Jatkuvasti ärtynyt avopuoliso- Voimani ovat lopussa

Kuulostaa mun exälle. Elämä parani kun erosin.

Koskaan nuo tyypit ei paljasta tuollaisen käytöksen syitä, joten turha jäädä sitä ainakaan kyselemään.

Narsisti, pakene ja lujaa.

Hän on ahdistunut, stressaantunut ja tyytymätön ennen kaikkea itseensä ja elämäänsä. Hän olisi halunnut enemmän ja toisenlaista. Ei ole millään tapaa reilua kaataa ahdistusta sinun niskaasi. En tiedä, mikä tuohon auttaisi. Olin itse tuollainen kusipää. Kaikella kiukuttelulla jotenkin pyysin apua... toivoin, että avokki olisi edes kerran sen vanhempi hätääntyneellä lapselle, jota minulla ei koskaan ollut. Olen koko ikäni ollut sellainen lapsi, joka odottaa, että hänkin saa kiukutella ja silti joku ottaa syliin ja rauhoittelee. Lapsena jokaisen pitäisi saada kokea se, niin ei tarvitsisi aikuisena enää tehdä sitä. Ja siinä vaiheessa on liian myöhäistä. Mutta ehkä jotain tuollaista dynamiikkaa on taustalla...

Voithan kokeilla yllätyshyökkäystä (positiivista yllätyshyökkäystä). Kun hän kiukuttelee ota oikein tiukkaan haliin ja sano jotain nättiä. Voit joutua hämmästymään sitä, mitä tapahtuu.

Omat suhteeni kaatuivat omaaan mahdottomuuteensa ja jäin yksin. Kovin valoisalta ei toi teidänkään suhteen tulevaisuus näytä mutta useimmat täällä tulevat sulle joka tapauksessa sanomaan, että olet onnellisempi ilman vaikeaa puolisoasi. Ehkä niin onkin. Mutta voithan koklaa. Onko puolisosi sisällä hätääntynyt lapsi, joka odottaa, että joku sietää häntä kerrankin vaikeana ja uskaltaa silti antaa rakkautta? Tää on vähän sama idis kuin sain sadussa kaunottaresta ja hirviöstä. Sadut ovat viisaita.

Jätä se ja ota sellainen joka ei ole ärsyyntynyt. Niitäkin on, oma mieheni on aina hyväntuulinen ja kannustava.

Äkkiä pois. Ei tule muuttumaan. On nähty tämä tyyppi.

Tiedätkö, että sinun ei tarvitse roikkua siitä ärtyisässä avopuolisossa?  Sinä voit ihan vapaasti siirtyä etsimään uutta onnea ja parempaa elämää ja jättää sen kärttyisen äijän omiin oloihinsa.

Voi olla masentunut eikä osaa käsitellä sitä. Tai sitten vaan on m**kku.

Vierailija kirjoitti:

Hän on ahdistunut, stressaantunut ja tyytymätön ennen kaikkea itseensä ja elämäänsä. Hän olisi halunnut enemmän ja toisenlaista. Ei ole millään tapaa reilua kaataa ahdistusta sinun niskaasi. En tiedä, mikä tuohon auttaisi. Olin itse tuollainen kusipää. Kaikella kiukuttelulla jotenkin pyysin apua... toivoin, että avokki olisi edes kerran sen vanhempi hätääntyneellä lapselle, jota minulla ei koskaan ollut. Olen koko ikäni ollut sellainen lapsi, joka odottaa, että hänkin saa kiukutella ja silti joku ottaa syliin ja rauhoittelee. Lapsena jokaisen pitäisi saada kokea se, niin ei tarvitsisi aikuisena enää tehdä sitä. Ja siinä vaiheessa on liian myöhäistä. Mutta ehkä jotain tuollaista dynamiikkaa on taustalla...

Voithan kokeilla yllätyshyökkäystä (positiivista yllätyshyökkäystä). Kun hän kiukuttelee ota oikein tiukkaan haliin ja sano jotain nättiä. Voit joutua hämmästymään sitä, mitä tapahtuu.

Omat suhteeni kaatuivat omaaan mahdottomuuteensa ja jäin yksin. Kovin valoisalta ei toi teidänkään suhteen tulevaisuus näytä mutta useimmat täällä tulevat sulle joka tapauksessa sanomaan, että olet onnellisempi ilman vaikeaa puolisoasi. Ehkä niin onkin. Mutta voithan koklaa. Onko puolisosi sisällä hätääntynyt lapsi, joka odottaa, että joku sietää häntä kerrankin vaikeana ja uskaltaa silti antaa rakkautta? Tää on vähän sama idis kuin sain sadussa kaunottaresta ja hirviöstä. Sadut ovat viisaita.

Ei se ole ap:n tehtävä yrittää korjata miestä, sillä ainoa, joka miestä voi muuttaa, on mies itse. Kaunotar ja hirviö on kyllä pahinta paskaa, jota naiselle voi parisuhdeneuvona tarjota.

Miksi kidutat itseäsi??

Onko introvertti? Minä huomaan ärtyväni jos en saa sitä rauhassaoloaikaa mitä introvertit vaativat. Ja sen pitää olla oikeasti yksinoloa ilman pelkoa, että joku tupsahtaisi yhtäkkiä paikalle.

Jos tuota on jatkunut jo pitkään, ei ole hyväksyttävää. 

Oli sitten narsisti tai mikä kuspiä tahansa, katselisin uusia näkymiä. 

Vierailija kirjoitti:

Voi olla masentunut eikä osaa käsitellä sitä. Tai sitten vaan on m**kku.

Ei ainakaan myönnä masennusta.

Se ei rakasta eikä kunnioita sua. Sinuna eroaisin. Ei ole mitään järkeä tuhlata elämäänsä tuollaiseen suhteeseen.

Voi teitä hyvät ihmiset.

Luopukaa suhteista, jotka tekevät teidät onnettomiksi. Ei sellaisessa elämässä ole mitään järkeä, jossa kaikki on kärsimystä.

Minkälaiseksi ap uskot itse muuttuvasi, jos vietät vuosikymmeniä jatkuvasti ärtyneen tyypin kanssa?

"Avopuolison mielestä hänellä ei saa olla mitään harrastuksia, koska olen kieltänyt ne. ( En ole koskaan kieltänyt mitään, päinvastoin) Kun esim. Avopuoliso ei lähde harrastukseen, niin se tulee minun syyksi melkein joka kerta."

Miten hän perustelee nämä sanomisensa? Jos tuo käytös on vain pahentunut, en usko että tilanne tulee muuttumaan. Tajuaako hän itse miten raskasta seuraa on sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Hän on ahdistunut, stressaantunut ja tyytymätön ennen kaikkea itseensä ja elämäänsä. Hän olisi halunnut enemmän ja toisenlaista. Ei ole millään tapaa reilua kaataa ahdistusta sinun niskaasi. En tiedä, mikä tuohon auttaisi. Olin itse tuollainen kusipää. Kaikella kiukuttelulla jotenkin pyysin apua... toivoin, että avokki olisi edes kerran sen vanhempi hätääntyneellä lapselle, jota minulla ei koskaan ollut. Olen koko ikäni ollut sellainen lapsi, joka odottaa, että hänkin saa kiukutella ja silti joku ottaa syliin ja rauhoittelee. Lapsena jokaisen pitäisi saada kokea se, niin ei tarvitsisi aikuisena enää tehdä sitä. Ja siinä vaiheessa on liian myöhäistä. Mutta ehkä jotain tuollaista dynamiikkaa on taustalla...

Voithan kokeilla yllätyshyökkäystä (positiivista yllätyshyökkäystä). Kun hän kiukuttelee ota oikein tiukkaan haliin ja sano jotain nättiä. Voit joutua hämmästymään sitä, mitä tapahtuu.

Omat suhteeni kaatuivat omaaan mahdottomuuteensa ja jäin yksin. Kovin valoisalta ei toi teidänkään suhteen tulevaisuus näytä mutta useimmat täällä tulevat sulle joka tapauksessa sanomaan, että olet onnellisempi ilman vaikeaa puolisoasi. Ehkä niin onkin. Mutta voithan koklaa. Onko puolisosi sisällä hätääntynyt lapsi, joka odottaa, että joku sietää häntä kerrankin vaikeana ja uskaltaa silti antaa rakkautta? Tää on vähän sama idis kuin sain sadussa kaunottaresta ja hirviöstä. Sadut ovat viisaita.

Sadut ovat täynnä tunkkaisia ja naisia alistavia stereotypioita. Vai missä on Kaunomies ja hirviötär -satu, jonka pohjalta ihana ja upea mies rakastuu muotopuolen hirviönaisen sieluun ja on uskollinen elämän loppuun asti?

Hirviömiehen paijaaminen ei ole kaunottaren tehtävä. Ero tulille, jos olet onneton.

Vierailija kirjoitti:

Se ei rakasta eikä kunnioita sua. Sinuna eroaisin. Ei ole mitään järkeä tuhlata elämäänsä tuollaiseen suhteeseen.

Tiedän sen, en vaan ymmärrä miksei voi myöntää. Ap

Olisiko ero ratkaisuna hyvä. Toisen luonne ei muutu. Pariterapia vaikka yksityisellä ei ole mikään tae toisen muutokseen, koska hän haluaa lopulta olla sellainen kuin on. Vaikuttaako alkoholi, lääkeaine, kofeiini ihmisiin yleensä vai perusluonne. Sinun on suojeltava itseäsi ensisijassa elämässä ja onnellisuus syntyy siellä missä ei ole negaatioita noin paljoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei rakasta eikä kunnioita sua. Sinuna eroaisin. Ei ole mitään järkeä tuhlata elämäänsä tuollaiseen suhteeseen.

Tiedän sen, en vaan ymmärrä miksei voi myöntää. Ap

Ei sitä tarvitse erikseen myöntää, jos kertoo sen jo käytöksellään.

Ei voi kuin ihmetellä sinua itseäsi. Masokistiko olet, kun tuhlaat elämääsi tuollaisen kanssa.