Muita, joilla on jäänyt useita ystäviä "matkan varrelle"?
Tällaisesta asiasta puhuminen on vaikeaa, koska heti tulee joku osoittelemaan, että minussa täytyy olla jotain suurta vikaa, koska niin monta ystävää on vuosien aikana jäänyt matkan varrelle. Luulen kuitenkin, että tämä on tavallisempaa kuin moni luulee ja ihan tavallisillakin ihmisillä jää ystävyyssuhteita matkan varrelle. Ystävyyssuhteita on katkennut joko minun tai ystävien aloitteesta tai välit ovat vain viilenneet, eikä yhteydenpito ole jatkunut mm. seuraavissa tapauksissa:
-yksi ystävä löysi pitkän yksinolon jälkeen miehen ja yhteydenpito lakkasi ystävän puolelta. pidin kyllä yhteyttä, mutta ystävä vastaili yhteydenottoihin lyhyesti ja näkemiset jäivät, kun halusi viettää aikaa vain miehensä kanssa.
-yksi ystävä katkaisi minuun välit, kun kerroin, etten jaksa jatkuvasti olla hänen tukenaan. tämä ystävä oli todella vaativa ja hänellä oli kauan todella vaikeita mt-ongelmia. pitkään olin tukena, mutta lopulta en jaksanut koko ajan olla kuuntelemassa, kun toisen paha olo meinasi viedä minutkin mukanaan.
-minä lakkasin pitämästä yhteyttä ystävään, joka pilkkasi ja ivasi minua, kun tulin raskaaksi ja sain lapsen. vauva-aikana koimme sairautta ja ystävä oli tästä vahingoniloinen. en kokenut yhteydenpitoa enää järkeväksi kummankaan kannalta.
-yhden ystävän kanssa yhteydenpito vain lakkasi, kun edellisestä tapaamisesta oli pitkä aika. kumpikaan ei ottanut yhteyttä ja muutaman vuoden aikana molempien elämä oli muuttunut sen verran, ettei yhteistä enää oikeastaan ollut.
Ystävyyssuhteiden lisäksi monet tuttavuudet ovat ajan kanssa jääneet. Jos olen vaikka aiemmassa työpaikassa tullut hyvin juttuun jonkun kanssa, niin lähtiessäni uuteen työpaikkaan on yhteydenpito hiipunut.
Onko muilla ollut tällaista, että ystävyyssuhteita olisi jäänyt paljon matkan varrelle? Kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia.
Kommentit (41)
Aloititpa niin myöhään, etten ehdi lukea sinun kirjoitustai tai muidenkaan.
Minulta kaikki ystävät ja kaverit ovat jääneet matkan varrelle. Jäljellä on kaksi kaveria, joita en kuitenkaan ole nähnyt kasvotusten vuosiin ja joiden kanssa lähinnä lähetellään hauskoja eläinkuvia. Mitään kyläilyjä tai ajanviettoa ei ole edes ollut, kun töistä tuttuja ovat.
Syitä on ollut monia. Pääsyy lienee se, että suurin piirtein kaikilla on parempaakin seuraa kuin minä, ja minut on ollut helppo tipauttaa kyydistä. Olen minäkin jättänyt ihmisiä, mutta ehkä kerron siitä huomenna paremmalla ajalla.
Mua on häirinnyt se, miten monen ystävän kanssa en ole enää tekemisissä. Ei siinä, jos olisi joku yksittäinen, mutta kun suurin osa! Toisaalta viimeisen viiden vuoden aikana olen muuttanut kolme kertaa uuteen kaupunkiin, niin sekin tekee osansa.
Ja näin kolmekymppisenä on ikätovereissa aika iso jakoura: toiset on tiiviisti kiinni perhe-elämässä ja toisilla juhlimisen täyteinen sinkkuelämä kiinnostaa. Ymmärrettävää, että aiempi ystävä voi jäädä etäiseksi, jos elämäntilanne on muuttunut kovin erilaiseksi kuin aiemmin oli/toisen elämä on muuttunut ja oma ei.
Korona oli viimeinen naula monen ystävyyssuhteen kohdalla. On ystäviä, joita en ole nähnyt kertaakaan pariin vuoteen ja viestittelykin on ollut satunnaista. Luulen, että osa näistä ystävyyssuhteista jää ihan pysyvästi, kiitos koronan. Olisihan nämä ystävyydet varmaan muutenkin väljähtäneet, mutta korona kyllä varmisti asian aika hyvin.
Sairastuminen vaikuttaa siten, että muut eivät halua olla tekemisissä vaikken puhuisi mitään sairaudestani. Toki olen kertonut kysyttäessä sairauden nimen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla perheellistyminen viilensi välit monien kanssa. En enää jaksanut ylläpitää yksipuolisia ihmissuhteita, joten ne jäivät. Osa ei halunnut pitää yhteyttä, koska eivät itse halunneet lapsia/pitäneet lapsista ja heille muidenkin ystäviensä perheellistyminen oli ollut ongelma. Vaikka siis ihan samalla tavalla olin heidän kanssaan yhteyksissä kuin ennen lapsen syntymääkin ja puhuin muustakin kuin lapsesta.
En etukäteen olisi uskonut, miten monien kanssa välejä etäännytti se, että minusta tuli äiti.
Ainakin se, että ei voi viettää baari-iltoja katkoo välejä.
Voi että mua harmittaa yhden ystävyyssuhteen päättyminen!
Löysin silloiselta työpaikaltani itselleni ihanan ystävän. Ystävyys kesti senkin, että vaihdoin asuinpaikkakuntaa ja työpaikkaa. Yksi vanhassa työpaikassa ollut mies alkoi ahdistelemaan minua ja jouduin viemään asian eteenpäin viranomaisille ja hankkimaan turvakiellon, kun ahdistelu ei loppunut. Ajattelin, että ystävä olisi ollut tilanteessa tukenani. Ystävä kuitenkin asettui tuon työkaverimiehen puolelle, koska hänellä kävi miestä sääliksi. En nähnyt mitään mahdollisuutta jatkaa ystävyyttä tuossa tilanteessa, kun toinen ei ollut puolellani.
"I still believe
I still put faith in us
We had it all
And watched it slip away
Where are we now?
Not where we want to be
Those hot afternoons
Still follow me"
Siinä (Elton Johnin) lyriikat jotka kuvastavat täydellisesti sitä kaipausta jota tunnen opiskeluaikaista ystävääni kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla perheellistyminen viilensi välit monien kanssa. En enää jaksanut ylläpitää yksipuolisia ihmissuhteita, joten ne jäivät. Osa ei halunnut pitää yhteyttä, koska eivät itse halunneet lapsia/pitäneet lapsista ja heille muidenkin ystäviensä perheellistyminen oli ollut ongelma. Vaikka siis ihan samalla tavalla olin heidän kanssaan yhteyksissä kuin ennen lapsen syntymääkin ja puhuin muustakin kuin lapsesta.
En etukäteen olisi uskonut, miten monien kanssa välejä etäännytti se, että minusta tuli äiti.
Ainakin se, että ei voi viettää baari-iltoja katkoo välejä.
En ole aiemminkaan ollut baareilija, vaan ystävien kanssa on vietetty aikaa muilla tavoilla jo ennen kuin sain lapsen.
T. Tuo aiempi
Et ole ainoa, Ap. Tämä on yleisempää kuin luulet. Häpeän takia ei vaan puhuta ääneen.
Aloituksen otsikosta luulin et ap tarkoittaa kuolleita "matkan varrelle jääneillä".
Täytyy mennä keittämään kahvia...
Elämäntilanteet muuttuu, näkemykset muuttuu, ihmiset muuttuu. Joku jää matkan varrelle mutta uusia tulee aina.
Mulla itseasiassa lapsuudenkaverit ovat palanneet facen välityksellä ja tapaamisissakin vuosikymmenten paussin jälkeen
Hyvä ystäväni "ghoustasi" eli haamutti minut 25 vuoden tuntemisen jälkeen aivan yllättäen. Toki olimme loitontuneet toisistamme ja olimme kehittyneet eri suuntiin elämässä. Silti välimme eivät olleet niin haaltuneet, että selittämättä mitään, toinen koki asialliseksi kadota ilmoittamatta mitään.
Yleistähän tuo on, että jotkut ihmiset vaan jää matkanvarrella ja jotkut pysyy.
Mulla on muutamia ihan lapsuuden ystäviä, harvoin tavataan, mutta soitellan ja viestitellään.
Sitten on niitä, joihin on joutunut pettymään:esim. yksi tarvitsi taloudellista apua ja autoin, mutta kun hän yht'äkkiä sai perinnön, niin ovi lyötiin nenän edestä kiinni, ihan kirjaimellisesti. Sitten toinen alkoi määräilemään, milloin saan hoitaa lapsenlapsiani ja milloin en.
Sitten yksi oliy stävä niin pitkään, kun mulla meni huonommin kuin hänellä, mutta kun tilanne muuttui niin alkoi nälviminen.
Sitten lopahti siihen, kun olimme perheen kanssa lomamatkalla ja olimme sopineet hänen maaseudulla sijaitsevaan kotiinsa tapaamisen, niin olivat kuulemma lähteneet reissuun. (ennen kännyköitä).
Sitten on muutama, jotka soittelee ja valittavat koko ajan ja en itse ehdi sanoa kuin aha, ai jaa, voi sentään🤔
Nämä nyt ensin tulivat mieleen.
Nuo tuollaiset oman asiansa valittajat haluavat vain käyttää likaämpärinä ja ystävyys on yksipuolista, kun sinä tuet heitä. Näistä ikävä kyllä kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
"I still believe
I still put faith in us
We had it all
And watched it slip away
Where are we now?
Not where we want to be
Those hot afternoons
Still follow me"Siinä (Elton Johnin) lyriikat jotka kuvastavat täydellisesti sitä kaipausta jota tunnen opiskeluaikaista ystävääni kohtaan.
Ihana! Minäkin tunnistan tuon fiiliksen, mutta olen tajunnut, että kaipaukseni kohdistuu juurikin tuohon _fiilikseen_. Osuisipa enemmän kohdalle tuollaisia ihmisiä, mieluiten joka ikäkaudelle! Harmi ettei ihmissuhteita ole luotu kestämään.
ON surullista menettää hyviä ystäviä, vaikka se onkin elämässä ihan yleistä. Vanhempana tosin on vaikeampaa saada ystäviä. Mummot ei ainakaan ehdi mitään (jaksa) kun lastenlapset vie ajan. Niinpä sitä on tosi paljon yksin varsinkin viikonloppuisin kun omaa perhettä ei ole. Se satuu aika ajoin. Mökeillekkään ei juuri sinkkuja kutsuta jne.
Olen lapseton ja "ystävät" taas kyselee kaveriksi kun lapset on aikuisuuden kynnyksellä. Olen hyvä saamaan kavereita, mutta vielä parempi hävittämään ne. En tosiaan enää jaksaa mielistellä tai olla sanomatta epäkohdista. Saan kärsiä siitä, mutta käytännössä sen arvoista on. Hyvä puhdistaa urpot ja perseiliät elämästä pois ajoissa.
Ystäviä kannattaa ajatella kuin siltoina, suhteet vievät ja kantavat sinua aina tietyn matkaa. Osa silloista on lyhyitä, osa pidempiä ja jotkut jopa elämänmittaisia.
Myös puut soveltuvat hyvin vertauskuvaksi. Olet itse runko ja sinussa on paljon oksia, joissa on runsaasti lehtiä. Lehdet havisevat ja niitä muodostuu uusia. Lehdet kuvastavat entisiä luokkakavereita sekä harrastus- ja työkavereita. Niitä ihmisiä, jotka tulevat ja menevät. Oksia on taas vähemmän kuin lehtiä. Ne kuvastavat läheisempiä koulu- ja opiskelukavereita sekä lapsuudentuttuja. Oksia katkeilee ja se saattaa sattua, mutta oksia tulee myös uusia. Juuria sinulla ei ole monta, yleensä viidestä kymmeneen. Juuret ovat ne henkilöt, jotka eivät poistu elämästä, vaikka sinulla menisi huonosti, vaan kulkevat rinnalla jopa koko elämäsi. Juuria voi olla esimerkiksi perheenjäsenet, kumppani, lapset, sukulaiset ja todella hyvät ystävät.
Hän tarkoittaa preparoida.