Lue keskustelun säännöt.
Mikä saa miehen tai naisen lähtemään asukiksi luostariin?
16.03.2022 |
Mitä se munkki- tai nunnaelämä antaa? Osui paikallislehdessä silmään juttu nuoresta pojasta, joka muutti Valamoon etsimään rauhaa ja rakkautta ja lopullista totuutta, vai miten hän sen sanoi. Löytyykö se luostarista?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon romantisoidaan täällä luostarielämää. Ottakaa huomioon, että luostarilupauksessa luovutaan omaisuudesta, perheestä ja omasta tahdosta. Käytännössä lakkaat pitämästä yhteyttä perheeseesi. Sukujuhliin ei pääse kuin ehkä joskus ihan harvoin. Et päätä itse, mitä vaatteita pidät, mitä syöt, koska syöt, mitä työtä teet. Vapaa-aikaa ei taida juurikaan olla. Aamulla herätys kukonlaulun aikaan. Jos omaisesi kuolee, ja luostarin johtaja päättää olla antamatta lupaa, sinä et osallistu hautajaisiin.
Itse en pystyisi enkä haluaisi antaa päätösvaltaa pois kaikesta elämässäni. Vaikka tunnustava kristitty olenkin. Haluan elää perheeni ja ystävieni keskellä.
Yksinäisenä ja lapsettomana mä taas ajattelen, että luostari voisi tarjota mulle sen perheen, yhteisön johon kuulua. Perheellisten sukulaisten keskellä oon kuitenkin aina lopulta yksin,ei mulla ole heille merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole löytäneet tarkoitusta elämälleen ja kuvittelevat sen ehkä löytyvän luostarista, ikuinen elämän tarkoituksen etsintä.
Tosi moni löytääkin.
Miten lie nunna Elisabetille etsinnässään käynyt, kun katosi Heinävedellä kesällä 2017, eikä sen jälkeen mitään havaintoja, vaikka etsintöjä jatkettiin todella kauan, eikö kestänyt luostarielämää ja poistui hiljaa merkkiäkään jättämättä?
Luostarista voi lähteä pysyvästi pois, se on ihan ilmoitusluontoinen asia. Voi vaan tilata taksin pihaan ja sanoa, että aja Helsinkiin, sieltä käsin sitten ilmoittaa, että en tule enää takaisin. Luostarilupaukset annetaan Jumalalle, luostari ei yksikkönä sido mitenkään tai mihinkään.
Nunna Elisabet oli ikänsä asunut Lintulassa, hän oli jo yli 70-vuotias, ei pahemmin käynyt koskaan Lintulan ja lähitienoon ulkopuolella, hän oli siis apukoulun käynyt vähän heikkolahjainen nainen, joka tuli jo varhaisessa iässä luostariin. Hän ei osaisi toimia ja asua luostarin ulkopuolella enää.
Se mitä Heinävedellä asiasta puhutaan, niin yleisesti epäillään että joku ajoi nunna Elisabetin kuoliaaksi, otti ruumiin ja hautasi / heitti jonnekin sellaiseen paikkaan, että sitä ei löydetä. Hän oli kävelemässä sitä isompaa tietä Lintulan liepeillä, mistä ajaa paljon porukkaa kohti Tuusniemeä ja alueen mökkejä, ja kaahaavat välillä kovaa, ajavat kännissä ym. Nunna Elisabetin hiuslenkki löytyi tien varresta, koirat eivät saaneet vainua ruumiista ollenkaan, joten luultavimmin ruumis kuljetettiin muualle.
Meillä on mökki Heinävedellä ja asiasta puhuttiin aikoinaan paljon sielläpäin.
Niin, kyllä luostareista voi lähteä pois. Se taitaa olla lähinnä Robin Hood -kirjallisuudessa ja muussa ritariromantiikassa, joissa nuori neito ehtii antaa luostarilupaukset kuultuaan rakastettunsa kuolleen – vain saadakseen tietää, että tämä onkin elossa. Kohtaus päättyy itkuiseen näytökseen luostarin porteilla, jossa nunnan asussa oleva neito syleilee rakastettuaan viimeisen kerran...
Oikeassa elämässä esim. Lintulan luostarista on nunna lähtenyt talkoolaismiehen matkaan, vieläpä itseään reilusti nuoremman. Valamosta on monta munkkia lähtenyt rakkauden takia.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut aina jaksoja 90-luvun puolivälistä alkaen, mutten suomalaisissa enkä kristillisisissä luostareissa, ja ne ovat olleet elämäni parasta aikaa, siksi että
-ihmiset ovat useimmiten ympäri maailmaa
-ihmisiä yhdistää henkinen tie
-ei välttämättä edes samanlainen elämankatsomus, mutta itsensä hengellinen ja henkinen kehittäminen, muunlainen kuin materialistinen elämäntapa, mutta elämyksellisyys
-päivärutiinit, selkeä päivärytmi
-työ joka on usein aika fyysistäkin
-terveellinen perusruoka
-usein jooga ja meditaatio kuuluvat osana päivärytmiin
-siisti ympäristö
-päihteettömyys
-edullinen elämäntapa, rahaa jää säästöön kun kuukausikulut ovat noin 400-500 euroa kuussa plus matkat
-mahtavien ihmisten tapaaminen joita ei voisi tavata mitenkään muuten
Lähden taas muutamaksi kuukaudeksi
Täällä heräsi kiinnostus kertomaasi kohtaan.
Pystytkö kertomaan, minkä nimisistä yhteisöistä on kysymys/missä maissa sijaitsevat? Jopa linkkiä mahdollisille nettisivuille?
Itseäni kiinnostaisi kovasti tuon tyyppisen elämän viettäminen, vähintäänkin tilapäisesti joidenkin vuosien ajan. Olisi hienoa löytää hengellisyyden kehittämiseen keskittyvä asuinyhteisö, joka ei kuitenkaan olisi niin selvästi ortodoksinen/kristillinen suuntaukseltaan ja jossa olisi mahdollisuus harjoittaa meditointia sekä joogaa halutessaan.
Löytyyköhön tällaisia yhteisöjä Suomesta lainkaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen koko ikäni haikaillut pääseväni nunnaksi luostariin. No, elämä meni menojaan, tuli opiskelut, työt, perhe. Olen elänyt monipuolisen elämän, minulla on ihanat lapset ja ihan ok liitto, olen saanut työssäni jotain aikaankin, olen ehtinyt asua monissa paikoissa ja on tullut reissattua maailmallakin. Mutta luostariin olen haikaillut. Tunnen hyvin Lintulan luostarin käytännöt ja olen ortodoksi, ja tiedän, mitä nunnana olo Lintulassa olisi ihan oikeastikin.Ongelma vain on, että naisena alan olla liian vanha luostariin sitten kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Lintulan luostariin kun on ikäraja, jota vanhempia ei enää oteta.
Paljon se ikäraja on?
Varmaan ne laatikkoleukaiset maisterit kuvittelee jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan miehillä olla se ettei vaan ole saanut naista? Ikuiset vanhatpojat lähtevät luostariin.
Ikuiset vanhatpojat? Justiinsa luin ison artikkelin, että Valamon luostariin valittiin uusi johtaja munkkien joukosta. Tämä uusi johtaja oli sellainen ehkä 35-45v, laatikkoleukainen ja 190-senttinen raamikas kaveri, jolla oli tuuhea tukka ja komea hipsteriparta. Koulutuksena kauppatieteiden maisteri ja entiseltä ammatiltaan pörssimeklari tai mikä lie pörssimies. Luulisin, että noilla spekseillä olisi naisseuraa tarjolla yllinkyllin, jos tarve vaatii.
Joo, munkit keskimäärin on aika komeita. Mutta totta sekin, että useat on homoja.
Mistäs tällainen ajatus, että useat on homoja..? Ei kai munkit kuuluta seksuaalisuuttaan yleisesti muille?
Ei ajatus, vaan sisäpiiritietoa. Ortodoksinen suku, joten tunnen piirit.
No minäkin olen syntymäortodoksi, enkä ole tällaista huhua kuullut. Paitsi yhdestä henkilöstä, joka lähti luostarista pois. Munkit ja nunnathan alkavat elää luostarissa enkelielämää maallisen sijaan, eivät he enää ole siinä mielessä seksuaalisia olentoja kuin me maailmassa elävät. Ihmeellinen ajatuskin tuo. Sieltähän on montakin munkkia lähtenyt ja mennyt naisen kanssa naimisiin, viimeisimpänä J ja S. Nykyisestä veljestöstä yhdellä takanaan pitkä liitto ja liuta lapsia. Loput tainneet olla enempivähempi ikänsä sinkkumiehiä ja nuorena luostariin menneitä.
Totta kai omissa fantasioissaan voi ajatella hengellisestä miesyhteisöstä kaksimielisyyksiä – sillä mikäpä muu ketään luostariin vetäisi kun toisten miesten seura :D Sama se, että joutuu luopumaan kaikesta, myös omaisuudestaan, pääasia että pääsee toisten miesten seuraan.
Eiköhän se ole maailmassa paljon helpompaa toteuttaa seksuaalisuuttaan kuin luostarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi myös olla jonkinlainen psykoosi kyseessä tämmöinen flippaaminen, siis irtautuminen kaikesta tai sitten itsensä etsimistä, jonkunlainen käännöskohta elämässä.
Luostarit ovat mielenkiintoisia paikkoja, ymmärrän hyvin että sinne halutaan mennä lepäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyky-yhteiskunta on tuottanut pettymyksen ja lisäksi elämänhallinnassa on vaikeuksia, niin luostarissa korjautuu molemmat ongelmat kerralla.
Ei ajatus, vaan sisäpiiritietoa. Ortodoksinen suku, joten tunnen piirit.