Lue keskustelun säännöt.
Anopin pilaantuneet tarjottavat ja hienotunteisuus
20.03.2022 |
Anoppini on ihana ihminen monin tavoin, mutta ei huomaa itse ruokien pilaantumista vaan syö hymyssä suin homeista ja hapantunutta ja tarjoilee sitä muillekin. Rahasta ei ole puutetta, mutta asenne rahan kuluttamiseen on sellainen, että mitään ei makseta mistään.
Harmittaa monella tavalla: ällöttää itse syödä hänen tarjoilujaan, nolottaa hänen puolestaan, kun hän tarjoilee niitä vielä vieraammille, ja lisäksi ihmetyttää, kenelle hän oikein rahojaan säästelee: meillekö, jotka vain tuhlaamme ostelemalla tuoretta ruokaa?
Vaikka kuinka hienotunteisesti tuosta sanoisi, niin loukkaahan se, ja lisäksi saa itse tuhlarin maineen - kyllähän sitä nyt syötäväksi kelpaa vähän vanhempikin pulla, ja homepilkut voi vain noukkia pois mehun päältä. Yli seitsemänkymppisen päätä ei varmasti saa kääntymään. Jos niihin ei ole tähän mennessä kuollut, ei niihin kuole nytkään - tyhmää nirppanokkaisuutta uskotella että on terveysriskejä.
Onko muilla kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat alkaa olla siinä iässä että ne on aika kuutamolla. Voisi äänioikeuden nyt ainakin ottaa pois dementikoilta. Poliitikot tykkää kun lukee jotain hesari-pravdaa kuin raamattua. Helposti ohjailtavissa. Sitten antaa omaisuutensa valtiolle tai kunnalle. Hölmöjä.
Joko se taas alkaa? Huoh🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua on, äitini on juuri tuollainen vanhan ruuan säästelijä. Mitään ei voi koskaan heittää pois, kaikki on aina vielä ihan hyvää syötävää tavaraa. Leivästä kaavitaan suuremmat pilkut pois, hillosta kaavitaan home päältä pois, juustosta leikataan homeiset kohdat pois. Aina meinaa tulla oksennus kun kuuntelee miten taas saatiin vanhasta ruuasta hyvää ja syötävää tavaraa. En syö enään äitini tykönä mitään, paitsi jos ollaan vierailua varten käyty kaupasta ostamassa pullaa tai keksiä.
Tämä käytös on tainut tulla isovanhempien puolelta. Olivat samanlaisia hamstraajia, mitään ei hävitetty. Äidillä taitaa edelleen olla pakastimessa tuoreita puolukoita, vuodelta 1982... Tai pullotettua mehua vuodelta 1990. Kaikki totta kai vielä hyvää ja käytettävää tavaraa...
Ei voi kuin ihmetellä, miksi yli 30 vuotiaat marjat ja mehut voivat olla niin tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on, äitini on juuri tuollainen vanhan ruuan säästelijä. Mitään ei voi koskaan heittää pois, kaikki on aina vielä ihan hyvää syötävää tavaraa. Leivästä kaavitaan suuremmat pilkut pois, hillosta kaavitaan home päältä pois, juustosta leikataan homeiset kohdat pois. Aina meinaa tulla oksennus kun kuuntelee miten taas saatiin vanhasta ruuasta hyvää ja syötävää tavaraa. En syö enään äitin8i tykönä mitään, paitsi jos ollaan vierailua varten käyty kaupasta ostamassa pullaa tai keksiä.
Tämä käytös on tainut tulla isovanhempien puolelta. Olivat samanlaisia hamstraajia, mitään ei hävitetty. Äidillä taitaa edelleen olla pakastimessa tuoreita puolukoita, vuodelta 1982... Tai pullotettua mehua vuodelta 1990. Kaikki totta kai vielä hyvää ja käytettävää tavaraa...
Ei voi kuin ihmetellä, miksi yli 30 vuotiaat marjat ja mehut voivat olla niin tärkeitä.
Ja sitten niitä mehuja tietysti vielä veivataan lisää ja lisää. Ja juodaan vuoden aikana pieni osa vaak niistä uusista, jotta saadaan lisää vuosikertamehua varastoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on, äitini on juuri tuollainen vanhan ruuan säästelijä. Mitään ei voi koskaan heittää pois, kaikki on aina vielä ihan hyvää syötävää tavaraa. Leivästä kaavitaan suuremmat pilkut pois, hillosta kaavitaan home päältä pois, juustosta leikataan homeiset kohdat pois. Aina meinaa tulla oksennus kun kuuntelee miten taas saatiin vanhasta ruuasta hyvää ja syötävää tavaraa. En syö enään äitin8i tykönä mitään, paitsi jos ollaan vierailua varten käyty kaupasta ostamassa pullaa tai keksiä.
Tämä käytös on tainut tulla isovanhempien puolelta. Olivat samanlaisia hamstraajia, mitään ei hävitetty. Äidillä taitaa edelleen olla pakastimessa tuoreita puolukoita, vuodelta 1982... Tai pullotettua mehua vuodelta 1990. Kaikki totta kai vielä hyvää ja käytettävää tavaraa...
Ei voi kuin ihmetellä, miksi yli 30 vuotiaat marjat ja mehut voivat olla niin tärkeitä.
Ja sitten niitä mehuja tietysti vielä veivataan lisää ja lisää. Ja juodaan vuoden aikana pieni osa vaak niistä uusista, jotta saadaan lisää vuosikertamehua varastoon.
Onneksi ei. Isovanhemmat, ketkä mehuja keittivät ja toivat litrakaupalla äidille, ovat jo kuolleet. Mutta vuosikertamehua on edelleen varastossa hirveät määrät. En halua edes ajatella meinaako äiti oikeasti käyttää niitä. Toinen pelko on, että niitä säilötään hautaan asti ja saamme siskon kanssa tämän aarteen perintönä. Koska sehän on niin hyvää (yök), ei tarvi ostaa kaupasta.
Voi olla, että anopilla on näkö- ja makuaisti alkaneet heiketä, eikä hometta siksi erota. Siisteysfriikeille isovanhemmilleni kävi vähän samoin: tarjoilivat pilaantunutta ruokaa ja astiakaapissa seisoi tiskatut astiat homeisina ja rasvaisina.
Omaa hidasta ikääntymistä on vaikea huomata, etenkin kun se on vaikea myös hyväksyä. Voi olla, ettei anoppisi näe keitoksissaan mitään vikaa, koska aistit on tylsistyneet viimeisten vuosien aikana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä osa jättäisi kokonaan menemättä? Menette ja juotte pelkkää mustaa kahvia, se ei voi olla pilalla.
Vie mennessä jotain tarjottavaa mukana, niin on ollut tapana kun kylään mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanoisin että ei kiitos kun voi tulla ripuli ja siihenhän kuluu ylimääräinen kerta vessapaperia sitten
Meillä on vähän samanlainen tilanne päällä. Anoppi esims. jatkaa omenamehua omalla virtsallaan koska on saman väristä. Ällöttää käydä kylässä eikä mikään oikein maistu kahvipöydässä eikä muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin äidilleni vielä julmempi, ratsasin jääkaapin, pidin puhuttelun ja heitin pois vanhentuneet. Jokaikinen kerta käydessä, siitä kun huomasin hometta. Noin puoli vuotra kesti ja sen jälkeen äiti tottui heittämään homeisia pois ja käydessä pyytää, että tarkastan ja heitän pois, jos on päiväykset menneet ja nostan eteen ne mitä pitää käyttää pian. Äidillä on jo vähän heikko näkö. Ennen ei tätä ongelmaa ollut, alkoi iän myötä ja ehkä makuaistikaan ei enää vanhempana varoita.
Tämä sama, tyhjennän kaikki vanhat pois äidin kaapeista, jos huomaan. Yritän myös huolehtia, että jos tuon jotain mukanani, se tulee kerralla syötyä, eikä jää kaappeihin muhimaan, saati vanhentuneena siirry pakastimeen pois silmistä pois mielestä. Ihan yllätyin viimeksi käydessä kun hän oli itse siivonnut maustekaapin eikä siellä ollut enää kuin muutamat purkit joita tiedän hänen varmuudella käyttävän.
Suosittelen ottamaan asian puheeksi, mutta se on viisasta olla oma lapsi eli anopin tapauksessa puoliso, joka ryhtyy hommaan.
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänkymppinen mummoni on pientilan emäntä ja rahaa ei ole ollut liiallisesti. Siksi juuri mummo on aina ollut tarkka ruuan säilytyksessä ja siitä, että tietää tarkalleen mitä ruokia hänellä on ja että syödään vanhimmasta päästä niitä pois ennen pilaantumista. Eli ei missään nimessä hillota vanhoja ruokia ja pakasteita vuosikymmeniä ja hamstrata vielä punalappuisia päälle homehtumaan. Se ei ole säästäväisyyttä, se on sairautta
Tää on tosi hyvä pointti. Oikeaa säästäväisyyttä olisi hankkia ruokaa kerralla vain sen verran mitä ehtii syödä pilaantumatta.
Appiukkoni tapasi hankkia pussitolkulla eilisiä pullia, kun halvalla sai. Itse söisin mieluummin kerran viikossa tuoreen pullan kuin joka päivä kuivan (jossa on kaikki pullan epäterveellisyys mutta joka ei tuota lainkaan mielihyvää). No, kuiva ei ole vielä pilaantunut, mutta kuitenkin.
Tässä on paljon puhuttu terveyshaitoista, mutta mun mielestäni homeisen ja pilaantuneen ruoan tarjoaminen vieraille nyt vain on törkeää kaikin tavoin. Itse ajattelen aina, että vieraille laitetaan pöytään jotain varmasti hyvää ja tuoretta, vaikka omalla porukalla voisi vähän kuivaakin leipää järsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat alkaa olla siinä iässä että ne on aika kuutamolla. Voisi äänioikeuden nyt ainakin ottaa pois dementikoilta. Poliitikot tykkää kun lukee jotain hesari-pravdaa kuin raamattua. Helposti ohjailtavissa. Sitten antaa omaisuutensa valtiolle tai kunnalle. Hölmöjä.
Sinua ei näköjään edes kuutamo valaise. Ilkimys!
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä osa jättäisi kokonaan menemättä? Menette ja juotte pelkkää mustaa kahvia, se ei voi olla pilalla.
Meillä isoenon luokse mennessä äiti kuiskasi: "Varokaa, ainakin mehu saattaa olla homeessa. Ei kannata juoda." Vietiin pullat mukana ja juotiin mustaa kahvia tai vettä. Karkkikipossa oli paperikarkkia, niitä mutusteltiin.
Mukavaa oli jutella enon kanssa, mitäs pienistä. Kaikilla meillä omat omituisuutemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEI ÄLKÄÄ: Hei älkää syökö pilaantuntutta ja homeista niistä saa ruokamyrkytyksen!
Rohkeasti anopille sanoa " Anteeksi tämä leipä on viimeinen "
Oletko huomannut?
Oma mummoni oli samanlainen, vanhaa ja homeista ruokaa tuputti. Sitten otimme tavaksi viedä mukanamme mm. tuoretta pullaa kaikille. Mummo halusi syödä sitä homeista pullaansa edelleen (säästösyistä tietenkin, vaikka hänelle oli ostettu myös oma pulla), mutta me muut emme enää kärsineet vanhentuneista elintarvikkeista!
Mummini tarjosi vanhoja ruokia, joita hän pakasti, sulatti ja pakasti uudelleen.
Hän oli täysjärkinen 99-vuotiaaksi saakka eli kuolemaansa saakka, mutta pula-ajan eläneenä söi vanhojakin ruokia. Meidän on tietenkin mahdotonta käsittää, millaista elämää oli sotien aikana ja jälkeen.
En suostunut syömään kyseisiä ruokia, koska en halunnut ruokamyrkytystä.
Mummo teki aina siellä käydessämme lettuja ja niitä kovasti odotin ja sitten söin ison kasan. Harmillisesti niiden syömisen jälkeen alkoi aina haukottamaan ja tuli outo olo. Äiti paljon myöhemmin sanoi että kauhulla katsoi kun mummo kaatoi taininaan "lettuihin säilytettyä maitoa, ei se haittaa jos vähän on päiväys mennyt", hyvä kun maito tuli ulos purkista 🤮 Kiva kun kerroit lapsellesi sitten jo muutaman vuoden kuluttua tästä...
Yhdeksänkymppinen mummoni on pientilan emäntä ja rahaa ei ole ollut liiallisesti. Siksi juuri mummo on aina ollut tarkka ruuan säilytyksessä ja siitä, että tietää tarkalleen mitä ruokia hänellä on ja että syödään vanhimmasta päästä niitä pois ennen pilaantumista. Eli ei missään nimessä hillota vanhoja ruokia ja pakasteita vuosikymmeniä ja hamstrata vielä punalappuisia päälle homehtumaan. Se ei ole säästäväisyyttä, se on sairautta