Palstapsykologit, mikä minua vaivaa?

Diagnosoikaa!

Ahdistun jos asiat eivät mene niinkuin olin ne suunnitellut. Saatan saada paniikkikohtauksen pieleen menneestä leivonnaisesta tai väärästä väristä hiuksissa, alkaa ahdistaa niin vietävästi ja jalat menee veteläksi.

Tunnen oloni rennoksi ihmisten seurassa, olivat ihmiset sitten tuttujani tai tuntemattomampia, pidän keskusteluista. Mutta heti kun olenkin taas yksin, tunnen itseni yksinäiseksi, vaikkei se pidä paikkaansa! Mulla on paljon ystäviä, kavereita, tuttuja...

En jotenkaan kestä harmaata arkea, aina täytyy olla jotain mitä odottaa ja aina on pyrittävä tekemään jotain kivaa yhdessä perheen kanssa. Jos joutuu olemaan koko päivän kotona niin meinaan tulla hulluksi. Ihan max 3 päivää kestän kodin ja kaupan välillä ja sitten on pakko mennä tekemään jotain.

Tunnen olevani hukassa, jos ei koko ajan ole joku projekti työn alla. Oli se sitten työ- tai vapaa-ajan projekti. Ahdistun jos ei ole ns. mitään tekemistä koko ajan.

Olen todella itsekriittinen. Hiusten, ihon, kropan, vaatteiden kaiken täytyy olla täydellisesti ja sopia yhteen. Itsekriittisyys liittyy siis muihinkin asioihin kuin ulkonäköön. 

Mun kuuluisi olla tosi onnellinen, on hyvä parisuhde, ihanat lapset, ihana koti, ihmisiä, kelle puhua, on paljon aktiviteetteja ja lomamatkoja. Silti koen ed.mainittuja asioita, naurettavaa!

Nyttenkin rintaa puristaa kun olen yksin kotona, lapset on mummolassa. Mun pitäisi nyt "rentoutua vaan", mutta en tiedä miten. Pelkään saavani paniikkikohtauksen kun olen yksin.

Muita samanlaisia?? Mikä mulla voi olla?