Lue keskustelun säännöt.
Mikä saa miehen tai naisen lähtemään asukiksi luostariin?
16.03.2022 |
Mitä se munkki- tai nunnaelämä antaa? Osui paikallislehdessä silmään juttu nuoresta pojasta, joka muutti Valamoon etsimään rauhaa ja rakkautta ja lopullista totuutta, vai miten hän sen sanoi. Löytyykö se luostarista?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan miehillä olla se ettei vaan ole saanut naista? Ikuiset vanhatpojat lähtevät luostariin.
Ikuiset vanhatpojat? Justiinsa luin ison artikkelin, että Valamon luostariin valittiin uusi johtaja munkkien joukosta. Tämä uusi johtaja oli sellainen ehkä 35-45v, laatikkoleukainen ja 190-senttinen raamikas kaveri, jolla oli tuuhea tukka ja komea hipsteriparta. Koulutuksena kauppatieteiden maisteri ja entiseltä ammatiltaan pörssimeklari tai mikä lie pörssimies. Luulisin, että noilla spekseillä olisi naisseuraa tarjolla yllinkyllin, jos tarve vaatii.
Älä unohda, että hän puhuu 11 kieltä.
WTF? Siis tollainen monilahjakkuus haluaa vetäytyä luostariin? Arvostan! Jo pelkästään tuo pörssiduuni, kovatasoinen palkka ja mahdollisuus keinotella pörssissä sievoiset summat itsellekin on jo sellainen kokonaisuus, että harva pystyy sen taakseen jättämään. Respect tälle miehelle, joka konkreettisesti osoitti, että raha ei tuo onnea. Pitääpä lähteä käymään Valamossa, jos siellä on noin asiallinen johtaja.
Minä olen täysin agnostikko, mutta Valamossa viihdyn; paikka on uskomattoman levollinen, siellä on mukava yöpyä (hotelli), tutustua oetodoksisuuteen, ja plussana loistava ruoka ravintolassa❣️ Viiniäkin kannattaa maistaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan miehillä olla se ettei vaan ole saanut naista? Ikuiset vanhatpojat lähtevät luostariin.
Ikuiset vanhatpojat? Justiinsa luin ison artikkelin, että Valamon luostariin valittiin uusi johtaja munkkien joukosta. Tämä uusi johtaja oli sellainen ehkä 35-45v, laatikkoleukainen ja 190-senttinen raamikas kaveri, jolla oli tuuhea tukka ja komea hipsteriparta. Koulutuksena kauppatieteiden maisteri ja entiseltä ammatiltaan pörssimeklari tai mikä lie pörssimies. Luulisin, että noilla spekseillä olisi naisseuraa tarjolla yllinkyllin, jos tarve vaatii.
Joo, munkit keskimäärin on aika komeita. Mutta totta sekin, että useat on homoja.
Mistäs tällainen ajatus, että useat on homoja..? Ei kai munkit kuuluta seksuaalisuuttaan yleisesti muille?
No varmaan siitä, kun jotkut eivät tunnu käsittävän, että munkiksi tai nunnaksi voidaan ryhtyä ihan vakaumuksesta ja halusta siirtyä syrjään maallisista kotkotuksista... että pakko olla joku seksuaalinen syy taustalla: joko homous tai ei-vapaaehtoinen slibaatti. Kuvottavaa henkisten asioiden seksualisointia. Kertoo eniten sanojasta itsestään.
Sorry nyt vaan, mutta ei ihmisen seksuaalisuus katoa mihinkään, vaikka minkälaisen linnoituksen sisälle muuttaisi, riittää, kun vilkaisee katolisen kirkon pappeja. Moni kakku päältä kaunis, hyi hitto tuota tekopyhyyttä!
Mikäkö saa?
Tuntee elämässään, että Kaikki on koettu, ja, että mitään ei enää tarvitse tahtoa sitä Maalista
mammonaa , ympärilleen, joka tuo eri lailla mieli Hyvää, vaan hänelle riittää yksin kertainen elämä.
Haluaa rauhaa, antautua rukoilemaan Jumalaa ja Etenkin äiti Mariaa , eli henkistä.
TAI:
On ollut elämän tilanne semmoinen, että millään ole ollut hyvä , vaan se on ollut todella haasteellista ja vaikeaa.
Haluaa rauhallisuutta harrasta , elämää.
Aika paljon romantisoidaan täällä luostarielämää. Ottakaa huomioon, että luostarilupauksessa luovutaan omaisuudesta, perheestä ja omasta tahdosta. Käytännössä lakkaat pitämästä yhteyttä perheeseesi. Sukujuhliin ei pääse kuin ehkä joskus ihan harvoin. Et päätä itse, mitä vaatteita pidät, mitä syöt, koska syöt, mitä työtä teet. Vapaa-aikaa ei taida juurikaan olla. Aamulla herätys kukonlaulun aikaan. Jos omaisesi kuolee, ja luostarin johtaja päättää olla antamatta lupaa, sinä et osallistu hautajaisiin.
Itse en pystyisi enkä haluaisi antaa päätösvaltaa pois kaikesta elämässäni. Vaikka tunnustava kristitty olenkin. Haluan elää perheeni ja ystävieni keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan miehillä olla se ettei vaan ole saanut naista? Ikuiset vanhatpojat lähtevät luostariin.
Ikuiset vanhatpojat? Justiinsa luin ison artikkelin, että Valamon luostariin valittiin uusi johtaja munkkien joukosta. Tämä uusi johtaja oli sellainen ehkä 35-45v, laatikkoleukainen ja 190-senttinen raamikas kaveri, jolla oli tuuhea tukka ja komea hipsteriparta. Koulutuksena kauppatieteiden maisteri ja entiseltä ammatiltaan pörssimeklari tai mikä lie pörssimies. Luulisin, että noilla spekseillä olisi naisseuraa tarjolla yllinkyllin, jos tarve vaatii.
Joo, munkit keskimäärin on aika komeita. Mutta totta sekin, että useat on homoja.
Mistäs tällainen ajatus, että useat on homoja..? Ei kai munkit kuuluta seksuaalisuuttaan yleisesti muille?
No varmaan siitä, kun jotkut eivät tunnu käsittävän, että munkiksi tai nunnaksi voidaan ryhtyä ihan vakaumuksesta ja halusta siirtyä syrjään maallisista kotkotuksista... että pakko olla joku seksuaalinen syy taustalla: joko homous tai ei-vapaaehtoinen slibaatti. Kuvottavaa henkisten asioiden seksualisointia. Kertoo eniten sanojasta itsestään.
Sorry nyt vaan, mutta ei ihmisen seksuaalisuus katoa mihinkään, vaikka minkälaisen linnoituksen sisälle muuttaisi, riittää, kun vilkaisee katolisen kirkon pappeja. Moni kakku päältä kaunis, hyi hitto tuota tekopyhyyttä!
Höpö höpö. Vaikka sinä olisitkin libidovetoinen liskoaivo ja täysin elimesi vietävissä, eivät kaikki ole. Ristus mitä tyhmyyttä taas täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole löytäneet tarkoitusta elämälleen ja kuvittelevat sen ehkä löytyvän luostarista, ikuinen elämän tarkoituksen etsintä.
Tosi moni löytääkin.
Miten lie nunna Elisabetille etsinnässään käynyt, kun katosi Heinävedellä kesällä 2017, eikä sen jälkeen mitään havaintoja, vaikka etsintöjä jatkettiin todella kauan, eikö kestänyt luostarielämää ja poistui hiljaa merkkiäkään jättämättä?
Luostarista voi lähteä pysyvästi pois, se on ihan ilmoitusluontoinen asia. Voi vaan tilata taksin pihaan ja sanoa, että aja Helsinkiin, sieltä käsin sitten ilmoittaa, että en tule enää takaisin. Luostarilupaukset annetaan Jumalalle, luostari ei yksikkönä sido mitenkään tai mihinkään.
Nunna Elisabet oli ikänsä asunut Lintulassa, hän oli jo yli 70-vuotias, ei pahemmin käynyt koskaan Lintulan ja lähitienoon ulkopuolella, hän oli siis apukoulun käynyt vähän heikkolahjainen nainen, joka tuli jo varhaisessa iässä luostariin. Hän ei osaisi toimia ja asua luostarin ulkopuolella enää.
Se mitä Heinävedellä asiasta puhutaan, niin yleisesti epäillään että joku ajoi nunna Elisabetin kuoliaaksi, otti ruumiin ja hautasi / heitti jonnekin sellaiseen paikkaan, että sitä ei löydetä. Hän oli kävelemässä sitä isompaa tietä Lintulan liepeillä, mistä ajaa paljon porukkaa kohti Tuusniemeä ja alueen mökkejä, ja kaahaavat välillä kovaa, ajavat kännissä ym. Nunna Elisabetin hiuslenkki löytyi tien varresta, koirat eivät saaneet vainua ruumiista ollenkaan, joten luultavimmin ruumis kuljetettiin muualle.
Meillä on mökki Heinävedellä ja asiasta puhuttiin aikoinaan paljon sielläpäin.
Vierailija kirjoitti:
Homoseksuaalisuus
Napakymppi. Tämä on usein syy. Katoliseksi papiksi hakeudutaan samoista syistä. Kohteena hieman nuoremmat yleensä. Näin se vaan menee. Faktat ei aina ole mukavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon romantisoidaan täällä luostarielämää. Ottakaa huomioon, että luostarilupauksessa luovutaan omaisuudesta, perheestä ja omasta tahdosta. Käytännössä lakkaat pitämästä yhteyttä perheeseesi. Sukujuhliin ei pääse kuin ehkä joskus ihan harvoin. Et päätä itse, mitä vaatteita pidät, mitä syöt, koska syöt, mitä työtä teet. Vapaa-aikaa ei taida juurikaan olla. Aamulla herätys kukonlaulun aikaan. Jos omaisesi kuolee, ja luostarin johtaja päättää olla antamatta lupaa, sinä et osallistu hautajaisiin.
Itse en pystyisi enkä haluaisi antaa päätösvaltaa pois kaikesta elämässäni. Vaikka tunnustava kristitty olenkin. Haluan elää perheeni ja ystävieni keskellä.
Munkille/nunnalle yhteisö on se perhe. Luostarissa luovutaan myös maallisista rooleista äitinä, sisarena, tätinä, setänä ja kumminkaimana. Ehkä ajatus ahdistaa jotakuta, minulle se on houkutteleva ja vapauttava.
Kiimaiset munkit ja nunnat tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peppu kipeytyy luostarissa, ei liiasta istumisesta vaan muista syistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan miehillä olla se ettei vaan ole saanut naista? Ikuiset vanhatpojat lähtevät luostariin.
Ikuiset vanhatpojat? Justiinsa luin ison artikkelin, että Valamon luostariin valittiin uusi johtaja munkkien joukosta. Tämä uusi johtaja oli sellainen ehkä 35-45v, laatikkoleukainen ja 190-senttinen raamikas kaveri, jolla oli tuuhea tukka ja komea hipsteriparta. Koulutuksena kauppatieteiden maisteri ja entiseltä ammatiltaan pörssimeklari tai mikä lie pörssimies. Luulisin, että noilla spekseillä olisi naisseuraa tarjolla yllinkyllin, jos tarve vaatii.
Joo, munkit keskimäärin on aika komeita. Mutta totta sekin, että useat on homoja.
Mistäs tällainen ajatus, että useat on homoja..? Ei kai munkit kuuluta seksuaalisuuttaan yleisesti muille?
No varmaan siitä, kun jotkut eivät tunnu käsittävän, että munkiksi tai nunnaksi voidaan ryhtyä ihan vakaumuksesta ja halusta siirtyä syrjään maallisista kotkotuksista... että pakko olla joku seksuaalinen syy taustalla: joko homous tai ei-vapaaehtoinen slibaatti. Kuvottavaa henkisten asioiden seksualisointia. Kertoo eniten sanojasta itsestään.
Sorry nyt vaan, mutta ei ihmisen seksuaalisuus katoa mihinkään, vaikka minkälaisen linnoituksen sisälle muuttaisi, riittää, kun vilkaisee katolisen kirkon pappeja. Moni kakku päältä kaunis, hyi hitto tuota tekopyhyyttä!
Katolisen kirkon skandaalit ovat yksi asia, jossa syytä on katolisen kirkon rakenteissa sekä siinä, että tavallisen seurakuntapapinkin pitäisi elää se libaatissa. Ortodoksit, joita siis Valamossa on, eivät vaadi rivipapeiltaan seksitöntä elämään vaan he ovatkin tavallisia perheenisiä tai naimisissa olevia miehiä suurin osa. Luostariin lähdetään 100% vapaaehtoisesti. Jos seksittömyyttä ei kestä, voi lähteä pois. Mutta monilla on nimenomaan tarve ja into suitsia sitä seksuaalisuuttaan ja jalostaa energiaa toisiin päämääriin. Samanlaisia juttuja on hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa ja kaikissa maailmanuskonnoissa, ei ole kristittyjen omaa keksintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei saa, niin varmistetaan ettei saa ainakaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon romantisoidaan täällä luostarielämää. Ottakaa huomioon, että luostarilupauksessa luovutaan omaisuudesta, perheestä ja omasta tahdosta. Käytännössä lakkaat pitämästä yhteyttä perheeseesi. Sukujuhliin ei pääse kuin ehkä joskus ihan harvoin. Et päätä itse, mitä vaatteita pidät, mitä syöt, koska syöt, mitä työtä teet. Vapaa-aikaa ei taida juurikaan olla. Aamulla herätys kukonlaulun aikaan. Jos omaisesi kuolee, ja luostarin johtaja päättää olla antamatta lupaa, sinä et osallistu hautajaisiin.
Itse en pystyisi enkä haluaisi antaa päätösvaltaa pois kaikesta elämässäni. Vaikka tunnustava kristitty olenkin. Haluan elää perheeni ja ystävieni keskellä.Munkille/nunnalle yhteisö on se perhe. Luostarissa luovutaan myös maallisista rooleista äitinä, sisarena, tätinä, setänä ja kumminkaimana. Ehkä ajatus ahdistaa jotakuta, minulle se on houkutteleva ja vapauttava.
Hyvä lisäys. Olen tuo yllä kirjoittanut. Minulle se olisi nimenomaan ahdistava ajatus. Olen kolmen lapsen äiti ja kokisin hylkääväni heidät, koska joutuisin katkaisemaan siteet. Muistan erään dokumenttifilmin luostariin kokelaaksi lähteneestä nuoresta saksalaisesta katolisesta tytöstä, jonka vanhemmat kovasti surivat sitä, että eivät tapaa enää tyttöään melkein koskaan. He olivat hartaita katolisia ja samalla tosin ymmärsivät hengellisen puolen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon romantisoidaan täällä luostarielämää. Ottakaa huomioon, että luostarilupauksessa luovutaan omaisuudesta, perheestä ja omasta tahdosta. Käytännössä lakkaat pitämästä yhteyttä perheeseesi. Sukujuhliin ei pääse kuin ehkä joskus ihan harvoin. Et päätä itse, mitä vaatteita pidät, mitä syöt, koska syöt, mitä työtä teet. Vapaa-aikaa ei taida juurikaan olla. Aamulla herätys kukonlaulun aikaan. Jos omaisesi kuolee, ja luostarin johtaja päättää olla antamatta lupaa, sinä et osallistu hautajaisiin.
Itse en pystyisi enkä haluaisi antaa päätösvaltaa pois kaikesta elämässäni. Vaikka tunnustava kristitty olenkin. Haluan elää perheeni ja ystävieni keskellä.
Ei pidä paikkansa kuin vanhoissa elokuvissa.
Nykyluostarit ja hengelliset yhteisöt ovat ihan erilaisia.
Luin jo vuosia sitten jostain naistenlehdestä jonkun munkin haastattelun. Se avasi itselleni tätä luostariasiaa hyvin. Hän sanoi, että ihmisiä hämmentää munkeissa eniten selibaatti, koska se on nykyelämälle niin vieras. Mutta selibaattiasian kanssa painiminen on munkin elämässä helpoimpia kysymyksiä. Kun siitä pääsee eteenpäin, huomaa paljon suurempia haasteita, joita ovat täydellinen kuuliaisuus luostarin johtajalle sekä yksityisyyden puuttuminen, kun luostarimunkit ovat kuin tiivis perhe. Valamossa eivät saa lähteä viittä kilometriä kauemmas luostarista paitsi johtajan erillisellä luvalla. Miettikää jos teidän puolisonne olisi asettanut tällaisen määräyksen teille.
Lisäksi munkki kertoi heräväänsä 5:20 joka aamu ja työpäivä alkaa siitä. Ensin kirkonmenot, sitten normitöitä, sitten työpäivän lopuksi illalla taas messu kirkossa ja puoli ysiltä koittaa "munkin oma aika". Siitä voi jokainen laskea, paljonko sitä on, jos haluaa nukkuakin.
Kuulostaa rankalta ja juuri siltä, että seksielämän puute on murheista pienin.
Vierailija kirjoitti:
Luin jo vuosia sitten jostain naistenlehdestä jonkun munkin haastattelun. Se avasi itselleni tätä luostariasiaa hyvin. Hän sanoi, että ihmisiä hämmentää munkeissa eniten selibaatti, koska se on nykyelämälle niin vieras. Mutta selibaattiasian kanssa painiminen on munkin elämässä helpoimpia kysymyksiä. Kun siitä pääsee eteenpäin, huomaa paljon suurempia haasteita, joita ovat täydellinen kuuliaisuus luostarin johtajalle sekä yksityisyyden puuttuminen, kun luostarimunkit ovat kuin tiivis perhe. Valamossa eivät saa lähteä viittä kilometriä kauemmas luostarista paitsi johtajan erillisellä luvalla. Miettikää jos teidän puolisonne olisi asettanut tällaisen määräyksen teille.
Lisäksi munkki kertoi heräväänsä 5:20 joka aamu ja työpäivä alkaa siitä. Ensin kirkonmenot, sitten normitöitä, sitten työpäivän lopuksi illalla taas messu kirkossa ja puoli ysiltä koittaa "munkin oma aika". Siitä voi jokainen laskea, paljonko sitä on, jos haluaa nukkuakin.
Kuulostaa rankalta ja juuri siltä, että seksielämän puute on murheista pienin.
Kuitenkin on muistettava, että munkin tärkein tehtävä ja työ on rukoilu. He rukoilevat siellä ihan meidän kaikkien puolesta.
Seksuaalisuus muuttuu hengellisessä yhteisössä luonnolliseksi, jos on kumppani, jollainen monilla on luostarissakin.
Seksuaalinen tukahduttaminen, selibaatti ei toimi kuten ollaan nähty, ja johtaa vain perv.sioihin ja= hyväksikäyttöön.
Koska yhteisössä elämä on aika kurinalaista ja kiireistä päivärytmin puitteissa, aikaa eikä energiaa riitä seksuaaliseen hedonismiinkaan tms, joten aika luonnolliseen mallin eletään joka tavalla.
Puhun omasta kokemuksesta sekaluostarissa, jossa suhteet eivät olleet kiellettyjä, mutta ne olivat sivuasiana jos jollain oli suhde. Naimisissaoleviakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon romantisoidaan täällä luostarielämää. Ottakaa huomioon, että luostarilupauksessa luovutaan omaisuudesta, perheestä ja omasta tahdosta. Käytännössä lakkaat pitämästä yhteyttä perheeseesi. Sukujuhliin ei pääse kuin ehkä joskus ihan harvoin. Et päätä itse, mitä vaatteita pidät, mitä syöt, koska syöt, mitä työtä teet. Vapaa-aikaa ei taida juurikaan olla. Aamulla herätys kukonlaulun aikaan. Jos omaisesi kuolee, ja luostarin johtaja päättää olla antamatta lupaa, sinä et osallistu hautajaisiin.
Itse en pystyisi enkä haluaisi antaa päätösvaltaa pois kaikesta elämässäni. Vaikka tunnustava kristitty olenkin. Haluan elää perheeni ja ystävieni keskellä.Munkille/nunnalle yhteisö on se perhe. Luostarissa luovutaan myös maallisista rooleista äitinä, sisarena, tätinä, setänä ja kumminkaimana. Ehkä ajatus ahdistaa jotakuta, minulle se on houkutteleva ja vapauttava.
Hyvä lisäys. Olen tuo yllä kirjoittanut. Minulle se olisi nimenomaan ahdistava ajatus. Olen kolmen lapsen äiti ja kokisin hylkääväni heidät, koska joutuisin katkaisemaan siteet. Muistan erään dokumenttifilmin luostariin kokelaaksi lähteneestä nuoresta saksalaisesta katolisesta tytöstä, jonka vanhemmat kovasti surivat sitä, että eivät tapaa enää tyttöään melkein koskaan. He olivat hartaita katolisia ja samalla tosin ymmärsivät hengellisen puolen kyllä.
Aika moni/kaikki munkit/nunnat pitävät yhteyttä aikuisiin maailmassa oleviin lapsiinsa. Eihän se toki samanlaista ole kuin ennen.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/isa_simeon_kulki_pi…
Olen koko ikäni haikaillut pääseväni nunnaksi luostariin. No, elämä meni menojaan, tuli opiskelut, työt, perhe. Olen elänyt monipuolisen elämän, minulla on ihanat lapset ja ihan ok liitto, olen saanut työssäni jotain aikaankin, olen ehtinyt asua monissa paikoissa ja on tullut reissattua maailmallakin. Mutta luostariin olen haikaillut. Tunnen hyvin Lintulan luostarin käytännöt ja olen ortodoksi, ja tiedän, mitä nunnana olo Lintulassa olisi ihan oikeastikin.Ongelma vain on, että naisena alan olla liian vanha luostariin sitten kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Lintulan luostariin kun on ikäraja, jota vanhempia ei enää oteta.
No ei se rauha, rakkaus ja lopullinen totuus varmaan mistään yhdestä paikasta kaikille löydy. Mutta uskon, että joku voi sen löytää vaikka Valamosta tai jostain muusta luostarista. Joku toinen sitten vaikka omasta perheestä, joku kolmas muuttaa elämään askeettista elämää yksin erämaahan, joku neljäs löytää ton ehkä jopa jostain yrittämisestä tai palkkatöistä. Ja ehkä kaikki ei edes eläessään kaipaa mitään "perille pääsemisen kokemusta", vaan tykkää etsiä ja kokea muutoksia, kunnes kuolo korjaa.