Lue keskustelun säännöt.
En voi ymmärtää. Olin vielä kuukausi sitten vakavasti masentunut kunnes aloitin lääkityksen. Miten voi olla näin huikea ero?
16.03.2022 |
Masensi niin paljon, että en nähnyt valoa tunnen päässä. Haaveilin pelkästään kuolemasta ja ne ajatukset pahimmillaan säikäytti jopa itsenikin.
Usean kuukauden vatvomisen ja itsetuhoisien ajatuksien jälkeen päätin, että nyt riittää ja haen apua.
Sain lähes heti apua, sain keskustelun myötä tukea ja myötätuntoa. Olin itkuinen ja puhuin aivan paniikissa, sekavaisesti olotilasta. Olin silmin nähden masentunut ja kerroin suoraan kokemistani tunteista.
Tämän jälkeen lääkärille, lääkkeet kouraan ja mitä ihmettä tapahtui sitten! Ahdistus ja masennus loppui siihen. Lääkkeiden oton jälkeen en ole ajatellut kertaakaan itseni vahingoittamista, en ole juuri ahdistunut enkä tunne itseäni masentuneeksi.
Ihan uskomatonta. En ole mitenkään maaninenkaan vaan tasainen, olo on ok ja toiveikas pitkästä aikaa.
Tuntuu, että nyt kaksi viikkoa lääkkeen aloittamisen jälkeen, ne aikaisemmat ajatukset ja masennuksen kierre tuntuu vieraalta. En enää tunnista ajatuksia omikseni enkä halua edes ajatella moisia tuhoavia ajatuksia joita itseeni taukoamatta kohdistin ennen tätä lääkettä.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Mutta entä kun lääkityksen sitten lopettaa? Palaako oireet jos masennuksen syytä ei tarpeeksi syvällisesti käsitelty ja hoidettu, vaan hoidettiin vaan pois ne oireet? Olen nähnyt mitä sekin tekee aivoille jos syö lääkkeitä vuosikymmeniä ja sellaista ei voi kyllä suositella kellekään... Tajuan lääkkeiden käytön hyödyn hetkellisesti mutta esim. masennuksessa sitähän täytyy joka tapauksessa omaksua uusia toimintamalleja ja tarkastella syvempiäkin tunteita ja uskomuksiaan, tai muuten uusii ennen pitkää. Hienoa tietysti, jos hetkeen ei ahdista ja jos siitä saa voimia esim. lähteä terapiaan tai hoidettua käytönnön asioita. Mutta ihmeellisen usein lääkkeistä puhutaan ns. ratkaisuna ongelmaan, eikä yhtenä työkaluna muiden joukossa.
Itsetuhoisuuden häviäminen on ratkaisu ongelmaan. Masentuneen aivokemiassa on häiriötila. Ja mikä ihmeen olettama on, että lääke pitäisi lopettaa jos se auttaa ja sivuvaikutukset lieviä? Et sinä muihinkaan sairauksiin otettavia lääkkeitä ole oletuksena lopettamassa. Kukaan ei ole myöskään väheksynyt terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP tässä.
Tulikin mieleen kirjoittaa ketjuun ja kertoa kuulumisia.
Siis edelleen olen aivan ällikällä lyöty, että miten ihmeessä lääkkeet ovat tepsineet näinkin hyvin.
Oli kyllä tuossa välissä raskasta väsymystä ja muutama todella huono päivä ollut. Johtui kuitenkin hormoneista.
Voin paljon paremmin kuin kuukausi sitten. Olen saanut töitä, opintoja eteenpäin. Olen myös laihtunut muutaman kilon. On hyvä olla. Tasainen ja ajatukset ovat realistisia. Pystyn käsittelemään asioitani aivan eri tavalla.
Nyt tuo masennuksen helvetillinen olotila tuntuu vain kaukaiselta. Mietin, että miten pahoin voinkaan ja kuinka sekaisin olin. Tuntuu oudolta, että edes ajattelin niin itsetuhoisia asioita.
Tästä on hyvä jatkaa. Jatkan lääkitystä ja aikeissa terapiaan meno edelleen. Olen kiitollinen.
AP
Sinun masennuksesi ei ole kaikkien masennus. Vakavasti masentunut omaiseni sai aikoinaan lääkityksen ja kertoi että olo mahtava. Meni sitten ominpäin vähentelemään ja lopettamaan kun "ei varmaan tarvi enää lääkkeitä" ja tuloksena tappoi itsensä.
Kukaan ei ole väittänyt että ap on nyt täysin ihmeparantunut mutta lääke voi auttaa nopeastikin.