Tuleva valmistuminen ja "aikuisten elämä" ahdistaa, muita?

Eikö farmaseutin olisi mahdollista tehdä osa-aikatöitä? Jos siis et halua kuluttaa koko elämää töissä. Tai keikkailla? Harvoin apteekki on auki 8-16...

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 12:19"]4: farmasia eli yliopistossa olen. Valmistun siis farmaseutiksi.

[/quote]

Olen töissä ingengörbyråssa ja voin sanoa, että kyllä työelämässäkin voi olla kivaa ja on hauskaakin, vaikka töitä tehdäänkin oikealla asenteella. Se tietysti että, työpaikka kannattaa valita vähän sen mukaan, että olisi samanikäisiäkin työkavereita...vaikka työkaverien kanssa olisi vain töissä.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 13:08"]

Kuulostaa aika erikoiselta. Itse elin jo ihan aikuisen elämää 18-19-vuotiaana. Aikuistuin jo varhain ja mulle se ns aikuisten elämä on aina ollut sitä oikeaa elämää, esim opiskeluaikana sellainen huolettomuus ja sitoutumattomuus ei ole ikinä kuulunut elämääni. Olen hyvin vakava ja työteliäs luonne. Töissäkin olen käynyt jo aika nuoresta asti. Opiskeluaikoina kärsin siitä, että ympäristö piti opiskelijoita juurikin ei-aikuisina, jotka vain bilettävät, elävät huoletonta elämää. Itse haaveilin avioliitosta ja vakituisesta mielenkiintoiseta työstä. 

[/quote]

Olet oikea luterilainen! Tee työtä ja rukoile-malli on omaksuttu hienosti.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 13:08"]

Kuulostaa aika erikoiselta. Itse elin jo ihan aikuisen elämää 18-19-vuotiaana. Aikuistuin jo varhain ja mulle se ns aikuisten elämä on aina ollut sitä oikeaa elämää, esim opiskeluaikana sellainen huolettomuus ja sitoutumattomuus ei ole ikinä kuulunut elämääni. Olen hyvin vakava ja työteliäs luonne. Töissäkin olen käynyt jo aika nuoresta asti. Opiskeluaikoina kärsin siitä, että ympäristö piti opiskelijoita juurikin ei-aikuisina, jotka vain bilettävät, elävät huoletonta elämää. Itse haaveilin avioliitosta ja vakituisesta mielenkiintoiseta työstä. 

[/quote]

Olet oikea luterilainen! Tee työtä ja rukoile-malli on omaksuttu hienosti.

[/quote]


Mitä vikaa on työnteossa ja vastuuntuntoisessa elämässä? Pitääkö laittaa elämä risaiseksi jos haluaa olla vastuuntuntoinen aikuinen, eikä halua esim bilettää vaan on mieluumin esim kotona?? 

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 13:08"]

Kuulostaa aika erikoiselta. Itse elin jo ihan aikuisen elämää 18-19-vuotiaana. Aikuistuin jo varhain ja mulle se ns aikuisten elämä on aina ollut sitä oikeaa elämää, esim opiskeluaikana sellainen huolettomuus ja sitoutumattomuus ei ole ikinä kuulunut elämääni. Olen hyvin vakava ja työteliäs luonne. Töissäkin olen käynyt jo aika nuoresta asti. Opiskeluaikoina kärsin siitä, että ympäristö piti opiskelijoita juurikin ei-aikuisina, jotka vain bilettävät, elävät huoletonta elämää. Itse haaveilin avioliitosta ja vakituisesta mielenkiintoiseta työstä. 

[/quote]


Ihmettelen miinuksia. Mutta sitähän se on. En sovi nuoren aikuisen stereotypiaan kun en ole huoleton ja elä "jännittävää, spontaania ja sekavaa" elämää. 

Ja

Ajatuksesi ovat ihan kuin omasta suustani! Olen saman ikäinen kanssasi ja 1-1,5 vuoden päästä valmistun ja ajatus siitä kauhistuttaa! Alallani pitäisi olla kyllä töitä tarjolla, mutta se 8-16 työ kauhistuttaa tai se, että miten mahdollisesti vuorotyössä jaksan. Sitten pitäisi osata olla aikuinen, opiskelijana saa vielä hölmöillä ja olla loppu kuusta pa., mutta ei työsskäyvänä enää (kai?)...

Kun menin työelämään koulun jälkeen niin minulta tuli itku, kun ajattelin samoin kuin sinä :) Koko elämä vaan raatamista. No sitähän se on ollut. Onneksi työelämän katkaisi kahdesti lapsien syntymät, mutta nyt sitte vaan putkutellaan eläkeikään, johon on vielä 30v!

No jaa, mäkin ajattelin kolme vuotta sitten noin, mutta totuin työelämään ja nyt mua vituttaa kaverit, jotka elää vielä puolittain opiskelijaelämää, eikä niillä ole mitään järkeviä aikatauluja, kaikki venyy ja koko ajan on jotain hommia, joita pitäisi vääntää. Itselläni kun on selkeä rytmi työviikkojen takia ja vapaa-aika todella on vapaa-aikaa. En varmaan enää jaksaisi mennä opiskelemaan. Ja töissä mulla on kivaa, vaikka rutiinihommiahan suurin osa töistä aina on! On nimittäin kiva työporukka. 

Niin ja itsekin työskentelen alalla, jossa pitäisi olla ns. vakava, mutta en ole turhan tylsä ja asiakkaat tykkää! Ei työelämä ole haudanvakavaa, paitsi ehkä hautaustoimistossa.

Jos työt olisivat herkkua, herrat tekisivät sen itse.
Tervetuloa aikuisuuteen ja työelämään. Olemme silti paljon onnekkaampia kuin ihmiset satakunta vuotta sitten. Silloin painettiin 12h vuorokaudessa töitä joka hemmetin päivä. Eikä kotihommia ollut koneet auttamassa.

Itselläni takana työelämää suorittavassa työssä 22 vuotta. Edessä suunnilleen toinen mokoma. Läheskään aina ei herkkua ole ollut, mutta tähän on taaperrettu. Kyllä se siitä. Meidän elämämme on kuitenkin helppoa ja turvallista verrattuna suurimpaan osaan maailmalla. Lottovoitto olisi toki kiva, mutta epätodennäköinen pakotie työelämästä. Näillä mennään. Elämä on suurimmalta osalta harmaata arkea. Sen kun ymmärtää, niin helpottaa.

Itse valmistun piakkoin ja ainoa mikä ahdistaa on se, että jos en jostain syystä saisikaan töitä. Töitä olisin valmis tekemään ihan innolla sillä opiskeluelämän kitkutus alkaa jo ottaa päähän.

En lukenut kaikkia viestejä. Mutta ensinnäkin olet siinä mielessä jo aika hyvissä asemissa, että voit edes sanoa että 8-16 työ odottaa valmistumisen jälkeen, eli työllisyystilanne varmaan aika hyvä.

Itse valmistun myös ensi keväänä ja opiskelen alaa, jolla paljon kilpailua ja työllisyystilanne huono. Mutta varmasti jos olisin tossa tilanteessa, että tietäisin työllisyyden olevan hyvä valmistumisen jälkeen niin iskisi noi samat ahdistukset.

Olet kuitenkin vielä tosi nuori nuori, kun valmistut. Koko työura ja elämä edessä. Tuskinpa valmistumisesta hamaan loppuun asti olet samassa työpaikassa. Voit matkan varrella kiinnostua uudesta alasta tai päättää vaikka ryhtyä yrittäjäksi.

Itse varmaan, (jos mahdollsta saada vähän rahaa säästöön nyt viimeisenä vuotena) lähtisin valmistumisen jälkeen vähäksi aikaa reissuun. En ole itse ollut vaihdossa mutta kyllä sekin kuulostaa hyvältä ajatukselta. Mikset käyttäisi sitä mahdollisuutta, ei sulla kuitenkaan mikään kiire ole valmistua.

Kysyin jo kerran, mutta kukaan ei vastannut. Millä te oikein elätte, joille elämä on vain opiskelua muutama tunti päivässä? Kuulostaa siltä ettei moni käy edes loma-aikoina töissä. Asutteko vielä vanhempien kanssa, vai miten tuo on mahdollista? Vanhemmat maksaa kaiken elämisen??

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 12:16"]

En usko, että on järkeä kauheasti venyttää valmistumista esim. lähtemällä vaihtoon tai opiskelemalla jotain muuta.

[/quote]

Jos ulkomaille meno oikeasti kiinnostaa, niin juuri nyt kannattaisi. Ei lähteminen myöhemmin helpotu, ellei satu lukemaan sellaista alaa, jossa ulkomaan työt ovat arkipäivää. Ap:n farmasia ei taida sellainen olla.

Ap on nuori ja opiskellut vasta kolme vuotta, joten jos sitä vuodella "venyttää", niin järkevä työnantaja ei sitä negatiivisena pidä.

Hei AP, kuulostaa todella tutulta. Itse olin samassa tilanteessa n. vuosi sitten. Kannattaa vaan muistaa, että (melkein) kaikki on käyneet nuo tunteet jossain vaiheessa elämää.

Rohkeasti vaan eteenpäin ja ainahan sitä alaa voi vaihtaa jos siltä tuntuu :)

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 15:36"]

Kysyin jo kerran, mutta kukaan ei vastannut. Millä te oikein elätte, joille elämä on vain opiskelua muutama tunti päivässä? Kuulostaa siltä ettei moni käy edes loma-aikoina töissä. Asutteko vielä vanhempien kanssa, vai miten tuo on mahdollista? Vanhemmat maksaa kaiken elämisen??

[/quote]

Joillain saattaa olla vanhempien oma sijoitusasunto käytössä opiskeluasuntona, tai joillekin vanhemmat laittavat kiinteän summan kuussa ruokaa. Itselläni ei ollut noin, mutta ei se toki minulta pois ole, jos toisilla vanhemmat tukevat taloudellisesti. Kyllä tässä jokainen kerkeää töitä tekemään seitsemänkymppiseksi näillä näkymin.

Itse otin ekat pari vuotta pelkästään lainaa lisäksi, ja kyllä se oli mukavaa aikaan, kun pystyi opiskelemaan ilman säätämistä työvuorojen kanssa yms. Ihannehan se on, että ei tarvisi tehdä töitä opintojen ohella. Velitettavan monelle se ei vain ole mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 12:43"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 12:40"]

Tietyissä töissä on omaksuttava vakava ja asiantunteva rooli, ei saa olla liian hauska ja oma itsensä. Roolinveto vie voimia.

[/quote]

Ja joissakin töissä pitää nostella laatikoita. Tekeekö se silloin elämästä laatikonnostelua? Työsuorite on ihan eri asia kuin elämän tai luonteen muuttuminen joksikin.

[/quote]

Huono vertaus. Roolin vetäminen on monelle väsyttävää ja voi heijastua vapaa-aikaan. Jos sinulla nyt on tarve tulla näpäyttämään, että "sitten on ihmisessä jotain vikaa", niin älä vaivaudu.

Jos olet perheetön, voit järjestää elämäsi just niin kuin huvittaa. Mene töihin ja katso, miten viihdyt. Eihän sinun 24/7 tarvitse olla töissä. Minulla ainakin on jäänyt paljon enemmän vapaa-aikaa palkkatöissä kuin opiskelijana+freelancerina. Rahaakin on enemmän. Jos et viihdy työssä, voit myöhemmin kokeilla jotain muuta (opiskelu, ulkomaille lähteminen tms.)

Tiedän jopa erään noin 25-v. pariskunnan, jotka opiskelujen jälkeen lähtivät kahden pienen lapsen kanssa ulkomaille. Tekevät etätöitä. Erään toisen tutun piti valmistua kohta lääkäriksi, mutta laskeskeli, että vastavalmistuneena on vaikeampi pitää sapattivuotta kuin opiskelijana, joten siirsi valmistumista ja lähti vuodeksi matkustelemaan.

Eikös farmasiankin alalla ole muitakin vaihtoehtoja kuin joku apteekkityö? Eräs tuttuni on ainakin jossain lääkefirmassa ja matkustelee paljon, hänellä on lisäksi kaupallisen alan opintoja.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 12:08"]

Lyhykäisyydessään olen 22-vuotias nainen, joka valmistuu näillä näkymin ensi keväänä (kolmen vuoden tutkinto). Nyt kun viimeinen vuosi on alkamassa, olen alkanut ahdistua ja kriiseillä siitä, mitä teen valmistumisen jälkeen. Tiedän, että "oikean" vastauksen pitäisi olla töihin meneminen, verojen maksaminen ja mitä nyt vastuullosten aikuisten "kuuluu" tehdä. Minua vain ahdistaa ajatus, että 23-vuotiaana aloitan 8-16 työn, olen vuodessa muutaman hassun viikon lomalla ja tätä samaa sinne melkein seitsemänkymppiseksi asti. Näin hieman kärjistetysti. Olen pitänyt opiskelusta paljon, mutta oman alani työt taas ovat, noh, sellaisia joihin pelkään kyllästyväni vuodessa parissa (olen ollut siis alani töissä harjoittelussa). Kuulostan varmaan kauhealta työnvieroksujalta, mutta opiskelussa pidän siitä, että voi edetä omaan tahtiin (esim luennoilla ei ole pakko käydä, vaan voi lukea asiat tenttikirjasta siihen aikaan, mikä on sinulle luontevin), on paljon vapaa-aikaa (vaikka tästä ajasta suurin osa menee opiskeluihin, mutta se ei ahdista, koska asiat voi tehdä omassa tahdissa). Töissä taas odottaisi minuuttiaikataulu... Nyt olenkin jo miettinyt jatkaisinko opintoja (mutta mitä tai missä?), lykkäisinkö valmistumista vuodella ja lähtisin vaikka vaihtoon puoleksi vuodeksi vai mitä ihmettä tekisin. Onko kellään muulla ollut tällaista valmistumiseen liittyvää kriisiä? Tai muuten vain kommentteja?

[/quote]

Minulla oli ihan samat fiilikset, kun olin ikäisesi.  Ikävä kyllä en voi tarjota neuvoja, koska omalla kohdallani se ei vain yhtäkkiä tuntunutkaan niin kamalalta. Nyt olen vakitöissä, enkä koe asiaa enää ahdistavaksi.

Ap:n teksti voisi olla melkein kuin minun kirjoittama.. Valmistuin pari kuukautta sitten ja olen ihan kivassa työssä mutta silti ahdistaa että tätä on jaksettava monta kymmentä vuotta, eikä ikinä ole tavallaan vapaa... Kuulostan varmaan työnvieroksujalta. Aion kuitenkin jatkaa työntekoa koska on pakko, enkä halua olla loinenkaan. Minun pitäisi olla iloinen että minulla on kiva työpaikka mutta silti masentaa ja ahdistaa vaan niin paljon.