Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdeongelma. Mies ottaa lisää etäisyyttä.
19.03.2022 |
Koen, että mieheni on jättänyt mut yksin selviämään arjesta. Hänen omat jutut on menneet etusijalle, työt, harrastukset, opiskelunsa. Olen ollut uupumuksen rajamailla kokopäivätöideni + ylitöiden, lasten ja kodinhoidon nujertamina. Lapsemme eivät ole olleet helppohoitoisia. Mies on ollut melkein koko ajan poissa kotoa.
Kun otan tätä puheeksi, mies ei myönnä syyllisyyttään. Hänestä mun elämä on ihan helppoa. Hänellä itsellään sen sijaan on haastavaa, kun on niin paljon rautoja tulessa. On sanonut ettei jaksa sitä, kun olen niin vaihtelevalla päällä (=kritisoin häntä välillä).
Nyt tilanne on se, että mies ei jaksa sitä, etten enää jatkuvasti olekaan lämmin, ihaileva, häntä haluava, kuten alkuun. Kriittisyyteni häntä kohtaan on jotain, mitä hän ei voi sulattaa. Tuosta johtuen on vieläkin enemmän pois kotoa, niin pääsee kuulemma helpommalla.
Mikä avuksi? Mies ei suostu pariterapiaan.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Nyt sanot miehekke, että nyt keskustellaan. Sovitte ttön jaosta kotitöiden suhteen. Sinä jätät ylityöt ja mies opinnot ja harrastukset. Sitten ihan lista siitä, mitä päivittäin pitää tehdä, ja kumpi tekee mitäkin.
Miksi naiset kuvittelevat että heillä on oikeus kontrolloida miesten tekemisiä?
Keskittykää omiin juttuihinne ja jos miehen tekemiset eivät ole linjassa tarpeittenne kanssa, erotkaa.
Ei se tuon vaikeampaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mies toteaa jossain vaiheessa, että lapsiperheen arki ei ole sitä elämää, mitä he haluavat elää. Tämä mies selvästi ei ole perhe-elämästä kiinnostunut.
Joko hoidat kaiken itse, vaikka vähentämällä omia töitä. Tai sitten eroat.
Vierailija kirjoitti:
Nyt sanot miehekke, että nyt keskustellaan. Sovitte ttön jaosta kotitöiden suhteen. Sinä jätät ylityöt ja mies opinnot ja harrastukset. Sitten ihan lista siitä, mitä päivittäin pitää tehdä, ja kumpi tekee mitäkin.
Meinasin just tulla kirjoittamaan samaa. Tosin opintojen suhteen mietin, että onko kyse päätoimisista opinnoista (tekee töitä opiskelujen ohessa) vai sivutoimisista (opiskelee työn ohessa). Jälkimmäisessä tapauksessa on usein mahdollista siirtää valmistumista ja siten voi opiskella vähemmän tiukkaan tahtiin. Mä tein aikoinaan näin, koska olin yksinhuoltaja kokopäivätöissä ja sitten tuli elämään sellaisia asioita, että en kertakaikkiaan olisi ehtinyt suorittaa opintoja loppuun alunperin suunnittelemassani ajassa. Tai muussa tapauksessa en olisi ehtinyt nukkua enää lainkaan.
Taisi ap:lle "ehkäisy pettää" ja nyt se ihmettelee kun miestä ei oikeasti kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa kyllä auttaa, nämä on joskus aika vaikeita.
Meillä on nyt se tilanne, että mä otan etäisyyttä, koska koen keskusteluyhteytemme olevan tietyllä tapaa poikki.
Jutellaan siis kyllä ihan normaaleista asioista, mutta esim. rehellinen ajatustenvaihto ei tuo mitään lisäarvoa arkeen.
Tällä hetkellä minä valvon yöt masuvaivaisen pienen kanssa, ja päivät parin isomman lapsen, kotitöiden ja iltaisin koululaisen kanssa. Teen tämän kaiken mielelläni, mutta silti välillä väsyttää ja toivoisin, että mies ei aina suostuisi jokaiseen asiaan mitä toiset häneltä keksivät pyytää vaan priorisoisi sen ajan perheeseen.
(Jokaiseen asiaan = ylityöt, lähisukulaisten ja naapurien auttaminen.)
Kun miestä kysyttiin useampana vapaapäivänä erääseen harrastustoimintaan liittyvään asiaan ja mies suostui, kysyin ääneen, että taasko. Tästähän mies raivostui, kun minä vain valitan, vaikka tarkoitukseni ei edes ollut valittaa.
Päätinkin, että en enää kommentoi tiettyjä asioita ollenkaan tai jos on pakko, kommentoin vain neutraalisti sanomalla, että jaa, okei, kiva, hyvä, hienoa. Mutta en ota muuten kantaa suuntaan tai toiseen.
Samoin päätin, että en enää kerro todellisia kuulumisiani miehelle. Että jos tämä siis kysyy, että miten päiväni on sujunut tai miten vauva nukkui (itse nukkuu korvatulpat päässä, ei herää) niin sanon, että hyvin sujui, hyvin nukkui, hyvää kuuluu. En näe mitään syytä, miksi sanoisin jotain muuta, koska toinen ei halua kuulla sitä.
Ota ero, tänään. Ja lopeta uhriutuminen.
Eli kun eroan, niin mies onkin enemmän koko perheen kanssa? Ei, ennemmin ajattelin nostaa kissan pöydälle ja keskustella sitten kun aika on kypsä. Nyt se ei ole.
Et saa muutettua miestä, eikä miehellä ole velvollisuutta olla sun puudelisi.
Sä oot pelkkä inceli kun täällä vingut
Kukahan täällä vinkuu?
Koiranvirkaa ei ole tarjolla ollutkaan, mutta lapsiaan kohtaan miehellä nyt kuitenkin on velvollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sanot miehekke, että nyt keskustellaan. Sovitte ttön jaosta kotitöiden suhteen. Sinä jätät ylityöt ja mies opinnot ja harrastukset. Sitten ihan lista siitä, mitä päivittäin pitää tehdä, ja kumpi tekee mitäkin.
Miksi naiset kuvittelevat että heillä on oikeus kontrolloida miesten tekemisiä?
Keskittykää omiin juttuihinne ja jos miehen tekemiset eivät ole linjassa tarpeittenne kanssa, erotkaa.
Ei se tuon vaikeampaa ole.
Omissa menoissa liehuva lapsiperheen isä kontrolloi puolisoaan todella rajulla kädellä, sillä hänen poissaolonsa pakottaa perheen äidin olemaan vastuussa lapsista koko ajan. Se on äärimmäisen raskasta ja tappaa lasten äidin sosiaalisen elämän ja harrastamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sanot miehekke, että nyt keskustellaan. Sovitte ttön jaosta kotitöiden suhteen. Sinä jätät ylityöt ja mies opinnot ja harrastukset. Sitten ihan lista siitä, mitä päivittäin pitää tehdä, ja kumpi tekee mitäkin.
Meinasin just tulla kirjoittamaan samaa. Tosin opintojen suhteen mietin, että onko kyse päätoimisista opinnoista (tekee töitä opiskelujen ohessa) vai sivutoimisista (opiskelee työn ohessa). Jälkimmäisessä tapauksessa on usein mahdollista siirtää valmistumista ja siten voi opiskella vähemmän tiukkaan tahtiin. Mä tein aikoinaan näin, koska olin yksinhuoltaja kokopäivätöissä ja sitten tuli elämään sellaisia asioita, että en kertakaikkiaan olisi ehtinyt suorittaa opintoja loppuun alunperin suunnittelemassani ajassa. Tai muussa tapauksessa en olisi ehtinyt nukkua enää lainkaan.
Miksi miehen pitäisi tehdä mitään ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sanot miehekke, että nyt keskustellaan. Sovitte ttön jaosta kotitöiden suhteen. Sinä jätät ylityöt ja mies opinnot ja harrastukset. Sitten ihan lista siitä, mitä päivittäin pitää tehdä, ja kumpi tekee mitäkin.
Miksi naiset kuvittelevat että heillä on oikeus kontrolloida miesten tekemisiä?
Keskittykää omiin juttuihinne ja jos miehen tekemiset eivät ole linjassa tarpeittenne kanssa, erotkaa.
Ei se tuon vaikeampaa ole.
Omissa menoissa liehuva lapsiperheen isä kontrolloi puolisoaan todella rajulla kädellä, sillä hänen poissaolonsa pakottaa perheen äidin olemaan vastuussa lapsista koko ajan. Se on äärimmäisen raskasta ja tappaa lasten äidin sosiaalisen elämän ja harrastamisen.
Tuota olisi kannattanut miettiä ennen kuin tekee lapsia, se on nainen joka päätökset tekee asiassa.
Eikä mies mitään kontrolloi, vain omia menojaan. Naisella on täysi vapaus tehdä mitä haluaa. Antaa vaikka lapset pois jos ei huvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa kyllä auttaa, nämä on joskus aika vaikeita.
Meillä on nyt se tilanne, että mä otan etäisyyttä, koska koen keskusteluyhteytemme olevan tietyllä tapaa poikki.
Jutellaan siis kyllä ihan normaaleista asioista, mutta esim. rehellinen ajatustenvaihto ei tuo mitään lisäarvoa arkeen.
Tällä hetkellä minä valvon yöt masuvaivaisen pienen kanssa, ja päivät parin isomman lapsen, kotitöiden ja iltaisin koululaisen kanssa. Teen tämän kaiken mielelläni, mutta silti välillä väsyttää ja toivoisin, että mies ei aina suostuisi jokaiseen asiaan mitä toiset häneltä keksivät pyytää vaan priorisoisi sen ajan perheeseen.
(Jokaiseen asiaan = ylityöt, lähisukulaisten ja naapurien auttaminen.)
Kun miestä kysyttiin useampana vapaapäivänä erääseen harrastustoimintaan liittyvään asiaan ja mies suostui, kysyin ääneen, että taasko. Tästähän mies raivostui, kun minä vain valitan, vaikka tarkoitukseni ei edes ollut valittaa.
Päätinkin, että en enää kommentoi tiettyjä asioita ollenkaan tai jos on pakko, kommentoin vain neutraalisti sanomalla, että jaa, okei, kiva, hyvä, hienoa. Mutta en ota muuten kantaa suuntaan tai toiseen.
Samoin päätin, että en enää kerro todellisia kuulumisiani miehelle. Että jos tämä siis kysyy, että miten päiväni on sujunut tai miten vauva nukkui (itse nukkuu korvatulpat päässä, ei herää) niin sanon, että hyvin sujui, hyvin nukkui, hyvää kuuluu. En näe mitään syytä, miksi sanoisin jotain muuta, koska toinen ei halua kuulla sitä.
Ota ero, tänään. Ja lopeta uhriutuminen.
Eli kun eroan, niin mies onkin enemmän koko perheen kanssa? Ei, ennemmin ajattelin nostaa kissan pöydälle ja keskustella sitten kun aika on kypsä. Nyt se ei ole.
Et saa muutettua miestä, eikä miehellä ole velvollisuutta olla sun puudelisi.
Sä oot pelkkä inceli kun täällä vingut
Kukahan täällä vinkuu?
Koiranvirkaa ei ole tarjolla ollutkaan, mutta lapsiaan kohtaan miehellä nyt kuitenkin on velvollisuuksia.
Ei ole velvollisuuksia naista, tai lapsia kohtaan. Sä voit vaatia, mutta siihen se jääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa kyllä auttaa, nämä on joskus aika vaikeita.
Meillä on nyt se tilanne, että mä otan etäisyyttä, koska koen keskusteluyhteytemme olevan tietyllä tapaa poikki.
Jutellaan siis kyllä ihan normaaleista asioista, mutta esim. rehellinen ajatustenvaihto ei tuo mitään lisäarvoa arkeen.
Tällä hetkellä minä valvon yöt masuvaivaisen pienen kanssa, ja päivät parin isomman lapsen, kotitöiden ja iltaisin koululaisen kanssa. Teen tämän kaiken mielelläni, mutta silti välillä väsyttää ja toivoisin, että mies ei aina suostuisi jokaiseen asiaan mitä toiset häneltä keksivät pyytää vaan priorisoisi sen ajan perheeseen.
(Jokaiseen asiaan = ylityöt, lähisukulaisten ja naapurien auttaminen.)
Kun miestä kysyttiin useampana vapaapäivänä erääseen harrastustoimintaan liittyvään asiaan ja mies suostui, kysyin ääneen, että taasko. Tästähän mies raivostui, kun minä vain valitan, vaikka tarkoitukseni ei edes ollut valittaa.
Päätinkin, että en enää kommentoi tiettyjä asioita ollenkaan tai jos on pakko, kommentoin vain neutraalisti sanomalla, että jaa, okei, kiva, hyvä, hienoa. Mutta en ota muuten kantaa suuntaan tai toiseen.
Samoin päätin, että en enää kerro todellisia kuulumisiani miehelle. Että jos tämä siis kysyy, että miten päiväni on sujunut tai miten vauva nukkui (itse nukkuu korvatulpat päässä, ei herää) niin sanon, että hyvin sujui, hyvin nukkui, hyvää kuuluu. En näe mitään syytä, miksi sanoisin jotain muuta, koska toinen ei halua kuulla sitä.
Ota ero, tänään. Ja lopeta uhriutuminen.
Eli kun eroan, niin mies onkin enemmän koko perheen kanssa? Ei, ennemmin ajattelin nostaa kissan pöydälle ja keskustella sitten kun aika on kypsä. Nyt se ei ole.
Et saa muutettua miestä, eikä miehellä ole velvollisuutta olla sun puudelisi.
Sä oot pelkkä inceli kun täällä vingut
Kukahan täällä vinkuu?
Koiranvirkaa ei ole tarjolla ollutkaan, mutta lapsiaan kohtaan miehellä nyt kuitenkin on velvollisuuksia.
Se joka valittelee miehestään palstalla vinkuu, aivan kuten se inceli joka ulísee naisettomuuttaan.
Ei teissä ole mitään eroa.
Ei se mies tule luopumaan harrastamisestaan kun tähänkin saakka on saanut
Tyydy kohtaloosi tai eroa. Miehet ei niin vaan muutu.
Dna-rekisteri kannattaisi tehdä ihan kaikista maassa olevista muutenkin.
Ei minun punttini sen suhteen tutise.