Opiskelijat käyttävät opettajista sukunimiä?
Törmäsin tähän eräänä päivänä, kun opiskelijat puhuivat keskenään opettajista. Mikähän voisi olla syynä? Mielestäni vähän hassua Suomessa. Oliko samaa omana kouluaikanasi?
Kommentit (31)
En tiedä mihin asia perustu, mutta osasta opettajia puhuttiin sukunimellä ja osasta etunimellä, joskus jopa lempinimellä (tyyliin Harri Möttönen -> Hartsa), kun keskenämme puhuttiin. Jos meni opettajan työhuoneelle, jonka jakoi yhden tai kahden muun opettajan kanssa, niin puhuttiin etunimellä (tyyliin "Onko Harri paikalla?, kun Matti avasi oven).
Opettajat on helpompi tunnistaa sukunimen perusteella. Ainakin toisella asteella ja korkeakoulussa se lukee jaksosuunnitelmassa/kurssikuvauksessa opetettavan kurssin kohdalla. "Vektorilaskennan perusteet, Hiltunen". Itse en edes muista kaikkien opettajieni etunimiä. Niitä kun ei oikein missään tarvita.
Se olisikin kätevää sanoa etunimillä, kum opettajissa voi olla 4 Annea, 3 Annaa ja 4 Leenaa.
Juuri kyselin kasiluokkalaiselta pojaltani. Osa opettajista on rentoja tyyppejä ja heitä kutsutaan ihan tunnillakin etunimellä. Vanhemman puoleisia opettajia etenkin kutsutaan sitten usein sukunimellä. Lempinimiäkin käytetään. Kuulemma heilläkin tytöt kutsuvat poikia enemmän opettajia etunimellä.
Minusta on ihan kiva suomalainen ilmiö, että opettajia voi kutsua etunimelläkin - eihän sukunimen käyttö välttämättä tarkoita mitenkään kunnioittavaa suhtautumista (vaikka voi tarkoittaa sitäkin). Olen lukenut Elly Griffithsin mainioita Ruth Galloway -dekkareita, joissa Ruth on noin nelikymppinen yliopiston professori. Hänet kuvataan ihan kivaksi, arkiseksi tyypiksi, mutta jopa hän korjaa, jos joku puhuttelee häntä väärin, hän on professori. Eli Englannissa taitaa olla selvästi tiukempaa. Siihen nähden onkin hassua, että hän-muodossa kirjoitetussa kirjassa Ruthista kirjoitetaan nimenomaan etunimellä, mutta sen sijaan kirjassa paljon esiintyvää miespoliisia, jonka ajatuksia myös kuvataan, kutsutaan aina Nelsoniksi, sukunimellä. Vähän tulee sellainen "tytöttely" mieleen, vaikka kirjoissa on paljon feministisiä sävyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut mieleenkään käyttää etunimiä. Ihan normikäytäntö puhua sukunimillä. Toinen vaihtoehto on tietyt "lempinimet". Korkeintaan 1-2-luokkailaiset puhuvat "Tuulasta" "Mannisen" sijaan.
Osaatko selittää tätä yhtään? Opettajat keskenään puhuvat "Tuulasta".
Miksi sitä pitäisi selittää? Asiat nyt vaan ovat noin ja sillä hyvä. Ja kai nyt käsität mikä ero on kollegalla ja oppilaalla?
Millä hyvä? Et sitten yhtään paremmin osaa perustella?
Olen vm - 79 ja opettajista käytettiin sukunimiä ihan ala-asteelta lukioon. Kun oma esikoinen meni kouluun v 2007. niin siellä sitten oli Arja ope. Opettaja allekirjoitti kotiin tulevat laputkin nimellä Arja ope. Outoa oli minusta. Kaikki lapseni ovat puhuneet opettajista etunimillä koko koulun. Nuorin on nyt lukiossa myös.
Onko tuolla niin väliä? Minua saisi kutsua etunimellä tai sukunimellä. Ehkä niiden välillä joskus voi sävyeron nähdä, mutta vapaasti vaan. Jos minusta keksittäisiin tai väännettäisiin joku loukkaava "lempinimi", niin sitten voisin tykätä huonoa.
Mua ne sanoo vaan vittupääksi. T. Lehtori
Ammattikoulussa puhuttiin sukunimillä. Myös oppilaista, kun lähes kaikki oli poikia. Meitä oli pari tyttöä ja meitä sanottiin sitten etunimellä. Paitsi joku vanhempi opettaja sanoi aina tyyliin Lahtiska tai Niemiskä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut mieleenkään käyttää etunimiä. Ihan normikäytäntö puhua sukunimillä. Toinen vaihtoehto on tietyt "lempinimet". Korkeintaan 1-2-luokkailaiset puhuvat "Tuulasta" "Mannisen" sijaan.
Osaatko selittää tätä yhtään? Opettajat keskenään puhuvat "Tuulasta".
Miksi sitä pitäisi selittää? Asiat nyt vaan ovat noin ja sillä hyvä. Ja kai nyt käsität mikä ero on kollegalla ja oppilaalla?
Millä hyvä? Et sitten yhtään paremmin osaa perustella?
Vaaditko sillekin perustelua, miksi Suomen nimi on Suomi ja miksi työkaverisi pukeutui tänään valkoiseen paitaan vihreän sijaan? Kaikelle nyt vaan ei ole sen kummempaa perustelua.
Meillä se, miten opettajaa puhuteltiin kertoi siitä, millainen ko. opettaja oli. Mukavat rennot ja pidetyt opettaja -> etunimi. Jäykät muodolliset ja etäiset opettajat -> sukunimi. Jollain tavalla poikkeavan erityispiirteen omaavat opettaja -> "lempinimi" (esim. aina punaisia vaatteita käyttävä opettaja voi olla Punikki tms.)