Lue keskustelun säännöt.
Äiti: olisitko valmis etävanhemmaksi?
25.08.2015 |
Toisessa keskustelussa oli sen verran hyvä viesti, että lainaan sen tähän:
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 09:42"]
Täysin samaa mieltä! Lapsi ei ole tarhaikäinen montaa vuotta, joten jos on pakko erota, vanhempien tulisi edes järjestää asuinpaikkansa lapsen edun mukaisesti sen ajaksi. Kaksi eri päiväkotia on ihan naurettavaa, tai oikeastaan surullista lapsen kannalta.
Lapsen elämässä selkeät rutiinit ja toistuvuus ovat paljon tärkeämpiä kuin monet vanhemmat ymmärtävätkään. Alle kouluikäisen tai ainakaan alle 5-vuotiaan ei edes pitäisi asua vuoroviikoin vanhempiensa luona, tällainen stressi häiritsee normaalia kasvua ja kehitystä. Ei pieni lapsi hahmota, että viikon päästä näkee taas äidin/isän. Lapsi voi kokea joutuvansa hylätyksi siis joka viikko! Parempi ratkaisu olisi, että on yksi koti lapselle ja etävanhempaa tapaisi sitten iltaisin ja viikonloppuisin. Nykyvanhemmat ovat erotilanteissa vaan niin itsekkäitä, että oma napa menee lapsen tarpeiden edelle.
[/quote]
Eli, jos olisit tilanteessa, jossa lapsen isä (tai miksei toinen äitikin?) omistaisi ison talon, tienaisi paremmin ja olisi kaikin puolin parempi, jos lapset jäisivät isän luokse asumaan. Sinulla olisi varaa vain pieneen yksiöön toisessa kaupungissa, joten lapset joutuisivat jättämään tutun päiväkotinsa/koulunsa ja asumaan ahtaasti luonasi.
Suostuisitko etävanhemmaksi, eli tapaamaan lapsia viikonloppuisin ja iltaisin ilman, että he asuvat luonasi? Vai taistelisitko kynsin hampain omasta oikeudestasi saada lapset luoksesi?
Kommentit (40)
Missään tapauksessa en alkaisi ainakaan pienten lasten etä-äidiksi. Tai ehkä sitten jos vakavasti sairastuisin tms. enkä pystyisi pitämään huolta lapsista. Isompien lasten kohdalla en osaa sanoa kun ei ole kokemusta. Omat lapset siis vielä pieniä, ja tässä vaiheessa en ainakaan alkaisi etä-äidiksi. Pienet lapset eivät paljoa tilaa vie eivätkä kaipaa paljoa materiaalia. Kyllä sitä yksiössäkin voisi elää niukilla rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin lapsi on jo teini-iässä ja ilman muuta antaisin hänen jäädä isänsä luokse asumaan. Itselleni ostaisin pienen yksiön jostain halvasta lähiöstä.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 10:51"]
Niin, ajatteles että moni mies joutuu elämään noin. Kyllä lapset yhtä lailla kaipaavat isäänsä kuin äitiäänkin. Ei lapsella ole mitään suosikkia jos kumpikin vanhemmista on tasaveroisesti ollut mukana lapsen elämässä. Jostakin syystä naiset ovat kuitenkin ottaneet oikeudekseen omia lapset.
[/quote]
Avainsanat tummennettu.
Käytännössä asia on äärimmäisen harvoin näin, vaan äidit ovat yleensä huomattavasti aktiivisempia olemaan lapsien kanssa ja huolehtimaan heistä. Toki poikkeuksiakin on, mutta tilastollisesti on aivan selvää, miksi lähivanhemmaksi valitaan useimmiten äiti.
Etävanhempiahan meistä kaikista joskus tulee kun lapset lentää pesästä omaa elämään elämään.
Ja tavallaan jo aiemminkin. (tää ei ehkä ihan kuulu asiaan. mut kuitenkin)
Kun lapsi on kotona ja vanhemmat hoitaa. Voimme vaikuttaa lapsen kehitykseen 94%:ti
Kun lapsi menee päivähoitoon voimme vaikuttaa enään 82%
Kun lapsi menee eskariin ja on päivähoidossa voimme vaikuttaa enään 73%
Kun lapsi menee kouluun voimme vaikuttaa enään 47%
Kun lapsi menee neljännelle luokalle vanhemmat voi vaikuttaa vain 14% lapsen ajatteluun ja kehitykseen.
(Tilastoissa on mukana lasta hoitavat- ja opettavat aikuiset, ystävät ja sosiaalinen media.
Eli eikös meistä tule etävanhempia jos aika arhaisessa vaiheessa. Ja tämä on ollut yksi syy miksi aikanaan lähdettiin voimakkaasti ajamaan Kodinhoidontukea. Nykyään varmaan nuo lukemat on vielä pienempiä sillä sosiaalisen median osuus on kasvanu valtavasti.
Teini-iässä lapset saa itse valita kumman vanhemman luona asuvat. Ja jo nuorempanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan sanottuna pidän etä-äitejä automaattisesti jollain tavoin omituisina. Onhan se aika harvinaista kuitenkin, että äiti ei halua/kykene olla lastensa kanssa.
Meillä tuollainen tilanne ei olisi tullut kysymykseenkään.. Isästä ei vain ollut niin pienten lasten huoltajaksi ja hän ei edes halunnut heitä silloin. Nyt kun lapset osaavat jo sanoa mielipiteensä, niin eivät tahdo edes mennä tapaamisiin, kun isä muuttaa usein ja aina on outo paikka vastassa, eivät tunne sitä tutuksi..
Mutta jos tilanne olisi ollut mahdollinen, olisin todennäköisesti miettinyt ihan vakavasti asiaa. Koska työni on sitovaa ja ympärivuorokautista, ja nykyään olen sairastellut paljon, joskus vain tuntuu, etten jaksa olla arjessa mukana niin paljon kuin pitäisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä (äiti) olen parempipalkkaisessa työssä, omistan asuntomme (ostin sen jo ennen miestä) ja pidän itseäni onnistuneena uraäidin ja hoivaäidin yhdistelmänä. Mieheni on luovan alan töissä + tekee pätkätöitä milloin missäkin, ja tienaa aika kehnosti.
Mieheni oli keskimmäisen ja kuopuksen kanssa kotona minun palattuani työelämään (menivät päiväkotiin 2,5v ja 4v). Ei isänä ei ole mikään "lastenvahti" silloin tällöin, vaan tasavertainen vanhempi, hoivaaja ja kasvattaja lapsillemme.
Jos roolit olisivat toisin päin, toki suostuisin siihen, että lapset jäävät miehen luo asumaan.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:12"]
Suoraan sanottuna pidän etä-äitejä automaattisesti jollain tavoin omituisina. Onhan se aika harvinaista kuitenkin, että äiti ei halua/kykene olla lastensa kanssa.
[/quote]
Sama täällä. Ajattelen, että heillä täytyy olla joko päihde- tai mielenterveysongelmia, ellei lapsi ole sitten jo lukioikäinen, kohta omilleen muuttava nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:12"]
Suoraan sanottuna pidän etä-äitejä automaattisesti jollain tavoin omituisina. Onhan se aika harvinaista kuitenkin, että äiti ei halua/kykene olla lastensa kanssa.
[/quote]
Sama täällä. Ajattelen, että heillä täytyy olla joko päihde- tai mielenterveysongelmia, ellei lapsi ole sitten jo lukioikäinen, kohta omilleen muuttava nuori.
[/quote]
Tai sitten voi olla esim. paljon matkustusta vaativa työ kun taas isä pystyy olemaan enemmän kotona tms. Ei voi tietää
Sanotaanko näin että pienten lasten (0-6v) olisi parempi asua sen vanhemman kanssa, jonka kanssa ovat olleet enemmän (eli sen, joka oli kotona ekat vuodet ja kummasta nyt tullut se ns ykkönen lapselle), ja kouluikäisen lapsen tulisi saada itse päättää, jos siis kuvitellaan että kumpikaan vanhemmista ei ole alkkis, väkivaltainen tmv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostuisi. Mies tekee reissutyötä ja on puolet vuodesta poissa. Mä olen siis hoitanut tähänkin asti lapsia paljon enemmän ja tunnen lapsemme miestä paremmin. Mulla on myös miestä parempi palkka, jos sillä nyt jollekin on merkitystä
Mielestäni lasten pitää saada itse päättää asiasta. Jo 5v tietää kumman kanssa haluaa asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin.
Meidän tapauksessa se olisi järkevää, koska olen kolmivuorotyössä.
Ei minulla muussakaan tapauksessa olisi etävanhemmuutta vastaan mitään, joskin varmaan kysyisin lapsilta (5v. ja 9v.) kumman luona haluaisivat asua.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:16"]
Mielestäni lasten pitää saada itse päättää asiasta. Jo 5v tietää kumman kanssa haluaa asua.
[/quote]
Mutta ei ole lapsen VASTUULLA tehdä noin isoa päätöstä. Aikuinen päättää lapsen asioista, aikuisen pitäisi olla se kypsempi osapuoli. Valitettavasti nykyään ei taida olla niin...
Suostuisin, jos ajattelisin sen olevan lapselle parasta, mutta ei iso asunto tai suuremmat tulot mitenkään automaattisesti tee toisesta vanhemmasta parempaa lähihuoltajaa. Kuuntelisin myös lasten toiveita.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:09"]
Sanotaanko näin että pienten lasten (0-6v) olisi parempi asua sen vanhemman kanssa, jonka kanssa ovat olleet enemmän (eli sen, joka oli kotona ekat vuodet ja kummasta nyt tullut se ns ykkönen lapselle), ja kouluikäisen lapsen tulisi saada itse päättää, jos siis kuvitellaan että kumpikaan vanhemmista ei ole alkkis, väkivaltainen tmv.
[/quote]
Tummennoksella kohta, jossa mennään metsään. Eli aletaan arvottamaan kuka on ykkönen, kuka kakkonen yms. Tiedättekö, isä voi olla lapselle silti läheisempi vaikka äiti olisikin kotona vaikka ihan kotiäitinä. Tästä on aivan turha tehdä perinaisellista valtapeliä.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:12"]
Suoraan sanottuna pidän etä-äitejä automaattisesti jollain tavoin omituisina. Onhan se aika harvinaista kuitenkin, että äiti ei halua/kykene olla lastensa kanssa.
[/quote]
Ei siinä ole mitään outoa, että vaikka olet kuinka hyvä, pystyt myöntämään, että joku toinen voi olla vielä parempi. Aina et ole voittaja, tulet varmasti sen kantapään kautta oppimaan.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:12"]
Suoraan sanottuna pidän etä-äitejä automaattisesti jollain tavoin omituisina. Onhan se aika harvinaista kuitenkin, että äiti ei halua/kykene olla lastensa kanssa.
[/quote]
Sama täällä. Ajattelen, että heillä täytyy olla joko päihde- tai mielenterveysongelmia, ellei lapsi ole sitten jo lukioikäinen, kohta omilleen muuttava nuori.
[/quote]
Aika suppea on teidän elämänkokemus vielä, huhhuijaa. Vanhemmuus on luopumista, mutta sitähän sä ja muut samoin ajattelevat ette pysty käsittämään sen tarkoitusta.
En suostuisi. Tosin jos olisi pakko valita, tietysti olisin mieluummin etä- kuin lähivanhempi.