Kuinka te muut herkät, ahdistuneet tai masentuneet kestätte tätä tilannetta?

Kestätte tai ette kestä.

Se on evoluutiota, että mitä tapahtuu.

Suomessa on nyt kaikki hyvin. Lopeta uutisten katseleminen äläkä lue lehtiä.

Omassakin ympäristössä kestämistä. En jaksa kiinnittää huomiota koko maailman ongelmiin.

Mulla on niin h*lvetisti muita ongelmia ja huolia etten todellakaan jaksa murehtia jotain mahdollista sotaa kaiken päälle.

Pelko ja ahdistus meni ohi ensimmäisen viikon jälkeen, kun sisäistin, ettei ole mun käsissä tän tilanteen eteneminen. Sen sijaan minkäänlaista toivoa en enää tunne tulevaisuuden suhteen. Se meni paljolti jo koronan myötä, ja nyt tuntuu entistä turhemmalta suunnitella mitään. Haaveilen lakkaamatta elämäni päättämisestä.

Nyt on hyvä hetki hieman alkaa tällaisten spagettien karaista itseään.

Tienannnu jo ihan vtusti kamalla ja jemmannu miljoonat veroparatiiiseiuhin.

Vihan voimin. Viha on aliarvostettu tunne. Se täytyy vain kohdistaa oikein, kuten aggressiivisiin hyökkääjiin.

Pysähdyn kysymään itseltäni voinko minä tehdä mitään muuttaakseni asiaa? Jos voin niin teen mitä pystyn muuttaakseni asian paremmaksi, jos en niin on turha haaskata aikaa asiasta huolehtimiseen. Pätee kaikkiin asioihin.

Sun pitäisi nyt lopettaa uutisten lukeminen ja keskustelupalstoilla hilluminen. Uutisten lukeminen vain ruokkii tuota sun ahdistusta ja pelkotilaa. 

Tilanteiden pelkääminen ei auta sinua lainkaan, vaan itseasiassa pahentaa tilannettasi. 

Tekemällä sen mitä voin ja muuten yritän olla vatvomatta. Tarkoitan siis, että olen varautunut mahdollisiin sähkökatkoksiin ym. kokoamalla kotivaran ja tarkoitus on vielä koota eräänlainen evakuointikassi valmiiksi, jotta jos oikea hätätilanne joskus tulee, ei tarvitse siitä huolehtia. Muuten näin tavallisena kansalaisena en voi muuta kuin boikotoida Venäjää tukevia tahoja ja yrityksiä sekä lahjoittaa apua. Uutiset ahdistavat mutta haluan kuitenkin pysyä kärryillä maailman tapahtumista, joten katson hesarin ja ylen pääsivut, mutta en esim. seuraa niitä jatkuvasti päivittyviä uutisosioita ja luen uutiset valikoiden muutenkin, tiedän esimerkiksi että minua järkyttävät kuvat loukkaantuneista ja kuolleista joten skippaan sellaiset.

Oon ahdistunut ja se ahdistus kumpuaa maailmantilasta ja läheiseni jaksamisesta.

Toivossa elän, että asiat parempaan suuntaan muuttuisi. Itse korona ja Ukrainan tilanne ei itseäni ahdista vaan se, että tässä on monia ikäviä asioita päällekkäin. Mä niin haluaisin kaiken järjestyvän.

Varaudun ja pidän välillä taukoa uutisista. Ulkoilen ja kuuntelen rauhallista musiikkia.

Välillä tuntuu, että tekisi mieli vain jäädä apaattisena makaamaan sängyn pohjalle tai turruttaa päätä jollain lääkkeillä, ettei tarvisi tuntea mitään. Olen jo valmiiksi henkisesti loppu monien vuosien asioiden vuoksi ja tehnyt kaikin voimin työtä 24/7 asioiden eteen, joiden onnistumista nyt tämä nykyinen maailman tilanne uhkaa pahasti ja ajatus kaikkien niiden asioiden menettämisestä tuntuu niin masentavalta, että melkein tekisi mieli päättää päivänsä. Sitten vielä muutenkin hirveä stressi, ahdistaa ja pelottaa miten tässä sota-asiassa käy Suomen? Ja itkettää sota-kuvat Ukrainan hädässä olevista ihmisistä. Ensin korona-aika ja nyt vielä kauheampi tämä. Masentaa ja lamauttaa vain paikoilleen miettimään näitä asioita. Lääke rentouttaa välillä, mutta ei niitäkään viitsi koko ajan syödä, eikä ne poista ”pahaa tilannetta”.

Paras on, jos pystyy nollaamaan ajatukset.

On niitä mukaviakin asioita ympärillä.

Kannattaa nauttia niistä pienistäkin asioista.

Siihen pitää asennoitua niin että tämmöisenä aikana on enempi vain yhden katsannon uutisointia koska ei ole oikein varaa muuhun haahuiluun ja näkemysten hakemiseen. 

Kuinka monta samanlaista vastausta pitää sulle ap kirjoittaa? Olet vasta silloin tyytyväinen, kun kaikki nuutkin vollottaa?

Toivon, että entinen ihana elämä ilman kaikkia kriisejä ja uhkia tulisi takaisin. Olin hyvinkin onnellinen ja psyyke oli parhaimmassa kunnossa vuosiin ennen, kuin sota Ukrainassa alkoi ja alettiin arvuutella sodan leviämisellä Suomeen. Siitä alkoi ahdistus vaihtelevalla voimakkuudella ja pelko tulevaisuuden ja koko maan tuhoutumisesta. En todellakaan tiedä miten tämän olon kanssa pärjää, kun ei kukaan edes voi tietää mitä tapahtuu. Koko maailma on yhtäkkiä sekaisin. V*tuttaa, että ihan onnellinen elämä on nyt uhattuna.

Pärjää juuri niin: makaamalla päivät, ahdistumalla, asioita päässä pyörittämällä, hetkellisesti helpottaa, odottaa, että maailman tilanne paranisi, sota loppuisi ja ottamalla lääkettä, kun ahdistaa taikka v-tuttaa liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Pelko ja ahdistus meni ohi ensimmäisen viikon jälkeen, kun sisäistin, ettei ole mun käsissä tän tilanteen eteneminen. Sen sijaan minkäänlaista toivoa en enää tunne tulevaisuuden suhteen. Se meni paljolti jo koronan myötä, ja nyt tuntuu entistä turhemmalta suunnitella mitään. Haaveilen lakkaamatta elämäni päättämisestä.

Sama. Itseasiassa olen tullut jo siihen lopputulokseen, että se ydinsota ratkaisisi kerralla kaikki ongelmat ja olisi tasapuolinen kaikille eli turha sitäkään on murehtia tai pelätä.

Ja varsinkaan kun se (tai edes tavissota) ei millään muotoa ole omissa käsissä kuten ei ole nämä muutkaan ongelmat vaan muiden tahtomisiin tässä on ollut ennenkin sopeuduttava.