Tää on kuin mun painajaisesta eli elämästäni :( OV
Meillä on miehen kanssa mennyt huonosti kun olen äkkipikainen luonne ja olen tästä masentunut.. itken paljon, eristäydyn kotiin. suren sitä kun ei ole kavereita.. opiskeluissa olen vetämätön.. tänne olen paljon kirjoitellut ja pyytänyt apua... seksiäkään ei ole ollut pariin vuoteen.. selasin tuossa nettiä ja yritin etsiä apua ja kaikki nämä masennuksen oireet täsmää 100% muhun. toisaalta yritän pitää kulissit pystyssä ja olen freessi yritän esittää vahvaa ja menevää :(
Kopioitu tohtori. fi :
Myös ärtyneisyys, stressaantuneisuus tai äkkipikaisuus voivat liittyä masentuneisuuteen.
Masennuksen syvyydestä riippuu, miten paljon keskittymiskyvyttömyys häiritsee arkea. Vaikeimmissa masennuksissa ihminen ei kykene pysymään mukana keskustelussa. Hän on jähmeä ja poissaolevan tuntuinen, syvällä omassa sisäisessä maailmassaan.
Keskittymiskyvyttömyys lisääntyy ja kasautuu usein ajan myötä. Siihen liittyvä toimintakyvyttömyys jatkuu usein myös senkin jälkeen, kun itse masennus on lievittynyt. Masennustilaan liittyvä voimakas itsetunnon lasku ja kielteinen kuva omasta arvosta ja selviytymiskyvystä korjautuvat hitaammin kuin muut masennusoireet.
Depressioon voi liittyä sukupuolisen kiinnostuksen vähenemistä tai varsinaisia seksuaaliongelmia. Masentuneen seksuaalisten halujen väheneminen on verrannollinen muiden mielihalujen vähenemiseen ja mielihyvän kokemisen heikkenemiseen. Vaikka seksuaalisuuteen ja seksuaalitoimintoihin liittyvät kysymykset eivät välttämättä tule ammatti-ihmisten kontakteissa esiin, saattavat juuri seksuaalitoimintojen muutokset olla havainnollisimpia ja helpoiten tunnistettavia esimerkkejä tapahtuneesta mielialan muutoksesta.
Sukupuolisuuteen liittyy paljon erilaisia suorituspaineita. Masennuksessa itsetunto laskee. Kun seksuaalinen halukkuus on masennustilassa mahdollisesti heikentynyt saattavat nämä tekijät yhdessä aiheuttaa niin voimakasta ahdistusta, että yhdyntä muuttuu mahdottomaksi.
Kommentit (11)
Jotenkinhan tuo tilanne pitää selvittää. Jos se on jatkunut jo pitempään (kuten ymmärsin) niin tuskin tilanne itsestään muuttuu paremmaksi. Tarvitset apua! Mistä sinun olisi luontevinta hakea sitä? Kyse on sinun elämästäsi ja on hirveää hukkaanheittoa, jos annat ajan valua masennuksen kourissa. Olet sen arvoinen, että pelastat itsesti masennukselta!
Olen saanut sieltä itsellenikin pahaan oloon helpotusta.. Jo kirjoittaminenkin auttaa.. Voimia!
Ongelmana on avun hakeminen. Tiedostan, että tarvitsisin sitä, mutta en KEHTAA hakea apua mistään. En tiedä mitä vaihtoehtoja olisi, minulle varmaan yksityinen.
Sen takia avun hakeminen jää, koska
1) olen itse alalla jossa autetaan, ei kai vaikuttaisi hyvältä että käy terapiassa? :(
2) puoli sukua terveydenhoitoalalla, katsovat varmasti hoitotietoja :(
3) en kehtaa mennä/ enkä tiedä mihin menisin..apua!
ap
Hoitoalan ihmisillä, etenkin niillä, jotka ovat mielenterveystyössä, on itsellään usein esim. psykoterapiasta omakohtaista kokemusta. Siitä on hyötyä myös työnteon kannalta.
Hakeudu yksityiselle. Jos opiskelet yliopistolla, niin YTHS:llä on monesti tosi hyvä tarjonta, tai ainakin silloin oli kun itse opiskelin yliopistolla. Yksityisellä psykiatrilla voit myös käydä, kysy suosituksia joltain tutulta/lääkäriltä tai etsi netistä psykiatreja. Käynnistä saat kuitenkin sv-korvauksen.
Kyse on sinun elämästäsi ja sinun tulevaisuudestasi, joten älä jää tuleen makaamaan!
Kerro miehellesi tilanteesi rehellisesti, hänen on hyvä olla perillä siitä, mikä tilanne tarkalleen ottaen on. Hänelläkin voi olla hyviä ratkaisuja ongelmaasi.
Tsemppiä!
-3
pitää täyttää kauheat kupongit jos tulee psykologille... Sitten yhts:llä on siinä ajanvarauksessa aina sama tosi tyly nainen, joka suorastaan huutaa ja ilkeilee hammaslääkärin ym ajanvarauksessa, ei kiinnosta alkaa selvittämään hänelle, et tämmösellä asialla tällä kertaa :/ tää on niin pieni paikka.
Just yths:n terkkari sano mulle, et miten ihana tavata sun kaltainen fiksu opiskelija, kun kävin vast. otolla.. joten en saanut sanottua et niin muuten, kaikki kaatuu niskaan, tää on vain kulissia :(
ap
Ymmärrän sua siinä. Mutta...olet jo päässyt askeleen eteenpäin, olet tiedostanut ongelmasi. Itse tiedostin omat, vakavat ongelmani muutama vuosi sitten ekan lapsen syntymän jälkeen. Löysin netistä tietoa, kaikki oireet täsmäsivät moneenkin eri " häiriöön" . Olin ensin aikas järkyttynyt ja avun hakemisen kynnys oli SUURI. Lopulta sain mentyä mtt:oon ja olen käynyt siellä jo puolisentoista vuotta. Vuosi sitten sain lääkkeet ja nyt metsästän itselleni terapeuttia. Aion nousta tästä saatanan suosta vielä. Mulla oli samoja oireita kuin sulla ja sitten kaikki nuoruusaikojenkin vaikeudet saivat selitykset.
Lähes kaikki jutut juontuvat lapsuuteen eli sieltä kannattaa lähteä liikkeelle, kun alkaa juttuja käydä läpi.. mutta siihen tarvitaan kyllä ammattilaisen apua. kyllähän henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus, että pakko sun on uskaltautua sinne juttelemaan. Tsemppiä! Älä anna periksi.
Voisi sanoa, että mitään ei saa ilmaiseksi. Ilmainen psykiatri-terapeutti ei tule kotiin enkelten kutsusta, joten itse on heitettävä nurkkaan pelko ja ahdistus siitä, että joku näkee. Lappujakin joutuu ehkä täyttelemään ja hoidosta usein pitää vielä maksaakin. Paranemisella on hintansa, mutta kyllä se on sen väärti asia.
Tekstisi oli kuin minun kirjoittamani... Itse olen saanut hoitoa masennukseeni YTHS:n kautta. Suosittelen sitä lämpimästi, jos kerran se sinulle on mahdollista. Alkuun voit varata ajan vaikka terveydenhoitajalle - ei sinun tarvitse ajanvarauksessa selvittää käyntisi syytä - joka ohjaa sinut eteenpäin. Ainakin joissain toimipisteissä ajanvaraus psykologille tapahtuu suoraan psykologin kanssa puhelimitse. Eli et välttämättä joudu olemaan tylyn toimistoihmisen kanssa tekemisissä aikaa varatessasi. Voit myös ihan rehellisesti sanoa terveydenhoitajalla käydessäsi, että haluat pitää käynneistäsi matalaa profiilia, niin eiköhän lappujen täyttäminen onnistu muuallakin kuin uteliaiden silmäparien alla.
Olisi tärkeää, että saisit itsestäsi sen verran irti, että saisit hoitosuhteen alulle. Yritä olla tekemättä hoitoon hakeutumisesta itsellesi uutta ongelmaa, ratkaisuja on taatusti monenlaisia, ja varmasti saat asiat hoidettua sinusta hyvältä tuntuvalla tavalla. Ihan oikeasti, saman kuin sinä kokeneena, kannustan sinua ottamaan yhteyttä vaikka suoraan terveydenhoitajaan; heillähän on soittoaika, jolloin saanet ajan varattua suoraan th:lta ilman toimistotädin välikättä. Soita jo huomenna, jooko?
Niin, ja YTHS:ää suosittelen siksikin, että se on opiskelijalle taloudellisesti paras vaihtoehto. Psykologin käynnit maksavat minulle 3,50 ¿ / kerta. ;)
1) olen itse alalla jossa autetaan, ei kai vaikuttaisi hyvältä että käy terapiassa? :(
2) puoli sukua terveydenhoitoalalla, katsovat varmasti hoitotietoja :(
3) en kehtaa mennä/ enkä tiedä mihin menisin..apua!
Just viime viikolla BBC:lla naytettiin dokumenttia maanis-depressiivisista ihmisista, ja yksi heista oli laakari - huom! joka on siis toissa! Han on sen sairaalan esimerkki sairaalan moderniudesta ja avoimuudesta. En ole terveydenhuoltoalalla, mutta maanis-depressiivisyys kuulostaa maallikon korvaan " viela pahemmalta" kuin masennus - tatakin naista oli hoidettu aiemmin suljetulla osastolla!
Etta ihan rohkeasti vaan apua hakemaan - se kannattaa, koska oikealla laakityksella ja terapialla sun elaman laatu tulee nousemaan niin paljon, ettet uskokaan!!!!
PS. Kasittaakseni terveydenhuoltoalalla on vaitiolovelvollisuus?? Joten miksi epailet, etta sukulaisesi kavisivat katsomassa hoitotietojasi? Eiko olisi parempi kertoa heille tilanteestasi muutenkin?
Itse olen aikoinani hakenut apua pitkittyneeseen masennukseen juuri YTHS:ltä. Täällä pääkaupunkiseudulla asia toimi niin, että soitin suoraan psykologille, jolta sain ajan 1. neuvontakäynnille. Siitä minut sitten ohjattiin eteenpäin, ja kävin YTHS:n psykologilla 10 kertaa josta jatkoin yksityiseen terapiaan johon sain Kelan tukea. Kovin terapiassa 3 vuotta ja monet solmut aukesivat! Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni hakea apua, ainoastaan kadun sitä etten hakenut apua aikaisemmin!
Itselleen ei ole helppo hakea apua tuossa tilanteessa, believe me I know! Masennus ja mielenterveyden häiriöt ovat kuitenkin aika yleisiä ja niihin voi suhtautua kuten muihinkin sairauksiin, ei ole sinun vikasi että satut olemaan masentunut! Itse ajattelin niin, että mieluummin yritän hakea apua ja työstää ongelmiani, kun enää jossitella ja miettiä että millaista elämäni olisi ilman masennusta. Jälkikäteen olen ollut tosi ylpeä itsestäni että uskalsin ottaa askeleen eteenpäin, se tuntui silloin todella vaikealta. Mutta sinäkin uskallat, usko pois!
Paljon voimia ja uskoa tulevasuuteen! Hae apua, osoita itsellesi että välität itsestäsi ja haluat elää elämisen arvoista ja nautittavaa elämää :)
olet tehnyt diagnoosin ja tiedät että haluat muuttaa elämäsi. Ota yhteyttä lääkäriin jotta pääsisit terapiaan.
tsemppiä!!