Miehen kyky kompromissiin
Mikä vaivaa ihmistä (miestä), joka vetää esiin kortin, että tee sitten itse, hoida itse. Esim. jos pyytää osallistumaan enemmän kotiin, vastaus on että teen jo nyt sitä ja tätä ja jos ei kerran kelpaa niin tee sitten itse kaikki, jatkossa en tee mitään. Jos tekee jotakin mikä ei sovi suunnitelmiin, niin sanoo että en osallistu, hoida itse koko homma. Jos kokee loukatuksi jostakin, niin ilmoittaa että ei käy, minähän en lähde mihinkään, saat mennä yksinään. Tuntuisi että kyky tehdä kompromisseja on ihan olematon vai vaadinko vain liikaa.
Kommentit (25)
Mikä muutoksen on laukaissut? Milloin se alkoi, mikä sitä edelsi?
Ei naisen kanssa voi tehdä kompromissia, koska nainen haluaa määrätä kuitenkin.
Tuollaisen kanssa on vaikeaa keskustella. Koko arkielämä menee pelkäksi pelaamiseksi: jos sinä teet sitä, niin minä teen tätä.
Nyt kun ei tiedä tuosta vielä, minkä tason ongelmasta on kyse eli onko vaan pientä uppiniskaisuutta ja lapsellisuutta vai patologisemman tason narsistista kyse. Jos haluat varmistaa asian, kahlaa ketjua Narsistin keskustelutyyli.
Esimerkki 1: Pyydän osallistumaan kodin arkeen enemmän. Lopputulos on se että hän tekee jo sitä ja tätä, ja jos ei riitä, niin hoida itse loputkin. Esimerkki 2: Lapsen synttärit joita on lykätty useampi kuukausi. Kun ei hänen ehdotuksensa menneet läpi (ei onnistuneet palvelutarjoajan puolelta, eikä lapsi halunnut kyseisiä synttäreitä). Lopputulos on se että hoidan synttärit itse alusta loppuun ja kuskaan tarvikkeet jalkaisin parissa Ikean kassissa. Synttärit meni hyvin ja kaikilla oli kivaa, paitsi miehellä joka istui toisessa huoneessa tietokoneella. Esimerkki 3. Kesän odotettu Lintsi-päivä. Edellisenä päivänä lapset riitelevät, mies hermostuu ja ilmoittaa, että Lintsi-reissu peruuntuu nyt saman tien ja heti. Minusta oli liian ankara rangaistus riidasta, jolloin mies ilmoittaa että hoida itse. Lopputulos on se että matkustan pari tuntia junalla ja vietän päivän Lintsillä. Mies istuu kotona tietokoneella koko päivän.
Mies varmaan haluaa elää elämänsä tietokoneensa kanssa, jos omat lapset tai puoliso eivät kiinnosta.
Parempaa tasa-arvoa. Olis aika että nais lapset oppisivat hoitamaan asiansa.
Näissä olisi hyvä kuulla myös sen toisen osapuolen eli tässä tapauksessa miehen kanta. Ei tässä voi alkaa vain syytellä miestä, jostain tuollainen käytös kumpuaa. Sinun tehtäväsi selvittää, mitä tapahtuu. Onko käytös muuttunut vai aina ollut tuollainen? Hyvä on myös seurata appivanhempien parisuhdetta, millaisen parisuhdemallin saanut sieltä.
Miksi sä olet lisääntynyt moisen kanssa? Tosta saa kyllä jotenkin kuvan, että sä sivuutat miehen mielipiteet ja hemmottelet lapsia. Mies on varmaan turhautunut.
Milloin olet(te perheenä) tehnyt miehen toiveiden mukaan asioita?
Osapuolten kiinnostus kompromisseihin riippunee vahvasti osapuolten tunteista toisiaan kohtaan. Kun toisen naama alkaa käydä nähdyksi, niin mitään ylimääräistä säätöä ei kiinnosta toteuttaa. Jokainen sitten tekee omat ratkaisunsa kauanko jaksaa toisen kiukuttelua katsoa. Itsellä selvä idea, että jatkossa parisuhteessakin pidän oman asunnon ja mahdollisimman yksinkertaista tarvittaessa päättää suhde.
"Kaikilla oli kivaa, paitsi miehellä joka istui toisessa huoneessa tietokoneella"
Mistä päättelet, ettei miehellä ollut kivaa, lähinnä ainoassa mielipuuhassaan?
Mies voi nähdä tilanteen eri tavalla. Ehkä se tunne ettei onnistu ja kokee että hänen yli kävellään vaikuttaa myös.
Esimerkki 1 hänen jaksamisensa voi olla jo lopussa. Tai oikeasti kokee että hän tekee jo tosi paljon. Eikä hän välttämättä tajua kuinka paljon sitä tekemistä on lapsiperheessä eikä oikeastaan edes halua tietää koska ei halua tehdä enempää kuin nyt.
Esimerkki 2. Hän oli kerrankin asialla ja halusi tietynlaiset synttärit lapselle. Kun ne ei onnistuneet syystä tai toisesta mies kokee epäonnistuneensa. Ja siksi ei halua osallistua enää synttäreiden pitoon. Koska ne yhdistyvät hänen mielessään epäonnistumiseen. Hänen osallistumisensa ei kelvannut (taaskaan).
Esimerkki 3. Mies ei ehkä halunnut alunperinkään Lintsille. Kun lapset sitten riitelivät niin miestä tympäisi tuleva tylsä päivä ja lasten kiittämättömyys ja hän antoi rangaistuksen jossa kielsi tuon päivän. Minä olisin pitänyt lasten edessä yhteistä rintamaa miehen kanssa mutta kahden kesken neuvotellut että rangaistus liian kova joten olisi yhdessä esitetty lapsille että miettimisen jälkeen päätettiin muuttaa rangaistus asiaksi x ja huomenna mennään yhdessä Lintsille. Nyt miehen auktoriteettia syötiin kun hän kielsi lintsi päivän mutta vaimo vei lapset sinne kuitenkin.
Eli koetan sanoa että minusta esim lintsireissun kieltäminen oli väärä rangaistus ja tuollaisia ei kannattaisi sanoa suutuspäissään. Mies teki siinä todella väärin. Mutta lasten edessä pidetään yhteistä rintamaa jos vaan mahdollista. Takana neuvotellaan ja esitetään yhteinen päätös lapsille.
Veikkaan että mies on joko laiska ja mukavuudenhaluinen tai sitten hänellä on huono itseluottamus tai jotain muuta vastaavaa joka saa hänet aina heti puolustuskannalle jos esität jotain asiaa josta hän erimieltä.
Suosittelisin teille terapiassa käyntiä. Ja kommunikaation kehittämistä. Mutta jos mies ei halua kehittää itseään niin sitten joko sopeudut ja muokkaat omaa käytöstäsi tai sitten eroat.
Niin, ehkä sitten hemmottelen lapsia ja sivuutan miehen mielipiteet. Sitä on sanottu. Vastavuoroisesti sanoisin, että myös minun mielipide pitää tulla kuulluksi. Tuntuu että reaktiot on täysin ylimitoitettuja, Lintsi-reissu yhdestä riidasta? Tuskin se olisi enää kesän aikana toteutunutkaan, jos ei olisi lähdetty. Ja synttäritkin olisi jääneet järjestämättä, jos en olisi pitänyt omaa mielipidettäni. Ja ei, en tiedä, ehkä miehellä sitten oli kivaa tietokoneella.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä sitten hemmottelen lapsia ja sivuutan miehen mielipiteet. Sitä on sanottu. Vastavuoroisesti sanoisin, että myös minun mielipide pitää tulla kuulluksi. Tuntuu että reaktiot on täysin ylimitoitettuja, Lintsi-reissu yhdestä riidasta? Tuskin se olisi enää kesän aikana toteutunutkaan, jos ei olisi lähdetty. Ja synttäritkin olisi jääneet järjestämättä, jos en olisi pitänyt omaa mielipidettäni. Ja ei, en tiedä, ehkä miehellä sitten oli kivaa tietokoneella.
Tästä mainitsemastasi Lintsi-reissusta on nyt kuitenkin pakostakin jo aikaa. Miksi otat tähän jonkun vanhan asian puitavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä sitten hemmottelen lapsia ja sivuutan miehen mielipiteet. Sitä on sanottu. Vastavuoroisesti sanoisin, että myös minun mielipide pitää tulla kuulluksi. Tuntuu että reaktiot on täysin ylimitoitettuja, Lintsi-reissu yhdestä riidasta? Tuskin se olisi enää kesän aikana toteutunutkaan, jos ei olisi lähdetty. Ja synttäritkin olisi jääneet järjestämättä, jos en olisi pitänyt omaa mielipidettäni. Ja ei, en tiedä, ehkä miehellä sitten oli kivaa tietokoneella.
Tästä mainitsemastasi Lintsi-reissusta on nyt kuitenkin pakostakin jo aikaa. Miksi otat tähän jonkun vanhan asian puitavaksi?
Niin, ehkä se on jäänyt painamaan mieltä. eihän niitä vanhoja asioita kannattaisi miettiä, mutta jos ne jäävät käsittelemättä ja sopimatta, niin pakostakin ne vaivaavat jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin pitänyt lasten edessä yhteistä rintamaa miehen kanssa mutta kahden kesken neuvotellut että rangaistus liian kova joten olisi yhdessä esitetty lapsille että miettimisen jälkeen päätettiin muuttaa rangaistus asiaksi x ja huomenna mennään yhdessä Lintsille. Nyt miehen auktoriteettia syötiin kun hän kielsi lintsi päivän mutta vaimo vei lapset sinne kuitenkin.
Eli koetan sanoa että minusta esim lintsireissun kieltäminen oli väärä rangaistus ja tuollaisia ei kannattaisi sanoa suutuspäissään. Mies teki siinä todella väärin. Mutta lasten edessä pidetään yhteistä rintamaa jos vaan mahdollista. Takana neuvotellaan ja esitetään yhteinen päätös lapsille.
Se neuvotteleminen taas edellyttäisi halua tehdä kompromissi, tinkiä omasta mielipiteestään. Entäpä jos siihen ei suostuta? Eikä mihinkään muuhunkaan kompromissiin. Pitääkö minun vain katsella vierestä ja myöntyä että joo, nyt ei pidetä synttäreitä eikä lähdetä Lintsille tai muuta, kun isä niin sanoo. Riippumatta siitä miten epäreilu tilanne on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin pitänyt lasten edessä yhteistä rintamaa miehen kanssa mutta kahden kesken neuvotellut että rangaistus liian kova joten olisi yhdessä esitetty lapsille että miettimisen jälkeen päätettiin muuttaa rangaistus asiaksi x ja huomenna mennään yhdessä Lintsille. Nyt miehen auktoriteettia syötiin kun hän kielsi lintsi päivän mutta vaimo vei lapset sinne kuitenkin.
Eli koetan sanoa että minusta esim lintsireissun kieltäminen oli väärä rangaistus ja tuollaisia ei kannattaisi sanoa suutuspäissään. Mies teki siinä todella väärin. Mutta lasten edessä pidetään yhteistä rintamaa jos vaan mahdollista. Takana neuvotellaan ja esitetään yhteinen päätös lapsille.
Se neuvotteleminen taas edellyttäisi halua tehdä kompromissi, tinkiä omasta mielipiteestään. Entäpä jos siihen ei suostuta? Eikä mihinkään muuhunkaan kompromissiin. Pitääkö minun vain katsella vierestä ja myöntyä että joo, nyt ei pidetä synttäreitä eikä lähdetä Lintsille tai muuta, kun isä niin sanoo. Riippumatta siitä miten epäreilu tilanne on.
Kompromissihaluttomuuden annan vinkin: joka toinen kerta äiti päättää ja järjestää, joka toinen kerta isä päättää ja järjestää. Esimerkiksi just lasten synttärit jne.
t. kompromissihaluton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin pitänyt lasten edessä yhteistä rintamaa miehen kanssa mutta kahden kesken neuvotellut että rangaistus liian kova joten olisi yhdessä esitetty lapsille että miettimisen jälkeen päätettiin muuttaa rangaistus asiaksi x ja huomenna mennään yhdessä Lintsille. Nyt miehen auktoriteettia syötiin kun hän kielsi lintsi päivän mutta vaimo vei lapset sinne kuitenkin.
Eli koetan sanoa että minusta esim lintsireissun kieltäminen oli väärä rangaistus ja tuollaisia ei kannattaisi sanoa suutuspäissään. Mies teki siinä todella väärin. Mutta lasten edessä pidetään yhteistä rintamaa jos vaan mahdollista. Takana neuvotellaan ja esitetään yhteinen päätös lapsille.
Se neuvotteleminen taas edellyttäisi halua tehdä kompromissi, tinkiä omasta mielipiteestään. Entäpä jos siihen ei suostuta? Eikä mihinkään muuhunkaan kompromissiin. Pitääkö minun vain katsella vierestä ja myöntyä että joo, nyt ei pidetä synttäreitä eikä lähdetä Lintsille tai muuta, kun isä niin sanoo. Riippumatta siitä miten epäreilu tilanne on.
Nämä tilanteet (2kpl!!) ovat nyt olleet ja menneet. Älä tuo näitä enää tähän keskusteluun. Sen sijaan voisit keskittyä tulevaisuuteen, parempaan kommunikaatioon miehesi kanssa. Otatte vaikka muutaman lasillisen, menette saunaan kaksin, olette vain. Lapset nukkumaan ajoissa ja keskityt vain mieheesi. Muistuttelet itsellesi, kuinka ihana on tuo mies, johon rakastuit.
Ratko ongelmas iha yksin kuule
T miäs