Uusi naisystävä painostaa lapset omaan sänkyyn

Siis naisystävän tulisi lähes puolet kuukaudesta nukkua siellä hävityksen kauhistuksessa?
Lapset totutetaan omiin sänkyihin, ja avopuolisot nukkuu samassa sängyssä. Ei ne lapset siihen kuole, tottuvat ajanmyötä, ja voivathan he aamulla tulla taas viereen?
Miehellä on makkari ja romivarasto, lapsilla makkari ja lastenhuone, mitä naisystävällä on, ei edes omaa sänkyä omassa kotonaan?
Kyllä meillä 3v nukkuu omassa sängyssä.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 03:22"]

Pyysin naisystävääni muuttamaan luokseni. Minulla on edellisestä liitosta 4 ja 7 vuotiaat lapset, jotka ovat aina käydessään nukkuneet minun vieressäni. Nyt uusi nainen vaatii että joko lapsille oma huone ja sänky, tai sitten hän saa IKIOMAN huoneen jossa lapset saa kuulema käydä muttei levittää leluja tms. Eikö tuo ole aika kohtuutonta? Hänelle on kuitenkin lapsiviikonloppuja varten sänky, jossa nukkua. Muuten saa olla talossa siinä missä me muutkin.

M31

[/quote]

TROLLI! Neljä- ja seitsenvuotiaat lapset eivät nuku isänsä kanssa samassa sängyssä.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 19:10"]

Ei se niin mene, että uusi puolisko väistää,

[/quote]

Tottakai väistää, jos 4-vuotias tytär itkee kaipuusta saada olla eron jälkeen kaipaamansa isän vieressä. Jos ei siinä asiassa nainen jousta, niin itse en pitäisi puolison arvoisena vaan näyttäisin saman tien itsekkäälle ja empatiakyvyttömälle naiselle ovea. Hyvästi.

[/quote]

Tässäkö se miehisen empatiakyvyn ja epäitsekkyyden raja menee - että sitä ei kyetä kokemaan kahteen suuntaan yhtä aikaa, eikä muutenkaan juuri muihin kuin omaan jälkeläiseen ja silloinkaan ei hänen todellisiin tarpeisiinsa vaan halujen ilmaisuun? Onko sinulle vieras ajatus, että eri ihmisten tarpeet pitää sovittaa yhteen? Ja että pitää nähdä haluamisten taakse, jotta voi ymmärtää, mistä kenkä puristaa?

Ap?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 04:09"]

Eli pitääkö minun siis pakottaa lapset omaan sänkyyn? Sekö on oikein, kun he eivät kerran halua sinne?

[/quote]

En jaksa lukea muita kahtasataa viestiä, mutta tietenkin lapset nukkuu kanssasi niin kauan kuin haluavat. Ei se nainen mikään kovin kypsä ole, jos ei tajua, että pari päivää kahden viikon välein lapsetkin ovat siellä, ja noina päivinä lapset on ne tärkeimmät sinulle. Nainen saa olla sitten tärkeä sen kymmenisen päivää.

Uskomatonta porukkaa täällä. Aina täällä valitetaan, että miehet ei halua olla lasten kanssa, ja nyt kun yksi haluaakin, niin te haluatte traumatisoida lapsia neuvomalla ISÄÄ torjumaan lapset...

Trollihan tämä oli kun ei ap enää vastaa mitään. Kukaan ei voi olla noin kädetön isä.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 06:36"]Tajuatko vanhemmuuden tehtävää ollenkaan? Kasvattaa! Ei niin että jos lapsi jotain pyytää, hän saa sen ja jos jotain itkee niin juokset toteuttamaan. Tiedätkö millaisia ihmisiä kehittyy niin "kasvatetuista" lapsista!?

Lapsen itku päästä viereen ei ole merkki hädästä vaan siitä että protestoivat. Turvallinen olo lapselle tulee siitä että lapsi voi ei huoletonta lapsen elämää kun aikuinen päättää asiat. Ei siitä että he joutuvat kantamaan raskaan vastuun isän parisuhteen tilasta.
[/quote]

Ei paljon paremmin voisi olla vastattu. Täällä ei kovin monella vastaajalla taida edes olla omia lapsia.
Minulla on omakohtainen kokemus todella samantapaisesta tilanteesta. Ei kestä parisuhde tuollaista. Aikuisten toimiva ja rakastava parisuhde on kaiken pohja onnelliselle kodille.

Ompas täällä kylmää kyytiä lapsille, vaikka lapsi tarvitsee vanhempiaan  vain hyvin lyhyen ajan. Ja miksi lapsi ei nauttisi nukkuessaan oman vanhempansa turvasta ja läheisyydestä, kun lähes jokainen meistä aikuistista nukkuu levollisimmin ja rauhallisimmin rakkaan kainalossa, mutta tätä samaa oikeutta ei suoda pienelle lapselle, vaan hänen on pärjättävä yksin, kylmässä vuoteessa.   

Luin juuri viikonlopun IL:stä mitä lontoolaiset iäkkäät naiset tekisivät toisin, jos saisivat elää elämänsä toisin  ja ensimmäiseksi nousi juuri omille lapselle annettaisiin enemmän syliä ja läheisyyttä, koska lapsi todella tarvitsee läheisyyttä ja turvaa vain lyhyen ajan, jos sitä verrataan ihmisen koko elinikään.

Ihmettelen monia kommenteja, jossa lapsi sysätään omaan sänkyynsä ja oman onnensa nojaan ja oma parisuhde ja mukavuus laitetaan kaiken edelle. Ja kun nämä samat lapset tulevat yöksi isovanhemmilleen, niin he ovat ensimmäisenä kompimässä isovanhempiensa kainaloon ja kaipaavat hellyyttä, kun kotona sitä ei saada.  Ei ihme jos lapset voivat huonosti ja ovat empatiakyvyttömiä. jo pienestä alkaen.

Jos olisin ap. antaisin makuuhuoneen naiselle, perhesovun rauhoittamiseksi ja tekisin perhepedin toiseen makuuhuoneenseen, jossa luettaisiin lapsille iltasadut ja nukutukset ja mahdollisesti lasten nukahdettua ap. voisi siirtyä rouvan makuukamariin.

Lapsen kannalta paras nukkumisjärjestely on perhepeti, esittää perheneuvolan psykologi Kirsi Kuronen

”Jos ajattelemme ihmislajia kehityshistoriallisesti, on luonnollisinta, että lapsi nukkuu aikuisten vieressä. Ylipäätänsäkin nisäkkäiden lapset ovat kiinni emossaan”, perheneuvolan psykologi Kirsi Kuronen sanoo.

Aikuisen vierellä nukkuminen tukee myös lapsen kehitystä.

”Jos ajattelemme ihmislajia kehityshistoriallisesti, on luonnollisinta, että lapsi nukkuu aikuisten vieressä. Ylipäätänsäkin nisäkkäiden lapset ovat kiinni emossaan”, Kuronen sanoo.

Aikuisen vierellä nukkuminen tukee myös lapsen kehitystä.

”Lapsen kannalta on suotuisaa, että hän pääsee ihokontaktiin vanhempien kanssa. Perhepeti lisää lapsen turvallisuutta. On todettu, että vanhempien vieressä nukkunut lapsi on myöhemmin rohkeampi”, Kuronen kertoo.

Itsenäisyyttä läheisyydestä

Vanhempien ei tarvitse pelätä, että lapsi nukkuu vielä 18-vuotiaana perhepedissä. Viimeistään varhaismurrosiässä lapsilla on tarve eriytyä vanhemmistaan.

”Perhepedissä nukkuvalla lapsella on jopa paremmat valmiudet itsenäistyä. Hänellä on vahva kokemus siitä, että aikuiset ovat lähellä. Sellainen lapsi uskaltaa lähteä rohkeammin tutkimaan ympäristöään”, Kuronen sanoo.

Ap tässä, en ole ehtinyt aiemmin koneelle kunnolla, ja olen käynyt läpi tätä naisen kanssa. Sovimme että opetann lapset pikku hiljaa omaan huoneeseen, ja avokki saa makuuhuoneen. Vinkkejä, kuinka lapset totuttaa tähän muutokseen ilman hylkäämis- tms pelkoja?

Ja kiitos kaikille, olen ollut itsekäs ja sokea tilanteelle. Ymmärrän että nyt vaaditaan mukautumista muiltakin kuin "uudelta asukkaalta".

"Ap tässä, en ole ehtinyt aiemmin koneelle kunnolla, ja olen käynyt läpi tätä naisen kanssa. Sovimme että opetann lapset pikku hiljaa omaan huoneeseen, ja avokki saa makuuhuoneen. Vinkkejä, kuinka lapset totuttaa tähän muutokseen ilman hylkäämis- tms pelkoja? Ja kiitos kaikille, olen ollut itsekäs ja sokea tilanteelle. Ymmärrän että nyt vaaditaan mukautumista muiltakin kuin "uudelta asukkaalta"."

Eli 28-vuotias aikuinen nainen saa tahtonsa läpi ja ne jotka tässä joutuvat joustamaan ja mukautumaan ovat puolustuskyvyttömät 4- ja 7-vuotiaat lapset. Todella surullista. Jos olet vielä viikonloppuisä, milloin lapset saavat sinulta läheisyyttä ja hellyyttä. Ihminen on todella petollisempi omille jälkeläisilleen, kuin yksikään eläinen, joka on valmis taistelemaan omista pennuistaan, jopa hengensä uhalla.

Mainitsi pikkuhiljaa opettamisen omaan sänkyyn, ja aluksi nukun heidän kanssa siellä, vähitellen patjalla jne.

Viimeisin siis ap, piti lukea "mainitsin"

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:07"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:02"]

Minusta tuntuu, että uusi puoliso saa etsiä toisen miehen joka arvostaa häntä.

[/quote]

Miksi? Rakastan häntä todella, en häntä muuten tänne pyytäisikään. Mutta rakastan myös lapsiani, onko se väärin?

[/quote]

Yritän vastata sinulle.

Minun eka mieheni oli tuossa samassa tilanteessa kuin sinä. Lapsetkin melkein samanikäiset. Hän oli kyllä fiksumpi, sillä hän esitteli heti minut lapsille, ja teimme kaikkea mukavaa heti tiiminä. Minä en ollut joku joka oli ikään kuin erillinen, joka ei kuulu porukkaan. Olin muuten samanikäinenkin kuin tyttöystäväsi.

Aluksi lapset saivat nukkua patjalla samassa huoneessa, mutta minä nukuin miehen vieressä. Se nyt vaan on normaali järjestys, puolisot nukkuu yhdessä. Aika pian lapset tottui siihen, ja alkoivat ihan tyytyväisinä nukkua sitten yhdessä omassa huoneessaan, ja me yhdessä makuuhuoneessa. Makuuhuoneeseen sai kyllä tulla jos pelotti, mutta tarkoitus oli nukahtaa omaan sänkyyn.

Jos kolme vuotta olette jo mennyt noin oudolla systeemillä, niin ihmettelen miten se sinun naisystävä jaksaa, jos hän ei ole teidän perheessä oikein kukaan.

Minusta, jos lapset pelkää yöllä, niin entä jos laitat heidän huoneeseen yhden ison sängyn ja nukkumaan mennessä makoilette kaikki siellä, ja luet heille tai kerrot satuja. Kerrot että kun he nukahtavat niin menet aikuisten sänkyyn. Jos he huutelevat, niin laita vaikka sinne huoneeseen patja lattialle jossa tarvittaessa nukut vähän aikaa.

Lapset vaistoaa aikuisten epävarmuuden ja se saa heidät pelokkaiksi. Se hätä on ikään kuin sinulla mutta se tulee ulos heistä.

Nykyisin olen eronnut tuosta kuviosta ja minulla on lapsi. Jäätyämme kahden, hän helposti saattoi hiipiä yöllä viereen ja nukahtaa siihen. Sitten tapasin uuden miesystäväni. Noin puolen vuoden seurustelun jälkeen hän jäi yöksi. Minun viereeni. Lasta  nukutin häntä ajan kanssa, lueskeltiin ja juteltiin. Sitten menin omaan sänkyyn. Lapsi heräili edelleen välillä yöllä ja tuli ovelle, minä nousin tietysti lohduttamaan ja talutin hänet omaan sänkyyn. Saatoin jäädä viereen silittelemään kunnes hän nukahti. Mutta aina palasin sitten omaan sänkyyn miehen viereen. Ajan myötä lapsikin on rauhoittunut ja tottunut tähän, ja tuntuu nukkuvan rauhallisesti ja liikoja heräilemättä.

Sinä et ole nyt oikein osannut rakentaa uutta perheyksikköä, ja kaikilla on epävarmuus siitä mikä se kuvio on. Aikuisen epäkiitollinen osa on tehdä päätös ja sitten esittää, että tietää mitä on tekemässä.

Minä omassa tapauksessani totesin, että pitkällä tähtäimellä lapsen etu on, että minä olen tasapainoinen, että minulla on hyvä mies, ja että kotiolot on vakaat ja suhteesta tulee pitkä ja onnellinen. Totesin itselleni, että varmistan sen kyllä parhaiten sillä että pidän miehestä hyvän huolen. Hänelle täytyy kertoa miten tärkeä hän on, ja että hän kuuluu porukkaan. Hänelle täytyy osoittaa rakkautta ja antaa oma tila ja oma asema.

Jos sinulla on kultakimpale, anna hänelle se asema joka hänelle kuuluu. Lapset luultavasti odottavat sitä ja rauhoittuvat pian. Ei mitään omaa huonetta hänelle. Teille aikuisten makuuhuone, joka on hänen ja sinun reviiriä. Siellä saa olla hänen meikit ja tavarat, ja hän saa levätä siellä jos väsyttää tai päätä särkee, tai täytyy tehdä jotain tehtäviä tms. lapset saavat leikkiä muualla. Yksi huone voi ihan hyvin olla vain aikuisille.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 03:53"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 03:45"]

Jos te asutte yhdessä, kotisi on ap myös naisen koti. Miksi omassa kodissa pitäisi mennä sohvalle?? Eikö sinusta lasten tulisi jo oppia nukkumaan omissa sängyissään? Nukkuvatko he muka äitinsäkin luona aina äidin vieressä? Kuulostaa siltä, että lapset yrittävät omia sinut itselleen pitämällä avovaimosi poissa teidän YHTEISESTÄ sängystä. Osta siis lapsille omat sängyt ja osoita, että olet heidän ikioma isä siitä huolimatta, että uuden puolisosi paikka on yöllä sinun vieressä. Usko pois: Se on myös lapsiasi parhaaksi.

[/quote]

Ymmärrän että tämä on hänenkin kotinsa, mutta on myös lastenkin koti. Kuten aiemmin perustelin, näen lapsiani niin harvoin että haluan olla heidän kanssa mahdollisimman paljon. Yritin jo kerran lasten nukuttamista toiseen huoneeseen mutta eivät nukkuneet millään, huusivat koko yön että isi haluan nukkuu sun kanssa....
[/quote] Miks te ette voi ottaa koko porukka rennosti ja nukkua kaikki samassa makkarissa. Ihan ihme ongelmien asettamista ja sääntöjen tekemistä. Jos mulla ois mies ja sillä lapsia, niin nukuttais kaikki samassa huoneessa tai ainakin huomioitaisi kaikki toisia ja lapset voi omiin huoneisiin viedä nukkumaan kun ne on nukahtaneet. Kyllä mä sinuna viettäisin myös sen ajan lasten kanssa,ja saisi nukkua makkarissa jos on iskää ikävä. Kannattaa nyt ap selittää tuo tilanne tälle uudelle kumppanille että mitä tuumit. Mut naisena en asettaisi niin typeriä ehtoja omalle miehelle, mut loukkaantua saattaisin kyllä jos mut laitettais sohvalle nukkumaan ja lapset nukkuu isän vieressä ja avokki sohvalle...monta tilannetta huonosti hoidettuna - kuulostaa siltä tuo apn koti meno.

Ja musta perhe on perhe, ja ok tuo aikuisten huone on ihan hyvä idea, mutta jos on oikein lämmin perhe ja rakastava niin kyllä ne voi nukkua samassa huoneessa ja siis jos lapset on pieniä, nuohan on hetkiä ja arvokkaita hetkiä. Ymmärrän myös tuon oman rauhan kaikilla pitää olla oma tila ja rauha välillä. Mutta miks te ette nuku kaikki samassa huoneessa? Ei oo niin vakava tämä elämä.

Kuuntele Ap sitä miltä susta itsestä tuntuu, ja jos haluat nukkua lasten kanssa ja käyttää ajan noin niin miksi ei. Eri kulttuureissa on ihan normaalia, että koko perhe nukkuu, jopa mummot, samassa huoneessa. Läheisyys ja hellyys on tärkeämpää ja se, että lapset tietää että niitä rakastetaan. Ja lapset kaipaavat isää kun ovat erossa, ja niistä voi tulla lämpimiä muistoja tulevaisuuteen lapsille, eli en ajattele itse noin kaavamaisesti, että lapset eri huoneisiin ja mennäänpä nyt sen mukaan miten asioiden kuuluu olla. Toki aikuistenkin omaa aikaa pitää kunnioittaa.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 23:19"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 03:53"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 03:45"]

Jos te asutte yhdessä, kotisi on ap myös naisen koti. Miksi omassa kodissa pitäisi mennä sohvalle?? Eikö sinusta lasten tulisi jo oppia nukkumaan omissa sängyissään? Nukkuvatko he muka äitinsäkin luona aina äidin vieressä? Kuulostaa siltä, että lapset yrittävät omia sinut itselleen pitämällä avovaimosi poissa teidän YHTEISESTÄ sängystä. Osta siis lapsille omat sängyt ja osoita, että olet heidän ikioma isä siitä huolimatta, että uuden puolisosi paikka on yöllä sinun vieressä. Usko pois: Se on myös lapsiasi parhaaksi.

[/quote]

Ymmärrän että tämä on hänenkin kotinsa, mutta on myös lastenkin koti. Kuten aiemmin perustelin, näen lapsiani niin harvoin että haluan olla heidän kanssa mahdollisimman paljon. Yritin jo kerran lasten nukuttamista toiseen huoneeseen mutta eivät nukkuneet millään, huusivat koko yön että isi haluan nukkuu sun kanssa....
[/quote] Miks te ette voi ottaa koko porukka rennosti ja nukkua kaikki samassa makkarissa. Ihan ihme ongelmien asettamista ja sääntöjen tekemistä. Jos mulla ois mies ja sillä lapsia, niin nukuttais kaikki samassa huoneessa tai ainakin huomioitaisi kaikki toisia ja lapset voi omiin huoneisiin viedä nukkumaan kun ne on nukahtaneet. Kyllä mä sinuna viettäisin myös sen ajan lasten kanssa,ja saisi nukkua makkarissa jos on iskää ikävä. Kannattaa nyt ap selittää tuo tilanne tälle uudelle kumppanille että mitä tuumit. Mut naisena en asettaisi niin typeriä ehtoja omalle miehelle, mut loukkaantua saattaisin kyllä jos mut laitettais sohvalle nukkumaan ja lapset nukkuu isän vieressä ja avokki sohvalle...monta tilannetta huonosti hoidettuna - kuulostaa siltä tuo apn koti meno.
[/quote]

Emme mahdu kaikki samaan sänkyyn, etenkin kun lapset on levottomia nukkujia. Ja makuuhuone aika pieni, joten sinne ei toista sänkyä saa, kapean patjan ehkä. Lastenhuone on huomattavasti isompi.

Vaihtakaa lastenhuoneen ja makuuhuoneen paikkoja?

Ongelma on siinä, että ap ei halua tuottaa lapsille pahaa mieltä rajoittamalla heitä ja ohjaamalla nukkumaan omaan huoneeseen.