Voinko peruuttaa vierailun ahdistuksen takia?

Tai tyhmä kysymys, tietenkin voin, mutta mietin miten kehtaan.

Äiti kutsui itse itsensä kylään. Ensin ajattelin että kiva, saan seuraa, mutta nyt hän ehti jo puhelimessa puhua kaikkea ikävää ja ahdistuin. Tunnistan jo kuvion: vierailusta tulee ahdistava ja ikävä, äiti puhuu juttujaan eikä piittaa kun sanon, että vaihdetaanko puheenaihetta ja puhutaanko jostain kivasta, sitten riidellään ja minua ahdistaa, sitten menee viikko kun yritän päästä tunnelmasta eroon. Tätä se on joka toisella tapaamisella. Emme tapaa usein. Nyt ahdistaa jo etukäteen se, että menisi yksi päivä ihan hukkaan kun vellotaan äidin synkkyydessä. En vaan jaksa enää. Olisi kiva tavata vanhempiaan, kun muutkin tapaavat ja heillä on kivaa, mutta todellisuus on aina muuta. Haluan peruuttaa tapaamisen, mutta mietin miten kehtaan kun en tähän tilanteeseen saa nyt hyviä tekosyitä. Eli jos peruutan tapaamisen niin äiti tietää sen johtuvan siitä etten vaan halua tavata häntä, ja hän saa syy pistää pystyyn marttyyriesityksen. Minulla on masennusdiagnoosi ja olen toistuvasti sanonut että minulla on vaikeaa enkä jaksa sitä kun hän oksentaa asiansa päälleni, mutta hän ei piittaa siitä yhtään.