Mitä saatte irti hautajaisista?

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:45"]

Ap ei mitä ilmeisimmin ole menettänyt ketään todella läheistä ihmistä. -- -- Eli ainakin minä sain hautajaisista todella paljon.

[/quote]Eli koskapa sinä olet kokenut hautajaiset mielekkäiksi, muidenkin on näin koettava, tai sitten he eivät ole koskaan menettäneet ketään läheistä. Olet oksettava kuvitellessasi tietäväsi muiden tunteet ja kokemukset. -ap

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 18:05"]

Ap: ei kannata jättää tuota tietoa testamenttiin.

[/quote]Aivan, hyvä pointti. Enpä tullut ajatelleeksi. Hautajaisjärjestelyistä taidetaan itse asiassa täyttää erillinen pruju, jollaisen saa hautaustoimistoista. -ap

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 18:00"]

Henkisesti kypsä aikuinen ihminen ei edes mieti asiaa sinun laillasi-hautajaiset ovat hänelle itsestäänselvyys.

[/quote]Ihminen, joka tekee asioita miettimättä kuin robotti, ei ole henkisesti kypsä. Valitan, mutta asia on juuri näin. Onneksi monella vastaajalla tuntuu olevan pätevät syyt hautajaisiin osallistumiselle. Nämä "Niin vain kuuluu tehdä" -vastaajat ovat sen sijaan ansainneet kaien halveksuntani. -ap

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:05"]Teetkö paljonkin asioita elämässäsi siksi, että "niin on tapana"? -ap[/quote]

Jokainen normaali ihminen tekee. Juuri tuollaisia pikkujuttuja.

Mutta minä ymmärrän sinua siinä mielessä, että minusta hautajaiset ovat äärimmäisen ahdistavia. Keräännytään oikien mässäilemään surulla. Jonkun sukulaisen hautajaiset lusii kyllä, tavan vuoksi, mutta jos vaikka joku perheenjäseneni kuolisi tuskin pystyisin ahdistukseltani osallistumaan.

Olen keskustellut vaimon kanssa asiasta. Hänelle julkinen sureminen hautajaisissa on tärkeä osa surutyötä. Emme me voi täysin ymmärtää toisen ajatuksia, mutta sen kuitenkin että ihmiset surevat eri tavoin ja monille hautajaiset ovat hyvä juttu. Tai ainakin selainen, joka jollain tavalla helpottaa omaisen poismenon tuskaa.

M41

Ruumiin jäseniä.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 19:44"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:05"]Teetkö paljonkin asioita elämässäsi siksi, että "niin on tapana"? -ap[/quote]

Jokainen normaali ihminen tekee. Juuri tuollaisia pikkujuttuja.

Mutta minä ymmärrän sinua siinä mielessä, että minusta hautajaiset ovat äärimmäisen ahdistavia. Keräännytään oikien mässäilemään surulla. Jonkun sukulaisen hautajaiset lusii kyllä, tavan vuoksi, mutta jos vaikka joku perheenjäseneni kuolisi tuskin pystyisin ahdistukseltani osallistumaan.

Olen keskustellut vaimon kanssa asiasta. Hänelle julkinen sureminen hautajaisissa on tärkeä osa surutyötä. Emme me voi täysin ymmärtää toisen ajatuksia, mutta sen kuitenkin että ihmiset surevat eri tavoin ja monille hautajaiset ovat hyvä juttu. Tai ainakin selainen, joka jollain tavalla helpottaa omaisen poismenon tuskaa.

M41

[/quote]

Ymmärrän sinua. Meillä kuoli vauva. Emme halunneet mieheni kanssa ketään muita lisäksemme hautajaisiin. Vauva oli alle kuukauden vanha esikoisemme. Toki monet sukulaiset olivat hänet nähneet ja sylitelleet ja höpsötelleet, mutta jo pelkkien surunvalittelijoiden kohtaaminen/lohduttaminen oli vaikeaa.

Emme halunneet tuota "surulla mässäilyä". Tottakai vauvan kuolema on kamala asia. Mutta vielä kamalampaa se on jos se osuu omalle kohdalle. Ohis.

Ap on niin ihanan teinimäinen, että mä ainakin sallin hänelle nyt tän "onx pakko jos ei haluu" - angstin. :D Ikä ja elämänkokemus ei vielä riitä asettumaan muiden ihmisten asemaan ja eläytymään heidän tunteisiinsa, ja tavallaan on ihan ok sitten kysyä keskustelupalstalla näitä asioita. Vaikka ei vielä voikaan tajuta vastauksia. Suru on asia, josta täytyy olla omakohtaista kokemusta, jotta ymmärtää kuinka iso asia se on, ja hautajaistenkin merkitys aukeaa todennäköisesti vasta kun vainaja on ollut itselle hyvin tärkeä ihminen.

Hautajaiset ovat karmeita tilaisuuksia. Omani tapahtuvat niin, että omaiset noutavat uurnan krematoriosta ja hoitavat mereen. Ei kuolinilmoitusta, pappia, kellonsoittoa, nekrologia eikä mtään mikä viittaisi kuolemaani. Haluan hävitä ystävieni ja sukulaisteni tietoisuudesta mahdollisimman täydellisesti. Olen syvästi uskova luterilaisen kirkon jäsen, mutta en arvosta hautajaisten teennäisyyttä, jos haluaa osoittaa kunnioitusta, tehtäköön se eläessä. Kuollessani en sitä kuitenkaan kuule. Facebook-tilini on sammutettava välittömästi ettei sinne kerry turhia itkuvirisiä. 

Hautajaiset ovat omaisille. Kuollut ei niitä kaipaa, mutta omaiset ja läheiset tarvitsevat tavan saattaa rakas ihminen pois ja tukea siinä toisiaan. Puhuja puhuu sureville, ei kuolleelle. Hautausmaat ovat surevien paikka, ei kuolleiden. Olen haudannut aviomieheni. 

Minäpä kerron, mitä "sain irti" äitini hautajaisista. Minä olin tuntenut äitini ennen kaikkea äitinä, ja täytyy sanoa ettei hän minulle kovin kummoinen äiti ollut. Koskaan en saanut häneltä rakkautta tai hyväksyntää, hän ei vain osannut sellaista antaa oman ankean lapsuutensa vuoksi. Hän oli kyllä huolenpitäjä ja piti huolta siitä että lapsilla on ruokaa ja vaatetta ja hän myös tinki omista menoistaan, jotta pystyi maksamaan meidän lasten harrastukset. Silti minulle jäi aina sellainen olo, etten koskaan oikein kelvannut, mikään ei ollut hänelle riittävän hyvää.

Hautajaisissa oli ihmisiä, jotka tunsivat äitini ajalta, jolloin en ollut edes syntynyt. Työtovereita, jotka olivat todistamassa kuinka äitini ja isäni tapasivat ja rakastuivat. Työtovereita, jotka keräsivät kolehdin äidin kihlasormukseen, koska isä oli ryyppäämisen vuoksi aina rahaton. Nämä ihmiset kertoivat millainen äitini oli ollut työssään. Ja millainen hän oli nuorena. Äidin sisarukset kertoivat, miten kotoa lähdettyään äiti aina lähetti kotiin apua omista vähistä varoistaan. Uusia pyyhkeitä, jollaisia ei siinä perheessä oltu ennen nähty.

Minä opin äidistäni hautajaisissa aivan uusia puolia ja opin näkemään hänet aivan uusin silmin. Opin kunnioittamaan ja arvostamaan häntä aivan eri tavalla. Ilman hautajaisia kuvani äidistä olisi jäänyt kovin vajaaksi.

Uskomattoman typerä kysymys johon on vaikea löytää yhtä typerää vastausta.