Avioliitto velan ja lapsia haluavan kesken

En menisi.

En kyllä mulle on tärkeetä et mieski haluaa lapsen, vaikka edes sitten 10v päästä. Tuntuis et meidän maailmat ois aivan liian erilaiset jos ei aateltas lapsiasiasta samoin.

En menisi. Olen itse se, joka ei halua lapsia, enkä olisi voinut elää sellaisen puolison kanssa, joka haluaa. Liian iso asia, että siitä voisi tehdä kompromissia.

En tietenkään. Olisi väärin sekä itseä että miestä kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:41"]

Ap, voiskohan miehesi rakastaa sinua vielä, jos hankkisit lapsen ilman häntä? Voisiko hän olla suhteessa yksinhuoltajan kanssa vai loppuisiko hänen rakkautensa jo siihen että sulla olisi oma lapsi? Epäilen.

Suhteenne voi jatkua vain jos sinä teet kompromissin ja luovut lapsihaaveista. Miehesi ei tarvitse, koska se olisi lapsellekin epäreilua jos isä ei häntä oikeasti halua ja rakasta.

[/quote]

Yksinhuoltajan lapsena en tieten tahtoen hakeudu itse yksinhuoltajaksi. Tiedän miten rankka tie se on. En muutenkaan näe tuota järkevänä skenaariona, että tekisin lapsen vaikka luovutusspermalla tilanteessa jossa kumppani ei halua lasta.

Suhteemme voi myös jatkua, jos mies päättääkin että haluaa lapsia tai jos minä päätän että voin elää ilman. En ole kuitenkaan ihan vielä valmis lähtemään tästä suhteesta, mutta huomaan että naimisiin en ole tässä tilanteessa valmis menemään.

T:ap

[/quote]

Vain sinun hedelmällinen aika tässä loppuu kesken kun toisianne odotatte ja sittenhän se "ollakko vai eikö olla" -valinta onkin helppoa.

[/quote]

Sitten loppuu. Lasta en joka tapauksessa yritä ennen kuin olen ihan varma, että sellaisen varmasti haluan. Aika paha olisi myös tilanne, jossa tajuaa että lapsen tekeminen oli sittenkin virhe. Jos mies haluaisi lapsen tällä sekunnilla niin itse en vielä haluaisi. Sen verran ainakin tiedän. Kuten sanottu, tarvitsen aikaa asian miettimiseen. Naimisiin en taida tämän miehen kanssa kuitenkaan mennä ennen kuin saan tilanteeseen vähän selkeyttä.

Viesti -55 oli siis minun.

T:ap

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:46"]

Parisuhde hankitaan rakkauden kaipuusta. Samoin lapsia. Rakkaus on vaan erilaista.

[/quote]

Ja vieläpä sillä lailla että se on parhaimmillaan sitä ehdotonta rakkautta. Kaverin kanssa mietittiin kun oltiin saatu lapset että nuorena etsittiin ehdotonta rakkautta parisuhteesta eikä tajuttu ettei sitä sieltä ikinä löydy, vaan lapsista.

Ap, jos miehesi päättäisikin, että haluaa lapsia, niin hankitteko sitten, vai olisitko silloinkin vielä epävarma siitä, mitä itse haluat?

Minusta tuntuu, että emmit nyt vain koska se tarkoittaisi, että joutuisit luopumaan miehestäsi ja se tietenkin on raskasta etkä voi tietää saatko sittenkään kaikkea mitä toivot.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 12:31"]

Menisitkö naimisiin miehen kanssa, joka ei halua lapsia ja itse ajattelet että joskus tulevaisuudessa yksi lapsi voisi olla kiva?

[/quote]

Mikä järki ihmisten on olla yhdessä jos tulevaisuuden suunnitelmat poikkeavat niin paljon toisistaan, että kompromisseja ei pysty tekemään? Toinen haluaisi muuttaa vuosiksi Intiaan ja toinen ei, toinen haluaa lapsen ja toinen ei jne. Olisi ehkä ihan hyvä tietää ennen parisuhteeseen ryhtymistä, että mitä elämältään haluaa niin voisi välttyä kipeiltä eroilta ja päätöksiltä. Naisen pitää sitten vain päättää että haluaako lapsen vai miehen. Voi olla että suhde tulisi kestämään aina tai sitten ei... Kaikki voi muuttua huonommaksi tai paremmaksi.

En itse voisi olla miehen kanssa joka haluaisi lapsia koska itse en halua. Asia on niin iso että se väkisinkin erottaa aikanaan tai katkeroittaa toisen. En ihan itse vain ymmärrä, että mikä ihmeen pakkomielle ihmisillä on lapsensaantiin? Mistä tuo halu tulee, luulisi parisuhteen ja rakkauden riittävän, elämässä ei aina saa kaikkea vaan usein kaikkien on joskus jäätävä jostain paitsi ja luovuttava. Ja on pakko vielä synnyttää itse kun voisi adoptoidakin, mitä nyt liikakansoituksesta ja siitä että on jo lapsia joille voisi antaa rakastavat vanhemmat.. En yksinkertaisesti ymmärrä naisia jotka haluavat aina olla raskaana ja hankkia monta lasta, toisaalta ymmärrän että joku haluaa lapsen mutta en sitä miksi halutaan synnyttää.. Huvikseen kokea monta kuukautta epämukavaa oloa ja kärsiä kauheista kivuista, mahdollisesti korjaamattomista vaurioista kropalle, kun voisi välttääkin...

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:12"]Mitä jos molemmat rakastavat toisiaan eikä lapsen tekeminen olisi vielä ajankohtaista?
[/quote]

Menisitte siis naimisiin väliaikaisesti, tietäen jo etukäteen, että eroatte sitten kun asia tulee ajankohtaiseksi? Vai suunnittelitteko saavanne toisen pään kääntymään ennen sitä?

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 00:42"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 12:31"]

Menisitkö naimisiin miehen kanssa, joka ei halua lapsia ja itse ajattelet että joskus tulevaisuudessa yksi lapsi voisi olla kiva?

[/quote]

Mikä järki ihmisten on olla yhdessä jos tulevaisuuden suunnitelmat poikkeavat niin paljon toisistaan, että kompromisseja ei pysty tekemään? Toinen haluaisi muuttaa vuosiksi Intiaan ja toinen ei, toinen haluaa lapsen ja toinen ei jne. Olisi ehkä ihan hyvä tietää ennen parisuhteeseen ryhtymistä, että mitä elämältään haluaa niin voisi välttyä kipeiltä eroilta ja päätöksiltä. Naisen pitää sitten vain päättää että haluaako lapsen vai miehen. Voi olla että suhde tulisi kestämään aina tai sitten ei... Kaikki voi muuttua huonommaksi tai paremmaksi.

En itse voisi olla miehen kanssa joka haluaisi lapsia koska itse en halua. Asia on niin iso että se väkisinkin erottaa aikanaan tai katkeroittaa toisen. En ihan itse vain ymmärrä, että mikä ihmeen pakkomielle ihmisillä on lapsensaantiin? Mistä tuo halu tulee, luulisi parisuhteen ja rakkauden riittävän, elämässä ei aina saa kaikkea vaan usein kaikkien on joskus jäätävä jostain paitsi ja luovuttava. Ja on pakko vielä synnyttää itse kun voisi adoptoidakin, mitä nyt liikakansoituksesta ja siitä että on jo lapsia joille voisi antaa rakastavat vanhemmat.. En yksinkertaisesti ymmärrä naisia jotka haluavat aina olla raskaana ja hankkia monta lasta, toisaalta ymmärrän että joku haluaa lapsen mutta en sitä miksi halutaan synnyttää.. Huvikseen kokea monta kuukautta epämukavaa oloa ja kärsiä kauheista kivuista, mahdollisesti korjaamattomista vaurioista kropalle, kun voisi välttääkin...

[/quote]

Suunnitelmat ja tulevaisuudentoiveet voivat muuttua matkan varrella. Vaikka parisuhteen alussa asiat olisikin puhuttu halki, poikki ja pinoon, niin kyllä ihminen voi silti muuttaa mieltään.

T:ap

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 12:31"]

Menisitkö naimisiin miehen kanssa, joka ei halua lapsia ja itse ajattelet että joskus tulevaisuudessa yksi lapsi voisi olla kiva?

[/quote]

En tietenkään menisi. Menin kyllä naimisiin miehen kanssa, jolla on kaksi lasta vaikka itse olen vela. Jos lapset olisi ollu alle 10v, niin en olisi mennyt (tai olisin joutunut harkitsemaan asiaa vielä tarkempaa). 

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:16"]Naimisissa ollaan oltu neljä vuotta ja yhdessä kymmenen. Ikinä ei ole ollut vauvakuumetta, ja naimisiin mennessäkin ajattelin että eiköhän sitä joskus lapsi hankita.
No, mulla ikää on 33v ja miehellä 35v. Aina kun asia tulee puheeksi (miehen puolelta), niin muutan puheenaihetta johonkin ihan muuhun. Koko asia ahdistaa, enkä ole todellakaan valmis lapsenhankintaan. Tuskin olen koskaan. 
Apua.  [/quote] Kuvottava olet. Sano miehellesi suoraan.

[/quote]

Mies kyllä tietää mielipiteeni asiaan, kiitos huolehtimisesta. 

[/quote]

No ei kuulosta ihan siltä.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:09"]

Mikä on vela?

[/quote]

Vapaaehtoisesti lapseton

[/quote] Mikä selviää jo aloitusviestistä, mutta täällä on näitä jotka aina tulee kysymään ensiksi mikä on vela, ja sitten kohta että mitä lapseton tekee vauvapalstalla...

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:47"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:32"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 21:48"]

Jos elämä on antoisaa ja merkityksellistä, ja siinä on muutakin sisältöäkin kuin parisuhde, lapsia ei välttämättä kaipaa ollenkaan. Mutta elämän täytyy olla kokonaisuutena tuollaista. Pelkkä mies ei riitä.

[/quote]

Eiköhän suurimmalla osalla ihmistä ole elämässä muutakin sisältöä ja ilonlähteitä kuin parisuhde. Silti jotkut kaipaavat lapsia eikä pelkkä mies riitä. Yritän selvittää itselleni jäädäkö tähän suhteeseen vai etsiäkö uutta. Mikä riittää itselleni ja mihin olen valmis venymään toisen takia? Jos tämä olisi yksinkertainen päätös, niin tietäisin nopeasti mitä tehdä... mutta kun ei ole.

T:ap

[/quote]Lapsia hankitaan pääasiassa täyttämään merkitystyhjiötä. Jos ei ole merkitystyhjiötä, ei ole tarvetta lapsillekaan. -18

[/quote]

Tuota en kyllä ihan purematta niele. Biologia ja suvun jatkaminen ovat vahvoja viettejä, vaikka elämässä olisi sisältöä kerrakseen. Kyllä minusta lasten vanhemmilla on paljon muutakin sisältöä elämässään kuin lapsensa, vaikka he rakkaita vanhemmilleen ovatkin. Harvalle ihmiselle parisuhde ja lapset yksinään riittävät elämän sisällöksi, vaikka hienoja asioita elämässä ovatkin.

T:ap

[/quote]Vietti-sanalle on biologiassa ihan oma, rajattu merkityksensä. Viettikäyttäytyminen on välitöntä ja automaattista. Perheen perustamiseen ei ihmisellä ole viettiä. Sitä ohjaavat monet psykologiset ja kulttuuriset tekijät.

Merkitystyhjiöstä ja sen täyttämisestä: http://gateway-women.com/get-your-mojo-working/ -18

En laskisi kovin paljoa sen varaan, että 35-vuotias ihminen joka ikinä ei ole halunnut lapsia, alkaisi niitä yhtäkkiä haluta. Asia voisi olla eri jos mies olisi 20, 25 tai ehkä vielä 30. 35-vuotias kuitenkin ehtinyt lapsiasiaa varmasti makustella ainakin sen 15 vuotta, joten eiköhän "ehdoton ei" ole todellakin ehdoton ei.

Ap:nä siis jättäisin kokonaan ajatuksista pois sen mahdollisuuden, että mies vielä alkaa haluta lapsia. 

Mitä jos molemmat rakastavat toisiaan eikä lapsen tekeminen olisi vielä ajankohtaista?

Eikö voisi kompromissina ottaa koiran?

Naimisissa ollaan oltu neljä vuotta ja yhdessä kymmenen. Ikinä ei ole ollut vauvakuumetta, ja naimisiin mennessäkin ajattelin että eiköhän sitä joskus lapsi hankita.
No, mulla ikää on 33v ja miehellä 35v. Aina kun asia tulee puheeksi (miehen puolelta), niin muutan puheenaihetta johonkin ihan muuhun. Koko asia ahdistaa, enkä ole todellakaan valmis lapsenhankintaan. Tuskin olen koskaan. 
Apua. 

Mies on siis vela ja haluaa naimisiin, vaikka tietää että joskus haluaisin lapsen. Yhteistä eloa on takana jo monta vuotta ja kolmekymmenvuotissynttärini lähestyy jo. Rakkautta löytyy molemmilta. Minulla ei vielä ole vauvakuumetta. Silti mietin nyt kannattaako mennä naimisiin, kun olemme tästä vauva-asiasta eri mieltä. Avioliitosta olemme puhuneet monta vuotta ja mies olisi jo mennytkin kanssani naimisiin.

Ajatus erosta tuntuu kyllä todella tuskalliselta molemmista.

T:ap