Raskauden keskeytys vai vauva?

Katso nyt mikä maailman tilanne on, korona, Ukrainassa sota, kohta saatetaan kuulua natoon eli sitten soditaan täälläkin... Onko tässä järkeä tehdä lapsia?

Voimia sinulle vaikean päätöksen eteen. Helppo se ei ole päätit kummin vain. Kukaan ei voi tätä päätöstä tehdä nyt puolestasi.

Itsellä yllätysraskaus vuonna 2020. Sain voimaa ja helpotusta päätökseen miettimällä konkreettisesti että miksi vauva ei voisi tulla ja minkä pitäisi muuttua elämässämme että lapsella olisi hyvä koti mihin syntyä?Ja olemmeko valmiit ottamaan tämän muutoksen vastaan. Tätä kautta päätös oli hyvinkin helppo tehdä.

Etkai tee tuollaista päätöstä av-palstalaisten mielipiteen perusteella? Sun päätös se on. Tuntemattoman on mahdotonta sanoa tuohon mitään. Teet itse päätöksen, tsemppiä!

Päätös on sinun. Tsemppiä päätökseen.

Mitä tahansa päätätkin, älä kysy täällä neuvoja. Palsta on täynnä ihmisiä, jotka purkavat pahaa oloaan toisten kiusaamiseen ja pelon lietsomiseen. Et myöskään kerro viestissä ikääsi tai elämäntilannettasi muuten.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että lapsen saaminen on parasta mitä mulle on ikinään tapahtunut. Toki lapsi muuttaa koko elämän, prioriteetit muuttuvat ja joutuu luopumaan siitä että saa mennä ja tehdä miten itse haluaa. Lapsi tuo mukanaan vastuuta, huolta ja hoitaminen on usein raskasta ja hermoja raastavaa. Samalla lapsi tuo mukanaan myös erilaisen tarkoituksen elämään, valtavasti rakkautta, iloa ja uudenlaista näkökulmaa arkisiin asioihin. Itse sanoisin että lasten kanssa elämä on enemmän elämän makuista.

Vierailija kirjoitti:

Etkai tee tuollaista päätöstä av-palstalaisten mielipiteen perusteella? Sun päätös se on. Tuntemattoman on mahdotonta sanoa tuohon mitään. Teet itse päätöksen, tsemppiä!

En tietenkään, kaipaan vaan vertaistukea ja muiden kokemuksia. On ajatukset niin sekaisin.

Ap

Oletko aiemmin päättänyt, ettet aio tehdä lapsia? 

Katso vastaukset siitä edellisestä hysteeriketjustasi. Nyt sentään osasit olla tahdikkaampi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tahansa päätätkin, älä kysy täällä neuvoja. Palsta on täynnä ihmisiä, jotka purkavat pahaa oloaan toisten kiusaamiseen ja pelon lietsomiseen. Et myöskään kerro viestissä ikääsi tai elämäntilannettasi muuten.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että lapsen saaminen on parasta mitä mulle on ikinään tapahtunut. Toki lapsi muuttaa koko elämän, prioriteetit muuttuvat ja joutuu luopumaan siitä että saa mennä ja tehdä miten itse haluaa. Lapsi tuo mukanaan vastuuta, huolta ja hoitaminen on usein raskasta ja hermoja raastavaa. Samalla lapsi tuo mukanaan myös erilaisen tarkoituksen elämään, valtavasti rakkautta, iloa ja uudenlaista näkökulmaa arkisiin asioihin. Itse sanoisin että lasten kanssa elämä on enemmän elämän makuista.

En ole enää mikään kovin nuori. Iän puolesta voisin hyvinkin tehdä lapsen, mutta pelottaa että voin jäädä sen kanssa yksin, vaikka mies nyt kovasti haluaakin meistä perheen. Taloustilanne itsellä on huono, olen työtön tällä hetkellä. Mies työssäkäyvä.

Ap

Juu kyllähän mies "tukee". Ei ei käytännössä tue, varsinkaan jos keskeytät. Eikä käytännössä tue sittenkään jos päätät pitää ja vastaanottaa lapsen, vaan yleensä ottaa rusinat pullasta. Miehen lastenhoitoon osallistumista ei vaan voi etukäteen tietää, kauniit sanat ja lupaukset lentää usein ikkunasta ulos kun pieni rääkyy mahakipuja yökaudet. 

Mutta realistisesti vauvan synnyttyä se menee niin, että vähintään vauvan ensimmäiset kuukaudet se olet sinä, joka yöt valvoo, ja olet riippuvainen miehen mahdollisesta avusta, että pääsisit edes suihkuun, näin karrikoiden. 

Joten mieti asiaa siltä kannalta, mihin se sinun oma jaksaminen riittää? Naisella on aina iso riski päätyä yksinhuoltajaksi nykymaailmassa. 

Itse tulin raskaaksi 3 kk seurustelun jälkeen ja olin vähän kauhuissani, mutta toisaalta olin toivonut lasta kauan, olin 27 v ja ajattelin että olen vaikka yksin lapsen kanssa, jos suhde menee mönkään. Keskenmeno tuli kuitenkin. (Suhde ei mennyt mönkään, ollaan 23 vuotta oltu naimisissa ja 4 lasta ja puoliso on kyllä osallistunut kiitettävästi lastenhoitoon, mutta kyllähän se käytännössä niin meni että yövalvomiset jäi mulle.....)

Sinun pitää miettiä omia voimavarojasi eikä tehdä päätöstä miehen vuoksi vaan itsesi vuoksi. Miehiä tulee ja menee, mutta lapset on naisen elämässä pysyvämpi juttu. 

N52v

En tekisi lapsia tällaiseen maailmaan. Mieti nyt. Heidän elinaikanaan olot käyvät Suomessa varmasti todella epävakaiksi. Lapsi voi olla asperger, he kiukuttelevat ihan koko ajan kaikesta ja ovat herkkiä masentumaan ihan normaalista vanhemmuudesta.

Voi tulla sota, myrskytuhoja, talous romuttuu, kansojen vaellusta Suomeen, jota ei torjuta, oman käden oikeus lisääntyy, Kiina pyrkii maailman mahtimaaksi ja juonii länsimaiden hallinnot ottamaan kansoilta pois itsemääräämisoikeuden, ennen kuin astuu itse Euroopassa valtaan (ehkä vasta vuosikymmenien päästä, käteinen raha katoa, jolloin valtio pystyy kontrolloimaan kaikkea käyttäytmistä niin halutessaan….

En tekisi lapsia tähän maailmaan. Mitä HYVÄÄ täällä on mukamas jäljellä, kerro?

t. 2:n äiti

Vierailija kirjoitti:

Oletko aiemmin päättänyt, ettet aio tehdä lapsia? 

En ole, mutta aina ajatellut että sitten kun on sen aika ja sovitusti ja harkitusti tehdään rakastamani miehen kanssa. Se on melko kaukana vallitsevasta tilanteesta, vaikka siis miestä rakastan.

Ap

En ole ikinä kuullut kenenkään katuvan lapsen saamista (vaikka lapsi olisikin alunperin ollut vahinko). Sen sijaan olen kyllä kuullut, että abortti on jäänyt kaduttamaan ja surettamaan vuosiksi ellei jopa loppuelämäksi.

Kaikkea hyvää sinulle ja tsemppiä päätöksentekoon.

Eräs vähän yli 20v nainen ja mies olivat seurustelleet reilun kuukauden kun nainen tuli raskaaksi. Melkoinen shokki molemmille kun yhdessäoloa noin vähän takana. Päättivät pitää lapsen. Ovat nyt olleet yhdessä reilun 15 vuotta ja lapsia on tullut kolme lisää.

Itse tulin suunnitellusti raskaaksi vajaan vuoden seurustelun jälkeen. Tämä lapsi on jo täysi-ikäinen, saman miehen kanssa olen edelleen ja kaksi lasta tullut lisää.

Päätös on toki teidän, mutta ei se raskaus aina huono juttu ole vaikka takana lyhyt seurustelu.

Olisiko aikaa hetki puhua prseseksistä? Tai niin olisi kannattannut tehdä jo aiemmin.

Ihmettelen, että olet bylsinyt miehen kanssa, jonka asenteella abortillesi on a) väliä tai jonka kanssa et b) ole etukäteen sopinut, että jos vahinko sattuu, teet abortin, jos haluat, etkä halua kuunnella minkäänlaista p*skaa siitä ja muutenkin ettet aina välillä muistuta miestä siitä, että vahingon sattuessa lasta ei tule.

Koska miksi tehdä lapsi vahingossa? Miksei sitten olla ilman ehkäisyä samantien?

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä kuullut kenenkään katuvan lapsen saamista (vaikka lapsi olisikin alunperin ollut vahinko). Sen sijaan olen kyllä kuullut, että abortti on jäänyt kaduttamaan ja surettamaan vuosiksi ellei jopa loppuelämäksi.

Kaikkea hyvää sinulle ja tsemppiä päätöksentekoon.

Kyllä mä ainakin olisin katunut kolmatta lasta. Kaksikin jo olikin virhe.

Huom. tuossa voi käydä niinkin, että miehen mielestä itseasiassa se lapsi olisi tärkeämpi ja kiinnostavampi kuin sinä ja mies alkaa tehdä ratkaisuja elämässä ”ajatellen lasta” eli oikeammin itseään ja pystyy selittämään sinun etujesi ja tahtosi vastaan toimimista ”lapsen edulla”, jos haluatte ihan eri asioita. Meinaan koettu on.

Eli varaudu vähintään eroon ja siihen, että lapsen asioista päättääkin sitten joku, josta tuli ihan mulk..u ja jonka kanssa sinulla ei ole enää mitään yhteistä.

Voisit tehdä listan puolesta ja vastaan. Esim. talous, työ, omat voimavarat, vanhempien tuki, onko nyt "sopiva hetki" vai voiko vielä odottaa voi listata. Listaa myös miten suhtaudut lapsen mukanaan tuomiin muutoksiin - esim. vähemmän matkusteluja ja iltarientoja vs merkitystä elämään. Tee lista itse, mutta vertaile myös mitä mies on mieltä näistä asioista. Näkeekö hän vauva-arjen vain ruusuisena autuaana aikana, vai onko hän tietoinen ja valmistautunut osallistumaan valvottuihin öihin, vatsatauteihin, uhmaiän harmituksiin, mahdollisiin sairauksiin tai kehityshäiriöihin jne. Olisiko mies valmis tekemään kotiaskareita ja hoitamaan lasta kun sinä olet töissä tai jos eroatte?

Itse sanoisin että perheen perustaminen alle vuoden seurustelun jälkeen on aika nopeaa toimintaa. Oletteko asuneet yhdessä? Onko teillä sama arvomaailma? Oletteko kokeneet jotain vastoinkäymisiä, eli tiedätkö varmasti että toimitte tiiminä myös silloin kun kaikki ei mene niin kuin strömsössä? Suhteenne voi olla ihan hyväkin ja onnistunut, mutta vanhemmuus kumppanin kanssa vaatii paljon tiimityötä, joten näitä kannattaa pohtia. Lapsen on hyvä tulla vakaaseen ja turvalliseen ympäristöön.

Loppupeleissä ratkaisu on sinun. Tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Huom. tuossa voi käydä niinkin, että miehen mielestä itseasiassa se lapsi olisi tärkeämpi ja kiinnostavampi kuin sinä ja mies alkaa tehdä ratkaisuja elämässä ”ajatellen lasta” eli oikeammin itseään ja pystyy selittämään sinun etujesi ja tahtosi vastaan toimimista ”lapsen edulla”, jos haluatte ihan eri asioita. Meinaan koettu on.

Eli varaudu vähintään eroon ja siihen, että lapsen asioista päättääkin sitten joku, josta tuli ihan mulk..u ja jonka kanssa sinulla ei ole enää mitään yhteistä.

Ja siis tarkoitan, että se toiminta onkin ehkä lapselle ihan hyvää, mutta sen moottorina on miehen omat edut, ei yhteinen etu tai varsinkaan asiat, joita sinä tarvitset elämässä. Yhtä hyvin se sinun näkemyksesi lapsen eduista on hyvää, mutta koska lapsia voi kasvattaa hyvin monella eri tavalla, niin tavoista voi tulla riitaa, jos se miehen valitsema tapa sortaa sinua tai varsinkin sinun kasvatusperiaatteitasi lapsen suhteen.

Jos miehellä vielä on enemmän tuloja se antaa hänelle etuoikeuden olla vallan kahvassa ”lapsen parhaaseen” liittyen. Lapsi on ihastuksissaan, kun isällä on varaa ostaa sitä tätä ja tuota ja sinä asetat vain sääntöjä, koska näet lapsen tulevaisuuden eri tavalla, kuin mies.