Autismia vaiko ei? Asian tutkimisesta hyötyä vaiko ehkä haittaa??

Meillä on 6lk poika jolla on omia erikoisempia juttujaan ja piirteitään käytöksessään, esim tietomäärien muistaminen koealueissa yms mutta esim uskonnon tehtäviä suorastaan vihaa kun ei vain osaa selittää yhtään abstraktimpia juttuja vaan repii hiuksia päästään ja vastaukset onkin ihan tynkiä tyyliin 2-4 sanaa. Kiinnostuksen kohteita esim linnut ja possut. Sosiaalisesti varsin erakkomainen luonne, ei kaipaa edelleenkään koulukavreita tms vapaa-ajalla yhtään eikä esim koko kesänä. Koulussa kuitenkin touhuaa joukossa ja harrastaa joukkulajia 2-3x/vkossa. Tietyt rutiinit suht tärkeitä. Hieman mustavalkoinen tapa suhtautua asioihin (toki menee ainakin osin lapselle tyypilliseen touhuun) ym. äärimmäisen lyhytpinnainen ja mukavuudenhaluinen tyyppi, heti jos jokin heimankin hankalaa niin hermostuu ja meteli on valmis=me vanhemmat olemme varmaan sen vuoksi ennenaikaisessa haudassa:/

Aloitti päiväkodin 3,5v iässä ja siellä ei kyllä narahtanut ikinä mistään, sama juttu koulussa, käyttäytyy hyvin ja keskittyy tunneilla jne. Koulun opettaja oli vielpä erityisopettaja 1-2-luokalla kun kys nainen halusi kokeilla tavisluokan kanssa oloa. Sen jälk ollut yksi ja sama opettaja, ensivuonnahan se sitten vaihtuu kun alkaa yläkoulu..mitä ajatusta stressaan jo nyt.

Nyt mietimmekin pitäisikö tätä asiaa kenties jotenkin alkaa setvimään, olisiko siitä jotain hyötyä murkulle 8on jo murrosikäkin päällä), vaiko kenties peräti jotain haittaa, negatiivisia seuraamuksia? auttaisiko jotenkin koulun ja jatko-opisk suhteen tms? opettajan antaman arvioinnin suhteen, vaikuttaisko siihen?

Se on varma, että suuttuisi verisesti jos opettajalle tästä viestittelisin saati jos koulupsykologille tms saisi ohjauksen..

Huokaus, kommentteja, kokemuksia, tietoa, vinkkejä??!