Uusi naisystävä painostaa lapset omaan sänkyyn

Ei, kun sinä ap laitat ne lapset toiseen huoneeseen omiin sänkyihinsä ja naises jää sun kainaloon. Tuliko nyt selväksi? Se nainen ei kauaa siellä omassa huoneessa tule viihtymään, usko pois. Jos kerta on kultakimpale ymv, niin miksi et tahdo pitää hänestä kiinni? Kyllä lasten on hyvä jo tottua nukkumaan omissa pedeissään myös isukin luona. Itse lähdin aikoinaan läiskimään, kun 11v. tyttö pyöritteli isäänsä miten päin tahtoi, myös oli sama nukkumisongelma kuten aloituksessa. Yritä siinä nyt hempeillä ( halailla ja pussata hyvät yöt), kun murkkuikäinen tuijottaa vieressä joko samassa sängyssä tai lattialla patjalla. Ei kiitos koskaan enää.

Pitää.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 04:12"]

Ei, kun sinä ap laitat ne lapset toiseen huoneeseen omiin sänkyihinsä ja naises jää sun kainaloon. Tuliko nyt selväksi? Se nainen ei kauaa siellä omassa huoneessa tule viihtymään, usko pois. Jos kerta on kultakimpale ymv, niin miksi et tahdo pitää hänestä kiinni? Kyllä lasten on hyvä jo tottua nukkumaan omissa pedeissään myös isukin luona. Itse lähdin aikoinaan läiskimään, kun 11v. tyttö pyöritteli isäänsä miten päin tahtoi, myös oli sama nukkumisongelma kuten aloituksessa. Yritä siinä nyt hempeillä ( halailla ja pussata hyvät yöt), kun murkkuikäinen tuijottaa vieressä joko samassa sängyssä tai lattialla patjalla. Ei kiitos koskaan enää.

[/quote]

Olet päästäsi pimeä narsisti, jos omistushalusi ei salli pienten lasten nukkua isänsä vieressä yhtä yötä neljästätoista, 1/14, mikä näille vielä pienille lapsille voi olla hyvin tärkeää. Jos sitä ei narsistin hipiäsi kestä, niin et ole yhdenkään kunnon miehen arvoinen.

Miten naisista on tullut noin tunteettomia ja narsistisia, kuten tämän ketjun viesteistä ja peukuista välittyy. Helvetti, mitä tunteettomia ja kylmiä ihmispaskoja. Vihaksi pistää lukea tuollaista.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 04:09"]Eli pitääkö minun siis pakottaa lapset omaan sänkyyn? Sekö on oikein, kun he eivät kerran halua sinne?
[/quote]

Kysymys on nyt lähinnä siitä, että koko teidän perhydynamiikan ja onnellisuuden -ja myös siis lasten onnellisuuden parhaaksi on pidemmän päälle se, että lapset alkavat nukkua omissa sängyissään.
Nukuttakaa heitä vaikka puolison kanssa yhdessä. Lukekaa unisatuja ja silitelkää. Luvatkaa mieluinen palkinto ensi alkuun hyvin omissa sängyissä nukutuista öistä. Kyllä se siitä. Lapset pistävät vastaan aluksi, mutta huomaavat lopulta, että kaikki on hyvin ja ennallaan uudesta nukkumajärjestyksestä huolimatta. Ja älä missään vaiheessa näytä heille m i t ä ä n mahdollista epäröintiä tilanteessa (lapset muuttuvat silloin itse epävarmoiksi ja yrittävät kaikin keinoin päästä takaisin sinun viereesi nukkumaan)

No, kokeilen taas huomenna illalla lasten nukuttamista omaan sänkyyn, mutta ei siitä ennenkään ole tullut mitään. He oikeasti itkevät koko yön... On kokeiltu!

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 04:20"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 04:09"]Eli pitääkö minun siis pakottaa lapset omaan sänkyyn? Sekö on oikein, kun he eivät kerran halua sinne? [/quote] Kysymys on nyt lähinnä siitä, että koko teidän perhydynamiikan ja onnellisuuden -ja myös siis lasten onnellisuuden parhaaksi on pidemmän päälle se, että lapset alkavat nukkua omissa sängyissään. Nukuttakaa heitä vaikka puolison kanssa yhdessä. Lukekaa unisatuja ja silitelkää. Luvatkaa mieluinen palkinto ensi alkuun hyvin omissa sängyissä nukutuista öistä. Kyllä se siitä. Lapset pistävät vastaan aluksi, mutta huomaavat lopulta, että kaikki on hyvin ja ennallaan uudesta nukkumajärjestyksestä huolimatta. Ja älä missään vaiheessa näytä heille m i t ä ä n mahdollista epäröintiä tilanteessa (lapset muuttuvat silloin itse epävarmoiksi ja yrittävät kaikin keinoin päästä takaisin sinun viereesi nukkumaan)

[/quote]

AP:han kertoo lasten asuvan äitinsä luona ja olevan hänen luonaan yhden yön kahdessa viikossa. Yhden yön kahdessa viikossa, ymmärrätkö? Pieniä lapsia, jotka kaipaavat isäänsä ja haluavat siksi nukkua tämän vieressä. Tilanne on hyvin poikkeava siihen nähden, että lapset asuisivat isänsä luona. Tuossa isänsä vieressä nukkumisessa niillä pienillä lapsilla varmastikin se kaipaus helpottaa ja se on heidän tunteilleen ja kehitykselleen tärkeää. Eli AP:n en luopuisi tuosta käytännöstä, kun lapset ovat vielä noin pieniä, ja jos lapset itse vahvasti haluavat vieressä nukkua. Kyllä ymmärtävä uusi puoliso kestää sen yhden yön kahdessa viikossa nukkua toisessa huoneessa. Ei voi olla mahdotonta ja ymmärrystä pitäisi löytyä uuden miehen suhteelle lapsiinsa edellisestä liitosta.

Ovat kyllä vähintään kaksi yötä  kerrallaan täällä, joskus kolme tai neljä. Normaali ns "isäviikonloppu". Ottaisin useammin ellei olisi vittumainenaamu-iltavuoroviikkotyö.

Onhan täällä ymmärtäväisiäkin! Mutta joustanko sen oman huoneen verran, jossa kuulema lapset saa käydä jos siivoavat lelunsa pois? Sinne pitäisi kyllä oma sänky ostaa, tuo lasten huoneen sänky ei mahdu.

Vai pitääkö muka vain olla tyly ja kantaa takaisin sänkyyn vaikka toinen itkee?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 04:25"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 04:20"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 04:09"]Eli pitääkö minun siis pakottaa lapset omaan sänkyyn? Sekö on oikein, kun he eivät kerran halua sinne? [/quote] Kysymys on nyt lähinnä siitä, että koko teidän perhydynamiikan ja onnellisuuden -ja myös siis lasten onnellisuuden parhaaksi on pidemmän päälle se, että lapset alkavat nukkua omissa sängyissään. Nukuttakaa heitä vaikka puolison kanssa yhdessä. Lukekaa unisatuja ja silitelkää. Luvatkaa mieluinen palkinto ensi alkuun hyvin omissa sängyissä nukutuista öistä. Kyllä se siitä. Lapset pistävät vastaan aluksi, mutta huomaavat lopulta, että kaikki on hyvin ja ennallaan uudesta nukkumajärjestyksestä huolimatta. Ja älä missään vaiheessa näytä heille m i t ä ä n mahdollista epäröintiä tilanteessa (lapset muuttuvat silloin itse epävarmoiksi ja yrittävät kaikin keinoin päästä takaisin sinun viereesi nukkumaan)

[/quote]

AP:han kertoo lasten asuvan äitinsä luona ja olevan hänen luonaan yhden yön kahdessa viikossa. Yhden yön kahdessa viikossa, ymmärrätkö? Pieniä lapsia, jotka kaipaavat isäänsä ja haluavat siksi nukkua tämän vieressä. Tilanne on hyvin poikkeava siihen nähden, että lapset asuisivat isänsä luona. Tuossa isänsä vieressä nukkumisessa niillä pienillä lapsilla varmastikin se kaipaus helpottaa ja se on heidän tunteilleen ja kehitykselleen tärkeää. Eli AP:n en luopuisi tuosta käytännöstä, kun lapset ovat vielä noin pieniä, ja jos lapset itse vahvasti haluavat vieressä nukkua. Kyllä ymmärtävä uusi puoliso kestää sen yhden yön kahdessa viikossa nukkua toisessa huoneessa. Ei voi olla mahdotonta ja ymmärrystä pitäisi löytyä uuden miehen suhteelle lapsiinsa edellisestä liitosta.
[/quote]

Tietenkin myös uudelta puolisolta pitää löytyä ymmärrystä. Eihän tässä ole nyt kyse siitä, ettei lapset esim. saisi kömpiä yöllä isänsä ja uuden puolison väliin. Kyse on siitä, että uuden puolison tulisi kokonaan lähteä sängystään lasten tieltä.
Jos olet lukenut koko ketjun, sinulle on selvinnyt, että erosta on jo kolme vuotta aikaa. Tässä ei ole siis kyse siitä, että lapsille olisi vierasta olla isänsä luona vain joka toinen viikonloppu. Kyse on nyt enemmän siitä, että lapsille tulisi osoittaa, ettei uusi puoliso isän vieressä sängyssä yöllä vie heiltä isää. Tämä onnistuu sillä, että se näytetään.
Kyllä minä kasvatustieteen maisterina js kolmen lapsen äitinä ymmärrän, että neljä vuotias on vielä pieni. Koko tilanne huomioon ottaen näen tässä tapauksessa kuitenkin ihan lapsen omana parhaana sen, että hän ymmärtää, että MYÖS isän luona on turvallista nukkua omassa sängyssä. Viereen voi sitten kömpiä, jos tulee hätä (isän puolisoa ei ole pakko heittää pois sängystä).

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 04:34"]

Ovat kyllä vähintään kaksi yötä  kerrallaan täällä, joskus kolme tai neljä. Normaali ns "isäviikonloppu". Ottaisin useammin ellei olisi vittumainenaamu-iltavuoroviikkotyö.

Onhan täällä ymmärtäväisiäkin! Mutta joustanko sen oman huoneen verran, jossa kuulema lapset saa käydä jos siivoavat lelunsa pois? Sinne pitäisi kyllä oma sänky ostaa, tuo lasten huoneen sänky ei mahdu.

Vai pitääkö muka vain olla tyly ja kantaa takaisin sänkyyn vaikka toinen itkee?

[/quote]

Miksi et joustaisi sen oman huoneen verran? Miksi sulle on tärkeää, ettei naisystävälläsi ole siellä omaa huonetta, jos sille huoneelle ei ole romuvarastoa parempaa käyttöä?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 04:40"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 04:34"]

Ovat kyllä vähintään kaksi yötä  kerrallaan täällä, joskus kolme tai neljä. Normaali ns "isäviikonloppu". Ottaisin useammin ellei olisi vittumainenaamu-iltavuoroviikkotyö.

Onhan täällä ymmärtäväisiäkin! Mutta joustanko sen oman huoneen verran, jossa kuulema lapset saa käydä jos siivoavat lelunsa pois? Sinne pitäisi kyllä oma sänky ostaa, tuo lasten huoneen sänky ei mahdu.

Vai pitääkö muka vain olla tyly ja kantaa takaisin sänkyyn vaikka toinen itkee?

[/quote]

Miksi et joustaisi sen oman huoneen verran? Miksi sulle on tärkeää, ettei naisystävälläsi ole siellä omaa huonetta, jos sille huoneelle ei ole romuvarastoa parempaa käyttöä?

[/quote]

Tätä myös ihmettelen. Miehellä on lääniä, huoneita ja sänkyjä, mutta ei, romuvarasto on se tärkein?

Perheeseen kuuluvat aikuiset ja lapset ja yleensä aikuiset nukkuvat yhdessä ja lapset omissa sängyissään. Tätä kai voi pitää "normaalina"?

Jos aikuiset alkavat tehdä säätöä sohvista ja omista huoneista lasten takia, silloin lapset eivät ole luonteva osa perhettä, vaan jotain erikoista ja outoa ja se vaikuttaa myös aikuisten keskinäisiin väleihin. Ja minusta on aivan yhdentekevää ovatko lapset paikalla 24/7 vai vain joka toinen viikonloppu. 

Ei se etä-isyys muutu muuksi sillä, että nukut lastesi kanssa samassa sängyssä, ap. Se ei tee sinusta enemmän isää, vaan olet se isä joka olet, vaikka lapsesi nukkuisivat lastenhuoneessa. Älä tekemällä tee konfliktia lastesi ja uuden kultakimpaleesi välille. 

Eli lapset omaan huoneeseen ja ailkuiset omaansa nukkumaan.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 04:51

Jos aikuiset alkavat tehdä säätöä sohvista ja omista huoneista lasten takia, silloin lapset eivät ole luonteva osa perhettä, vaan jotain erikoista ja outoa ja se vaikuttaa myös aikuisten keskinäisiin väleihin. Ja minusta on aivan yhdentekevää ovatko lapset paikalla 24/7 vai vain joka toinen viikonloppu. 

[/quote]

Aamen! Juuri tätä yritin selittää omassa aiemmassa viestissäni, kun puhuin perhedynamiikasta.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 04:40"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 04:34"]

Ovat kyllä vähintään kaksi yötä  kerrallaan täällä, joskus kolme tai neljä. Normaali ns "isäviikonloppu". Ottaisin useammin ellei olisi vittumainenaamu-iltavuoroviikkotyö.

Onhan täällä ymmärtäväisiäkin! Mutta joustanko sen oman huoneen verran, jossa kuulema lapset saa käydä jos siivoavat lelunsa pois? Sinne pitäisi kyllä oma sänky ostaa, tuo lasten huoneen sänky ei mahdu.

Vai pitääkö muka vain olla tyly ja kantaa takaisin sänkyyn vaikka toinen itkee?

[/quote]

Miksi et joustaisi sen oman huoneen verran? Miksi sulle on tärkeää, ettei naisystävälläsi ole siellä omaa huonetta, jos sille huoneelle ei ole romuvarastoa parempaa käyttöä?

[/quote]

Koska ei kenelläkään muullakaan ole "omaa huonetta". Kyse on kuitenkin 4-8 päivää kuukaudessa. Ja sinne pitäisi ostaa se uusi sänky. Lupasi kyllä maksaa sen itse, mutta yhäkin se sänky on tuolla lasten huoneessa. Ja kyllä, yritän huomenna illalla nukuttaa lapset sinne lasten huoneeseen.

4-6 pv kahdessa viikossa, eli 8-12 kuukaudessa, siis. AP. ajatusvirhe. (ja kännin, nyt ei ole lapsiviikonloppu)

Minusta tuntuu, että uusi puoliso saa etsiä toisen miehen joka arvostaa häntä.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:02"]

Minusta tuntuu, että uusi puoliso saa etsiä toisen miehen joka arvostaa häntä.

[/quote]

Miksi? Rakastan häntä todella, en häntä muuten tänne pyytäisikään. Mutta rakastan myös lapsiani, onko se väärin?

Entäpä asteittainen totuttaminen yksin nukkumiseen luonasi? Alkuun joka toinen yö vieressä ja joka toinen omassa huoneessa. Lapsia voi vähemmän tutussa kodissa myös pelottaa. Aina pitäisi olla ovi auki, että viereen saa tulla. 4-vuotias on vielä todella pieni ja avuton, jos pelottamaan rupeaa tai jos kaipaa viereen oikein kovasti. Etenkin hänen kohdallaan tekisin pehmeän laskun, enkä kuuntelisi näitä mammoja, jotka näkevät vain naisen näkökulman, ja joilta ei lapsille tunnu välittämistä heruvan. Kasvatustieteiden maisterin koulutus ei empatiaa korvaa.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:07"]

Miksi? Rakastan häntä todella, en häntä muuten tänne pyytäisikään. Mutta rakastan myös lapsiani, onko se väärin?[/quote]

Luulen, että kysyit väärässä paikassa. Tämän foorumit naiset eivät (toivottavasti) edusta keskimääräistä naista. Eivät naiset yleisesti sentään noin itsekkäitä ja tunteettomia ja ymmärryskyvyttömiä ole.

Jos yrität nukuttaa lapset omaan huoneeseen, et tule onnistumaan. Sinun on uskottava siihen mitä olet tekemässä, tai pelottelet heidät ja he tekevät asiasta paniikin. Mutta et tule onnistumaan, koska lapset ovat sinulle egon jatkeita, ja kultakimpale on toinen. Tosin siinä järjestyksessä, että pelkäät lapsiasi ja yrität mielistellä heitä jotta he rakastaisivat sinua, ja yrität alistaa kultakimpaletta, jotta et joutuisi pelkäämään häntäkin.

Tuosta tulee katastrofi. Kumarrat yhdelle, pyllistät toiselle. Sinun kuuluisi olla se, joka miettii kaikkien tarpeita, mutta olet keskittynyt omiisi. Kasva aikuiseksi tai vaihda kultakimpale kultaiseen noutajaan.