Avioliitto velan ja lapsia haluavan kesken

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:31"]

Sinun kannattaa pitää siitä hyvästä suhteesta kiinni. Hyvä parisuhde on tärkeämpi ja arvokkaampi asia kuin vanhemmuus. Vaikka eroaisitkin, et välttämättä saisi koskaan lasta, mutta menettäisit elämänkumppanin. -18

[/quote]

Toisaalta on myös mahdollista, että saisi yhtä hyvän suhteen ja lapsen. On myös mahdollista, että nykyinen suhde kariutuu. Elämä on täynnä muuttujia.

[/quote]Aloittajalla on hyvä suhde juuri nyt. Se on se ero. -18

[/quote]

Tuo oli siis minun viestini. Ap jäi viestistä pois.

T:ap

Jos päätätte mennä naimisiin ja elää lapsettomina, mies voisi käydä sterilisaatiossa. Silloin olisitte aikanaan samalla viivalla, kun kumpikaan ei voisi mahdollisen eron sattuessa enää tehdä lapsia uuden kumppanin kanssa.

Noin muuten ajattelisin, että ero taitaa olla teille paras vaihtoehto. Olen vela itse. Kuulostaa siltä, että sinulla on vaara katkeroitua. Mieti asiaa vaikka niin, että jos viidentoista onnellisen aviovuoden jälkeen eroaisitte, olisiko noiden vuosien onni sen arvoista, että kannatti luopua lapsitoiveesta?

Jos haluaisin lapsia, niin en menisi. 

En tietenkään. Mitä järkeä aloituksessa on?

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:33"][quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:29"]

Aika monet haluavat lapsia "jossakin vaiheessa", mutta huomaavat kuitenkin lopulta arvostavansa enemmän lapsetonta elämää. Jos lasten saaminen on tyyliin elämän ykkösprioriteetti, ei varmaan lähde tuollaiseen suhteeseen.

[/quote]

Elämäni ykkösprioriteetti ei ole ollut lastenhankinta, vaan koulutus. Joskus olin sitä mieltä, että ei lapsia ikinä ja nyt ajattelen että ehkä kuitenkin joskus - edes yksi. Olen koko ajan sanonut puolisolleni avoimesti, mitä ajattelen. Nyt mietin eroanko vai jäänkö, kun lapsenteko ei pariin vuoteen ole itselläni vielä ajankohtaista. Sen jälkeen kuitenkin tämä asia voi alkaa painaa pahemmin. Olisi helppo lähteä, jos ei rakastaisi tai saisi vastarakkautta. Päätös ei ole helppo.
[/quote]
Otapa näissä pohdinnoissa huomioon myös se, että ei se lapsi välttämättä tulekaan heti kun sitä toivoo. Tulee JOS on tullakseen. Joka vuosi sun hedelmällisyytesi valitettavasti laskee. Kurja fakta, jonka itse sain kokea kantapään kautta, vaikka kuvittelin, että mulla on vielä "vuosia jäljellä" kun 40-kymppisetkin tuntuvat "jatkuvasti" raskautuvan. Kaikilla se ei mene niin.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:33"][quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:29"] Aika monet haluavat lapsia "jossakin vaiheessa", mutta huomaavat kuitenkin lopulta arvostavansa enemmän lapsetonta elämää. Jos lasten saaminen on tyyliin elämän ykkösprioriteetti, ei varmaan lähde tuollaiseen suhteeseen. [/quote] Elämäni ykkösprioriteetti ei ole ollut lastenhankinta, vaan koulutus. Joskus olin sitä mieltä, että ei lapsia ikinä ja nyt ajattelen että ehkä kuitenkin joskus - edes yksi. Olen koko ajan sanonut puolisolleni avoimesti, mitä ajattelen. Nyt mietin eroanko vai jäänkö, kun lapsenteko ei pariin vuoteen ole itselläni vielä ajankohtaista. Sen jälkeen kuitenkin tämä asia voi alkaa painaa pahemmin. Olisi helppo lähteä, jos ei rakastaisi tai saisi vastarakkautta. Päätös ei ole helppo. [/quote] Otapa näissä pohdinnoissa huomioon myös se, että ei se lapsi välttämättä tulekaan heti kun sitä toivoo. Tulee JOS on tullakseen. Joka vuosi sun hedelmällisyytesi valitettavasti laskee. Kurja fakta, jonka itse sain kokea kantapään kautta, vaikka kuvittelin, että mulla on vielä "vuosia jäljellä" kun 40-kymppisetkin tuntuvat "jatkuvasti" raskautuvan. Kaikilla se ei mene niin.

[/quote]

Trust me, olen ottanut tuon huomioon asiaa pohtiessani. Silti tämä ei ole minulle yksinkertainen päätös. Rakasta ihmistä ei ole helppo jättää, vaikka tilanteemme olisi mustavalkoisesti selvä muille. Mitä jos jossain vaiheessa tuleekin sellainen olo, että voin elää ilman lasta, että rakkaus riittää? Mitä jos käy toisin? En voi sitä tietää vielä. Kuinka moni oikeasti kykenee helposti lähtemään suhteesta joka on hyvä ja rakkautta riittää?

T:ap

Mikä on vela?

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:09"]

Mikä on vela?

[/quote]

Vapaaehtoisesti lapseton

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:55"]

Jos päätätte mennä naimisiin ja elää lapsettomina, mies voisi käydä sterilisaatiossa. Silloin olisitte aikanaan samalla viivalla, kun kumpikaan ei voisi mahdollisen eron sattuessa enää tehdä lapsia uuden kumppanin kanssa. Noin muuten ajattelisin, että ero taitaa olla teille paras vaihtoehto. Olen vela itse. Kuulostaa siltä, että sinulla on vaara katkeroitua. Mieti asiaa vaikka niin, että jos viidentoista onnellisen aviovuoden jälkeen eroaisitte, olisiko noiden vuosien onni sen arvoista, että kannatti luopua lapsitoiveesta?

[/quote]

En todellakaan haluaisi, että mies kävisi sterilisaatiossa. Hänhän saattaa vielä muuttaa mielensä, vaikka se on erittäin epätodennäköistä. En myöskään usko, että minua lopulta lohduttaisi se ettei mies kykenisi lapsia tekemään, jos oma hedelmällinen kausi olisi ohi ja olisin päätynyt siihen että lapsi olisi sittenkin kannattanut tehdä.

T:ap

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:09"][quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:33"][quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:29"] Aika monet haluavat lapsia "jossakin vaiheessa", mutta huomaavat kuitenkin lopulta arvostavansa enemmän lapsetonta elämää. Jos lasten saaminen on tyyliin elämän ykkösprioriteetti, ei varmaan lähde tuollaiseen suhteeseen. [/quote] Elämäni ykkösprioriteetti ei ole ollut lastenhankinta, vaan koulutus. Joskus olin sitä mieltä, että ei lapsia ikinä ja nyt ajattelen että ehkä kuitenkin joskus - edes yksi. Olen koko ajan sanonut puolisolleni avoimesti, mitä ajattelen. Nyt mietin eroanko vai jäänkö, kun lapsenteko ei pariin vuoteen ole itselläni vielä ajankohtaista. Sen jälkeen kuitenkin tämä asia voi alkaa painaa pahemmin. Olisi helppo lähteä, jos ei rakastaisi tai saisi vastarakkautta. Päätös ei ole helppo. [/quote] Otapa näissä pohdinnoissa huomioon myös se, että ei se lapsi välttämättä tulekaan heti kun sitä toivoo. Tulee JOS on tullakseen. Joka vuosi sun hedelmällisyytesi valitettavasti laskee. Kurja fakta, jonka itse sain kokea kantapään kautta, vaikka kuvittelin, että mulla on vielä "vuosia jäljellä" kun 40-kymppisetkin tuntuvat "jatkuvasti" raskautuvan. Kaikilla se ei mene niin.

[/quote]

Trust me, olen ottanut tuon huomioon asiaa pohtiessani. Silti tämä ei ole minulle yksinkertainen päätös. Rakasta ihmistä ei ole helppo jättää, vaikka tilanteemme olisi mustavalkoisesti selvä muille. Mitä jos jossain vaiheessa tuleekin sellainen olo, että voin elää ilman lasta, että rakkaus riittää? Mitä jos käy toisin? En voi sitä tietää vielä. Kuinka moni oikeasti kykenee helposti lähtemään suhteesta joka on hyvä ja rakkautta riittää?

T:ap
[/quote]
No hyvä, että sitäkin mietit. Ulkopuolisesta tilanne näyttää todellakin selvemmältä, koska meillä ei tunteet sekoita päätöstä. Sä tiedät jo nyt että haluaisit lapsen, mutta et haluaisi luopua muuten hyvästä suhteesta. Eri asia olisi jos olisit epävarma haluatko ollenkaan lapsia.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:17"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:09"][quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:57"] [quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:33"][quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:29"] Aika monet haluavat lapsia "jossakin vaiheessa", mutta huomaavat kuitenkin lopulta arvostavansa enemmän lapsetonta elämää. Jos lasten saaminen on tyyliin elämän ykkösprioriteetti, ei varmaan lähde tuollaiseen suhteeseen. [/quote] Elämäni ykkösprioriteetti ei ole ollut lastenhankinta, vaan koulutus. Joskus olin sitä mieltä, että ei lapsia ikinä ja nyt ajattelen että ehkä kuitenkin joskus - edes yksi. Olen koko ajan sanonut puolisolleni avoimesti, mitä ajattelen. Nyt mietin eroanko vai jäänkö, kun lapsenteko ei pariin vuoteen ole itselläni vielä ajankohtaista. Sen jälkeen kuitenkin tämä asia voi alkaa painaa pahemmin. Olisi helppo lähteä, jos ei rakastaisi tai saisi vastarakkautta. Päätös ei ole helppo. [/quote] Otapa näissä pohdinnoissa huomioon myös se, että ei se lapsi välttämättä tulekaan heti kun sitä toivoo. Tulee JOS on tullakseen. Joka vuosi sun hedelmällisyytesi valitettavasti laskee. Kurja fakta, jonka itse sain kokea kantapään kautta, vaikka kuvittelin, että mulla on vielä "vuosia jäljellä" kun 40-kymppisetkin tuntuvat "jatkuvasti" raskautuvan. Kaikilla se ei mene niin. [/quote] Trust me, olen ottanut tuon huomioon asiaa pohtiessani. Silti tämä ei ole minulle yksinkertainen päätös. Rakasta ihmistä ei ole helppo jättää, vaikka tilanteemme olisi mustavalkoisesti selvä muille. Mitä jos jossain vaiheessa tuleekin sellainen olo, että voin elää ilman lasta, että rakkaus riittää? Mitä jos käy toisin? En voi sitä tietää vielä. Kuinka moni oikeasti kykenee helposti lähtemään suhteesta joka on hyvä ja rakkautta riittää?   T:ap [/quote] No hyvä, että sitäkin mietit. Ulkopuolisesta tilanne näyttää todellakin selvemmältä, koska meillä ei tunteet sekoita päätöstä. Sä tiedät jo nyt että haluaisit lapsen, mutta et haluaisi luopua muuten hyvästä suhteesta. Eri asia olisi jos olisit epävarma haluatko ollenkaan lapsia.

[/quote]

Siinä onkin se täky, että ajattelen nyt että ehkä parin vuoden päästä lasta voisi yrittää. Mikään ehdoton takaraja se ei vielä ole. Koska vauvakuumetta ei ole eikä ole ollut niin mietin että entä jos kantani vaihtuu tästä ehkä kannasta parin vuoden päästä ehkä ei koskaan kantaan tai pahimmassa tapauksessa siihen että ehdottomasti haluan lapsen.

Jotkut naiset tuntuvat tietävän hyvin aikaisin, että niitä lapsia on saatava. Oma kanta muuttui ei kannasta ehkä parin vuoden päästä kantaan. Entä jos huomaan, että lasta ei sittenkään ole aivan pakko oman onnellisuuden takia yrittää tehdä ja olen jättänyt hyvän suhteen asian takia?

Kai tämä täytyy vain elää läpi. Ehkä ajan kanssa tilanne jotenkin selkeytyy. Kiitoksia kaikille vastauksista.

Olen vela ja en voisi kuvitellakaan meneväni naimisiin lapsia haluavan kanssa. Enkä mennytkään.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:50"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:17"]Mies on siis vela ja haluaa naimisiin, vaikka tietää että joskus haluaisin lapsen. Yhteistä eloa on takana jo monta vuotta ja kolmekymmenvuotissynttärini lähestyy jo. Rakkautta löytyy molemmilta. Minulla ei vielä ole vauvakuumetta. Silti mietin nyt kannattaako mennä naimisiin, kun olemme tästä vauva-asiasta eri mieltä. Avioliitosta olemme puhuneet monta vuotta ja mies olisi jo mennytkin kanssani naimisiin. Ajatus erosta tuntuu kyllä todella tuskalliselta molemmista.   T:ap [/quote] No ei tietenkään kannata mennä naimisiin, sillä teillä on väistämättä edessänne ero. Sitten, kun haluat lapsia, et voi muuta kuin etsiä uuden miehen. Kannattaisi aloittaa etsintä jo nyt.

[/quote]Ero ei ole mitenkään välttämätön tuossa tilanteessa. Aloittaja voi myös päättää, että hyvä suhde on hänelle tärkeämpi asia kuin vanhemmuus. -18

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:48"]

Jos elämä on antoisaa ja merkityksellistä, ja siinä on muutakin sisältöäkin kuin parisuhde, lapsia ei välttämättä kaipaa ollenkaan. Mutta elämän täytyy olla kokonaisuutena tuollaista. Pelkkä mies ei riitä.

[/quote]

Eiköhän suurimmalla osalla ihmistä ole elämässä muutakin sisältöä ja ilonlähteitä kuin parisuhde. Silti jotkut kaipaavat lapsia eikä pelkkä mies riitä. Yritän selvittää itselleni jäädäkö tähän suhteeseen vai etsiäkö uutta. Mikä riittää itselleni ja mihin olen valmis venymään toisen takia? Jos tämä olisi yksinkertainen päätös, niin tietäisin nopeasti mitä tehdä... mutta kun ei ole.

T:ap

[/quote]Lapsia hankitaan pääasiassa täyttämään merkitystyhjiötä. Jos ei ole merkitystyhjiötä, ei ole tarvetta lapsillekaan. -18

Ap, voiskohan miehesi rakastaa sinua vielä, jos hankkisit lapsen ilman häntä? Voisiko hän olla suhteessa yksinhuoltajan kanssa vai loppuisiko hänen rakkautensa jo siihen että sulla olisi oma lapsi? Epäilen.

Suhteenne voi jatkua vain jos sinä teet kompromissin ja luovut lapsihaaveista. Miehesi ei tarvitse, koska se olisi lapsellekin epäreilua jos isä ei häntä oikeasti halua ja rakasta.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:50"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:17"]Mies on siis vela ja haluaa naimisiin, vaikka tietää että joskus haluaisin lapsen. Yhteistä eloa on takana jo monta vuotta ja kolmekymmenvuotissynttärini lähestyy jo. Rakkautta löytyy molemmilta. Minulla ei vielä ole vauvakuumetta. Silti mietin nyt kannattaako mennä naimisiin, kun olemme tästä vauva-asiasta eri mieltä. Avioliitosta olemme puhuneet monta vuotta ja mies olisi jo mennytkin kanssani naimisiin. Ajatus erosta tuntuu kyllä todella tuskalliselta molemmista.   T:ap [/quote] No ei tietenkään kannata mennä naimisiin, sillä teillä on väistämättä edessänne ero. Sitten, kun haluat lapsia, et voi muuta kuin etsiä uuden miehen. Kannattaisi aloittaa etsintä jo nyt.

[/quote]Ero ei ole mitenkään välttämätön tuossa tilanteessa. Aloittaja voi myös päättää, että hyvä suhde on hänelle tärkeämpi asia kuin vanhemmuus. -18

[/quote]

Voihan myös käydä niin, että mies haluaakin lapsen tulevaisuudessa.

T:ap

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:32"][quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:48"]

Jos elämä on antoisaa ja merkityksellistä, ja siinä on muutakin sisältöäkin kuin parisuhde, lapsia ei välttämättä kaipaa ollenkaan. Mutta elämän täytyy olla kokonaisuutena tuollaista. Pelkkä mies ei riitä.

[/quote]

Eiköhän suurimmalla osalla ihmistä ole elämässä muutakin sisältöä ja ilonlähteitä kuin parisuhde. Silti jotkut kaipaavat lapsia eikä pelkkä mies riitä. Yritän selvittää itselleni jäädäkö tähän suhteeseen vai etsiäkö uutta. Mikä riittää itselleni ja mihin olen valmis venymään toisen takia? Jos tämä olisi yksinkertainen päätös, niin tietäisin nopeasti mitä tehdä... mutta kun ei ole.

T:ap

[/quote]Lapsia hankitaan pääasiassa täyttämään merkitystyhjiötä. Jos ei ole merkitystyhjiötä, ei ole tarvetta lapsillekaan. -18
[/quote]
Höpö höpö. Ihan yhtä hyvin joku voisi sanoa, että parisuhteeseen pyritään, kun halutaan täyttää merkitystyhjiö. Ei se niin mene. Parisuhde hankitaan rakkauden kaipuusta. Samoin lapsia. Rakkaus on vaan erilaista.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:32"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:48"]

Jos elämä on antoisaa ja merkityksellistä, ja siinä on muutakin sisältöäkin kuin parisuhde, lapsia ei välttämättä kaipaa ollenkaan. Mutta elämän täytyy olla kokonaisuutena tuollaista. Pelkkä mies ei riitä.

[/quote]

Eiköhän suurimmalla osalla ihmistä ole elämässä muutakin sisältöä ja ilonlähteitä kuin parisuhde. Silti jotkut kaipaavat lapsia eikä pelkkä mies riitä. Yritän selvittää itselleni jäädäkö tähän suhteeseen vai etsiäkö uutta. Mikä riittää itselleni ja mihin olen valmis venymään toisen takia? Jos tämä olisi yksinkertainen päätös, niin tietäisin nopeasti mitä tehdä... mutta kun ei ole.

T:ap

[/quote]Lapsia hankitaan pääasiassa täyttämään merkitystyhjiötä. Jos ei ole merkitystyhjiötä, ei ole tarvetta lapsillekaan. -18

[/quote]

Tuota en kyllä ihan purematta niele. Biologia ja suvun jatkaminen ovat vahvoja viettejä, vaikka elämässä olisi sisältöä kerrakseen. Kyllä minusta lasten vanhemmilla on paljon muutakin sisältöä elämässään kuin lapsensa, vaikka he rakkaita vanhemmilleen ovatkin. Harvalle ihmiselle parisuhde ja lapset yksinään riittävät elämän sisällöksi, vaikka hienoja asioita elämässä ovatkin.

T:ap

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:41"]

Ap, voiskohan miehesi rakastaa sinua vielä, jos hankkisit lapsen ilman häntä? Voisiko hän olla suhteessa yksinhuoltajan kanssa vai loppuisiko hänen rakkautensa jo siihen että sulla olisi oma lapsi? Epäilen.

Suhteenne voi jatkua vain jos sinä teet kompromissin ja luovut lapsihaaveista. Miehesi ei tarvitse, koska se olisi lapsellekin epäreilua jos isä ei häntä oikeasti halua ja rakasta.

[/quote]

Yksinhuoltajan lapsena en tieten tahtoen hakeudu itse yksinhuoltajaksi. Tiedän miten rankka tie se on. En muutenkaan näe tuota järkevänä skenaariona, että tekisin lapsen vaikka luovutusspermalla tilanteessa jossa kumppani ei halua lasta.

Suhteemme voi myös jatkua, jos mies päättääkin että haluaa lapsia tai jos minä päätän että voin elää ilman. En ole kuitenkaan ihan vielä valmis lähtemään tästä suhteesta, mutta huomaan että naimisiin en ole tässä tilanteessa valmis menemään.

T:ap

Minulla on toisin päin eli on vaikea löytää miestä, joka ei haluaisi lasta "jossain vaiheessa". Olen itse saanut nuorena, melkein teininä yhden lapsen, eikä minulle sittemmin ole tullut minkäänlaista vauvakuumetta. Nyt kun lapseni on jo teini, ei innosta aloittaa koko hommaa alusta. Vaikka nautinkin äitiydestä ja olen onnellinen siitä, että päätin aikanaan pitää lapsen, haluaisin nyt keskittyä elämässäni muihin asioihin, kuten uraani. Näin päälle kolmikymppisenä en enää haluaisi uutta kierrosta yövalvomisia, korvatulehduksia tai uhmaikää. Kaikki tapailuyritykseni ja vakavammatkin suhteeni ovat päättyneet osin tästä syystä.