Lue keskustelun säännöt.
Argh! Miksi en ole äitini mielestä yhtä arvokas kuin siskoni
24.08.2015 |
Huomaa käytöksestä. Äitini kuunteleee siskoni juttuja, auttaa, nauraa vitseille, käy ostamassa kaupasta jotain jos siskoni sitä tarvitsee. Minä jos sanon jotain, vastaus on mm, nii tai joo kiva. Ei KOSKAAN mene lähde kanssani kauppaan, jos pyydän. Jos siivoan koko keittiön, se on pikkujuttu. Jos siskoni sen tekee, se on suuri juttu.
Siskoni on saanut pyörän, tietokoneen, ulkomaanmatkan ja yli 100 euron kampaajan.
Kun mä en ole saanut vastineeksi _mitään_.
Kysyin sitten äitiltä, saisinko uuden puhelimen, en saa. Vanha on 2 vuotta vanha, näyttä rikki ja se näyttö välkkyy eikä välillä aukea.
Siskollani on iphone. En myöskään saa takkia tai housuja, vaikka vanhani ovat rikki.
Mä teen paljon kotitöitä, käyn kaupassa, siivoan mun ja siskoni huoneen. Siskoni ei tee juuri mitään, joskus laittaa omat astiat koneeseen. Eli siitä ei voi olla kyse.
Nyt päätin, että jos mä en saa mitään, en myöskään ole täällä mikään orja joka siivoaa muiden jälkiä. Onko tää ok? Auttakaa, miksi äitini käyttäytyy noin?
Kommentit (19)
Peukkuja tulee, mutta mitä se tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin ja lapsen välinen kemia on tosi monimutkainen juttu. Parhaiten asia varmasti selviää kun kysyt tätä ihan suoraan äidiltäsi, samalla lailla kun täältä, ei kiukutellen vaan rauhassa. Sano että sinusta tuntuu tosi pahalta kun koet teidän olevan niin eriarvoisia, ja mietit mistä se johtuu? Joskus se ns. vaikeampi lapsi saa kaiken periksi, ja ns. helpompi luottolapsi tekee hommia eikä saa periksi; näin äiti pääsee helpommalla, vaikka eihän se reilua ole. Tsemppiä, toivottavasti asia selviää. Minkä ikäinen olet?
Ehkä äidillesi vaan synkkaa paremmin siskosi kanssa. Sinä tunnut jotenkin vieraammalta. En minäkään samalla tavoin tunne lapsiani kohtaan. Kaikki eivät ole samalla tavoin läheisiä, se on ihan luonnollista.
Minulla oli samankaltainen lapsuus. Sinuna yrittäisin elää kotona oloajan vielä talon sääntöjen mukaan ja koittaa elää itselleni.
Minä tein kovasti töitä, jotta sain hyvät paperit yläasteelta ja muutin omilleni heti 16 vuotiaana, enkä taakse ole katsonut. Sen jälkeen olen elänyt täysin itsenäistä elämää, vaikka se on ollut raskasta, mutta ei ole tarvinnut olla riippuvainen ihmisistä, jotka eivät oikeasti välitä minusta!
Keskity siis omaan tulevaisuuteesi ja siihen, että tulet pärjäämään yksin. Äitisi ehkä joskus havahtuu tai sitten ei, mutta pidä huoli, että sillä ei ole sinulle mitään väliä. Pärjäät yksinkin!
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 07:44"]Äidin ja lapsen välinen kemia on tosi monimutkainen juttu. Parhaiten asia varmasti selviää kun kysyt tätä ihan suoraan äidiltäsi, samalla lailla kun täältä, ei kiukutellen vaan rauhassa. Sano että sinusta tuntuu tosi pahalta kun koet teidän olevan niin eriarvoisia, ja mietit mistä se johtuu? Joskus se ns. vaikeampi lapsi saa kaiken periksi, ja ns. helpompi luottolapsi tekee hommia eikä saa periksi; näin äiti pääsee helpommalla, vaikka eihän se reilua ole. Tsemppiä, toivottavasti asia selviää. Minkä ikäinen olet?
[/quote]
Ennen mä olin sellanen, etten antanut missään periksi. Enää en jaksa vängätä vastaan. Ehkä äitinu ajattelee, etten halua oikeasti mitään kun en jankkaa? En oikeen tiiä.. oon 14/00.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko siskonne kanssa samoista vanhemmista, vai onko teillä eri isät?
Tämä tuli ihan ensten mieleen.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 08:15"]Oletteko siskonne kanssa samoista vanhemmista, vai onko teillä eri isät?
Tämä tuli ihan ensten mieleen.
[/quote]
Sama isä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 08:18"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 08:15"]Oletteko siskonne kanssa samoista vanhemmista, vai onko teillä eri isät?
Tämä tuli ihan ensten mieleen.
[/quote]
Sama isä on.
[/quote]
Siinä tapauksessa epäilisin että siskosi on ollut ns. vaikea tai haasteellinen lapsi, joka on kaivannut ja kaipaa edelleen hieman enempi huomiota ja kannustusta.
Sano tästä äidillesi!
Olet äitisi syrjähypyn tuotos, yrittää hyvittää miehelleen petostaan vähättelemällä sua. Tai sitten olet vahinko jonka takia joutuivat menemään naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ns. kiltti ja kuuliainen tyttö ja siskosi ehkä hankalampi tapaus? Monesti tilanne on sellainen, että kiltti lapsi jää auttamatta hankalamman varjoon. Tämä on todella ikävää, mutta tosiasia. Se ei kuitankaan missään tapauksessa tarkoita sitä, että olisit jotenkin vähemmän rakkaampi! Todennäköisesti äitisi ei edes tiedosta sitä, että todellisuudessa suosii siskoasi. Ala vaatimaan samoja asioita. Sano äidillesi, että miksi sisko sitten saa! Avaa äitisi silmät!
Aika ikävä juttu. Ei äiti saisi noin käyttäytyä omaa lasta kohtaan. Kaikkia pitäs kohdella tasapuolisesti. Katkeroituminen ei kuitenkaan johda muuhun kuin vihaan ja välinpitämättömyyteen. Jospa kokeilisit alkaa rukoilla äitisi puolesta, että käytös muuttuisi. Kuten Jeesus sanoi, "Siunatkaa niitä jotka teitä kiroavat ja rukoilkaa vihamiehienne puolesta. "Vaikka äitisi suoranaisesti vihamiehesi olekkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 07:45"]
Ehkä äidillesi vaan synkkaa paremmin siskosi kanssa. Sinä tunnut jotenkin vieraammalta. En minäkään samalla tavoin tunne lapsiani kohtaan. Kaikki eivät ole samalla tavoin läheisiä, se on ihan luonnollista.
[/quote]
Ja tunteidesi vuoksi kohtelet heitä avoimen eriarvoisesti. Yhdelle puhelimia, harrastusvälineitä ja luksusta vastikkeetta, pikku tuhkimolle puolestaan riittää, että saa siivota reikäisissä vaatteissa. Ihan luonnollista.
oppiipahan lapset jo kotona, että toiset ovat vähän tasa-arvoisempia kuin ne toiset.
Meillä on ollut sama tilanne aina eikä siinä äidille juttelu ole koskaan mitään auttanut. Se vaan sanoo että "eri lapset kasvatetaan eri tavalla" ja että hän on niin jostain kasvatusoppaasta lukenut, että temperamentin mukaan kuuluu mennä. Musta se on epäreilua, mutta "no, se on semmosta, ymmärrät sitten kun sulla on omia lapsia." No, nyt mulla on omia lapsia, enkä ymmärrä vieläkään. Perheen säännöt on samat kaikille. Jos toinen saa 100e:n arvoisen synttärilahjan niin toinenkin saa omilla synttäreillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 08:52"]
Meillä on ollut sama tilanne aina eikä siinä äidille juttelu ole koskaan mitään auttanut. Se vaan sanoo että "eri lapset kasvatetaan eri tavalla" ja että hän on niin jostain kasvatusoppaasta lukenut, että temperamentin mukaan kuuluu mennä. Musta se on epäreilua, mutta "no, se on semmosta, ymmärrät sitten kun sulla on omia lapsia." No, nyt mulla on omia lapsia, enkä ymmärrä vieläkään. Perheen säännöt on samat kaikille. Jos toinen saa 100e:n arvoisen synttärilahjan niin toinenkin saa omilla synttäreillään.
[/quote]
Ainiin jatkan vielä: meillä tilanne muuttui parempaan suuntaan kun sain lapsia ja siskoni (nuorempi siis) ei ole vielä saanut. Äitini kanssa välit lähenivät huomattavasti, ei vielä raskausaikana, mutta heti kun esikoinen oli syntynyt. Nykyään soitellaan lähes päivittäin ja se käy täällä, vaikka ennen pidettiin yhteyttä ehkä muutaman kuukauden välein eikä nähty välttämättä edes kerran vuodessa. Siskoon välit sen sijaan huononivat todella paljon samassa rytäkässä. Se oli mm. huutanut äidille että kun hän puhuu vaan siitä vauvasta, että on sitä maailmassa muutakin ja että kun vauvalle ostellaan kaikenlaista jatkuvasti. Se jotenkin otti todella raskaasti sen että äidin huomio nyt sitten aikuisena yhtäkkiä kiinnittyikin mun perheeseen siskoni sijasta.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 08:52"]
Meillä on ollut sama tilanne aina eikä siinä äidille juttelu ole koskaan mitään auttanut. Se vaan sanoo että "eri lapset kasvatetaan eri tavalla" ja että hän on niin jostain kasvatusoppaasta lukenut, että temperamentin mukaan kuuluu mennä. Musta se on epäreilua, mutta "no, se on semmosta, ymmärrät sitten kun sulla on omia lapsia." No, nyt mulla on omia lapsia, enkä ymmärrä vieläkään. Perheen säännöt on samat kaikille. Jos toinen saa 100e:n arvoisen synttärilahjan niin toinenkin saa omilla synttäreillään.
[/quote]
Synttärilahjoissa yms tasapuolisisuus toki pätee, mutta kyllä vanhemman sen verran pitää nähdä vaivaa, että tutustuu siihen lapsensa tempperamenttiin ja kasvattaa persoonaa. Että jokainen saa äänensä kuuluviin, eikä vanhempipersoona lyrää perheessä niitä "pienempiä"
Minkä ikäisiä lapsesi ovat?!
Oot saanut yläpeukkuja, koska on hyvä, että teit aloituksen noin tärkeästä aiheesta. Ja sua halutaan tsempata.
Minä joskus äidille puhuin, kuinka koin epäreiluksi, että siskoa autetaan huomattavasti enemmän. Oli muuten vaikeaa aloittaa aiheesta. Olin kuivaharjoitellut korona monet kerrat ja sit odotin sopivaa tilannetta missä asia olisi luontevaa ottaa esille. Äiti vastasi minulle, että minä saan vähemmän, koska hän luottaa minun pärjäävän siskoa paremmin. Minä en oo vieläkään oppinut hyväksymään tuota selitystä, sillä mun mielestä sisko on vain röyhkeä vaatija, joka pärjäisi kyllä, jos sille laitettaisi rajat. Äitikin kyllä sanoi siskon kiristävän.
Minä sitten ratkaisin asian niin, että lopetin vain odottamasta yhtään mitään omalta suvultani. Ymmärrän äidin olleen puun ja kuoren välissä. Ei se silti kivalta tuntunut, teki mieli itkeä, että minäkin olen teidän lapsi. Mutta minä olen kuitenkin saanut lapsena vanhemmiltani kaiken tarvittavan. Tuo on vain sellainen särö, johon heräsin nuorena aikuisena. Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, ja vähitellen noista tuskista pitäisi päästä yli.
Minulla on myös samankaltainen lapsuus, olen siskoani 6 vuotta vanhempi ja minulla on myös 9v nuorempi sisarus, johon suhtautuminen on neutraalia. Siskoni oli ensimmäinen elävä lapsi minun jälkeeni (siksi tämä suuri ikäero), joten hän on saanut erityisaseman äidin sydämessä. Tälle siskolle ostetaan kaikki merkkivaatteet, iphone 6, kalleita kenkiä yms., myöskin tämä toinen sisarus saa osansa näistä. Itse pyysin vain tarpeeseen (esim. rikkinäiset farkut) ja joskus sainkin rahaa uusien ostoon, mutta sisarusteni käytös on törkeää; He huutavat ja raivoavat että äidin pitäisi ostaa heille se ja se, muuten en mene kouluun/tee läksyjä/siivoa huonetta jne. ja äiti antaa kaiken periksi. Minun kanssani oltiin erittäin tiukkoja ja pienikin myöhästyminen kotiintuloajasta toi rangaistuksen, tämä siskoni voi olla ulkona yömyöhään (14v), ei vastaa puhelimeen yms. ja silti hänelle ei sanota siitä mitään. Jos aiheesta sanoo, niin huutoa tulee ja tiuskimista, että anna hänen kasvattaa itse lapsensa jne.
Onneksi olen päässyt muuttamaan pois kotoa jo vuosia sitten ja elän omaa elämää itseäni varten kaukana perheestäni :) Tiedostan myös saaneeni paremmat lähtökohdat itsenäiseen elämään kuin sisarukseni, joita paapotaan vielä yläasteikäisinäkin.
Meillä on sama tilanne. Ikäeroa 2v ja minä olen asunut jo 2v omillani. Siskoni on juurikin se hankala lapsi. Huutaa, kiristää ja heittäytyy marttyyriksi jos se mitä hän haluaa ei tapahdu välittömästi. Pompottelee äitiä miten sattuu ja äiti antaa sen tapahtua. Olen asiasta sanonut monta kertaa, mutta se ei auta. Siskolle olen myös yrittänyt sanoa, mutta huudoksi se menee. Tuntuu, että pitäisi lyödä siskoon järkeä, kun puhe ei auta.
Äiti maksoi siskon hevosesta 1500e ja äiti antaa siskolleni kunhan hän täyttää loppuvuodesta 18 oman -06 vuosimallin autonsa ja ostaa uuden itselleen. Noh, minä ostin rotukoiran, eikä äiti maksanut siitä mitään (en kyllä olettanutkaan) ja eka autoni oli 20v vanha ruosteinen romu, joka vähän väliä jätti tien päälle. Nyt ostin vähä aikaa sitten 3te auton opintolainalla. Tuntuu, että olen toisarvoisessa asemassa, mutta toisaalta pärjään paremmin näin. Kotona asuminen oli yhtä h*lvettiä siskon takia ja odotin sitä päivää, kun olin täysi-ikäinen ja pääsin pois. Sisko on varmaan narsisti.
Helppiä?