Keskustelu - Miehen kavereiden ikävä käytös | Aihe vapaa

2015-08-28T01:10:38

Mä olen miettinyt tätä itsekseni nyt monta päivää enkä ole päässyt ajatuksieni kanssa yhtään mihinkään. Kaikki kommentit suuntaan tai toiseen olisivat tervetulleita. Tausta on tämä: Asun avoliitossa mieheni kanssa. Olemme olleet yhdessä 2,5 vuotta. Minä olen 30-vuotias ja mieheni kaksi vuotta vanhempi. Meillä on puolivuotias vauva. Minä olen äitiyslomalla, mies töissä. Hän tekee satunnaisesti tosi pitkiä päiviä, koska niistä maksetaan hyvin. Miehen kaverit on nyt se asia, joka häiritsee mua kovasti. Ahdistaa oikeasti. He nimittäin suhtautuvat minuun todella vihamielisesti tai täysin välinpitämättömästi. Tämä ilmenee niin, että he eivät tervehdi minua edes silloin, kun olemme koko perhe liikkeellä ja näemme jonkun heistä sattumalta. Kesällä olimme miehen kaverin synttäreillä ja siellä oli sama juttu. Mieheni on paljon sosiaalisempi kuin minä ja hänellä on laaja tuttavapiiri. Nämä lähimmät kaverit ovat niitä, jotka käyttäytyvät näin. Itse olen aluksi todella ujo uusien ihmisten seurassa, mutta osaan minäkin sentään tervehtiä. Näiden kaverien käyttäytyminen vaikeuttaa minun olotilaani huomattavasti, menen nykyään suorastaan paniikkiin jo siitä, jos näen jonkun heistä kaupassa. En jotenkin kestä sitä, että ihmiset tuntuvat niin julmilta eikä minulla ole hajuakaan mitä väärää olen heille tehnyt. Mieheni ei ole ikinä sanonut tästä mitään ja onkin alkanut tuntua, että kuvittelenko koko jutun omassa epävarmuudessani. Mieheni oli ennen seurusteluamme kova menemään, mutta rauhoittui todella paljon. Raskausaikana ja lapsen syntymän jälkeen hän on käynyt jossain ulkona tai juhlimassa ehkä viitisen kertaa. Joskus olen saanut patistaa häntä lähtemään edes kahville jonkun kanssa, koska sanoo olevansa mieluiten kotona, kun aikaa menee muuten niin paljon töissä. Urheiluharrastuksessaan sentään käy viikoittain. Mietinkin, että luulevatko nämä kaverit, että olen jotenkin kahlinnut miehen kotiin tai en päästä häntä mihinkään ja vihoittelevat siksi. Asia ei ole näin. Kuitenkin, eikö yli kolmikymppisten miehien luulisi ymmärtävän, että varsinkin lapsen syntymän jälkeen elämä rauhoittuu aika lailla? Vaikka heillä itsellään ei perhettä olisikaan? Olen päässäni pyöritellyt kaikkia vaihtoehtoja tälle käytökselle, on myös tullut mieleen, että onko mieheni itse haukkumut minua tälle porukalle. Ja kyllä, olen maininnut tästä aina silloin tällöin miehelle itselleen, tyyliin "Mikähän oli, kun ei moikannut edes?". Mies vain ei ole tällainen kaltaiseni vatvoja, joten hän kuittaa asiat sillä, ettei edes huomannut tai etten saisi stressata. Onko kenellekään kokemusta vastaavanlaisesta? Kiitollisena kuuntelisin näkemyksiä, sillä alan tulla todella epävarmaksi tämän takia. Ikävää mennä sellaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, joissa tuntee olevansa erittäin halveksuttu ja epätervetullut.

Vierailija

21/52 |

28.08.2015 | 04:23

Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 02:25"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 02:18"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 02:13"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 02:09"] [quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 01:46"]Minulla on yksi hyvä kaveri jonka vaimo on todella ujo, minä oikeasti tulkitsin aluksi sen ujouden ylimielisyydeksi, ei ikinä puhuta mitään, oteta mitään kontaktia. Minusta ujojen ihmistenkin pitäisi ymmärtää miltä heidän toimintansa voi tuntua ulkopuolisen silmin. En tiedä onko tässä kyse siitä, että miehesi kaverit pitävät sinua ylimielisenä nokka pystyssä olevana kusipäänä ja sentakia ovat sinulle tylyjä, mutta ajattelin tuoda tälläisenkin vaihtoehdon esille. Kannattaa myös vaikka sanoa miehelle, että kertoo jotta on ujo omille kavereille, näin kaverini teki minulle ja heti ymmärsin mistä on kyse, eikä ole niin kireät tunnelmat kun käy kylässä. [/quote] Kiitos tästä näkökulmasta! Voi toki olla, että he pitävät minua ylimielisenä ja keskenään pohtivat, että mitä mies tekee kaltaiseni kusipään kanssa. Ja ehkä heidän on vaikea uskoa, että sosiaalinen ja puhelias mies olisi valinnut tällaisen ujon ja hiljaisen, joten voi olla helpompi uskoa tuohon ylimieliseen akkaan. Vaikka ujo olenkin, niin olen tähän asti kuitenkin yrittänyt edes hymyillä näissä tilanteissa. Vaikka ei oikeasti ole naurattanutkaan, mutta juuri sen takia, ettei joku keksisi alkaa väittämään, että naama rutussa tapitan vieressä, kun mieheni haluaisi olla kavereidensa kanssa. [/quote]Ujojen ihmisten kohdalla siinä voi käydä niin, että ihmiset ymmärtävät sinut täysin väärin, varsinkin jos on tosi ujo. Sittenhän se kierre onkin valmis, jos ei oikeasti kukaan siitä sinun ujoudesta kerro kenellekkään eteenpäin, niin ei kukaan sitä välttämättä edes tajua, että olet vain ujo. [/quote] Kyllä mä ainakin huomaam ujon ihmisen, mutta se ujous ei oikeuta ketään arvostelemaan tai jättämään täysin passiiviseksi toinen juhlissa, ulkopuoliseksu siis. Kuulostaa teinien käytöksellä aplla hänen miehen kavereiden käytös. Ja aina voi tuoda itsensä esiin ihmisille ja ottaa kontaktia. Ymmärrän silti jos muiden käytös on passiivista, eikä siis silloin lähestymistä tapahdu tai keskustelua jos toinen käyttäytyy seurassa, niin kuin toista ei paikan päällä edes olisi.

[/quote]Toki, kontaktia minäkin otin tähän kaverin vaimoon, täysin mykkä tämä nainen ja kipittää omiin oloihinsa, ei katsekontaktia, ei tervehtimistä jne.. Kyllä minä ainakin kelasin, että mikähän ongelma tuolla ihmisellä oikein on. Kun ei noin ujoja ihmisiä ihan jatkuvasti kohtaa, niin ei minulla mikään ujoustutka rupea piipittämään. Ja sitten kun sitä touhua jatkuu jonkin aikaa, niin paljon minuakaan enää napostellut yrittää edes ottaa tähän ihmiseen mitään kontaktia.

Nykyään tämä kuvio on jo aika selvä eli käyn kylässä, niin nainen vetäytyy jonnekin ja olemme kaverin kanssa kahdestaan, joskus kun tämä nainen on pari siideriä ottanut olen jopa hänen kuullut puhuvan mikä on jo ollutkin aikamoinen ihme ja jopa nauroi, hymyili.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa tuollaisia ihmisiä on olemassa ja ei heihin joka päivä törmää, en minä ainakaan.
[/quote] No totta tämäkin, itse muistan kans tavanneen erään samaa sukupuolta olevan naisen ja aina, kun oltiin samassa paikassa, ei mitään jutustelua, ei katse kontaktia, ei mitään. Tämä neito keskusteli vain niille kenet tuntee. Kyllä siinä saattoi miettiä, että onko kenties joku ongelma. No itse hakeutuisin Aplle vinkkinä siis sellaiseen seuraan missä tunnet oman itsesi kotoisaksi ja missä olet itse omassa elementissä. Tuo on huono jos sosiaalinen joutuu olemaan aivan passiivinen tai hiljainen ihmisten joukossa missä ei olla tasapuolista kaikille. Itsellä ainakin pala is hermo jos ei parilla lähestymisyrityksellä irtoa yhtään mitään.

Vastaa

Tapahtumat

Miehen kavereiden ikävä käytös

Kommentit (52)