Mitä konkreettista voimme tehdä nuortemme ahdistuksen lieventämiseksi? Halu auttaa on valtava. Sydäntä särkee nähdä oman lapsen pelko.

Tänään ensimmäistä kertaa varmaan neljään vuoteen näin oman poikani (16v) itkevän. Ensimmäinen asia mitä hän sai sanottua oli että: " v i t t u ku mua pelottaa". Juteltiin yli tunti ja hän kertoi, että puhuvat asiasta paljon kavereiden kanssa ja somesta näkee kaikkea ja lukee uutisia ja kaikkialla on vain s o t a juttuja. Edes minä äitinä en kuitenkaan ole huomannut hänessä mitään ahdistusta aiemmin. Jos olisin, olisin jo jutellut hänen kanssaan. Hän itki ja puhui ja mä kuuntelin ja silitin häntä.

Oma poikani ei varmasti ole ainoa. Hän esittää vahvaa mutta oikeasti häntäkin on ahdistanut jo pidempään aivan valtavasti. Onneksi sai minulle kerrottua, vaikka ei varmaan äidille ole helppo enää tuossa iässä tuollaisia tunteita kertoa... Hän kertoi, ettei koulussa opettajat ole puhuneet asiasta mitään. Kaikki s o t a jutut on puhuttu nuorten kesken. Monia varmasti ahdistaa ja siksi siitä on tarve puhua ja purkaa. Voi kumpa voisin tehdä jotain konkreettista ja jollain konkreettisella tavalla auttaa nuoria. Tuskin voin asialle mitään, mutta halu olisi suuri. Hirvittävää katsoa oman lapsen pelkoa, mutta ihanaa että hän ei ole yksin. Jotkut on. Se särkee mun sydämen 💔