Tuleva valmistuminen ja "aikuisten elämä" ahdistaa, muita?
Lyhykäisyydessään olen 22-vuotias nainen, joka valmistuu näillä näkymin ensi keväänä (kolmen vuoden tutkinto). Nyt kun viimeinen vuosi on alkamassa, olen alkanut ahdistua ja kriiseillä siitä, mitä teen valmistumisen jälkeen. Tiedän, että "oikean" vastauksen pitäisi olla töihin meneminen, verojen maksaminen ja mitä nyt vastuullosten aikuisten "kuuluu" tehdä.
Minua vain ahdistaa ajatus, että 23-vuotiaana aloitan 8-16 työn, olen vuodessa muutaman hassun viikon lomalla ja tätä samaa sinne melkein seitsemänkymppiseksi asti. Näin hieman kärjistetysti. Olen pitänyt opiskelusta paljon, mutta oman alani työt taas ovat, noh, sellaisia joihin pelkään kyllästyväni vuodessa parissa (olen ollut siis alani töissä harjoittelussa).
Kuulostan varmaan kauhealta työnvieroksujalta, mutta opiskelussa pidän siitä, että voi edetä omaan tahtiin (esim luennoilla ei ole pakko käydä, vaan voi lukea asiat tenttikirjasta siihen aikaan, mikä on sinulle luontevin), on paljon vapaa-aikaa (vaikka tästä ajasta suurin osa menee opiskeluihin, mutta se ei ahdista, koska asiat voi tehdä omassa tahdissa). Töissä taas odottaisi minuuttiaikataulu...
Nyt olenkin jo miettinyt jatkaisinko opintoja (mutta mitä tai missä?), lykkäisinkö valmistumista vuodella ja lähtisin vaikka vaihtoon puoleksi vuodeksi vai mitä ihmettä tekisin.
Onko kellään muulla ollut tällaista valmistumiseen liittyvää kriisiä? Tai muuten vain kommentteja?
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 15:36"]
Kysyin jo kerran, mutta kukaan ei vastannut. Millä te oikein elätte, joille elämä on vain opiskelua muutama tunti päivässä? Kuulostaa siltä ettei moni käy edes loma-aikoina töissä. Asutteko vielä vanhempien kanssa, vai miten tuo on mahdollista? Vanhemmat maksaa kaiken elämisen??
[/quote]
Varmaan nostavat opintolainaa
[/quote]
Opintolainakin on sen verran vähän, että sillä pääsee juuri ja juuri toimeentulotuen minimiin. Eli vuokran jälkeen jää luokkaa 400e/kk rahaa. JOS on onnistunut saamaan edullisen opiskelijakämpän - useimmat varmaan joutuvat tuosta vielä laittamaan osan vuokraan. Vaikea kuvitella että sen kanssa tuntuisi elämä kovinkaan huolettomalta ja vapaalta, kun rahan puute rajoittaa todella paljon elämistä. Plus se tietoisuus, että koko ajan elää velaksi.
Taitaakin olla tuollainen ap:n ahdistus vain "pappa betalar" -nuorten ongelma. Me jotka on opiskelut rahoitettu käyden töissä, ei olla moisesta ekan maailman ongelmasta päästy kärsimään kun opiskeluaika on ollut kaikkea muuta kuin vapaa-ajan täyteistä. Kyllä, voin myöntää että kateellinen olen jos VASTA valmistumisen jälkeen tulee vastaan se tosiasia että töissäkin pitää käydä.
Mutta toisaalta, mulle se valmistuminen oli ns. oikean elämän alkamista, kun ekaa kertaa ikinä oli vapaa-aikaa ja myös rahaa tehdä sillä ajalla jotakin. Vieläkään ei ahdista yhtään vaikka valmistumisesta on kohta 10 vuotta. On mahtavaa kun on paljon vapaata (se 8h per arkipäivä ON paljon vapaata, eikä siitä todellakaan saa kotitöihin menemään kuin hippusen) ja säännölliset tulot! Opiskeluaikana vapaata oli tyypillisesti ehkä tunti tai kaksi päivässään, ja välillä kokonaista vapaapäivää ei ollut kuukausiin. Todellakin nautin tästä aikuiselämän ihanuudesta.
Jos on tavallisesta elämästä vieraantunut ja opiskeluaika on ollut pelkkää notkumista ja kahviloissa istuskelua muiden rahoittaessa elämän, niin taitaa olla ihan oikein että se normaali elämä iskee kylmästi vasten kasvoja. Ehkä tuossa iässä kuitenkin olisi tarpeen jo aikuistua ja astua tänne kuolevaisten joukkoon, jotka todellakaan ei ole moisesta luksuselämästä päästy ikinä nauttimaan? Siihen todellisuuteen, että ihan oikeasti joutuu itse käymään töissä jos meinaa syödä ja asua... Tai ehkä se isi piffaisi vielä vaihtarivuoden niin voisi elää kuin lapsi vielä hetken...
22 vuotiaana vasta astut aikuisten elämään? Otan osaa jälkeenjäänyt..
Tämähän se on se nykyajan ongelma, joka työpaikoilla hiertää. Vanhemmat työntekijät eivät voi ymmärtää, miten niin laiskoja ja työhöntottumattomia voi nuoret olla.
Töissä lasketaan vain minuutteja taukoihin ja työpäivän loppumiseen. Valitettavasti raha ei kasva puissa ja elantonsa eteen on töitä tehtävä. Nuorisotyöttömyys on korkealla juuri ap:n kaltaisten työnvieroksujien vuoksi. Työnantajat eivät halua palkata laiskottelijoita töihin.
Ei tarvitse ruveta näyttelemään mitään "aikuisen roolia". Voit olla ihan oma itsesi työelämässäkin, aikuisuus on lähinnä sitä että aivot ovat valmiit tekemään vastuullisia päätöksiä, tunnistamaan mahdollisia syy/seuraus vaikutuksia ja osaa toimia moraalisesti oikein eri tilanteissa.
Ihmiset arvostavat aitoutta, falski roolin vetäminen ei tuo uskottavuutta missään työssä.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 15:36"]
Kysyin jo kerran, mutta kukaan ei vastannut. Millä te oikein elätte, joille elämä on vain opiskelua muutama tunti päivässä? Kuulostaa siltä ettei moni käy edes loma-aikoina töissä. Asutteko vielä vanhempien kanssa, vai miten tuo on mahdollista? Vanhemmat maksaa kaiken elämisen??
[/quote]
Varmaan nostavat opintolainaa