Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla on jäänyt useita ystäviä "matkan varrelle"?
19.03.2022 |
Tällaisesta asiasta puhuminen on vaikeaa, koska heti tulee joku osoittelemaan, että minussa täytyy olla jotain suurta vikaa, koska niin monta ystävää on vuosien aikana jäänyt matkan varrelle. Luulen kuitenkin, että tämä on tavallisempaa kuin moni luulee ja ihan tavallisillakin ihmisillä jää ystävyyssuhteita matkan varrelle. Ystävyyssuhteita on katkennut joko minun tai ystävien aloitteesta tai välit ovat vain viilenneet, eikä yhteydenpito ole jatkunut mm. seuraavissa tapauksissa:
-yksi ystävä löysi pitkän yksinolon jälkeen miehen ja yhteydenpito lakkasi ystävän puolelta. pidin kyllä yhteyttä, mutta ystävä vastaili yhteydenottoihin lyhyesti ja näkemiset jäivät, kun halusi viettää aikaa vain miehensä kanssa.
-yksi ystävä katkaisi minuun välit, kun kerroin, etten jaksa jatkuvasti olla hänen tukenaan. tämä ystävä oli todella vaativa ja hänellä oli kauan todella vaikeita mt-ongelmia. pitkään olin tukena, mutta lopulta en jaksanut koko ajan olla kuuntelemassa, kun toisen paha olo meinasi viedä minutkin mukanaan.
-minä lakkasin pitämästä yhteyttä ystävään, joka pilkkasi ja ivasi minua, kun tulin raskaaksi ja sain lapsen. vauva-aikana koimme sairautta ja ystävä oli tästä vahingoniloinen. en kokenut yhteydenpitoa enää järkeväksi kummankaan kannalta.
-yhden ystävän kanssa yhteydenpito vain lakkasi, kun edellisestä tapaamisesta oli pitkä aika. kumpikaan ei ottanut yhteyttä ja muutaman vuoden aikana molempien elämä oli muuttunut sen verran, ettei yhteistä enää oikeastaan ollut.
Ystävyyssuhteiden lisäksi monet tuttavuudet ovat ajan kanssa jääneet. Jos olen vaikka aiemmassa työpaikassa tullut hyvin juttuun jonkun kanssa, niin lähtiessäni uuteen työpaikkaan on yhteydenpito hiipunut.
Onko muilla ollut tällaista, että ystävyyssuhteita olisi jäänyt paljon matkan varrelle? Kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia.
Kommentit (41)
Sama juttu täällä.
Mulla ei ole ainuttakaan ystävää jäljellä lapsuudesta tai nuoruudesta. Oikeastaan välillä jopa nolottaa, kun muut julkaisevat jotain "kokoonnuttiin rakkaan lukioporukan kans" -kuvia ja mä en ole pitänyt yhteyttä lukioaikaisiin kavereihin liki 15 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko preferoida aloituksesi komeen riviin? Saisit enemmän vastauksia.
On, mutta en erityisesti haluakaan pitää yhteyttä. Tietyt ystävät olivat tärkeitä tietyissä elämänvaiheissa ja niitä aikoja on hauska muistella, mutta aika aikaa kutakin. Ei se olisi sama enää nyt. Enkä ole muutenkaan erityisesti sosiaalinen ihminen nykyään, koen perheen ulkopuoliset tapaamiset lähinnä rasittavina.
Jos et itse ole katkaisemassa kaikkia ystävyyssuhteitasi ja kaikki ystävyyssuhteet eivät lopu johonkin isoon riitaan, niin eikö tilanne ole silloin ihan ok?
Vierailija kirjoitti:
Voisitko preferoida aloituksesi komeen riviin? Saisit enemmän vastauksia.
Preferoida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on jäänyt suurin osa taakse. Muutot, erilaiset elämäntilanteet, ns erilleen kasvaminen muutenkin olleet syynä. Eivät ole katkenneet ”leikaten” vaan hiipuneet.
Ihan yleistä on, olet oikeassa. Se on elämää.
On ollut itselläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän aika monilla tule noita tilanteita, että ystävyys väljähtyy ja vain jää. Kuuluu elämään. Elämäntilanteiden muuttuessa on aika luonnollista, että ystäviltäkin odotetaan eri asioita. Jos vaikka ikävuosien 20-40 välille osuu esim. valmistuminen, työelämään siirtyminen, kenties muutto uudelle paikkakunnalle, naimisiin meno ja lapset, niin onko ihme, että ei kaikki ystävyydet kestä noita muutoksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko preferoida aloituksesi komeen riviin? Saisit enemmän vastauksia.
Preferoida?
Varmaan tarkottaa referointia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyaika on kätevää. Meillä on teiniajan kavereiden kanssa WhatsApp-ryhmä. Harvoin tavataan, mutta kaikkien kanssa on yhteys. Nähdään sitten häissä ja muissa kinkereissä.
Tuttu juttu mullekin. Joidenkin kanssa elämä on vienyt niin eri teille, ettei enää olisi oikein juteltavaa, vaikka joskus olisi ollut. Joidenkin kanssa kateus on tullut väliin. Minulla oli aikanaan paljon vastoinkäymisiä ja kun elämässä alkoi vaikeiden vuosien jälkeen pyyhkiä hyvin, oli tuo osalle liikaa. Olin kiva ystävä niin kauan, kun minua saattoi katsoa alaspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan harvinaisempaa että ystävyys kestäis eliniän verran.
Ystäviä on olemassa kolmenlaisia: for season, for reason , for life.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti ihmissuhteita päättyy, mitä kuvittelit!? Jos parisuhteissa kasvetaan eri suuntiin, mitä luulet ystävyyssuhteissa käyvän? Tietyt ystävät sopivat muutenkin erilaisiin elämäntilanteisiin ja samankaltaiset elämäntilanteet yhdistävät. Toisinaan yhdistävät tekijät loppuvat. Joskus on taukoja.
Tekee ihan hyvää jokaiselle ”siivota” välillä ihmisiä elämästä eikä roikottaa sellaisia ihmisiä elämässä, jotka eivät tuo mitään hyvää tai lisäarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti ihmissuhteita päättyy, mitä kuvittelit!? Jos parisuhteissa kasvetaan eri suuntiin, mitä luulet ystävyyssuhteissa käyvän? Tietyt ystävät sopivat muutenkin erilaisiin elämäntilanteisiin ja samankaltaiset elämäntilanteet yhdistävät. Toisinaan yhdistävät tekijät loppuvat. Joskus on taukoja.
Tekee ihan hyvää jokaiselle ”siivota” välillä ihmisiä elämästä eikä roikottaa sellaisia ihmisiä elämässä, jotka eivät tuo mitään hyvää tai lisäarvoa.
Uskon, että sukupuolten välillä on asiassa vissi ero.
Minulla on käynyt samoin. Joskus ovat yrittäneet jotain uudelleenlämmittelyä, mutta kun ei se enää ole sama. En minäkään ole enää sama ihminen kuin 20 vuotta sitten. Yksi lapsuudenkaveri jäänyt ja toinen nuoruusvuosilta. Opiskelukaverit jäivät opiskelujen jälkeen, työpaikoista ei ole jäänyt ketään, osittain ehkä omasta halusta. Paras kaverini on oma puoliso. Ei kaduta.
Mulla perheellistyminen viilensi välit monien kanssa. En enää jaksanut ylläpitää yksipuolisia ihmissuhteita, joten ne jäivät. Osa ei halunnut pitää yhteyttä, koska eivät itse halunneet lapsia/pitäneet lapsista ja heille muidenkin ystäviensä perheellistyminen oli ollut ongelma. Vaikka siis ihan samalla tavalla olin heidän kanssaan yhteyksissä kuin ennen lapsen syntymääkin ja puhuin muustakin kuin lapsesta.
En etukäteen olisi uskonut, miten monien kanssa välejä etäännytti se, että minusta tuli äiti.
On jäänyt moni ystävä. Olen siitä välillä surullinenkin. Olen muuttanut paljon pienestä pitäen, se on yksi syy. Pitkään olin kotiäitinä, 5 lasta vei energiat. Sitten tuli ero. Yhteiset ystävät vain jotenkin kaikosi. Nykyisen miehen vakava sairaus on jättänyt meidät aika yksin. Tykkään kyllä olla ihmisten parissa. Muutamasta "ystävästä" olen katkera. Tuin ja autoin. Kun itse olisin tarvinnut tukea, eipä ehtinyt. Puhelimessa puhuminenkin oli liian aikaa vievää. Siis ihan normi asioista eikä vain ikävistä. Nytkin moni "ajattelee" meitä kun mies on syöpään kuolemassa, mutta eipä näy eikä kuulu. Itse olen liian väsynyt mitään yrittämään.
Todella rasittavia ihmiset, jotka kuvittelee, että ystävyyssuhteet on jotenkin velvoittavia🙄
Ihmisiä tulee ja menee.
Se on elämää.
Ole itse itsesi paras ystävä ja sinun ei tarvitse ripustautua muihin.
Se on normaalia eli suurin osa ystävyyksistä päättyy. Jostain ystävyyden tutkijan haastattelusta luin ja näin se on ollut omallakin kohdalla. Vain yksi lapsuudenaikainen ystävä on jäljellä ja kaksi opiskelija-ajoilta. Muut ovat kaikki jääneet jonkun ajanjakson jälkeen ja pari kertaa olen joutunut välitkin katkaisemaan.