Tunnetteko ketään orvoksi jäänyttä joka olisi selvinnyt elämässä hyvin?
Esimerkiksi on elänyt normaalin lapsuuden ja nuoruuden ja aikuisena on sinut taustansa kanssa.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
En
Orvoksi jääminen lapsena on harvinaista nykyään. Ainakin täällä Suomessa. Mielestäni stä ei voi kutsua normaaliksi lapsuudeksi. Sata vuotta sitten ja vielä aikaisemmin se oli normaalia - ihmisiä kuoli sairauksiin ja vammoihin, joita nykyään osataan hoitaa
En henkilökohtaisesti tunne ketään lapsena orvoksi jäänyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En
Orvoksi jääminen lapsena on harvinaista nykyään. Ainakin täällä Suomessa. Mielestäni stä ei voi kutsua normaaliksi lapsuudeksi. Sata vuotta sitten ja vielä aikaisemmin se oli normaalia - ihmisiä kuoli sairauksiin ja vammoihin, joita nykyään osataan hoitaa
Miksi ei voisi kutsua, vaikka orvoksi jääminen onkin harvinaista nykyään? Toki normaali lapsuus on muutenkin aika suhteellinen käsite.
Vuosien takainen brasilialainen työtoveri (nainen).
Nyt johtajana USAlaisessa teknofirmassa.
Yhden tunnen. On ihan tavallinen perheenisä. Ei mikään suuri menestyjä muttei mikään luuserikaan. Kaiketi ihan keskiverto työväenluokkainen perhe heillä on. Ainoa poikkeus on se että vaikuttavat olevan aidosti onnellinen perhe, toisin kuin tämänkin palstan "akateemiset".
Tunnen. Tai ei nyt voi sanoa että normaali lapsuus ja nuoruus kun molemmat vanhemmat kuolleet, mutta olosuhteisiin nähden hyvin mennyt. Tasapainoinen, koulut käynyt hyvin, työelämässä ja oma perhe. Oli jo nuorena ihan sinut asian kanssa ja silloin jo tasapainoinen.
Isovanhemmista yksi oli huutolaislapsi ja eli suht peruselämän perheineen ja avioeroineen, kakkosvaimoineen, jne.
Itsellä lapsuudenperhe "hajonnut" niin että luottamuksellisia välejä ei ole. Oman äidin kanssa kyllä kasvoin, mutta näin aikuisorpo tavallaan
Mielestäni hankalasta taustasta tulevalle hyvä suoritus on se, ettei itse ajaudu päihteisiin, velkoihin, jne. Jos on hyvä talous niin tosi hyvä ja vakaa ydinperhe niin poikkeuksellinen
Vierailija kirjoitti:
Yhden tunnen. On ihan tavallinen perheenisä. Ei mikään suuri menestyjä muttei mikään luuserikaan. Kaiketi ihan keskiverto työväenluokkainen perhe heillä on. Ainoa poikkeus on se että vaikuttavat olevan aidosti onnellinen perhe, toisin kuin tämänkin palstan "akateemiset".
En ole itsekään tavannut yhtään hyvinvoivaa "ylempään keskiluokkaan" kuuluvaa perhettä. Häiriintynyttä porukkaa tavalla tai toisella. Ja jos ja kun uskoo kaiken maailman lääkemyyjien ja psyko rapistien juttuihin, niin ei oikein voi muuksi tullakaan
Mummoni jäi orvoksi käytännössä 7-vuotiaana, virallisesti muutamaa vuotta myöhemmin. Asui lapsena mummolassa. Opiskeli, meni töihin, teki asioita mitä nuoret yleensäkin tekee, vietti aikaa ystävien kanssa, tapasi papan ja meni naimisiin, sitten eli perhe-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden tunnen. On ihan tavallinen perheenisä. Ei mikään suuri menestyjä muttei mikään luuserikaan. Kaiketi ihan keskiverto työväenluokkainen perhe heillä on. Ainoa poikkeus on se että vaikuttavat olevan aidosti onnellinen perhe, toisin kuin tämänkin palstan "akateemiset".
En ole itsekään tavannut yhtään hyvinvoivaa "ylempään keskiluokkaan" kuuluvaa perhettä. Häiriintynyttä porukkaa tavalla tai toisella. Ja jos ja kun uskoo kaiken maailman lääkemyyjien ja psyko rapistien juttuihin, niin ei oikein voi muuksi tullakaan
Tämä tälläkin palstalla itsestään suurta ääntä pitävä "ylempi keskiluokka" on poikkeuksetta sellaista sakkia jotka ovat elämänsä suurimmaksi tavoitteeksi asettaneet jonkun helvetin koulutuksen. Ensin ajavat itsensä loppuun pingottamalla kouluissa ja sitten menevät naimisiin toisen kaltaisensa kanssa jota eivät oikeasti voi sietää mutta kuuluu statukseen.
Ystäväni oli lapsena orpo, tätinsä kasvatti hänet lapsesta/varhaisnuoresta alkaen.. Tasapainoinen ihminen on, vaikka on joutunut kokemaan menetyksen myös aikuiselämässään.
Vierailija kirjoitti:
Petteri Orvolla menee hyvin.
Palstavassareilla tuntuu menevän huonosti kaikilla mahdollisilla tavoilla vaikka ovatkin korkeasti koulutettuja akateemikkoja :D
Kyllä tiedän parikin henkilöä. Riippuu varmaan siitäkin, kuka häntä hoitaa orvoksi jäämisen jälkeen, saako rakkautta ja välittämistä, terveitä rajoja. Saako käsitellä suruaan ja menetyksiä, onko sille tilaa, tuetaanko lasta/nuorta tarpeeksi . Usein lapsen surua ei huomata, se ohitetaan ja se voi jäädä sisälle ja koteloitua tai tulla myöhemmin pintaan.
Tämä yksi naisnäyttelijä, en nyt muista nimeään. Suomalainen.
Olen orpo. Vanhempani hylkäs minut lapsena lastenkotiin enkä ole isääni nähnyt sen jälkeen. KAi olen ihan hyvin pärjännyt. En ole ainakaan vankilaan joutunut.
Vierailija kirjoitti:
Olen orpo. Vanhempani hylkäs minut lapsena lastenkotiin enkä ole isääni nähnyt sen jälkeen. KAi olen ihan hyvin pärjännyt. En ole ainakaan vankilaan joutunut.
Mutta oletko orpo? Se kun on eri asia kuin lastenkodissa asuminen.
En