Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kavereiden ikävä käytös
28.08.2015 |
Mä olen miettinyt tätä itsekseni nyt monta päivää enkä ole päässyt ajatuksieni kanssa yhtään mihinkään. Kaikki kommentit suuntaan tai toiseen olisivat tervetulleita.
Tausta on tämä:
Asun avoliitossa mieheni kanssa. Olemme olleet yhdessä 2,5 vuotta. Minä olen 30-vuotias ja mieheni kaksi vuotta vanhempi. Meillä on puolivuotias vauva. Minä olen äitiyslomalla, mies töissä. Hän tekee satunnaisesti tosi pitkiä päiviä, koska niistä maksetaan hyvin.
Miehen kaverit on nyt se asia, joka häiritsee mua kovasti. Ahdistaa oikeasti. He nimittäin suhtautuvat minuun todella vihamielisesti tai täysin välinpitämättömästi. Tämä ilmenee niin, että he eivät tervehdi minua edes silloin, kun olemme koko perhe liikkeellä ja näemme jonkun heistä sattumalta. Kesällä olimme miehen kaverin synttäreillä ja siellä oli sama juttu.
Mieheni on paljon sosiaalisempi kuin minä ja hänellä on laaja tuttavapiiri. Nämä lähimmät kaverit ovat niitä, jotka käyttäytyvät näin. Itse olen aluksi todella ujo uusien ihmisten seurassa, mutta osaan minäkin sentään tervehtiä. Näiden kaverien käyttäytyminen vaikeuttaa minun olotilaani huomattavasti, menen nykyään suorastaan paniikkiin jo siitä, jos näen jonkun heistä kaupassa. En jotenkin kestä sitä, että ihmiset tuntuvat niin julmilta eikä minulla ole hajuakaan mitä väärää olen heille tehnyt. Mieheni ei ole ikinä sanonut tästä mitään ja onkin alkanut tuntua, että kuvittelenko koko jutun omassa epävarmuudessani.
Mieheni oli ennen seurusteluamme kova menemään, mutta rauhoittui todella paljon. Raskausaikana ja lapsen syntymän jälkeen hän on käynyt jossain ulkona tai juhlimassa ehkä viitisen kertaa. Joskus olen saanut patistaa häntä lähtemään edes kahville jonkun kanssa, koska sanoo olevansa mieluiten kotona, kun aikaa menee muuten niin paljon töissä. Urheiluharrastuksessaan sentään käy viikoittain.
Mietinkin, että luulevatko nämä kaverit, että olen jotenkin kahlinnut miehen kotiin tai en päästä häntä mihinkään ja vihoittelevat siksi. Asia ei ole näin. Kuitenkin, eikö yli kolmikymppisten miehien luulisi ymmärtävän, että varsinkin lapsen syntymän jälkeen elämä rauhoittuu aika lailla? Vaikka heillä itsellään ei perhettä olisikaan? Olen päässäni pyöritellyt kaikkia vaihtoehtoja tälle käytökselle, on myös tullut mieleen, että onko mieheni itse haukkumut minua tälle porukalle.
Ja kyllä, olen maininnut tästä aina silloin tällöin miehelle itselleen, tyyliin "Mikähän oli, kun ei moikannut edes?". Mies vain ei ole tällainen kaltaiseni vatvoja, joten hän kuittaa asiat sillä, ettei edes huomannut tai etten saisi stressata.
Onko kenellekään kokemusta vastaavanlaisesta? Kiitollisena kuuntelisin näkemyksiä, sillä alan tulla todella epävarmaksi tämän takia. Ikävää mennä sellaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, joissa tuntee olevansa erittäin halveksuttu ja epätervetullut.
Kommentit (52)
Jos jäät nyt kaikista juhlista ym. pois niin he saavat tahtonsa lävitse. Miehesi varmaan kuitenkin menee ja sinäkö jäät sitten yksin kotiin? Miehesi on tässä nyt avainasemassa. Hän voi ensin kysyä suoraan kavereiltaan miksi he käyttäytyvät huonosti sinua kohtaan. Jos asia ei sillä kohene niin hänen pitää vaatia heiltä käytössääntöjen noudattamista.
En ikinä katselisi kavereita, jotka kohtelisi miestäni noin. Miksi miehesi ei reagoi siihen, että hänen kaverinsa loukkaavat sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh nyt. Jos koko kaveriporukka käyttäytyy samalla tavalla, ei siitä voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen: sinä olet se inhottava, natkuttava kotityranni, joka sulloo miesparkansa kotiin vankilaan ja estää tätä tapaamasta kavereitaan, rajoittaa ehkä jo harrastuksiakin ja jopa työntekoa. Ja tämän kaiken on niille kavereille kertonut se sinun rakas aviomiehesi.
Eikä tämä edes ole mitenkään harvinaista. On paljon miehiä, jotka eivät kehtaa sanoa kavereilleen suoraan, ettei enää huvita ne entiset jutut, vaan esitetään mieluummin asia niin, et kyllähän mä lähtisin, mut kun eukko kotona pistää sitten hyrskynmyrskyn, kyllähän te tiedätte, on se niin topakka eukko. Ja en minä naimisiin olisi halunnut, mut pakko oli, kun se alkoi siinä lapsia jo pukata. Nih.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 15:01"]
Höh nyt. Jos koko kaveriporukka käyttäytyy samalla tavalla, ei siitä voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen: sinä olet se inhottava, natkuttava kotityranni, joka sulloo miesparkansa kotiin vankilaan ja estää tätä tapaamasta kavereitaan, rajoittaa ehkä jo harrastuksiakin ja jopa työntekoa. Ja tämän kaiken on niille kavereille kertonut se sinun rakas aviomiehesi.
Eikä tämä edes ole mitenkään harvinaista. On paljon miehiä, jotka eivät kehtaa sanoa kavereilleen suoraan, ettei enää huvita ne entiset jutut, vaan esitetään mieluummin asia niin, et kyllähän mä lähtisin, mut kun eukko kotona pistää sitten hyrskynmyrskyn, kyllähän te tiedätte, on se niin topakka eukko. Ja en minä naimisiin olisi halunnut, mut pakko oli, kun se alkoi siinä lapsia jo pukata. Nih.
[/quote]
Ikävä tosiasia, mutta tämä on aika yleistä. Se on tosi harmi. Miehet on nahjuksia.
Mulla oli noloja kokemuksia viime viikonloppuna uuden kämmpiksen kavereista, ketkä oli käymässä ku ekaa kertaa käytii baarissa tuon uuden porukan kanssa. Kämppis melko pieneltä paikkakunnalta mut ihan semmone normi mukavan olone jätkä ja alottaa opiskelut yliopistossa. Kaverisa taas oli semmosia helvetin bensalenkkari juntteja. Hävetti ku alkovat jossai baarin jonossa kännissä huutamaa jotai 2 KILON SIIKA KAHEN KILON SIIKA ja sit tapin jälkee pizzerias puhuivat melko kovaan ääneen mm. karvakäsistä ja mokkakikkeleista ja käyräkyrvistä, baarissa lähentelivät kaikkia yms. mut tosiaan miehesystävän kavereista ei tommosia kokemuksia ole. :D m25
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 01:38"]Mulla oli sama juttu exän kanssa. Mutta se johtui siitä, että ex jaksoi haukkua minua, ja vääristellä asioita. Patologinen valehtelija kun on.
En kuitenkaan usko, että teillä on siitä kyse. Jotkut eivät vaan kasva aikuiseksi. Voithan kysyä joskus suoraan hemmoilta, että miksi töykeä käytös.
Mä luultavasti rupeaisin pitämään heitä samalla tavalla näkymättömänä. Ignooraisin täysin ne tyypit. Enkä todellakaan osallistuisi heidän juhliin yms.
[/quote]
No luuletko että tuo auttaa asiaa yhtään? Että lopun elämää pitäisi vihoitella? Lapsellista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti olet sanonut tai tehnyt jotain jonka vuoksi sinusta ei pidetä. Oletko ylimielisen näköinen, hiljainen, katsotko ihmisiä silmiin ja hymyilet. Voi olla että ihmiset vaan suhtautuu suhun noin jos ovat saaneet susta ylimielisen ja hiljaisen kuvan.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 15:13"]Mulla oli noloja kokemuksia viime viikonloppuna uuden kämmpiksen kavereista, ketkä oli käymässä ku ekaa kertaa käytii baarissa tuon uuden porukan kanssa. Kämppis melko pieneltä paikkakunnalta mut ihan semmone normi mukavan olone jätkä ja alottaa opiskelut yliopistossa. Kaverisa taas oli semmosia helvetin bensalenkkari juntteja. Hävetti ku alkovat jossai baarin jonossa kännissä huutamaa jotai 2 KILON SIIKA KAHEN KILON SIIKA ja sit tapin jälkee pizzerias puhuivat melko kovaan ääneen mm. karvakäsistä ja mokkakikkeleista ja käyräkyrvistä, baarissa lähentelivät kaikkia yms. mut tosiaan miehesystävän kavereista ei tommosia kokemuksia ole. :D m25
[/quote]
Oot homo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on ongelma: haluat miellyttää kaikkia. Sinulla on ilmeisesti aika heikko itsetunto ja siksi sinä otat miehen kaverien suhtautumisen henkilökohtaisena loukkauksena. Sinulla ja eräillä vastaajilla on sellainen käsitys, että kaikki johtuu heistä itsestään. Ei se niin mene, vaan voi olla ihan yksinkertaisesti huonotapaisia kavereita sillä miehellä.
Onko miehesi mustasukkainen? Tuli vaan mieleen, että jos on, kaverit varovat olemasta sinun kanssasi liian tuttavallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikataan sinä itse niitä ihmisiä? Niin, no joo, jos ne ei edes katso...niin silloinhan no on vaan moukkia. Etkä sä sellaiselle oikeestaan mitään mahda. Joku voit kokeilla jutella. Tai sit annat vaan olla. Voihan sitäkin kysyä, mikä siinä on, etä okt ilmaa.
Ja kyllä sä sun miehelle voit siitä jutella. On tärkeää puhua noista asioista mitkä ahdistaa. Niistä ei sitten enää tule niin suuria, kun ne pääsee toisen kanssa setvimään. Pyydä miestäsi, että ottaa sut keskusteluun mukaan.ja kerro, että se tuntuu ikävältä, kun kaverinsa ei edes katso silmiin. Olisko ne muuten oikeesti kans ujoja? Jos ei oo kännissä, niin voi olla...tai voivat luulla itse nolanneensa itsensä joskus sinun silmissäsi.
Voi olla tilanne ihan päinvastoin kuin luulet.
Äehkä sä pyydät miehesi pyytämään ne kaverit teille ja joku juttu missä mies ottaa tietoisesti sut mukaan... Niin että teille tulis joku kontakti. Ja voihan sitä epäkommunikointia jotenkin koettaa selvittää....Usein kun tekee yhdessä jotain, niin tulee kontakti.
ja kateita lapsellisia tai ujoja ne oletettavasti on. Ei oo sun vastuulla kaikki maailman ihmiset ja kommunikoinnin...niin että syyllisyyttä ainakin turhan kannat...kun oikeesti et edes voi tietää syitä...ellet niitä selvittele.
Kiitoksia taas kaikista kommenteista! Pistää miettimään sekä omaa että näiden kavereiden käytöstä, kun saa erilaisia näkökulmia tähän asiaan.
Emme asu Itä-Suomessa emmekä muutenkaan pienellä paikkakunnalla. Yrittänyt olen moikata ja hymyillä heidän seurassaan, mutta varsinkin viime aikoina tää koko juttu on alkanut tympiä tosi paljon.
Se on totta, että mulla on jostain syystä huono itsetunto ja siksikin stressaan tällaisista asioista niin kovasti. Koko ajan olo on ollut se, että mitä hemmettiä olen tehnyt väärin. Siksi olikin avartavaa lukea kommentteja, joissa sanottiin, että ehkä nämä kaverit ovatkin niitä juntteja, jotka eivät osaa käyttäytyä. Se ajatus oliskin kiva saada iskostettua päähän, niin olis paljon helpompaa :) Toisaalta, mieheni on fiksu ja käytöstavat hallitseva mies, miksi hänen kaveripiirinsä koostuisi lähes ainoastaan jostain idiooteista?
Ja nyt olen tuotakin pohtinut, että olisko tosiaan niin, että mies on itse alkanut laittaa mun piikkiin asioita silloin, kun häntä ei ole itseään huvittanut johonkin lähtä. Aion ottaa tämän vaihtoehdon kyllä puheeksi jossain kohtaa.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:12"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 05:20"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 02:02"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 01:38"]
Mä luultavasti rupeaisin pitämään heitä samalla tavalla näkymättömänä. Ignooraisin täysin ne tyypit. Enkä todellakaan osallistuisi heidän juhliin yms.
[/quote]
Minustakin tuntuu siltä, että ne kesällä olleet juhlat olivat viimeiset, joihin osallistun. Kun edes päivänsankari ei vaivautunut tervehtimään, muista vieraista puhumattakaan. Lähdin tuolloinkin kotiin heti, kun se oli jotenkin soveliasta. Oli todella ikävää, kun mies tunsi lähes kaikki, kävelin hänen perässään ja kuuntelin keskusteluja, joihin en voinut osallistua millään lailla, koska toinen ihminen ei edes päännyökäytyksellä osoittanut huomanneensa minut.
Toivon tosiaan, ettei kyse ole mistään tuollaisesta, että mies itse olisi kavereilleen sepittänyt jotain juttuja!
[/quote]
No kai sinä nyt sentään tajusit ihan itse mennä onnittelemaan päivänsankaria? Vaikea uskoa, ettei siihen mitään vastannut.
[/quote]
Kyllä tajusin. Menimme siis koko perhe juhlapaikalle. Siellä ei ollut mitään virallista vastaanottoa, vaan kaikki onnittelivat sankaria paikalle saavuttuaan, kun hänet näkivät. Mieheni onnitteli ensin, minä hänen jälkeensä, mutta minun sanani jäivät kuin ilmaan roikkumaan, ei tullut vastausta ja tyyppi jatkoi vain keskustelua mieheni kanssa juhlatarjoiluista ja istumapaikoista.
[/quote] Tiedän itse tämän tilanteen. Olen sosiaalinen ja puhelias luonteelta, ja niille jotka tässä ketjussa arvostelevat aptä tai miettivät asiaa, että apssä on vika. Voin itse sosiaalisena ja puheliasna sanoa joutuneen tuohon samaan tilanteeseen, ei puhetta eikä reagointia minun sanoille. Kuka hitto on kiinnostunut olemaan seurassa missä olet näkymätön, ja sitten tässä ketjussa joku nainen (kirjoittaja) keho otti kuuntelemaan miestä ja sanoi, että älä välitä. Mulle on merkitystä mitä muut musta ajattelevat, mulle on merkitystä istunto yksin jossain bileissä, jutteleeko kukaan. Ja sillä on iso merkitys kokeeko olonsa tervetulleeksi porukassa ja pidetyksi!!!! Haloo!!! Jos ihminen kokee olevansa mukava, jutustelun arvoinen niin kyllä se vaikuttaa positiivisesti mielialaan! Seuraa vaihtamalla oma olo koheni, eli siis vietin silloisen seurustelukumppanin seurassa aikaa, ja hänen ystävät eivät puhuneet minulle! Vain silloiselle seurustelukumppanille, koin oloni äärimmäisen turhautuneena ja halusin samalla kunnioittaa poikaystävän tunteita...Ihmettelen oikeasti kuka edes haluaa sopeutua tilanteeseen missä ei saa itselle omanlaista kohtelua. En minä!!!!