Jatkuvasti ärtynyt avopuoliso- Voimani ovat lopussa

Vierailija kirjoitti:

Se ei rakasta eikä kunnioita sua. Sinuna eroaisin. Ei ole mitään järkeä tuhlata elämäänsä tuollaiseen suhteeseen.

Mä kokeilisin ensin sitä, että vaadin sitä puuttuvaa kunnioitusta. Jos toinen ei reagoi hyvin kyselyihin, mikä häntä nyppii, niin sitten toteaisin että voit pitää turpavärkkisi pienemmällä jos sieltä ei tule mitään hyvää. 

Se on huonoin mahdollinen vaihtoehto, että tilanne jatkuu noin ja yksi sietää sellaista, että toisen mielestä hänen yskimisensä on sairaan ärsyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

"Avopuolison mielestä hänellä ei saa olla mitään harrastuksia, koska olen kieltänyt ne. ( En ole koskaan kieltänyt mitään, päinvastoin) Kun esim. Avopuoliso ei lähde harrastukseen, niin se tulee minun syyksi melkein joka kerta."

Miten hän perustelee nämä sanomisensa? Jos tuo käytös on vain pahentunut, en usko että tilanne tulee muuttumaan. Tajuaako hän itse miten raskasta seuraa on sinulle?

Ei mitenkään. Viimeksi kun sanoin hänelle, että en ole missään vaiheessa kieltäytynyt sinua menemästä harrastuksiin, niin hän vai jankutti " ei saa mihinkään lähteä"

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on ahdistunut, stressaantunut ja tyytymätön ennen kaikkea itseensä ja elämäänsä. Hän olisi halunnut enemmän ja toisenlaista. Ei ole millään tapaa reilua kaataa ahdistusta sinun niskaasi. En tiedä, mikä tuohon auttaisi. Olin itse tuollainen kusipää. Kaikella kiukuttelulla jotenkin pyysin apua... toivoin, että avokki olisi edes kerran sen vanhempi hätääntyneellä lapselle, jota minulla ei koskaan ollut. Olen koko ikäni ollut sellainen lapsi, joka odottaa, että hänkin saa kiukutella ja silti joku ottaa syliin ja rauhoittelee. Lapsena jokaisen pitäisi saada kokea se, niin ei tarvitsisi aikuisena enää tehdä sitä. Ja siinä vaiheessa on liian myöhäistä. Mutta ehkä jotain tuollaista dynamiikkaa on taustalla...

Voithan kokeilla yllätyshyökkäystä (positiivista yllätyshyökkäystä). Kun hän kiukuttelee ota oikein tiukkaan haliin ja sano jotain nättiä. Voit joutua hämmästymään sitä, mitä tapahtuu.

Omat suhteeni kaatuivat omaaan mahdottomuuteensa ja jäin yksin. Kovin valoisalta ei toi teidänkään suhteen tulevaisuus näytä mutta useimmat täällä tulevat sulle joka tapauksessa sanomaan, että olet onnellisempi ilman vaikeaa puolisoasi. Ehkä niin onkin. Mutta voithan koklaa. Onko puolisosi sisällä hätääntynyt lapsi, joka odottaa, että joku sietää häntä kerrankin vaikeana ja uskaltaa silti antaa rakkautta? Tää on vähän sama idis kuin sain sadussa kaunottaresta ja hirviöstä. Sadut ovat viisaita.

Ei se ole ap:n tehtävä yrittää korjata miestä, sillä ainoa, joka miestä voi muuttaa, on mies itse. Kaunotar ja hirviö on kyllä pahinta paskaa, jota naiselle voi parisuhdeneuvona tarjota.

En ole sanonut, että on ap:n tehtävä korjata puolisoaan (joka kerrotun perusteella voi olla mies tai nainen, käsittääkseni tämä vaikea henkilö on nainen. Kuten olen itsekin). Sanoin vain sen, että voihan sitä kokeilla.

Jännä tämäkin, että katkerat hullut tällä palstalla eivät ole koskaan valmiita muihin ratkaisuihin kuin vihaan, kateruuteen ja eroon. Tätä maagista reseptiä tarjotaan ensimmäiseksi lääkkeeksi aivan kaikkeen. Mitä se kertoo sinusta?

Ei ole iso vaiva kokeilla halata ja antaa rakkautta ja turvaa. Vie noin viisi minuuttia elämästä, ei sitäkään. Jos mitään ei tapahdu, jos puoliso vain muuttuu huonmmaksi tai menee yllätyksestä aivan palasiksi, niin sittenpähän tietää senkin. Helpompi sen jälkeen vain lähteä ja jättää. Vielä helpompi.

En ole itse koskaan ollut ihminen, joka haluaa luovuttaa helpolla ja antaa pelkän kostonhimon viedä. Toisin kuin sinä. Siksi halusin tuoda tämänkin näkökulman.

Ja kyllä; tyydyty sillä, että sain itse rangaistuksen. Jäin yksin. Koska suurin osa ihmisistä on sellaisia kuin sinä. Ja siltikään en halua muuttua sellaiseksi kuin sinä.

Ihan yksinkertainen kysymys, osaatko vastata? Miksi elät tuollaisen tyypin kanssa?

Mammat taas olettavat että ap on nainen ja hänen puolisonsa mies, vaikka missään ei sanota niin.

Joka tapauksessa sianjättö toimii.

Ap voi olla nainen tai mies, mutta ärtynyt äksyilijä on todellakin mies, siitä ei ole epäilystäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on ahdistunut, stressaantunut ja tyytymätön ennen kaikkea itseensä ja elämäänsä. Hän olisi halunnut enemmän ja toisenlaista. Ei ole millään tapaa reilua kaataa ahdistusta sinun niskaasi. En tiedä, mikä tuohon auttaisi. Olin itse tuollainen kusipää. Kaikella kiukuttelulla jotenkin pyysin apua... toivoin, että avokki olisi edes kerran sen vanhempi hätääntyneellä lapselle, jota minulla ei koskaan ollut. Olen koko ikäni ollut sellainen lapsi, joka odottaa, että hänkin saa kiukutella ja silti joku ottaa syliin ja rauhoittelee. Lapsena jokaisen pitäisi saada kokea se, niin ei tarvitsisi aikuisena enää tehdä sitä. Ja siinä vaiheessa on liian myöhäistä. Mutta ehkä jotain tuollaista dynamiikkaa on taustalla...

Voithan kokeilla yllätyshyökkäystä (positiivista yllätyshyökkäystä). Kun hän kiukuttelee ota oikein tiukkaan haliin ja sano jotain nättiä. Voit joutua hämmästymään sitä, mitä tapahtuu.

Omat suhteeni kaatuivat omaaan mahdottomuuteensa ja jäin yksin. Kovin valoisalta ei toi teidänkään suhteen tulevaisuus näytä mutta useimmat täällä tulevat sulle joka tapauksessa sanomaan, että olet onnellisempi ilman vaikeaa puolisoasi. Ehkä niin onkin. Mutta voithan koklaa. Onko puolisosi sisällä hätääntynyt lapsi, joka odottaa, että joku sietää häntä kerrankin vaikeana ja uskaltaa silti antaa rakkautta? Tää on vähän sama idis kuin sain sadussa kaunottaresta ja hirviöstä. Sadut ovat viisaita.

Ei se ole ap:n tehtävä yrittää korjata miestä, sillä ainoa, joka miestä voi muuttaa, on mies itse. Kaunotar ja hirviö on kyllä pahinta paskaa, jota naiselle voi parisuhdeneuvona tarjota.

En ole sanonut, että on ap:n tehtävä korjata puolisoaan (joka kerrotun perusteella voi olla mies tai nainen, käsittääkseni tämä vaikea henkilö on nainen. Kuten olen itsekin). Sanoin vain sen, että voihan sitä kokeilla.

Jännä tämäkin, että katkerat hullut tällä palstalla eivät ole koskaan valmiita muihin ratkaisuihin kuin vihaan, kateruuteen ja eroon. Tätä maagista reseptiä tarjotaan ensimmäiseksi lääkkeeksi aivan kaikkeen. Mitä se kertoo sinusta?

Ei ole iso vaiva kokeilla halata ja antaa rakkautta ja turvaa. Vie noin viisi minuuttia elämästä, ei sitäkään. Jos mitään ei tapahdu, jos puoliso vain muuttuu huonmmaksi tai menee yllätyksestä aivan palasiksi, niin sittenpähän tietää senkin. Helpompi sen jälkeen vain lähteä ja jättää. Vielä helpompi.

En ole itse koskaan ollut ihminen, joka haluaa luovuttaa helpolla ja antaa pelkän kostonhimon viedä. Toisin kuin sinä. Siksi halusin tuoda tämänkin näkökulman.

Ja kyllä; tyydyty sillä, että sain itse rangaistuksen. Jäin yksin. Koska suurin osa ihmisistä on sellaisia kuin sinä. Ja siltikään en halua muuttua sellaiseksi kuin sinä.

Melko värittynyt ja yksipuolinen näkökulma sinulla. Ei ole hulluutta, katkeruutta ja kostonhimoa että haluaa suhteesta pois kun toinen alkaa käyttäytyä huonosti yhä useammin. Veikkaan että "positiivista yllätyshyökkäystä" on jo kokeiltu tuloksetta ja kärsivällisyys alkaa loppua. Jos toinen kieltäytyy jo keskustelemasta, asiat eivät tule muuttumaan. Rauhaa rakastava ihminen voi olla hyvä kumppani äkkipikaiselle, mutta äkkipikainen ei välttämättä ole hyvä kumppani rauhaa rakastavalle ihmiselle. Jokainen on kuitenkin itse vastuussa omasta käytöksestään ja loppupeleissä myös onnellisuudestaan.

Ap, kurja tilanne. Tunteet myös helposti tarttuu.

Vierailija kirjoitti:

"Avopuolison mielestä hänellä ei saa olla mitään harrastuksia, koska olen kieltänyt ne. ( En ole koskaan kieltänyt mitään, päinvastoin) Kun esim. Avopuoliso ei lähde harrastukseen, niin se tulee minun syyksi melkein joka kerta."

Miten hän perustelee nämä sanomisensa? Jos tuo käytös on vain pahentunut, en usko että tilanne tulee muuttumaan. Tajuaako hän itse miten raskasta seuraa on sinulle?

Olen joutunut kuulemaan tätä samaa. Ex olisi halunnut ravata joka viikonloppu ryyppäämässä kavereidensa kanssa. Kun sanoin, että olisi joskus kiva tehdä jotain yhdessäkin, niin suuttui ja uhriutui kuinka minä rajoitan häntä. Sitten jos joskus ehdotin, että lähtisi vain kavereidensa kanssa kun häntä jonnekin kyselivät, niin ei huvittanut. Seuraavana päivänä taas syyttely siitä, että minun takia ei näe kavereitaan. Siis???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei rakasta eikä kunnioita sua. Sinuna eroaisin. Ei ole mitään järkeä tuhlata elämäänsä tuollaiseen suhteeseen.

Tiedän sen, en vaan ymmärrä miksei voi myöntää. Ap

Mitä myöntämistä odotat? Senkun lähdet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Avopuolison mielestä hänellä ei saa olla mitään harrastuksia, koska olen kieltänyt ne. ( En ole koskaan kieltänyt mitään, päinvastoin) Kun esim. Avopuoliso ei lähde harrastukseen, niin se tulee minun syyksi melkein joka kerta."

Miten hän perustelee nämä sanomisensa? Jos tuo käytös on vain pahentunut, en usko että tilanne tulee muuttumaan. Tajuaako hän itse miten raskasta seuraa on sinulle?

Ei mitenkään. Viimeksi kun sanoin hänelle, että en ole missään vaiheessa kieltäytynyt sinua menemästä harrastuksiin, niin hän vai jankutti " ei saa mihinkään lähteä"

Ap

Taitaa ukolla viirata päästä enemmän kuin arvaatkaan…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei rakasta eikä kunnioita sua. Sinuna eroaisin. Ei ole mitään järkeä tuhlata elämäänsä tuollaiseen suhteeseen.

Mä kokeilisin ensin sitä, että vaadin sitä puuttuvaa kunnioitusta. Jos toinen ei reagoi hyvin kyselyihin, mikä häntä nyppii, niin sitten toteaisin että voit pitää turpavärkkisi pienemmällä jos sieltä ei tule mitään hyvää. 

Se on huonoin mahdollinen vaihtoehto, että tilanne jatkuu noin ja yksi sietää sellaista, että toisen mielestä hänen yskimisensä on sairaan ärsyttävää. 

Yritin tänään taas keskustella avopuolison kanssa. Sanoin rehellisesti, että hänen käytöksestä minua kohtaan tuntuu pahalta ja että koen suurta ahdistusta. Avopuoliso sanoi, ettei ei aio kuunnella. Käski minun mennä pois ja alkoi huutamaan, että hän ei ole tehnyt mitään. Lähdin pois, ei tuosta keskustelusta tullut mitään.

Ap

Vaikea sanoa, kun kuulee vain toisen osapuolen version tapahtumista.

Mun puoliso on tuollainen.

Pitää kaiken sisällään, ei puhu asioistaan ja tunteistaan. Joku stressi ja viha menneisyydestä purkautuu pahana olona.

Äitinsä on tunnekylmä ja mielestäni se selittää osittain tuota käytöstä, mutta mietin eroa koska tuommoiset ihmiset harvoin muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Mun puoliso on tuollainen.

Pitää kaiken sisällään, ei puhu asioistaan ja tunteistaan. Joku stressi ja viha menneisyydestä purkautuu pahana olona.

Äitinsä on tunnekylmä ja mielestäni se selittää osittain tuota käytöstä, mutta mietin eroa koska tuommoiset ihmiset harvoin muuttuu.

Juuri tätä olenkin miettinyt myös, että onko menneisyys syynä tuohon outoon käytökseen. Mutta sitten taas toisaalta mietin, että miksi se tulisi pintaan nyt vasta monien vuosien jälkeen vasta.

Ap