan nukkua.

50 v osaa kyllä itse päättää elintavoistaan. Kurjistat vaan stasi-taktiikoilla jäljellä olevat päivät.

Olen jo muuttanut. Yhdessä nukkumisesta ei tule mitään kuorsaamisen takia.

Tässä on nyt vain se juttu, että rakastan miestäni enkä halua, että hän tekee ollilindholmit muutaman vuoden sisään.

Et voi asialle mitään, hän on aikuinen ihminen. Oma puolisoni on kakkostyypin diabeetikko. Hän aloittaa aamunsa syömällä suklaata ja lukemalla vessanpöntöllä (!). "Aamiaisen" hän syö joskus iltapäivällä ja se sisältää kolme isoa kupillista kahvia maidolla ja makeutusaineella, 4-6 voileipää joiden päällä kovia rasvoja (juustoa, kinkkua tai makkaraa) ja kolesterolin ehkäisemiseksi Benecolia. Voileipien jälkeen hän syö donitseja tai pullia ja keksejä. Sen jälkeen ei taaskaan tuntikausiin muuta kuin karkkia, jota pitää olla aina käden ulottuvilla, ja iltayhdeksältä päivän ainoan lämpimän ruoan, joka useimmiten sisältää kovia rasvoja. Sen jälkeen sänkyyn lukemaan kirjaa ja syömään suklaata.

Kuulemma nykyisin diabeetikko saa syödä ihan mitä haluaa, ei tarvitse vältellä kovia rasvoja eikä nopeita hiilareita.

Se, mitä tästä on seurannut on, että emme enää kohtaa aamiaispöydässä ja sänkyynkin minä menen vasta kun hän on nukahtanut, jotta ei tarvitse kuunnella sitä mässyttämistä.

Hui kamalaa! Mä varmaan ottaisin avioeron mielummin kuin katselisin tuota itsetuhoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi morjens mitä vastauksia tässäkin ketjussa tullut itkuherkiltä ja helposti loukkaantuvilta lihapullilta. Totta kai pitää puuttua asiaan jos puoliso turmelee terveyttään. Mulla ja miehellä on ihan sopimus siitä, että katsotaan myös toistemme terveyden perään ja huomautetaan kun on huomautettavaa. Tämä siksi että rakastetaan toisiamme enemmän kuin ruokaa, alkoholia tms. ja halutaan viettää yhdessä mahdollisimman pitkä elämä. Se on mietinnän paikka jos puoliso arvottaa kaljan ja pizzan korkeammalle kuin puolison.

Ja mitäs sitten kun puutut, ja puoliso paskat nakkaa sun puuttumisille?

Kahlitset hänet sängynjalkaan ja säännöstelet ruokansa?

Luitko viestiäni? Kuten sanoin, jos puoliso nakkaa pskat sinun huolellesi hänen terveydestään ja valitsee roskaruuan mieluummin kuin yhteisen elämän, on silloin mietinnän paikka koskien suhteen jatkoa. Eihän se puoliso silloin arvosta sinua kovin paljoa, jos hampurilaiset ja kalja on tärkeämpi kuin sinä. Ei ketään tarvi sänkyyn kahlita, voi ihan vaan todeta tilanteen ja lähteä vaikka eri teille jos puolison saamattomuus, laiskuus ja mässäily käy sietämättömäksi.

Olen ihan samaa mieltä. Mutta aapeen ongelma tuntuu olevan, että hän ei halua tehdä tuota ratkaisua, vaan jatkaa loputtomiin sen harmittelua, että mies ei tottele häntä eikä suostu hoitamaan itseään. Olemme hänelle yrittäneet kertoa, että mies tekee itse omat ratkaisunsa, ja aapeellä itsellään on hyvin rajallinen vaikutusvalta miehen tekemisiin. 

Siinä ei puuttumiset auta.

Vierailija kirjoitti:

Aapeellä on ihmisen perusongelma, kaikkien ongelmien isoisä:

Miksi muut eivät toimi niin kuin haluaisin?

Pirullista kyllä etteivät ne tottele.

Sanos muuta, hmiset ovat helevetin itsekkäitä kun eivät tee kuten minä haluan! 😂

Mutta joo, eiköhän AP:n tapauksessa ongelma ole enemmänkin siinä, että mies ei toimi järkevästi eikä välitä läheistensä huolesta.

Itsemääräämisoikeus, jokainen päättää itse omasta terveydestään ja sen hoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Itsemääräämisoikeus, jokainen päättää itse omasta terveydestään ja sen hoidosta.

Mutta kun se ukko saa halvauksen tai sydärin, kukahan sitä sitten hoitaa, kun makaa kotona eikä pääse liikkumaan kuin vaivoin rollaattorilla tms. ? 

Aivan se, ilmaishoitaja eli vaimo tietysti. Hänellä ei ilmeisesti ole itsemäärämisoikeutta?

Vaimo voi vielä olla nuorempi, terveempi ja haluaisi elää normaalia elämää kun lapset on kasvatettu ja olisi aikaa ja varaa kaikelle kivalle, mutta ei, hänen elämänsä parhaat vuodet menee siinä kun hän joutuu hoitamaan sitä itsensä raakiksi tahallaan tehnyttä osapuolta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä viittaa terveyteen.

Tuo on raivostuttavaa. Nuuta toiseen huoneeseen ja sano että kuorsaat haluan nukkua.

50 v osaa kyllä itse päättää elintavoistaan. Kurjistat vaan stasi-taktiikoilla jäljellä olevat päivät.

Olen jo muuttanut. Yhdessä nukkumisesta ei tule mitään kuorsaamisen takia.

Tässä on nyt vain se juttu, että rakastan miestäni enkä halua, että hän tekee ollilindholmit muutaman vuoden sisään.

Et voi asialle mitään, hän on aikuinen ihminen. Oma puolisoni on kakkostyypin diabeetikko. Hän aloittaa aamunsa syömällä suklaata ja lukemalla vessanpöntöllä (!). "Aamiaisen" hän syö joskus iltapäivällä ja se sisältää kolme isoa kupillista kahvia maidolla ja makeutusaineella, 4-6 voileipää joiden päällä kovia rasvoja (juustoa, kinkkua tai makkaraa) ja kolesterolin ehkäisemiseksi Benecolia. Voileipien jälkeen hän syö donitseja tai pullia ja keksejä. Sen jälkeen ei taaskaan tuntikausiin muuta kuin karkkia, jota pitää olla aina käden ulottuvilla, ja iltayhdeksältä päivän ainoan lämpimän ruoan, joka useimmiten sisältää kovia rasvoja. Sen jälkeen sänkyyn lukemaan kirjaa ja syömään suklaata.

Kuulemma nykyisin diabeetikko saa syödä ihan mitä haluaa, ei tarvitse vältellä kovia rasvoja eikä nopeita hiilareita.

Se, mitä tästä on seurannut on, että emme enää kohtaa aamiaispöydässä ja sänkyynkin minä menen vasta kun hän on nukahtanut, jotta ei tarvitse kuunnella sitä mässyttämistä.

Paljon hyötyä siitä Benecolistakin on, tuolla ruokavaliolla...

Vierailija kirjoitti:

Aapeellä on ihmisen perusongelma, kaikkien ongelmien isoisä:

Miksi muut eivät toimi niin kuin haluaisin?

Pirullista kyllä etteivät ne tottele.

Tuskinpa tässä on kyse mistään kontrolloinnista. Enemmän minulle tulee kuva puolisoaan rakastavasta ja tämän terveydestä huolestuneesta vaimosta kuin määräilevästä ämmästä. Toki olet oikeassa siinä, ettei aikuista ihmistä voi pakottaa huolehtimaan itsestään.

Kannattaa ottaa ero vielä siinä vaiheessa kun naisesta ei ole tullut miehensä omaishoitajaa ja nainen vielä kelpaa jollekin miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemääräämisoikeus, jokainen päättää itse omasta terveydestään ja sen hoidosta.

Mutta kun se ukko saa halvauksen tai sydärin, kukahan sitä sitten hoitaa, kun makaa kotona eikä pääse liikkumaan kuin vaivoin rollaattorilla tms. ? 

Aivan se, ilmaishoitaja eli vaimo tietysti. Hänellä ei ilmeisesti ole itsemäärämisoikeutta?

Vaimo voi vielä olla nuorempi, terveempi ja haluaisi elää normaalia elämää kun lapset on kasvatettu ja olisi aikaa ja varaa kaikelle kivalle, mutta ei, hänen elämänsä parhaat vuodet menee siinä kun hän joutuu hoitamaan sitä itsensä raakiksi tahallaan tehnyttä osapuolta. 

No ihan yhtäläinen itsemääräämisoikeus on vaimolla. Itse valitsee, hoitaako vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Älä viittaa terveyteen.

Tuo on raivostuttavaa. Nuuta toiseen huoneeseen ja sano että kuorsaat haluan nukkua.

50 v osaa kyllä itse päättää elintavoistaan. Kurjistat vaan stasi-taktiikoilla jäljellä olevat päivät.

”Jäljellä olevat päivät.” Aika monella on lähes puolet elämästä jäljellä viisikymppisenä. Ei toki niillä, joiden terveyttä ei kukaan oo koskaan ajatellut, varsinkaan he itse.

Meidän suvun äijät ajelevat sujuvasti moottoripyörällä ja vaeltavat Lapissa kalareissuja kahdeksankymppisenä. Ne viiskymppisenä vanhat on tietysti siihen mennessä kuolleet jo kauan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa ero vielä siinä vaiheessa kun naisesta ei ole tullut miehensä omaishoitajaa ja nainen vielä kelpaa jollekin miehelle.

Samaa mieltä. Kannattaa miettiä haluaako uhrata loppuelämänsä sellaiseen ihmiseen, joka ei välitä kumppanistaan yhtään, kunhan tottumuksesta ja kenties hyötymielessä pysyy suhteessa. Onhan se kiva että joku hoitaa kotityöt niin jää enemmän aikaa mässyttämiselle. Ja joku toimii omaishoitajana sitten kun terveys lopulta pettää. Masennus tai muu mielenterveyshäiriö on toki vähän asia erikseen, mutta jos ei sitäkään halua hoitaa, niin saa miettiä haluaako kahlita itsensä loppuiäksi kivirekeen. Ja sanon tämän itsekin masennusta sairastaneena!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä viittaa terveyteen.

Tuo on raivostuttavaa. Nuuta toiseen huoneeseen ja sano että kuorsaat haluan nukkua.

50 v osaa kyllä itse päättää elintavoistaan. Kurjistat vaan stasi-taktiikoilla jäljellä olevat päivät.

Olen jo muuttanut. Yhdessä nukkumisesta ei tule mitään kuorsaamisen takia.

Tässä on nyt vain se juttu, että rakastan miestäni enkä halua, että hän tekee ollilindholmit muutaman vuoden sisään.

Et voi asialle mitään, hän on aikuinen ihminen. Oma puolisoni on kakkostyypin diabeetikko. Hän aloittaa aamunsa syömällä suklaata ja lukemalla vessanpöntöllä (!). "Aamiaisen" hän syö joskus iltapäivällä ja se sisältää kolme isoa kupillista kahvia maidolla ja makeutusaineella, 4-6 voileipää joiden päällä kovia rasvoja (juustoa, kinkkua tai makkaraa) ja kolesterolin ehkäisemiseksi Benecolia. Voileipien jälkeen hän syö donitseja tai pullia ja keksejä. Sen jälkeen ei taaskaan tuntikausiin muuta kuin karkkia, jota pitää olla aina käden ulottuvilla, ja iltayhdeksältä päivän ainoan lämpimän ruoan, joka useimmiten sisältää kovia rasvoja. Sen jälkeen sänkyyn lukemaan kirjaa ja syömään suklaata.

Kuulemma nykyisin diabeetikko saa syödä ihan mitä haluaa, ei tarvitse vältellä kovia rasvoja eikä nopeita hiilareita.

Se, mitä tästä on seurannut on, että emme enää kohtaa aamiaispöydässä ja sänkyynkin minä menen vasta kun hän on nukahtanut, jotta ei tarvitse kuunnella sitä mässyttämistä.

Yäh... miten jaksatte näitä ukkojanne. Ihan oikeasti naiset, olisitte elinvoimaisia ja onnellisia yksin. Itsetunto lähtisi ihan uuteen kukoistukseen.

Tämä ketju osui. Sen verran kommentoin kun joku kysyi, että miksi on lähdetty tuollaisen miehen matkaan.. Ihmiset todella muuttuu esim 30 vuoden yhteiselon aikana, eikä läheskään aina hyvään suuntaan. Minusta ainakin ajatus miehen jättämisestä on lähes mahdoton kun melkein koko elämä on yhdessä oltu, niin tuntuu että on tavallaan vastuussa toisesta. Kaikki ei ole itsekkäitä.