Ympärivuorokautista hoitoa tarvitseva läheinen jää yksin, kun puoliso joutuu kertausharjoituksiin
"Minähän jään yksin, kun en suostu ottamaan tänne ketään."
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3950b6e6-cad7-4861-a92e-7bc55a67c770
- Huh huh, kyllä omaishoitaja on tässä ihan ANSAINNUT viiden vuorokauden reissunsa!!
Kommentit (38)
Toivottavasti se omaishoitajapuoliso kertoo tilanteestaan kertausharjoituksissa ja pääsee suoraan turvakotiin sieltä, eikä tarvitse palata tuon Reetan luo.
Menkäähän nyt palstamammat välillä nyyhkimään vaikka näihin taistelutoimialoituksiin. Muutaman kyyneleenkin voitte siinä sitten irtoripsien välistä tirauttaa. Kyllä niitä tulee, kun oikein tikistää. Kuvapostaus instaan.Käyn sillävälin oksentamassa.
Kitisijä-Reetta ei tartte muuta ku potkun persiille😡
Reservistä eroaminen olisi auttanut.
En ollut uskoa todeksi lukemaani. Ei hyvänen aika. Onpa ihminen sidottu kovin sitein tuohon valittajaan. Tähän tilanteeseen pitäisi ehdottomasti ulkopuolisen viranomaisen puuttua. Ei kai ketään saa pitää vankinaan tuon hoidon tarpeen varjolla.
Mitenkähän tuo meinaa pärjätä, jos puoliso lähteekin sotimaan? Entä jos puoliso kuolee?
On meitä kyllä moneksi, ei voi muuta todeta.
sairasta menoa kirjoitti:
En ollut uskoa todeksi lukemaani. Ei hyvänen aika. Onpa ihminen sidottu kovin sitein tuohon valittajaan. Tähän tilanteeseen pitäisi ehdottomasti ulkopuolisen viranomaisen puuttua. Ei kai ketään saa pitää vankinaan tuon hoidon tarpeen varjolla.
Mitenkähän tuo meinaa pärjätä, jos puoliso lähteekin sotimaan? Entä jos puoliso kuolee?
On meitä kyllä moneksi, ei voi muuta todeta.
Eiköhän tässä ole myös puolisolla itsellään näkemys asiasta, vaikka tuskin siitä lähtee palstan Läski-Jeminoille avautumaan.
Jutusta tuli minullekkin mieleen samat selityksen mitä kuulee Hengenvaarallisesti lihava -ohjelmassa.
Kukaan, siis KUKAAN ei saisi olla noin riippuvainen YHDESTÄ ihmisestä. Käytännössä edes pikkuvauvat eivät riippivaisia yhdestä ihmisestä (äidistä) vaan muutkin voivat heitä tarvittaessa hoitaa.
Tuo kuulostaa puolisolle vankilalta, ihmisellä on oltava myös omaa aikaa. Jos hoidettava ei pärjää traumojensa takia yksin, tulisi hänen työstää niitä. Tapausta tuntematta tulee valitettavasti mieleen, johtuuko trauma ehkä siitä ettei ulkopuolinen hoitaja ole ollut niin käskytettävissä mitä ehkä puoliso?
Taas tulee mieleen nuo em. sarjan ihmiset, joille nousee raivi pintaan jos joku kieltäytyy (esimerkinluontoisesti) tuomasta sitä päivän kuudetta megasupermättö-annosta, mutta mahdollistajat sen kun kantavat ruokaa selkä vääränä.
Suuri on Reetan miehen rakkaus. Itse olisin voinut jo todeta, että tämä oli nyt tässä.
Vierailija kirjoitti:
Suuri on Reetan miehen rakkaus. Itse olisin voinut jo todeta, että tämä oli nyt tässä.
Toivottavasti sinun ei käy samoin, koska se sitten todennäköisesti oli siinä.
Parikymmentä vuotta hoitajana omaishoidettavien intervallipaikassa on avannut silmät miten sairaiksi voivat nuo pariskunta hoitosuhteet voivat mennä.
Jompikumpi voi olla se joka päättää kaikesta, toisella ei ole edes oikeutta päättää mistä ruuasta pitää tai toinen on väkivaltainen, ainakin sanallisesti. Tieto toisen sairaudesta tai edes kyky sitä ymmärtää on mitätön ja tehdään omia päätelmiä
Toisaalta taas hyvin rehellisiä ja aidosti pelkästä syvästä rakkaudesta omaishoitajuutta tekeviä ja omaan väsymyksensä tunnustavia ja siihen apua hakevia, ennen kuin tilanne on kestämätön.
Harvoin, jos koskaan hoidettava on osannut tai ymmärtänyt kiittää niistä uhrauksista, joita toinen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Parikymmentä vuotta hoitajana omaishoidettavien intervallipaikassa on avannut silmät miten sairaiksi voivat nuo pariskunta hoitosuhteet voivat mennä.
Jompikumpi voi olla se joka päättää kaikesta, toisella ei ole edes oikeutta päättää mistä ruuasta pitää tai toinen on väkivaltainen, ainakin sanallisesti. Tieto toisen sairaudesta tai edes kyky sitä ymmärtää on mitätön ja tehdään omia päätelmiä
Toisaalta taas hyvin rehellisiä ja aidosti pelkästä syvästä rakkaudesta omaishoitajuutta tekeviä ja omaan väsymyksensä tunnustavia ja siihen apua hakevia, ennen kuin tilanne on kestämätön.
Harvoin, jos koskaan hoidettava on osannut tai ymmärtänyt kiittää niistä uhrauksista, joita toinen tekee.
Työskentelin joskus henkilökohtaisena avustajana ja sekä avustettava että hänen tyttärensä vaativat, etten pitäisi ollenkaan lomiani ettei tarvitsisi ottaa tuntematonta lomittajaa. Suuttuivat kun sanoin että voimme tyttären kanssa pitää lomamme samaan aikaan niin tytär voi huolehtia lomani ajan äidistään. Sanoin itseni irti.
Heille ei ole kukaan kertonut omaishoitajien lomapäivistä eikä intervallihoidosta.
Mitäs Reetta sitten tekee jos puolisolle sattuu jotain?
Saattaa se omaishoitajakin sairastua tai jopa kuolla yhtäkkiä. Ei ole reilua jättäytyä vain yhden avun varaan jos on mahdollista saada muutakin apua. Aika erikoistapaus täytyy olla ellei kukaan muu osaa auttaa tilapäisesti edes.
Reetta on tullut palstalle, päätellen siitä, että kaikissa hänen asiaansa kritisoivissa kommenteissa on yksi alapeukku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri on Reetan miehen rakkaus. Itse olisin voinut jo todeta, että tämä oli nyt tässä.
Toivottavasti sinun ei käy samoin, koska se sitten todennäköisesti oli siinä.
En ole ihminen, jonka kirjoitusta kommentoit, mutta kirjoitan silti vastauksen.
Jos itse joutuisin tilanteeseen, että jäisin täysin vuoteenomaksi, haluaisin päästä laitokseen. En missään tapauksessa haluaisi jäädä mieheni hoidettavaksi niin, että hän hassaisi koko elämänsä minun vuokseni. Niin paljon häntä rakastan.
Isäni sanoi äidilleni aikanaan: "Jos joskus menen siihen kuntoon, että minut pitää vuoteeseen hoitaa, kärrää minut kiireesti johonkin laitoshoitoon. Älä ala itse hoitamaan. "
Isäni sanoi siksi näin, koska hänen siskonsa pesi ja hoiti miestään vuosikymmenet kotona. Kaiken lisäksi mies oli selkeästi ylipainoinen ainakin siinä vaiheessa, kun hän sairastui. Heillä ei ollut edes mukavuuksia asunnossaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri on Reetan miehen rakkaus. Itse olisin voinut jo todeta, että tämä oli nyt tässä.
Toivottavasti sinun ei käy samoin, koska se sitten todennäköisesti oli siinä.
En ole ihminen, jonka kirjoitusta kommentoit, mutta kirjoitan silti vastauksen.
Jos itse joutuisin tilanteeseen, että jäisin täysin vuoteenomaksi, haluaisin päästä laitokseen. En missään tapauksessa haluaisi jäädä mieheni hoidettavaksi niin, että hän hassaisi koko elämänsä minun vuokseni. Niin paljon häntä rakastan.
Isäni sanoi äidilleni aikanaan: "Jos joskus menen siihen kuntoon, että minut pitää vuoteeseen hoitaa, kärrää minut kiireesti johonkin laitoshoitoon. Älä ala itse hoitamaan. "
Isäni sanoi siksi näin, koska hänen siskonsa pesi ja hoiti miestään vuosikymmenet kotona. Kaiken lisäksi mies oli selkeästi ylipainoinen ainakin siinä vaiheessa, kun hän sairastui. Heillä ei ollut edes mukavuuksia asunnossaan.
Tätä tulin itsekin sanomaan. Paljon saisi päänupissa tapahtua, että ripustautuisin mieheeni noin. Tai että tuollaisia "traumoja" syntyisi ja vaikka syntyisikin, niin ne kyllä lievenee kun niitä kohti menee. Sama juttu kuin autokolarissa olleen pitää mennä saman tien uudelleen rattiin ja hevosen selästä pudonneen takaisin hevosen selkään, sillä se trauma lähtee.
Jopas nyt Reetta ottaa palstapersläpejä päähän, kun pitää ihan monella aloituksella maalittaa. Onpa raukkamaista, hyökkisitte edes vertaistenne kimppuun, elukat.