Mies joka uhkaa joka riidassa erolla - MIKÄ AVUKSI?

Ero?

Ihan kuin olisin itse mennyt mankelin läpi jo vähintään tuon viisi kertaa. Edes takaisin. Aina yrittänyt olla "kelvollisempi", enkä silti koskaan kelvannut.

Olen niin hajalla tästä kaikesta.

Miehellä ei näytä olevan hätäpäivää. Kuorsaa tyytyväisenä sängyssänsä.

En näköjään merkinnyt hänelle tuon enempää, vaikka aivan muuta aina vannoi.

Miksi ihmiset valehtelevat? Miksi pelaavat tällaisia pelejä? Mistä saan uskon ihmisiin takaisin - edes joskus tulevaisuudessa?

Uskon siitä, että minäkin olen arvokas?

Ap

Pakkaa kamasi ja lähde, itsehän sitä pyysi, opettelee ajattelee ennenku puhuu.

Eroa vaan lopullisesti, tuo on yritys manipuloida sinua. Muutu tai MINÄ jätän sinut. Jos on parin vuoden sisällä laittanut viisi! avioerohakemusta (vaikka onkin perunut) niin eikö tuo ole aika tasapainoton luonne? Miksi sellaisen kanssa alkaa mitään suunnittelemaan?

No juuri siihen eroon tässä ollaan nyt päätymässä. Tai minä olen, vihdoinkin.

Miehen mielestä on kuulemma ihan yksi hailee mitä teen. Jos eroan, en kuulemma häntä koskaan rakastanutkaan, ja ansaitsen mennä.

Mies nollaa reilun viiden suoden rakkaustarinan yhdellä olankohautuksella ja siinä se.

- Miksi minun piti katsella tätä se 5 vuotta? Miksi miehen piti uskotella välittävänsä? Rakastavansa?

Olisi ollut paljon helpompi kääntyä kannoillaan jo heti silloin 5 vuotta sitten.

Tunnistan toki tuon manipuloinnin. Mies on erittäin oiva siinä, ja vielä oivempi hän on uskomaan omia tarinoitaan. Pari ekaa vuotta minäkin uskoin niihin.

Eli että miehelle oli täysin ok hakea eroa itse jo viidesti. Mutta jos minä sen teen, olen hirviö joka ei häntä koskaan rakastanutkaan, ja olen siten arvoton.

Mutta juuri tämä, että en saa miestä tajuamaan mitään koko hommasta. Että hän uskoo lopulta vain oman päänsä oudot ajatukset, joissa hän maalaa minusta sen karmean ihmisen.

Ap

Ap kirjoitti siis myös tuon nro 5 -tekstin yllä.

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Ei se 5 vuotta loppujen lopuksi mikään pitkä aika ole edes tässä elämässä. Älä sitä ajattele hukkaan heitettynä aikana. Varmasti rakkaus on ollut aluksi olemassa miehenkin puolelta, mutta elämässä kaikki muuttuu, kun aletaan pitää asioita itsestään selvyyksinä. Onnellista loppuelämää sulle, hyvä siitä tulee, kun pääset pois tollasesta ilmapiiristä!

Halusin itsekin erota jo pari v. sitten, mutta silloin mies ylipuhui uskomaan itseensä, kuten aina sen jälkeenkin. Joka kerran, kun oli taas peruuttanut erohakemuksensa.

Ja minä halusin uskoa, kun mies vannoi minun olevan hänen elämänsä suurin rakkaus.

Mutta ei kai mikään suuri rakkaus näin käyttäydy? Kokemusta on jo 45 vuoden ajalta, enkä ole vastaavaan "rakkauteen" aiemmin törmännyt.

Taisimme siis puhua miehen kanssa aivan eri asioista, vaikka molemmat käytimme sanaa "rakkaus".

Ap

Kiitos nro 8. Ei kai se 5 vuotta sitten tämänkään ikäisenä mennyt hukkaan.

On vain edelleenkin niin vaikea käsittää, että joku ihminen voi toimia ns. rakkauden nimissä tuolla tavoin, kuin mieheni.

Suuttuessaan hänet piti aina lepytellä seksillä - ja simsalabim! taas kukoisti se "rakkaus". Kunnes väsyin toisen jatkuvaan lepyttelemiseen.

Ap

Usko jo, eroa. Jos mies väittää unohtavansa jutun noin vain niin anna unohtaa, mutta luulen että uhoaa vain jotta SINUUN sattuisi. Eli taas yksi keino yrittää manipuloida ja satuttaa. Luultavasti kun pakkaat kamasi ja muutat pois niin vinkuu uuden osoitteesi takana että on muuttunut eikä tekisi noin enää koskaan.Äläkä silloinkaan usko, pyydän. Itse en ollut naimisissa, mutta kolmekin vuotta avosuhteessa riitti moista pompotusta.

Näytä ovea, mitä tuollaisella tekee. Itselläni oli samanlainen nainen ja elämänlaatu parani huomattavasti, kun hankkiuduin hänestä eroon.

Äläkä kuuntele jälkeenpäin mitään itkua, kuinka tajuaa nyt mitä teki väärin ja haluaa yrittää uudestaan jne. Tässä menin itse miinaan, muutaman kuukauden päästä sama emotionaalinen kiristys alkaa taas.

Mä aikoinaan tein tota, että riidan jälkeen olin eroamassa. Mies sitä muutaman vuoden kuunteli ja sitten sanoi, että uhkaas kerran vielä niin se on oikeasti sitten ero. En ole eronnut enää kiukkuisenakaan, vaikka tiedän ettei miehinikään sen enempää tarkoittanut sitä. Hän esitti loukkaantumisensa, miksi hänestä aina haluat erota.. Buhuu.

Istuttiin alas ja selvitettiin, että mistä nuo riidat kumpuaa ja eroamisen vimma. ihan pelkästään epävarmuudesta itseeni kohtaan ja parisuhdetta. Ei ollut mitään isoja kriisejä ollut, tai ehkä tuo oli sitten sitä mun aikuusuuteen kasvun vaihetta.

Nyt yhdessä 21 vuotta ja eipä ole enää tarvinnut uhkailla eroilla. Muutenkin ollaan viime vuosina riidelty todella vähän, kun keskustella nykyään jopa osataan.

AP kyllä mä nyt veikkaan, että miehelläs on nyt jotain sisäistä kriisiä menossa ja hän ei oikein osaa sitä sanoiksi pukea. TAI sitten hän oikeasti haluaa suhteesta ulos, muttei sitäkään oikein osaa sitten sanoa kuin suuttuneena.

Sairas äijä. Ei tuollaiselle jaksa edes yrittää selittää, mikä toiminnassa on väärää. Nyt kun olette jo viidesti lähes eronneet ja olet käynyt ne samat tunteet läpi, tää kuudes ja lopullinen ero voi olla helpotus.

Tää on trolli tää ap!

Ei ole trolli, valitan, vaan ihka oikeaa elämää.

Avaudun täällä, koska en enää ole pariin vuoteen kehdannut kertoa tarkkoja yksityiskohtia edes ystävilleni. Jokainen heistä on vannottanut minua eroamaan jo ajat sitten.

Mies on ainut, joka näkee tilanteessa ongelmaksi vain minun käytökseni. Että miksi teen asioita, jotka kerta toisensa jälkeen suututtavat häntä?

Tjaa-a. Hyvä kysymys. Että miksiköhän yhdessäkään parisuhteessa sitten ylipäätään riidellään? Eikä olla aina vain samaa mieltä kuin toinen?

Mies ei ymmärrä, koska omasta mielestään hän on oikeassa. Ilmeisesti joka asiassa. Joten minähän se tietty aina olen hankala, kun mies joutuu jonkun riidan aloittamaan.

Mies on meistä se "kiivasluontoisempi" ja jo pienikin asia riittää saamaan hänet pois tolaltaan. Eilen illalla tämä "kaiken pilaava" asia oli se, että tulin kotiin vasta klo 24, enkä jo klo 23:30, kuten mies oli luullut minun tulevan (siis luullut, mitään en ollut luvannut). Makuuhuoneessa odotti siis aikapommi. Karjuva mies, jolla oli hermo mennyt totaalisesti tuon puolen tunnin aikana. Ero oli saatava ja heti.

Ap

Kun edes jotenkin voisi noita miehen raivokohtauksia ennustaa, mutta ei. En todellakaan uskonut taaskaan, että miehellä on hermo noin kireällä, kun päivällä & illalla oli vielä kaikki hyvin. Isäni onkin tokaissut, että säätäkin on helpompi ennustaa, kuin miestäni.

Eli en ole mikään nalkuttaja-tyyppi, jonka mies kilahtaa sitten muutaman tunnin valitussaarnaa kuunneltuaan.

Mies vain kilahtaa. Välillä ihan omia aikojaan. Hyvä syy on vaikkapa se, että mies on käynyt hakemassa paahtoleipää kaupasta, enkä tajua kiittää tästä jalosta teosta tarpeeksi selkeästi.

Ja mies elää siellä paahtoleipä-maailmassaan, palaamatta enää puheyhteyden päähän. Tuntuu samalta, kuin takoisin omaa päätäni täysillä betoniseinään umpikujassa, kun yritän ratkaista tätä esimerkin paahtoleipä-ongelmaa.

Ap

Harmittaako että tuollainen kusipää on laittanut kyrpäänsä sen perseeseen?

Mies kyykyttää sinua, minkä ehtii. Älä anna enää yhtään mahdollisuutta. Sulle on jo varattu mukavampia päiviä. Ota ne ensi tilassa vastaan!

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 02:44"]

Eilen illalla taas riita. Mies huutaa, että "Häivy v***n k*****ä siitä!", "Jos et häivy mä otan sen eron nyt heti!"

Ja sama stoori jo ainakin kahden vuoden ajan.

Viisi avioerohakemusta, kaikki kuitenkin peruutettuja (miehen tekemiä, miehen perumia). Paitsi se viimeisin, jonka tein itse kummankin nimissä, ja jonka annan toivoakseni mennä loppuun asti.

- Olisiko ollut tehtävissä jotakin muuta? Jos, niin mitä?

Ei riittäneet miehelle pariterapeutin neuvot, eikä meidän yhteiset sopimukset. Ei mikään. Aina sama karmea haloo. Lopulta aivan jokaisen pienimmänkin riidan yhteydessä.

Olen täysin hajalla itse.

[/quote]

Jätä se. Sano seuraavaksi että sulle riitti, lähe kälppimään. Ei kannata olla parisuhteessa henkisesti uhmaikäisen kanssa.