Moi :). Muistatko vielä mut?
Mä olen taas risteyskohdassa elämäni kanssa. Mulle on tarjottu mieletöntä työtilaisuutta Etelä-Euroopassa, vakituista työtä. Etelä-Eurooppa sopii hyvin mun sielunmaisemaani, en ole koskaan kokenut olevani suomalaisnainen, en jaksa lihapullaa ja perunamuussia, en matalakantaisia kenkiä enkä tylsää Marimekkotyyliä. Jotenkin tuntuu että voisin toteuttaa itseäni ihan eri tavalla toisaalla. Ja kyllä mulla seuraakin olisi siellä, ystäviä ja muita :).
On vain tuo lapsi. Olen etä-äiti, tapaamme joka toinen viikonloppu, vaikka isänsä yrittää tätä vaikeuttaa. Mä olen palkannut lapselle hoitajankin näitä viikonloppuja varten ja yhteistyömme sujuu hyvin. Oikeudenkäynti on vielä kesken huoltajuudesta, mutta tämä systeemi hoitajan kanssa sopii mulle hyvin. En kuitenkaan haluaisi menettää kontaktia lapseen, pelkään että Etelä-Eurooppaan muutto saa lapsen isän vieraannuttamaan mut lapsen elämästä täysin. Haluaisin lähteä, nämä Helsingin piirit on nähty. Mutta voinko kuitenkaan?
Ääh, tylsä. Mitäpä sitä miettimään, sinne vaan, niinhän sä aina teet neuvoista huolimatta, murunen.