Mitä saatte irti hautajaisista?

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:28"]

Viimeiset jäähyväiset vainajalle ja tärkeä myötätunnon ele kutsujuna olleille omaisille. Pelkästään itsekästä olla menemättä.

[/quote]Itsekästä on myös edellyttää muita paikalle kutsujan roolissa. Kaikki, mitä ihminen teee, on tavalla tai toisella itsekkäästi motivoitua. -ap

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:31"]

Voileipäkakkua. Joskus kunnon ruoankin. Nam.

[/quote]Pointti tämäkin. -ap

AP on näitä nykyihmisiä, jatkuvasti napit korvalla pauhaamassa musiikkia ja älypuhelimen näpräys ei taukoa ikinä. Kaikesta haetaan viihdearvoa elämysähkyyn asti, ei osata hiljentyä elämään hetkessä. Tyhjää elämää ilman todellista syvyyttä. Säälin sinua.

Ap:lle kelpaa vain ne kommentit, joista on samaa mieltä. Kaikki muu on väärin tai tekopyhää tai tyhmää.

Siunaaminen ja maahanpano on konkretiaa vainajan läheisille, joka auttaa surutyötä alkuun.

Tapaan serkkuja.... ei niitä muualla näe. Tosin vanhempi polvi alkaa olla kuopattu ja kohta on meidän serkusten vuoro.

Aikamoinen vaatimus jonkun tyttärlle, että hautajaisissaan täytyy olla iloinen. Suru on luonnollista ja jos sen kieltää, tulee muita patoutuneita vaikeuksia.

Olla mukana saattamassa rakas ihminen viimeiselle matkalle ja jättää jäähyväiset. Irti siitö saan sen että myötäsurussa kaikki tuetaan toinen toisiamme, jottei se olisi yksin niin raskasta

Ap ei mitä ilmeisimmin ole menettänyt ketään todella läheistä ihmistä. Kuten tuskin muutkaan jotka suureen ääneen dissaavat hautajaisia. Veljeni kuoli yllättäen ja en olisi itsekkään uskonut kuinka paljon hautajaiset merkitsivät. Ennen hautajaisia oltiin ihan shokissa mutta pakko oli alkaa järjestämään käytännön asioita ja niitä hautajaisia. Meille oli tärkeää suunitella kaikki yksityiskohdat ja mm. itse teimme arkun päälle kukkaköynöskoristeen. Paikalle saapui todella paljon porukkaa ja oli ihana tavata ihmisiä vuosien takaa ja muistella yhdessä veljeäni. 

Myös pappi oli todella hyvä työssään ja häneltä saimme paljon apua kriisitilanteessa. Hän piti myös todella koskettavan puheen kirkossa. En ole mikään uskovainen, mutta arvostus pappeja ja kirkkoa kohtaan nousi kyllä tästä.

Eli ainakin minä sain hautajaisista todella paljon. Niiden jälkeen jotenkin vain osasimme aloittaa elämän uudestaan ilman veljeä, vaikka vaikeaa olikin.

Se on kollektiivinen tapa jakaa surun ja kaipauksen tunnetta ja saada ja antaa lohtua. Ei hautajaisia vietetä vainajan tähden vaan surevien omaisten. Minä pidän hautajaisista ja niiden merkityksestä. Lisäksi siellä tapaa hajallaan asuvaa sukua.

Se on vähän sama asia kuin se, että kyllähän sen lukion päättötodistuksen voi koululta hakea ja sitten kotona vetää päänsä valkolakin sisään, mutta perinteistä ja parempaa on tehdä se kaikki yhdessä siellä koululla.

Arvoisa ap.,ehkä taitaa olla parempi ,ettet mene sinne hautajaisiin tuolla mielellä ollenkaan.

Jätät  siis vain menemättä ja se on siinä.

Voit kyllä sitten valmistautua siihen ,etteivät ne hautajaisten järjestäjät kutsu sinua sen ja niiden hautajaisten jälkeen enää mihinkään muihinkaan tilaisuuksiinsa.

Henkisesti kypsä aikuinen ihminen ei edes mieti asiaa sinun laillasi-hautajaiset ovat hänelle itsestäänselvyys.

Ap: ei kannata jättää tuota tietoa testamenttiin. Se yleensä avataan vasta perunkirjoitustilaisuudessa ja silloin on jo myöhäistä (hautajaiset pidetty).

Tasan kk sitten olimme isäni hautajaisissa. Hautajaiset olivat vainajan näköiset: kerrottiin vitsejä (vitsit olivat isäni tavaramerkki) ja soitettiin haitarilla jopa jenkkaa (isäni soitti eläessään haitaria). Oli oikein mukava juhla.

28:lle ,

Ystäväni sairasti pitkään ja jo vuosia tiedettiin että loppu tulee hyvin pian. Tytär 20 v oli hänen kanssaan sairaalassa koko ajan kun ystävälleni piti tehdä viimeinen korjaava leikkaus. Onnistumisprosentti tiedettiin hyvin pieneksi jo silloin. Tytär oli itkunsa itkenyt ja asiansa puhunut rakkaan isänsä kanssa. Ei ole ulkopuolisten asia määrätä sitä miten surraan. Meitä on moneksi. Silti oli ihanat hautajaiset. Vähän New Orleans tyyliset.

Itku ei kuulu ainakaan Suomessa kaikkiin hautajaisiin vaan ollaan enemminkin totisia ja hillitään kaikki tunteet.

AP, oletko menettänyt koskaan ketään oikein läheistä ihmistä kuolemalle, äitiä, isää, sisarusta, puolisoa, lasta ... Nähtävästi et, koska suhtaudut niin kylmästi ja kyynisesti hautajaisiin. Hautajaiset ovat mitä suurimmassa määrin yhteisöllinen tapahtuma, läheiset, sukulaiset ja ystävät kokoontuvat tukemaan ja lohduttamaan surevia ja muistelemaan poismennyttä. Ja kyllä, elämässä joutuu tekemään aika useinkin asioita, koska niin on tapana tehdä, kuten esim. osallistua hautajaisiin. Jokainen voi tietysti surra itsekseenkin ja tekeekin sitä, mutta se yhteinen muistotilaisuus on kuin lämmin tuki ja kädenojennus.

Sinulle ap ei ilmeisesti usko ja uskonto merkitse mitään, kun puhut niin rumasti "pappien löpinöistä". Vaikka sinä et niistä piittaa, niin osoita edes sen verran kunnioitusta toisin ajattelevia kohtaan, että et käytä tuollaisia ilmauksia kuin teit. Ne pappien puheet samoin kuin virret ja muu musiikki lohduttavat. Ja jopa mielenkiintoisia ovat monet muistelut. Eri elämänvaiheissa vainajan tunteneet kertovat muistojaan, joita läheisetkään eivät ennestään tunne. Niissä puheissa ei sitten ruveta kaivelemaan negatiivisia piirteitä, vaikka täytyy myöntää, että sellaisiakin puheita olen kuullut. Tuntui todella pahalta.

olin tänään hautajaisissa,omaiset saivat varmasti  tukea meistä sukulaisista jotka olimme tulleet paikalle ja näin myös osoitimme,että välitämme.Itse mietin siunauksen ajan yhteisiä hetkiä vainajan kanssa,oli hieno hetki,vaikkakin niin surullista ja itkusta ei meinannut tulla loppua,muistotilaisuutta ei järjestetty ja sitä ei mielestäni edes tarvitse

Hautajaiset oli äärimmäisen raskas mutta tärkeä päivä. Se oli yksi etappi surussa ja menetyksen käsittelyssä. Suru ei katoa kuitenkaan täysin koskaan, vaan vauvansa menettäneen äidin ikävä ja sueu ovat elämänmittaiset.

Olen ollut joissakin todella kauniissa hautajaisissa, jotka ovat ovat terapeuttisia ja auttaneet tietyn surun vaiheen läpi. Ja silloin esim.puheet eivät ole olleet mitään turhaa lätinää, vaan aidosti rakastavia, vainajaa tunnistettavasti, koskettavasti ja myös hauskasti muistelevia. Tarkoitan siis nyt sukulaisten ja ystävien puheita. 

Ja ovathan hautajaiset myös tialnne, jssa voi osoittaa tukeaan omaisille jos itse on hieman etäisempi. Tietynlainen yhteisöllisyyden paikka sekin.

Isäni hautajaisissa hänen vanhempi ja nuorempi veljensä kertoivat paljon juttuja heidän nuoruudestaan, mitä isäni oli tehnyt ja etenkin miten olivat vanhemmann veljen kanssa pikkuveljeä neuvoneet mm. naisasioissa. Nämä olivat minulle ihan uusia juttuja ja laajensivatkin yllättäen kuvaani isästä paljon! Jotenkin sain eteeni sen nuoren hauskan miehen, jota en tietenkään tuntenut. Sen sain irti ja se merkitis tosi paljon! Ihankuin isä olisi puhunut veljiensä suulla. 

Se on tärkeä hyvästelyn hetki ja kunnioitus vainajaa kohtaan. Olen menettänyt hyvin läheisiä ihmisiä jopa ystävän. Hautajaiset on olleet kamalaa mutta todella tärkeää myös.

Tämä on myös syy miksi en mene sellaisen ihmisen hautajaisiin jota en ole rakastanut.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:32"]

AP on näitä nykyihmisiä, jatkuvasti napit korvalla pauhaamassa musiikkia ja älypuhelimen näpräys ei taukoa ikinä. Kaikesta haetaan viihdearvoa elämysähkyyn asti, ei osata hiljentyä elämään hetkessä. Tyhjää elämää ilman todellista syvyyttä. Säälin sinua.

[/quote]Surullista, jos sinulle ainut arvo, jonka vuoksi asioita voi tehdä, on viihde. -ap