Sietämätön ahdistus
Mitä voi tehdä, kun tuntuu ettei vaan kestä tätä oloa? Ei tätä oloa voi edes kuvailla. Kuvitelkaa vaikka, että kutittaa koko kehoon, etkä voi raapia. Sitä sietämättömyyttää. Tai koko kehossa on levottomat jalat. Kaikki on vain henkistä.
Opamoxia on otettu ja sen vaikutusta odottelen. Ei sekään ahdistukseen auta, vaan nukuttaa. Nukkuminenkin olisi unelma tässä. Silloin lakkaa olemasta. Vaikka se taas tarkoittaa, että unirytmi tulee menemään sekaisin.
Kommentit (10)
Onko sulla muuta lääkitystä? Itselläni on escitalopram, auttanut aika hyvin ahdistukseen.
No nyt heräsin. Ei enää niiin kauhea olo, mutta ei hyväkään. Tahtoisin vain jatkaa unta. Loistava päivärytmi taas tulossa.
Syön myös mielialamääkitystä. Monia monia kokeiltu. Essitalopraami kokeiltu myös. Ei niistä ole ollut apua. Hoidon piirissä olen.
Luovuttanut olo.
Mulla oli sama ongelma, kunnes aloin säännöllisesti meditoida. Hajallaan oleva mieli aiheuttaa ahdistuneisuutta, joten sitä pitää kouluttaa olemaan "keskittynyt". Itse harjoitus voi kestää 15 min päivässä, mutta pitää mieltä aloillaan parhaimmillaan monta vuorokautta session jälkeen. Kun mieli on koulutettu olemaan keskittynyt johonkin harjoituksen ajan, turha ja haitallinen, energiaakuluttava ajattelu vähenee ja sitä kautta ahdistuneisuus vähenee ja jopa loppuu kokonaan.
Minä olen päässyt pahasta ahdistuneisuushäiriöstä eroon meditaation/mindfulnesin avulla, mutta vaatii säännöllistä mieluiten jokapäiväistä harjoittelua. Vähän kuin säännöllinen salilla käyminen tms urheilu on ehtona hyvälle kunnolle. :) Juuri tuossa yksi päivä mietin, että voi että miten rakastan tätä elämää ja tätä oloa. Ei ole kovin kauaa siitä, kun halusin oikeastaan vain kuolla. Mieli (ajattelu) on meidän apuväline, mutta jos se ottaa vallan, me olemme masentuneita ja ahdistuneita. Anna itsesi itsellesi takaisin ja ala meditoida (=tee keskittymisharjoituksia). Jossain luki tyyliin että "How do you have time to meditate?" johon voi vastata, että "I dont have time to feel like shit!." En luovu meditoinnista ikinä. Se on prioriteettini nro 1 tänä päivänä. Mikään, ei mikään, ole tärkeämpää. Koska kaikki kumpuaa siitä. Onneni, lapseni onni, mieheni onni, luovuuteni, aikaansaavuuteni, tutkijanurani, toimivat ihmissuhteeni...
Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 00:46"]
Mulla oli sama ongelma, kunnes aloin säännöllisesti meditoida. Hajallaan oleva mieli aiheuttaa ahdistuneisuutta, joten sitä pitää kouluttaa olemaan "keskittynyt". Itse harjoitus voi kestää 15 min päivässä, mutta pitää mieltä aloillaan parhaimmillaan monta vuorokautta session jälkeen. Kun mieli on koulutettu olemaan keskittynyt johonkin harjoituksen ajan, turha ja haitallinen, energiaakuluttava ajattelu vähenee ja sitä kautta ahdistuneisuus vähenee ja jopa loppuu kokonaan.
Minä olen päässyt pahasta ahdistuneisuushäiriöstä eroon meditaation/mindfulnesin avulla, mutta vaatii säännöllistä mieluiten jokapäiväistä harjoittelua. Vähän kuin säännöllinen salilla käyminen tms urheilu on ehtona hyvälle kunnolle. :) Juuri tuossa yksi päivä mietin, että voi että miten rakastan tätä elämää ja tätä oloa. Ei ole kovin kauaa siitä, kun halusin oikeastaan vain kuolla. Mieli (ajattelu) on meidän apuväline, mutta jos se ottaa vallan, me olemme masentuneita ja ahdistuneita. Anna itsesi itsellesi takaisin ja ala meditoida (=tee keskittymisharjoituksia). Jossain luki tyyliin että "How do you have time to meditate?" johon voi vastata, että "I dont have time to feel like shit!." En luovu meditoinnista ikinä. Se on prioriteettini nro 1 tänä päivänä. Mikään, ei mikään, ole tärkeämpää. Koska kaikki kumpuaa siitä. Onneni, lapseni onni, mieheni onni, luovuuteni, aikaansaavuuteni, tutkijanurani, toimivat ihmissuhteeni...
Tsemppiä!
[/quote]
Vääräuskoisten touhua!
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 00:46"]Mulla oli sama ongelma, kunnes aloin säännöllisesti meditoida. Hajallaan oleva mieli aiheuttaa ahdistuneisuutta, joten sitä pitää kouluttaa olemaan "keskittynyt". Itse harjoitus voi kestää 15 min päivässä, mutta pitää mieltä aloillaan parhaimmillaan monta vuorokautta session jälkeen. Kun mieli on koulutettu olemaan keskittynyt johonkin harjoituksen ajan, turha ja haitallinen, energiaakuluttava ajattelu vähenee ja sitä kautta ahdistuneisuus vähenee ja jopa loppuu kokonaan.
Minä olen päässyt pahasta ahdistuneisuushäiriöstä eroon meditaation/mindfulnesin avulla, mutta vaatii säännöllistä mieluiten jokapäiväistä harjoittelua. Vähän kuin säännöllinen salilla käyminen tms urheilu on ehtona hyvälle kunnolle. :) Juuri tuossa yksi päivä mietin, että voi että miten rakastan tätä elämää ja tätä oloa. Ei ole kovin kauaa siitä, kun halusin oikeastaan vain kuolla. Mieli (ajattelu) on meidän apuväline, mutta jos se ottaa vallan, me olemme masentuneita ja ahdistuneita. Anna itsesi itsellesi takaisin ja ala meditoida (=tee keskittymisharjoituksia). Jossain luki tyyliin että "How do you have time to meditate?" johon voi vastata, että "I dont have time to feel like shit!." En luovu meditoinnista ikinä. Se on prioriteettini nro 1 tänä päivänä. Mikään, ei mikään, ole tärkeämpää. Koska kaikki kumpuaa siitä. Onneni, lapseni onni, mieheni onni, luovuuteni, aikaansaavuuteni, tutkijanurani, toimivat ihmissuhteeni...
Tsemppiä!
[/quote]
Kiitos. Olisiko vinkkejä, josta lähteä liikkeelle? Jotain ohjeita vaikka netissä?
Olen myös kova dissosioimaan ja minulle on vaikea keskittyä hetkeen, vaikka kuinka yritän. Ohjatussa tilanteessa iskee vain käsittämätön ahdistus. Ei pysy nahoissaan.
Ap
Minulla menee illat aina ihan ok. Aamuisin ahdistus on sietämätön kun herää. Ahdistuksen syy on selvä. Mies jätti minut sanaakaan sanomatta 25 vuoden jälkeen ja masennuttuani puhui vielä lapset puolelleen, ne aikuiset.
http://www.basambooks.com/kirja/9789522600684/tietoinen-lasnaolo-loyda-rauha-kiireen-keskella-kirja--cd/#.VeDYbmBIdE4 Tuo on minusta aika hyvä kirja, ja siinä on 8 vk pituinen ohjelma, jota voi noudattaa (cd mukana), tai sitten voi tehdä omaan tahtiin kahdeksaa eri harjoitusta. Mielestäni tuosta ohjelmasta kehon kartoitus -meditaatio on hyvä aloitusmeditaatio, tai sitten esimerkiksi ihan ilman tuota ohjelmaa tehtävä perus hengityksen tarkkailu -meditaatio -vaikka tuolla cd:llä taisi olla myös hengitykseen liittyviä harjoituksia. Kehon aistimuksien tarkkailu voi tuntua tyhmältä aluksi, mutta kun ymmärtää sen, että siksi niitä tarkkaillaan, koska ne tapahtuvat nykyhetkessä. Jos tunnet kihelmöintiä iholla tai viileyttä nenän päässä, se ei voi tapahtua menneisyydessä tai tulevaisuudessa - toisin kuin ajatuksesi siellä seilaavat. Tärkeintä näissä harjoituksissa on aktiivinen mielen keskittäminen, ja ANTAUTUMINEN harjoitukselle. Ei saa tuomita itseään jos ajatukset harhailevat paljonkin. Kannattaa vaan yrittää ja yrittää keskittää mieli ja ikään kuin pudota "tyhjyyteen". Itselleni on tärkeää ajatus, että yritän unohtaa kuka olen. Antaudun tyhjyydelle, jossa olen "turvassa". :) Unohdan kuka olen, mitä sukupuolta olen, olen vain kehon aistimukset ja tyhjyys. Kuulostaa ehkä oudolle, mutta toimii! Parasta on, jos harjoituksen lopuksi välillä unohtaa missä paikassa edes on. :) Jos näitä juttuja ei usko, niin kannattaa itse kokeilla ja muodostaa mielipiteensä vasta sitten. Ja sinnikkyyttä vaaditaan! Voin luvata, että se on sen arvoista.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 00:49"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 00:46"]Mulla oli sama ongelma, kunnes aloin säännöllisesti meditoida. Hajallaan oleva mieli aiheuttaa ahdistuneisuutta, joten sitä pitää kouluttaa olemaan "keskittynyt". Itse harjoitus voi kestää 15 min päivässä, mutta pitää mieltä aloillaan parhaimmillaan monta vuorokautta session jälkeen. Kun mieli on koulutettu olemaan keskittynyt johonkin harjoituksen ajan, turha ja haitallinen, energiaakuluttava ajattelu vähenee ja sitä kautta ahdistuneisuus vähenee ja jopa loppuu kokonaan. Minä olen päässyt pahasta ahdistuneisuushäiriöstä eroon meditaation/mindfulnesin avulla, mutta vaatii säännöllistä mieluiten jokapäiväistä harjoittelua. Vähän kuin säännöllinen salilla käyminen tms urheilu on ehtona hyvälle kunnolle. :) Juuri tuossa yksi päivä mietin, että voi että miten rakastan tätä elämää ja tätä oloa. Ei ole kovin kauaa siitä, kun halusin oikeastaan vain kuolla. Mieli (ajattelu) on meidän apuväline, mutta jos se ottaa vallan, me olemme masentuneita ja ahdistuneita. Anna itsesi itsellesi takaisin ja ala meditoida (=tee keskittymisharjoituksia). Jossain luki tyyliin että "How do you have time to meditate?" johon voi vastata, että "I dont have time to feel like shit!." En luovu meditoinnista ikinä. Se on prioriteettini nro 1 tänä päivänä. Mikään, ei mikään, ole tärkeämpää. Koska kaikki kumpuaa siitä. Onneni, lapseni onni, mieheni onni, luovuuteni, aikaansaavuuteni, tutkijanurani, toimivat ihmissuhteeni... Tsemppiä! [/quote] Kiitos. Olisiko vinkkejä, josta lähteä liikkeelle? Jotain ohjeita vaikka netissä? Olen myös kova dissosioimaan ja minulle on vaikea keskittyä hetkeen, vaikka kuinka yritän. Ohjatussa tilanteessa iskee vain käsittämätön ahdistus. Ei pysy nahoissaan. Ap
[/quote]
Sietämätön ahdistus ja alakulo. Mikään ei ole hyvin; ahdistaa lähteä lenkille, ahdistaa jos ei lähde. Ennen hyvää oloa tuottavan asian äärellä ahdisti niin että mietin synkkiä ajatuksia.
Kaikki mitä teen ahdistaa ja jollen tee niin sitten vasta ahdistaakin.
Miten olosta ulos ilman lääkkeitä ja lääkäreitä? Ei ole ystäviä, eikä oikein ketään ketään muutakaan. En halua lääkäreitä enkä terapeutteja. Haluan ulos vaan tästä ahdistuksesta. Ei joogaa, en ole sellainen ihminen.
Tuntuu kun olisi vain ulkokuori ja sisin on hävinnyt.
Nyt alkaa pikkuhiljaa väsyttää. Vielä kun ei tarvitsisi enää herätä. Ap