Onko puolisosi myös paras ystäväsi?
Kuinka kauan olette olleet yhdessä (ja minkä ikäisestä asti) ja onko teillä lapsia?
Kommentit (49)
Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta, lapsia on useampia. Ja ei, puolisoni ei ole paras ystäväni. Ystävyys ja puolisous ovat niin kovin erilaisia asioita. Puolison kanssa jaetaan elämä lapsineen ja huolehditaan yhteisestä taloudesta. Puolisoilla on myös velvollisuuksia toisiaan kohtaan toisin kuin ystävillä.
Ystävät ovat ystäviä. Ystävät voivat olla hyvin läheisiä, mutta ystävyksillä on silti omat elämänsä, eikä velvollisuuksia toisiaan kohtaan.
Enkä usko, että yksikään ihminen kertoo kaiken puolisolleen. Vai oletteko te muka kertoneet kaikki nolot nuoruuden möhläykset puolisollenne?
On paras ystävä. Olaan oltu yhdessä 25 vuotta.
Miinusta on se että hänen kanssaan ei voi ruotia keskenäisen parisuhteen ongelmia. Välillä haluttaisi puhua, mutta se muuttuu käytännössä riitelyksi, ennemin tai myöhemmin, joten tietyistä asioista on parasta pitää turpansa visusti kiinni. Mutta toisaalta, en voi oikein kuvitella että ruotisin niitä kenenkään parhaan ystävän kanssa muutenkaan.
t.mies
Kyllä. Yhdessä 25 vuotta. Suhteen alkaessa hän 17v, minä 20v. 3 nyt jo aikuista lasta.
Vaimoni on ehdottomasti paras ystäväni. Yhdessä olemme olleet neljä vuotta. Tämän lähemmäksi "sielunkumppanuutta" ei pääse. Kiitos A rakas. <3
On, ehdottomasti. Olemme olleet yhdessä vasta 1,5 vuotta, mutta asuneet siitä 8kk yhdessä. Ennen seurustelua tunsimme toiset 1,5 vuotta ja olimme jo silloin parhaita ystäviä. Ei ole mitään, mitä häneltä salaisin :)
N23
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:06"]
Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta, lapsia on useampia. Ja ei, puolisoni ei ole paras ystäväni. Ystävyys ja puolisous ovat niin kovin erilaisia asioita. Puolison kanssa jaetaan elämä lapsineen ja huolehditaan yhteisestä taloudesta. Puolisoilla on myös velvollisuuksia toisiaan kohtaan toisin kuin ystävillä.
Ystävät ovat ystäviä. Ystävät voivat olla hyvin läheisiä, mutta ystävyksillä on silti omat elämänsä, eikä velvollisuuksia toisiaan kohtaan.
Enkä usko, että yksikään ihminen kertoo kaiken puolisolleen. Vai oletteko te muka kertoneet kaikki nolot nuoruuden möhläykset puolisollenne?
[/quote]
Puolison kanssa jaetaan elämä lapsineen ja huolehditaan yhteisestä taloudesta? Aika ankeaa on, jos puolisous on pelkästään tuota... Ja toisekseen, minä olen kertonut puolisolleni möhläykset, mokat, lapsuuden ankeat kokemukset... kaiken. Ollaan puhuttu nuoruudesta, aikuisuudesta, edellisistä suhteista. Kaikesta.
Puoliso tuntee nykyisen minän, tavattiin ±30-vuotiaina.
Nuoruuden ystävä tuntee historian, ilman että se on täysin minun värittämää ja ymmärtää ajatuksiani paremmin/sanattomasti... En kummallekaan puhu ihan kaikista asioistani ja kummallekin vähän eri asioista ja eri tavalla. Ystävä ymmärtää paremmin huonoa huumoria, josta itse nautin suunnattomasti.
En minä osaa sanoa kumpi noista kahdesta on parempi ystävä, kummallakin on paikkansa elämässäni.
Ex-mieheni kanssa olimme tiimi. Ei ystäviä, ei sillä tavalla kuin ystäväni määrittelen. Me tulimme toimeen, meillä oli roolimme , meillä oli suunnitelmia ja muuten ihan hyvin, kommunikaatio tosin ei toiminut tunnetasolla. Mutta minulla oli naisystäviä, joiden kanssa saatoin jauhaa tunneasioita.
Nykyinen mieheni on myös ystävä. Ei hänkään tosin jaksa pohtia näitä tuttavapiirin sosiaalisia kuvioita, mutta hän ei myöskään aiheuta jatkuvasti päätävaivaavaa analysoitavaa. Toisaalta en osaa luottaa häneen samalla tavalla kuin eksääni.
Hmm.