Lue keskustelun säännöt.
Uusi naisystävä painostaa lapset omaan sänkyyn
29.08.2015 |
Pyysin naisystävääni muuttamaan luokseni. Minulla on edellisestä liitosta 4 ja 7 vuotiaat lapset, jotka ovat aina käydessään nukkuneet minun vieressäni. Nyt uusi nainen vaatii että joko lapsille oma huone ja sänky, tai sitten hän saa IKIOMAN huoneen jossa lapset saa kuulema käydä muttei levittää leluja tms. Eikö tuo ole aika kohtuutonta? Hänelle on kuitenkin lapsiviikonloppuja varten sänky, jossa nukkua. Muuten saa olla talossa siinä missä me muutkin.
M31
Kommentit (266)
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:10"]
Jos yrität nukuttaa lapset omaan huoneeseen, et tule onnistumaan. Sinun on uskottava siihen mitä olet tekemässä, tai pelottelet heidät ja he tekevät asiasta paniikin. Mutta et tule onnistumaan, koska lapset ovat sinulle egon jatkeita, ja kultakimpale on toinen. Tosin siinä järjestyksessä, että pelkäät lapsiasi ja yrität mielistellä heitä jotta he rakastaisivat sinua, ja yrität alistaa kultakimpaletta, jotta et joutuisi pelkäämään häntäkin.
Tuosta tulee katastrofi. Kumarrat yhdelle, pyllistät toiselle. Sinun kuuluisi olla se, joka miettii kaikkien tarpeita, mutta olet keskittynyt omiisi. Kasva aikuiseksi tai vaihda kultakimpale kultaiseen noutajaan.
[/quote]
No kerropa kuinka tilanne hoidetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:07"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:02"]
Minusta tuntuu, että uusi puoliso saa etsiä toisen miehen joka arvostaa häntä.
[/quote]
Miksi? Rakastan häntä todella, en häntä muuten tänne pyytäisikään. Mutta rakastan myös lapsiani, onko se väärin?
[/quote]
No ei tietenkään ole väärin. Hämmennystä aiheuttaa se, että sulle itsellesi tuntuu olevan vaikeaa rakastaa heitä samanaikaisesti. Nukkumajärjestelysähläys viittaa siihen, ettei puoliso olisi puoliso lapsiviikonloppuina.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:10"]
Jos yrität nukuttaa lapset omaan huoneeseen, et tule onnistumaan. Sinun on uskottava siihen mitä olet tekemässä, tai pelottelet heidät ja he tekevät asiasta paniikin. Mutta et tule onnistumaan, koska lapset ovat sinulle egon jatkeita, ja kultakimpale on toinen. Tosin siinä järjestyksessä, että pelkäät lapsiasi ja yrität mielistellä heitä jotta he rakastaisivat sinua, ja yrität alistaa kultakimpaletta, jotta et joutuisi pelkäämään häntäkin.
Tuosta tulee katastrofi. Kumarrat yhdelle, pyllistät toiselle. Sinun kuuluisi olla se, joka miettii kaikkien tarpeita, mutta olet keskittynyt omiisi. Kasva aikuiseksi tai vaihda kultakimpale kultaiseen noutajaan.
[/quote]
Sairas kommentti. Jonkin ihmishirviön kirjoittama.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:17"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:07"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:02"] Minusta tuntuu, että uusi puoliso saa etsiä toisen miehen joka arvostaa häntä. [/quote] Miksi? Rakastan häntä todella, en häntä muuten tänne pyytäisikään. Mutta rakastan myös lapsiani, onko se väärin? [/quote] No ei tietenkään ole väärin. Hämmennystä aiheuttaa se, että sulle itsellesi tuntuu olevan vaikeaa rakastaa heitä samanaikaisesti. Nukkumajärjestelysähläys viittaa siihen, ettei puoliso olisi puoliso lapsiviikonloppuina.
[/quote]
Tietenkin hän on puolisoni, mutta lapset menee kaiken edelle. Aina. Olemme ennenkin tästä keskustelleet, ja silloin hän ymmärsi. Kumma kun nyt alkaa vaatimukset omasta tilasta, kun yhäkään EI MEILLÄ MUILLAKAAN OLE! Kaikki asumme samaa asuntoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:25"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:17"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:07"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:02"] Minusta tuntuu, että uusi puoliso saa etsiä toisen miehen joka arvostaa häntä. [/quote] Miksi? Rakastan häntä todella, en häntä muuten tänne pyytäisikään. Mutta rakastan myös lapsiani, onko se väärin? [/quote] No ei tietenkään ole väärin. Hämmennystä aiheuttaa se, että sulle itsellesi tuntuu olevan vaikeaa rakastaa heitä samanaikaisesti. Nukkumajärjestelysähläys viittaa siihen, ettei puoliso olisi puoliso lapsiviikonloppuina.
[/quote]
Tietenkin hän on puolisoni, mutta lapset menee kaiken edelle. Aina. Olemme ennenkin tästä keskustelleet, ja silloin hän ymmärsi. Kumma kun nyt alkaa vaatimukset omasta tilasta, kun yhäkään EI MEILLÄ MUILLAKAAN OLE! Kaikki asumme samaa asuntoa!
[/quote]
Ehkä vaatimukset omasta tilasta kumpuavat siitä, ettei oma sänkykään ole enää oma.
Sinä itse teet nyt hänelle mahdottomaksi olla osa perhettä. Ehkä olisi parasta, jos jäisitte vielä joksikin aikaa pohtimaan sitä thteenmuuttoa.
T. Äitipuoli joka kyllä nukkuu jokainen yö miehensä vierellä (ja joka jo viidettä vuotta pitää sillon tällöin miehen kanssa miehen tytärtä välissään yöllä. Yleensä tyttö kyllä tullessaan nukkuu ihan omassa sängyissään)
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:09"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:07"]
Miksi? Rakastan häntä todella, en häntä muuten tänne pyytäisikään. Mutta rakastan myös lapsiani, onko se väärin?[/quote]
Luulen, että kysyit väärässä paikassa. Tämän foorumit naiset eivät (toivottavasti) edusta keskimääräistä naista. Eivät naiset yleisesti sentään noin itsekkäitä ja tunteettomia ja ymmärryskyvyttömiä ole.
[/quote]
Mikä helkkarin "ymmärryskyvytön" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siellä lasten huoneessa on iso sänky niin nuku nyt ens alkuun siellä lasten kanssa ja kun tottuvat siellä nukkumiseen siirryt takaisin omaan sänkyysi. En mä kyllä ymmärrä tota romuvarastonkaan palvontaa.
Laittaisin lapsille sängyn makuuhuoneeseen, jos se mahtuisi. Mutta tilanne on nyt tämä, lapset ei suostu nukkumaan omassa huoneessa. Huuto alkaa heti kun koettaa nukuttaa tai kantaa omaan sänkyyn.
Kuulostaa siltä etten rakastaisi naistani, mutta todellakin rakastan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:14"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:10"]
Jos yrität nukuttaa lapset omaan huoneeseen, et tule onnistumaan. Sinun on uskottava siihen mitä olet tekemässä, tai pelottelet heidät ja he tekevät asiasta paniikin. Mutta et tule onnistumaan, koska lapset ovat sinulle egon jatkeita, ja kultakimpale on toinen. Tosin siinä järjestyksessä, että pelkäät lapsiasi ja yrität mielistellä heitä jotta he rakastaisivat sinua, ja yrität alistaa kultakimpaletta, jotta et joutuisi pelkäämään häntäkin.
Tuosta tulee katastrofi. Kumarrat yhdelle, pyllistät toiselle. Sinun kuuluisi olla se, joka miettii kaikkien tarpeita, mutta olet keskittynyt omiisi. Kasva aikuiseksi tai vaihda kultakimpale kultaiseen noutajaan.
[/quote]
No kerropa kuinka tilanne hoidetaan?
[/quote]
Ota rajattu aikalisä, jonka aikana lupaat kultakimpaleelle miettiväsi asiaa vakavasti ja perehtyväsi hänen näkökulmaansa, jotta hän rauhottuu, samalla kun jatkat lasten nukuttamista viereesi. Ja sitten olet sanasi mittainen myös, ja kuuntelet hänen uudetkin perustelunsa vakavissasi.
Lasten vieressä maatessasi mietit hartaasti motiivejasi, miksi haluat uskoa tilanteen olevan heille hyväksi. Luultavasti vain opetat heille, että heidän täytyy pitää kultakimpaletta kilpailijanaan ja vihollisenaan, ja hermostutat heidät sillä tapaa, koska he vaistoavat joutuneensa ikätasolleen sopimattomaan taisteluun. Mieti kaikkia niitä itsekeskeisiä syitä, joita sinulla ilman muuta on nykyjärjestelyä puoltamaan. Yrität esim. varmaankin hyvittää heille omia syyllisyydentunteitasi, kun he ovat menettäneet ydinperheensä.
Syyllisyyttä on hyvä tuntea vastakin, koska se motivoi sinut miettimään lastesi parasta jos toimit viisaasti. Mutta se ei saisi johtaa siihen, että lapsista tulee väline syyllisyyden tukahduttamiseen, koska alat hemmotella heitä pilalle ja irroitat heidät vielä kauemmas siitä tärkeimmästä, mitä he ovat jo menettäneet: arkisen suhteen isäänsä. Se on heitä kohtaan suuri vääryys.
Sitten alat selvittää, olisiko joku vähittäisratkaisu asiantuntijoiden mielestä parempi kuin kertasiirtymä omiin sänkyihin, ja miksi. Keskustelet ratkaisuista kultakimpaleen kanssa, ja luotte yhdessä strategian. Toteuttaminen alkaa vasta, kun voit vannoa ymmärtäneesi läpi asti, miksi se on lastesikin etu, jotta voit viedä muutoksen läpi lempeästi ja luottavaisena, hyvässä hengessä.
Muista myös, että kun ripustaudut lapsiisi ja hyvittelet heidät vammaisen asemaan, vaikeutat heidän suhdettaan äitiinsä ja hänen yrityksiinsä pitää arjesta kiinni. Silloin heillä on joka paikassa vieras olo. He alkavat oireilla asiaa, hyvittelysi voimistuu, suhteesi hajoaa, sinä menetät hermosi ja lapset menettävät idealisoidun suhteensa sinuun ja romahtavat korkealta katuun, tai ripustaudut heihin entistäkin raivokkaammin, jolloin epäsuhta isän ja äidin käytäntöjen välillä pahenee ja sotkee lasten päät.
Mieti jatkuvasti sitä, mikä on aitoa myötätuntoa, lämpöä ja hellyyttä. Jotta voit osoittaa niitä lapsillesi, sinulla on oltava halu pelata joukkueena tilanteessa, jossa joka tapauksessa olet joukkueessa. Muussa tapauksessa kuset kahden naisen muroihin, vaikka heidän arvostuksentunteensa johtaa suoraan lastesi hyvinvointiin. Kysele myös eksän mielipidettä asiaan. Hän saattaa olla itsekeskeinen myös ja antaa hemmotteluvaatimuksia tarkoituksenaan tärvellä uusi suhteesi. Mutta luultavammin hänkään ei halua, että lapset saavat luonasi määrätä tahdin, koska hän näkee kotonaan, että se hermostuttaa lapsia ja tekee heistä yleistyytymättömiä.
Pahoittelen peittelemätöntä sävyä, mutta ajattelin että tarvitset sitä jotta ymmärrät pysähtyä ja tarkistaa näkökulmaasi.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:44"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:14"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:10"]
Jos yrität nukuttaa lapset omaan huoneeseen, et tule onnistumaan. Sinun on uskottava siihen mitä olet tekemässä, tai pelottelet heidät ja he tekevät asiasta paniikin. Mutta et tule onnistumaan, koska lapset ovat sinulle egon jatkeita, ja kultakimpale on toinen. Tosin siinä järjestyksessä, että pelkäät lapsiasi ja yrität mielistellä heitä jotta he rakastaisivat sinua, ja yrität alistaa kultakimpaletta, jotta et joutuisi pelkäämään häntäkin.
Tuosta tulee katastrofi. Kumarrat yhdelle, pyllistät toiselle. Sinun kuuluisi olla se, joka miettii kaikkien tarpeita, mutta olet keskittynyt omiisi. Kasva aikuiseksi tai vaihda kultakimpale kultaiseen noutajaan.
[/quote]
No kerropa kuinka tilanne hoidetaan?
[/quote]
Ota rajattu aikalisä, jonka aikana lupaat kultakimpaleelle miettiväsi asiaa vakavasti ja perehtyväsi hänen näkökulmaansa, jotta hän rauhottuu, samalla kun jatkat lasten nukuttamista viereesi. Ja sitten olet sanasi mittainen myös, ja kuuntelet hänen uudetkin perustelunsa vakavissasi.
Lasten vieressä maatessasi mietit hartaasti motiivejasi, miksi haluat uskoa tilanteen olevan heille hyväksi. Luultavasti vain opetat heille, että heidän täytyy pitää kultakimpaletta kilpailijanaan ja vihollisenaan, ja hermostutat heidät sillä tapaa, koska he vaistoavat joutuneensa ikätasolleen sopimattomaan taisteluun. Mieti kaikkia niitä itsekeskeisiä syitä, joita sinulla ilman muuta on nykyjärjestelyä puoltamaan. Yrität esim. varmaankin hyvittää heille omia syyllisyydentunteitasi, kun he ovat menettäneet ydinperheensä.
Syyllisyyttä on hyvä tuntea vastakin, koska se motivoi sinut miettimään lastesi parasta jos toimit viisaasti. Mutta se ei saisi johtaa siihen, että lapsista tulee väline syyllisyyden tukahduttamiseen, koska alat hemmotella heitä pilalle ja irroitat heidät vielä kauemmas siitä tärkeimmästä, mitä he ovat jo menettäneet: arkisen suhteen isäänsä. Se on heitä kohtaan suuri vääryys.
Sitten alat selvittää, olisiko joku vähittäisratkaisu asiantuntijoiden mielestä parempi kuin kertasiirtymä omiin sänkyihin, ja miksi. Keskustelet ratkaisuista kultakimpaleen kanssa, ja luotte yhdessä strategian. Toteuttaminen alkaa vasta, kun voit vannoa ymmärtäneesi läpi asti, miksi se on lastesikin etu, jotta voit viedä muutoksen läpi lempeästi ja luottavaisena, hyvässä hengessä.
Muista myös, että kun ripustaudut lapsiisi ja hyvittelet heidät vammaisen asemaan, vaikeutat heidän suhdettaan äitiinsä ja hänen yrityksiinsä pitää arjesta kiinni. Silloin heillä on joka paikassa vieras olo. He alkavat oireilla asiaa, hyvittelysi voimistuu, suhteesi hajoaa, sinä menetät hermosi ja lapset menettävät idealisoidun suhteensa sinuun ja romahtavat korkealta katuun, tai ripustaudut heihin entistäkin raivokkaammin, jolloin epäsuhta isän ja äidin käytäntöjen välillä pahenee ja sotkee lasten päät.
Mieti jatkuvasti sitä, mikä on aitoa myötätuntoa, lämpöä ja hellyyttä. Jotta voit osoittaa niitä lapsillesi, sinulla on oltava halu pelata joukkueena tilanteessa, jossa joka tapauksessa olet joukkueessa. Muussa tapauksessa kuset kahden naisen muroihin, vaikka heidän arvostuksentunteensa johtaa suoraan lastesi hyvinvointiin. Kysele myös eksän mielipidettä asiaan. Hän saattaa olla itsekeskeinen myös ja antaa hemmotteluvaatimuksia tarkoituksenaan tärvellä uusi suhteesi. Mutta luultavammin hänkään ei halua, että lapset saavat luonasi määrätä tahdin, koska hän näkee kotonaan, että se hermostuttaa lapsia ja tekee heistä yleistyytymättömiä.
Pahoittelen peittelemätöntä sävyä, mutta ajattelin että tarvitset sitä jotta ymmärrät pysähtyä ja tarkistaa näkökulmaasi.
[/quote]
Todella hyvin kirjoitettu! Kuten oli myös aikaisempi viestisi, vaikkei sitä täällä surullista kyllä ymmärretty.
Ap, jos sisäistät tämän viestin, olet jo pitkällä. Kyseessä on oikeasti lastesi hyvinvointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja, yhäkään meillä muillakaan ei talossa ole omaa huonetta, miksi hänelläkin pitäisi olla? Ja se vaatisi sen uuden sängyn ostoa, ja tässä talossa on jo yksi missä voi nukkua yönsä.
Ja yhäkäkin, rakastan naistani, mutta myös lapsiani.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:53"]Voi luoja, yhäkään meillä muillakaan ei talossa ole omaa huonetta, miksi hänelläkin pitäisi olla? Ja se vaatisi sen uuden sängyn ostoa, ja tässä talossa on jo yksi missä voi nukkua yönsä.
Ja yhäkäkin, rakastan naistani, mutta myös lapsiani.
[/quote]
Täällä on aika harva ollut sen oman huoneen kannalla.
Nuku, rauhoitu ja lue viestit sitten ajatuksella läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:44"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:14"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:10"]
Jos yrität nukuttaa lapset omaan huoneeseen, et tule onnistumaan. Sinun on uskottava siihen mitä olet tekemässä, tai pelottelet heidät ja he tekevät asiasta paniikin. Mutta et tule onnistumaan, koska lapset ovat sinulle egon jatkeita, ja kultakimpale on toinen. Tosin siinä järjestyksessä, että pelkäät lapsiasi ja yrität mielistellä heitä jotta he rakastaisivat sinua, ja yrität alistaa kultakimpaletta, jotta et joutuisi pelkäämään häntäkin.
Tuosta tulee katastrofi. Kumarrat yhdelle, pyllistät toiselle. Sinun kuuluisi olla se, joka miettii kaikkien tarpeita, mutta olet keskittynyt omiisi. Kasva aikuiseksi tai vaihda kultakimpale kultaiseen noutajaan.
[/quote]
No kerropa kuinka tilanne hoidetaan?
[/quote]
Ota rajattu aikalisä, jonka aikana lupaat kultakimpaleelle miettiväsi asiaa vakavasti ja perehtyväsi hänen näkökulmaansa, jotta hän rauhottuu, samalla kun jatkat lasten nukuttamista viereesi. Ja sitten olet sanasi mittainen myös, ja kuuntelet hänen uudetkin perustelunsa vakavissasi.
Lasten vieressä maatessasi mietit hartaasti motiivejasi, miksi haluat uskoa tilanteen olevan heille hyväksi. Luultavasti vain opetat heille, että heidän täytyy pitää kultakimpaletta kilpailijanaan ja vihollisenaan, ja hermostutat heidät sillä tapaa, koska he vaistoavat joutuneensa ikätasolleen sopimattomaan taisteluun. Mieti kaikkia niitä itsekeskeisiä syitä, joita sinulla ilman muuta on nykyjärjestelyä puoltamaan. Yrität esim. varmaankin hyvittää heille omia syyllisyydentunteitasi, kun he ovat menettäneet ydinperheensä.
Syyllisyyttä on hyvä tuntea vastakin, koska se motivoi sinut miettimään lastesi parasta jos toimit viisaasti. Mutta se ei saisi johtaa siihen, että lapsista tulee väline syyllisyyden tukahduttamiseen, koska alat hemmotella heitä pilalle ja irroitat heidät vielä kauemmas siitä tärkeimmästä, mitä he ovat jo menettäneet: arkisen suhteen isäänsä. Se on heitä kohtaan suuri vääryys.
Sitten alat selvittää, olisiko joku vähittäisratkaisu asiantuntijoiden mielestä parempi kuin kertasiirtymä omiin sänkyihin, ja miksi. Keskustelet ratkaisuista kultakimpaleen kanssa, ja luotte yhdessä strategian. Toteuttaminen alkaa vasta, kun voit vannoa ymmärtäneesi läpi asti, miksi se on lastesikin etu, jotta voit viedä muutoksen läpi lempeästi ja luottavaisena, hyvässä hengessä.
Muista myös, että kun ripustaudut lapsiisi ja hyvittelet heidät vammaisen asemaan, vaikeutat heidän suhdettaan äitiinsä ja hänen yrityksiinsä pitää arjesta kiinni. Silloin heillä on joka paikassa vieras olo. He alkavat oireilla asiaa, hyvittelysi voimistuu, suhteesi hajoaa, sinä menetät hermosi ja lapset menettävät idealisoidun suhteensa sinuun ja romahtavat korkealta katuun, tai ripustaudut heihin entistäkin raivokkaammin, jolloin epäsuhta isän ja äidin käytäntöjen välillä pahenee ja sotkee lasten päät.
Mieti jatkuvasti sitä, mikä on aitoa myötätuntoa, lämpöä ja hellyyttä. Jotta voit osoittaa niitä lapsillesi, sinulla on oltava halu pelata joukkueena tilanteessa, jossa joka tapauksessa olet joukkueessa. Muussa tapauksessa kuset kahden naisen muroihin, vaikka heidän arvostuksentunteensa johtaa suoraan lastesi hyvinvointiin. Kysele myös eksän mielipidettä asiaan. Hän saattaa olla itsekeskeinen myös ja antaa hemmotteluvaatimuksia tarkoituksenaan tärvellä uusi suhteesi. Mutta luultavammin hänkään ei halua, että lapset saavat luonasi määrätä tahdin, koska hän näkee kotonaan, että se hermostuttaa lapsia ja tekee heistä yleistyytymättömiä.
Pahoittelen peittelemätöntä sävyä, mutta ajattelin että tarvitset sitä jotta ymmärrät pysähtyä ja tarkistaa näkökulmaasi.
[/quote]
Älä kuuntele noiden sairaiden narsistien "neuvoja". Heidän pontimenaan on vain oma naisen luontaisesti narsismiin taipuvainen ego ja näkökulma. He näkevät tilanteen kilpailutilanteena, heidän mielessään vieraat lapset ja nainen asettuvat vastakkain. Heidän neuvonsa ovat juudaksen neuvoja. En kuuntelisi sanallakaan. Katsele ja kuuntele lapsiasi ja toimi sydämesi mukaan.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:53"]Voi luoja, yhäkään meillä muillakaan ei talossa ole omaa huonetta, miksi hänelläkin pitäisi olla? Ja se vaatisi sen uuden sängyn ostoa, ja tässä talossa on jo yksi missä voi nukkua yönsä.
Ja yhäkäkin, rakastan naistani, mutta myös lapsiani.
[/quote]
No onhan. Lapsilla ja sinulla on. Naisella ei ole. Eikö se romuvarasto kannattaisi muutenkin laittaa kuntoon? Toimisi sitten myöhemmin myös vierashuoneena kun olette jossakin vaiheessa saaneet nukkumisasiat järjestykseen.
Tottakai nukut lasten kanssa. Nukkuminen yhdessä on yksi läheisyyden muoto, jota ilman aikuinen ihminen pärjää paremmin kuin lapset. Näet lapsiasi muutenkin harvoin, joten antaa heidän nukkua vieressäsi silloin kun voivat. Nainen saa sitten vaikka oman huoneen.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:57"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:44"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:14"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:10"]
Jos yrität nukuttaa lapset omaan huoneeseen, et tule onnistumaan. Sinun on uskottava siihen mitä olet tekemässä, tai pelottelet heidät ja he tekevät asiasta paniikin. Mutta et tule onnistumaan, koska lapset ovat sinulle egon jatkeita, ja kultakimpale on toinen. Tosin siinä järjestyksessä, että pelkäät lapsiasi ja yrität mielistellä heitä jotta he rakastaisivat sinua, ja yrität alistaa kultakimpaletta, jotta et joutuisi pelkäämään häntäkin.
Tuosta tulee katastrofi. Kumarrat yhdelle, pyllistät toiselle. Sinun kuuluisi olla se, joka miettii kaikkien tarpeita, mutta olet keskittynyt omiisi. Kasva aikuiseksi tai vaihda kultakimpale kultaiseen noutajaan.
[/quote]
No kerropa kuinka tilanne hoidetaan?
[/quote]
Ota rajattu aikalisä, jonka aikana lupaat kultakimpaleelle miettiväsi asiaa vakavasti ja perehtyväsi hänen näkökulmaansa, jotta hän rauhottuu, samalla kun jatkat lasten nukuttamista viereesi. Ja sitten olet sanasi mittainen myös, ja kuuntelet hänen uudetkin perustelunsa vakavissasi.
Lasten vieressä maatessasi mietit hartaasti motiivejasi, miksi haluat uskoa tilanteen olevan heille hyväksi. Luultavasti vain opetat heille, että heidän täytyy pitää kultakimpaletta kilpailijanaan ja vihollisenaan, ja hermostutat heidät sillä tapaa, koska he vaistoavat joutuneensa ikätasolleen sopimattomaan taisteluun. Mieti kaikkia niitä itsekeskeisiä syitä, joita sinulla ilman muuta on nykyjärjestelyä puoltamaan. Yrität esim. varmaankin hyvittää heille omia syyllisyydentunteitasi, kun he ovat menettäneet ydinperheensä.
Syyllisyyttä on hyvä tuntea vastakin, koska se motivoi sinut miettimään lastesi parasta jos toimit viisaasti. Mutta se ei saisi johtaa siihen, että lapsista tulee väline syyllisyyden tukahduttamiseen, koska alat hemmotella heitä pilalle ja irroitat heidät vielä kauemmas siitä tärkeimmästä, mitä he ovat jo menettäneet: arkisen suhteen isäänsä. Se on heitä kohtaan suuri vääryys.
Sitten alat selvittää, olisiko joku vähittäisratkaisu asiantuntijoiden mielestä parempi kuin kertasiirtymä omiin sänkyihin, ja miksi. Keskustelet ratkaisuista kultakimpaleen kanssa, ja luotte yhdessä strategian. Toteuttaminen alkaa vasta, kun voit vannoa ymmärtäneesi läpi asti, miksi se on lastesikin etu, jotta voit viedä muutoksen läpi lempeästi ja luottavaisena, hyvässä hengessä.
Muista myös, että kun ripustaudut lapsiisi ja hyvittelet heidät vammaisen asemaan, vaikeutat heidän suhdettaan äitiinsä ja hänen yrityksiinsä pitää arjesta kiinni. Silloin heillä on joka paikassa vieras olo. He alkavat oireilla asiaa, hyvittelysi voimistuu, suhteesi hajoaa, sinä menetät hermosi ja lapset menettävät idealisoidun suhteensa sinuun ja romahtavat korkealta katuun, tai ripustaudut heihin entistäkin raivokkaammin, jolloin epäsuhta isän ja äidin käytäntöjen välillä pahenee ja sotkee lasten päät.
Mieti jatkuvasti sitä, mikä on aitoa myötätuntoa, lämpöä ja hellyyttä. Jotta voit osoittaa niitä lapsillesi, sinulla on oltava halu pelata joukkueena tilanteessa, jossa joka tapauksessa olet joukkueessa. Muussa tapauksessa kuset kahden naisen muroihin, vaikka heidän arvostuksentunteensa johtaa suoraan lastesi hyvinvointiin. Kysele myös eksän mielipidettä asiaan. Hän saattaa olla itsekeskeinen myös ja antaa hemmotteluvaatimuksia tarkoituksenaan tärvellä uusi suhteesi. Mutta luultavammin hänkään ei halua, että lapset saavat luonasi määrätä tahdin, koska hän näkee kotonaan, että se hermostuttaa lapsia ja tekee heistä yleistyytymättömiä.
Pahoittelen peittelemätöntä sävyä, mutta ajattelin että tarvitset sitä jotta ymmärrät pysähtyä ja tarkistaa näkökulmaasi.
[/quote]
Älä kuuntele noiden sairaiden narsistien "neuvoja". Heidän pontimenaan on vain oma naisen luontaisesti narsismiin taipuvainen ego ja näkökulma. He näkevät tilanteen kilpailutilanteena, heidän mielessään vieraat lapset ja nainen asettuvat vastakkain. Heidän neuvonsa ovat juudaksen neuvoja. En kuuntelisi sanallakaan. Katsele ja kuuntele lapsiasi ja toimi sydämesi mukaan.
[/quote]
Et kyllä ymmärtänyt viestiä ollenkaan. Siinähän kirjoittaja juuri neuvoi, miten päästä eroon kilpailutilanne-asetelmasta.
Lapset ovat tärkeimmät ja rakkaimmat aina. Puoliso on myös rakas. Jokaisella on perheessä oma roolinsa. Puolison rooli on olla puoliso. Ei siirtyä vieraan asemaan lasten tullessa paikalle.
Ei, tuo pitkä viesti sai minut jopa ajattelemaan. Ehkä yritän hemmotella lapsiani liikaa, koska he ovat niin vähän luonani. He saavat kaikki, karkit, sipit värityskirjat, koska pyytävät. Mutta tuo nukkuminen, se tuntuu niin karulta. Siis kantaa heitä omaan sänkyyn, ja kaikkien unet häiriintyy jos nukuttaa eri paikkaan kuin omaan sänkyyn, kun huutavat ja itkevät kuitenkin perään...
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 06:05"]Et kyllä ymmärtänyt viestiä ollenkaan. Siinähän kirjoittaja juuri neuvoi, miten päästä eroon kilpailutilanne-asetelmasta. Lapset ovat tärkeimmät ja rakkaimmat aina. Puoliso on myös rakas. Jokaisella on perheessä oma roolinsa. Puolison rooli on olla puoliso. Ei siirtyä vieraan asemaan lasten tullessa paikalle.
[/quote]
Tottakai ymmärsin itsekkään viestisi, typerä nainen. Sinä et mustavalkoiselta naisille niin tyypilliseltä egoismiltasi ymmärrä sitä, että pieni joustaminen esimerkiksi 4-vuotiaan isänkaipuun takia ei ole "vieraan asemaan siirtymistä", vaan se on empaattista ja ymmärtävää joustamista, joka arvostaa uuden puolison roolia isänä edellisen suhteen lapsilleen.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 05:07"]Entäpä asteittainen totuttaminen yksin nukkumiseen luonasi? Alkuun joka toinen yö vieressä ja joka toinen omassa huoneessa. Lapsia voi vähemmän tutussa kodissa myös pelottaa. Aina pitäisi olla ovi auki, että viereen saa tulla. 4-vuotias on vielä todella pieni ja avuton, jos pelottamaan rupeaa tai jos kaipaa viereen oikein kovasti. Etenkin hänen kohdallaan tekisin pehmeän laskun, enkä kuuntelisi näitä mammoja, jotka näkevät vain naisen näkökulman, ja joilta ei lapsille tunnu välittämistä heruvan. Kasvatustieteiden maisterin koulutus ei empatiaa korvaa.
[/quote]
Eihän siinä viestissä sanottu, ettei lapset saa kömpiä viereen.. Kyse oli siitä, ettei puolisoa pidä ajaa pois sängystään (tai opettaa lapsille, että niin tehdään isän luona).
Asuntojaan ei kai kaiketi lapsille vieras.
Harva nainen on täällä nähnyt "vain naisen näkökannan". Sen sijaan täällä on katsottu aika kattavasti asiaa koko perheen hyvinvoinnin näkökulmasta. On lastenkin etu, että aikuisten parisuhde perheessä voi hyvin.