Lue keskustelun säännöt.
En voi ymmärtää. Olin vielä kuukausi sitten vakavasti masentunut kunnes aloitin lääkityksen. Miten voi olla näin huikea ero?
16.03.2022 |
Masensi niin paljon, että en nähnyt valoa tunnen päässä. Haaveilin pelkästään kuolemasta ja ne ajatukset pahimmillaan säikäytti jopa itsenikin.
Usean kuukauden vatvomisen ja itsetuhoisien ajatuksien jälkeen päätin, että nyt riittää ja haen apua.
Sain lähes heti apua, sain keskustelun myötä tukea ja myötätuntoa. Olin itkuinen ja puhuin aivan paniikissa, sekavaisesti olotilasta. Olin silmin nähden masentunut ja kerroin suoraan kokemistani tunteista.
Tämän jälkeen lääkärille, lääkkeet kouraan ja mitä ihmettä tapahtui sitten! Ahdistus ja masennus loppui siihen. Lääkkeiden oton jälkeen en ole ajatellut kertaakaan itseni vahingoittamista, en ole juuri ahdistunut enkä tunne itseäni masentuneeksi.
Ihan uskomatonta. En ole mitenkään maaninenkaan vaan tasainen, olo on ok ja toiveikas pitkästä aikaa.
Tuntuu, että nyt kaksi viikkoa lääkkeen aloittamisen jälkeen, ne aikaisemmat ajatukset ja masennuksen kierre tuntuu vieraalta. En enää tunnista ajatuksia omikseni enkä halua edes ajatella moisia tuhoavia ajatuksia joita itseeni taukoamatta kohdistin ennen tätä lääkettä.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos edelleen vastanneille! :)
Kuulostaa kyllä siltä, että varmaan on yleisempää ettei heti löydy oikeaa lääkitystä?
Itse olen siis jo vuosia ja taas vuosia vain pakottanut itseni sinnittelemään. Olen käynyt kyllä keskustelemassa ja ottamassa sairaslomaa pahimpiin olotiloihin mutta lääkkeitä olen pelännyt. Olen vain aina pärjännyt itsekseni lopulta kunnes taas uusi masennuskausi tullut.
Viimeisin on ollut kuitenkin niin perkele itselleni, että tuli sellainen olo, että enää en jaksa taistella. Joko kuolen tai kokeilen ihan mitä vain. Nöyrryn nyt ja otan vastaan kaiken mitä tarjotaan.Lääkäri oli ottanut selvää asioistani ja kuunteli tunnin! Siis todella keskittyi ja otti pitkältä ajalta selvää ennen kuin lääkkeen määräsi. Kuukauden päähän uusi aika.
En olisi uskonut, että koskaan minkään lääkkeen puolesta puhun mutta kun oli pakko ja tartuin nyt kiinni tähän oljenkorteen niin en voi muuta sanoa, että kun miksi en lääkettä uskaltanut aikaisemmin syödä vaikka suositeltiin. En varmaan ollut valmis.
Eli ei tämä nyt aivan hetkessä tullut mutta tosiaan jos on tosi paha olla, niin toivoa on. Täytyy se nyt sanoa masentuneille.
Itse uskon tulevaisuuteen ja siihen, että saan apua jos tulee sellainen tilanne. Hyvän tuen tähän olen saanut lääkityksen lisäksi. Yksin en olisi enää pärjännyt.
AP
Venlafaxin pelasti minutkin aikoinaan. Söin pariin otteeseen 6 kuukautta. Viimeisimmän masiskauden voitinvitamiineilla ja olotila on pysynyt hyvänä jo lähes 2 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi lääkkeetkö toimii sellaisina tunteitten tasaajina eli sitten on flatlinee kaikki mootkin tunteet ja elämä. Eikä sekään pitemmän päälle oo mukava kun mikään ei tunnu miltään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä lääke, mutta ongelmat alkavat, kun Venla-reseptiä ei enää uusita.
(Vieroitusoireet…)
Miksi sitä ei uusittaisi?
Lääkitys pelasti munkin elämän, täysin. Periaatteellinen epäluulo masennuslääkitystä kohtaan on hiukan vaikea ymmärtää kun lääkityksestä hyötyneitä on tuhansia ja taas tuhansia.
Mutta ainahan näitä on jotka ajattelee että oma poikkeava näkemys on hurjan nokkela ja parempi kuin "massojen" jotka ei ikäänkuin tiedä mitään. Paitsi että he tietävät omasta kokemuksestaan kuinka ovat palanneet elävien kirjoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Plasebo. Jossain vaiheessa huomaat kuvitelleesi "paranemisen". Toisaalta plasebossa ei ole mitään pahaa, pääasia että olo helpottaa.
Et tiedä mitä plasebo tarkoittaa mutta käytät sanaa silti.
Kun lääkkeessä on vaikuttavia ainesosia ei ole koskaan kyse plasebosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noi lääkkeetkö toimii sellaisina tunteitten tasaajina eli sitten on flatlinee kaikki mootkin tunteet ja elämä. Eikä sekään pitemmän päälle oo mukava kun mikään ei tunnu miltään.
Täyttä p...aa.
Masentunut ei tunne paljon mitään. Masentuneen elämä on musta kuoppa josta vaikka näkee että aurinko on keltainen mutta se ei herätä iloa eikä ole voimia pyrkiä kohti sen lämpöä.
Tervehtinyt ihminen alkaa tuntea mielihyvää auringosta ja haluaa ja jaksaa pyrkiä sitä kohti. Hän tuntee jotain, ensin oravasti, myöhemmin hyvässä tapauksessa jopa suurta riemua.
Masennuslääkitys palautti minulle tunteet surusta iloon, seksuaalisuudesta puhumattakaan.
Luojan kiitos että on lääkkeet. Elän.
Vierailija kirjoitti:
Mutta entä kun lääkityksen sitten lopettaa? Palaako oireet jos masennuksen syytä ei tarpeeksi syvällisesti käsitelty ja hoidettu, vaan hoidettiin vaan pois ne oireet? Olen nähnyt mitä sekin tekee aivoille jos syö lääkkeitä vuosikymmeniä ja sellaista ei voi kyllä suositella kellekään... Tajuan lääkkeiden käytön hyödyn hetkellisesti mutta esim. masennuksessa sitähän täytyy joka tapauksessa omaksua uusia toimintamalleja ja tarkastella syvempiäkin tunteita ja uskomuksiaan, tai muuten uusii ennen pitkää. Hienoa tietysti, jos hetkeen ei ahdista ja jos siitä saa voimia esim. lähteä terapiaan tai hoidettua käytönnön asioita. Mutta ihmeellisen usein lääkkeistä puhutaan ns. ratkaisuna ongelmaan, eikä yhtenä työkaluna muiden joukossa.
Minulla lääkkeet auttoivat enemmän kuin mitkään terapiat ja juttelut, koska ne lopettivat sen vuosia kestäneen ahdistus-masennus-kierteen täysin. Siinä vaiheessa kun sain apua ja minut otettiin todesta mitkään keskustelut eivät enää auttaneet. Kaikki asiat veti minut aivan ylikierroksille ja ahdistukseen. Aivan kaikki. Lääkkeiden aloittamisen jälkeen oli ensimmäistä kertaa normaali olo sitten varhaislapsuuden. Ennen niitä se masennuskausi tai ahdistus laukesi pienistä arkisista asioista ilman mitään järkevää syytä, esimerkiksi kerran aloin harkita itsemurhaa koska unohdin palauttaa kirjastokirjan. Joo, ihan oikeasti. Lääkitys poisti tuon hullun ylikierroksilla käymisen täysin, ja pystyin järjestelemään asiani paremmiksi koska olin vihdoin ja viimein jotenkin selväjärkinen. Nuo oireet ei palanneet enää ikinä lääkityksen lopetuksen jälkeen. Söin lääkettä noin puoli vuotta ja lopetin omin päin täysin, kun vika paketti lääkettä loppui enkä ollut jaksanut uusia reseptiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ehdotettiin samaa lääkettä migreenin estoon, kun vaihtoehdot on vähissä. Mieliala on kyllä muutenkin maassa, mutta ei liian suuri ongelma. En uskaltanut ottaa tuota lääkettä vastaan.
Syön kanssa Venlaa. Poistaa kipuherkkyyttä, käytetään myös kipulääkkeenä.
Olo on tasainen ja hyvä Venlan kanssa. Olen yliherkkä, esim. hyttysen pisto saattoi saada ärsyyntymään niin, että raavin ihon vereslihalle. Toisen kosketus aiheutti helposti kutinaa ja ärsytystä.
Syön Venlaa lopun elämääni.
Pakko sanoa, että kuulostaa feikiltä. Jos on totta, niin hienoa ja poikkeuksellinen tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vau, mahtava juttu! Samoin, olen suhtautunut masennus- ja ahdistuslääkkeisiin hyvin kielteisesti. Oon aatellut, että ne ei poista itse ongelmaa ja voivat tasoittaa myös hyviä tunteita. Mutta kyllähän tämä viesti pisti miettimään, olenko ollut väärässä...
Et ole väärässä. Katso uusimmat koontitutkimukset (meta-analyysit) masennuslääkkeiden tehosta. Eivät juuri eroa placebosta. Lisäävät unta sekä antioksidanttina aivoissa toimivan melatoniinin määrää, koska serotoniinista valmistetaan melatoniinia. Unen aikana syvä uni korjaa matala-asteisen tulehduksen aiheuttamia soluvaurioita. Siksi tehoavat joillekin. Suurella osalla masentuneista ei ole seerumin serotoniinitasossa poikkeavuuksia, ja itse asiassa osalla masentuneista sitä on liikaa. Joka tapauksesta tuurista kiinni toimiiko masennuslääkkeet. T. Venlaxaksiinia maksimeilla 1,5 v. Syönyt ja en muista mitään noista ajoista. Korjamaalla matala-asteisen tulehduksen kehosta (laihdutus+piilevien allergioiden löytyminen) parannuin.
Jämähdin eilen sattumoisin katsomaan YouTubesta Alzheimeriin liittyvää luentoa. Oli tosi kiinnostava ja se sivusi masennusta siinä mielessä, että tämän tohtorin mukaan sekä Alzheimerin että masennuksen taustalla on samat ongelmat, toisin sanoen tulehdukset. Masennus oli hänen näkemyksensä mukaan aivotulehduksen seurausta, eikä suinkaan yksioikoisesti serotoniiniaineenvaihdunnan ongelma. Tässä joku aika sitten myös täällä palstalla joku sanoi, että vanha serotoniiniteoria masennuksen syistä on täyttä puppua ja sen vuoksi serotoniinilääkkeet, jotka tähän vanhakantaiseen teoriaan pohjaten yrittävät korjata ongelmaa, ovat tehottomia juuri siksi, että korjaavat väärää asiaa. Ongelma on toisaalla. Ja isoin ongelma on, että lääkärit eivät muuta näkökantojaan vaikka tiede menee eteenpäin. Kun he ovat vaivalla aikanaan päntänneet ja tenttineet serotoniiniteorian, he lääkitsevät edelleen potilaita tämän teorian mukaan. Kärsijänä on sitten potilas, joka ei saa oikeaa hoitoa.
Kiitos rohkaisevista kokemuksista. Itselläni lääkevaihto meneillään Escitalopramista Venlaan. Toivottavasti Venla toimii paremmin ilman Escitalopramin aiheuttamia sivuvaikutuksia. Tsemppiä meille kaikille masennukseen sairastuneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"tasaavat myös hyvät tunteet pois" on absurdia siinä vaiheessa, kun on oikeasti masentunut. Mitkä hyvät tunteet? Itsellä masennus ja PTSD ja hyvän olon tunteet on saatu ainoastaan lääkitysten myötä.
Vierailija kirjoitti:
Trolli.
Ja jäi heti kiinni.
Masennuslääke ei poista ruokahalua. Pikemminkin lisää sitä.
Voi voi.
Masennuslääkkeen alottaminen saa aikaan kaikenlaisia oireita. Mullakin tuli etomista ja pahoinvointia, joka meni sitten pois.
Allekirjoitan. Minullakin lääkkeet auttoivat heti. Osaltaan varmaan siksi että sain sanottua että en pysty enää tekemään mitään. 2kk aloittamisesta olin jo kokopäivätöissä.
Vierailija kirjoitti:
"tasaavat myös hyvät tunteet pois" on absurdia siinä vaiheessa, kun on oikeasti masentunut. Mitkä hyvät tunteet? Itsellä masennus ja PTSD ja hyvän olon tunteet on saatu ainoastaan lääkitysten myötä.
Vastoin yleistä ennakkoluuloa myös masentunut voi tuntea välillä olonsa hyväksi. Jos sinä et ole tuntenut, miljoonat muut oikeasti masentuneet ovat tunteneet.
Lisäyksenä, että en ole itkenyt lainkaan sen jälkeen kun lääkityksen aloitin. Tähän aamuun mennessä.
En tiedä onko se ihan hyvä juttu mutta tosiaan olo on ollut hyvä tai ainakin ok koko ajan.
Viimeisinpänä öinä olen kuitenkin nähnyt painajaisia tai käsitellyt asioita, joita mielessäni kaivertaa.
Heräsinkin sitten aamulla siihen, että vollotin ihan kunnolla kun yöllä näin unta, jossa itkin erästä asiaa. Tämän jälkeen aamulla oli pitkästä aikaa hieman alakuloinen olo kun tuntui niin todelta nuo asiat joita käsittelin unessa.
Tiedä sitten, ehkä pinnan alla olevat möröt tulevat tätä kautta käsiteltyä eikä vaivaa niinkään muuten, ainakaan niin, että se saisi itseni voimaan pahoin jatkuvasti.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trolli.
Ja jäi heti kiinni.
Masennuslääke ei poista ruokahalua. Pikemminkin lisää sitä.
Voi voi.
Mitäpä jos itse perehtyisit vähän asioihin. Lääkkeistä ei voi oikein puhua noin ylätason nimikkeellä siinä vaiheessa, jos on oleellista ymmärtää niiden vaikutusmekanismeja, farmakologisia ominaisuuksia ja tutkimusnäyttöä.
Se että olet joskus lukenut jostain ”masennuslääkkeet lihottaa” kertoo vain sinun älyllisestä laiskuudesta tai rajallisesta ajattelukyvystä, että nyt sitten yleistät tämän ”faktan” kaikkiin(?) masennuslääkkeisiin. Tiesithän myös sen, että on olemassa yksilöllisiä eroja millainen lääkevaste muodostuu niin tehon kuin haittojen suhteen.
Lukekaa nyt vain lääkkeen tuoteseloste: saattaa lisätä ruokahalua. Tästä on paljon esimerkkejä osastoilla ja avohoidossa.
Oikeasti VAKAVASTI masentunut ei hihky ylävitosia, eikä toivu kuukaudessa. JOS tähän aloittajan valheeseen haluaa uskoa niin ihan vapaasti. Mutta epäilijälle neuvoksia: kannattaa katsoa tautiluokituksista, mitä lievä, keskivaikea tai vakava masennus oikeasti tarkoittavat. Tämä kelju halveeraa kaikkia oikeasti vakavaa masennusta sairastaneita tai sairastavia. HÄVETKÄÄ!
Tämä!