Oletko varastanut lapsena?

En oppinut.

Yritin viedä Kaupasta julisteen toisen lehden sisällä. Vartija pysäytti ja otti puhutteluun ja säikäytti minut. En sen jälkeen varastanut enää.

Minä opin kun jäin kiinni kaupasta varastamisesta.

En oo vielä oppinu olemaan varastamatta. Ihan päiväkodista asti oon sitä satunnaisesti tehny. En kyllä koskaan oo mitään isoa/arvokasta, mutta jotain itselle sillä hetkellä hyödyllistä ja harvoin.

Ja kiinnostaa, että mikä mielestänne saa lapsen varastamaan? Ap

Olin 13v kun varastin hameen kaupasta.

En ole varastanut koskaan. Mutta multa on viety lapsena säästöpossu ja myöhemmin hajukumikokoelma. Ehkä jotain muutakin, mitä en vaan ole hoksannut. 

Joskus teininä tajusin, että mukana kaupassa oleva kaveri varastaa jotain sieltä. Ei tuntunut kivalta. 

Eikä tuntunut kivalta tajuta olla olevansa suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka todennäköisesti on varastellut lapsena kaikenlaista ja jatkanut samalla omantunnon kehitystasolla elämäänsä aikuiseksi mieheksi ja onnistunut saamaan minut suhteeseen kanssaan ja varastaa multa sekä rahaa että mielenterveyden että seksuaaliset rajat. 

Minä olin varas. Varastin kaupasta ja ihmisiltä. Jumala muutti minut.

Vierailija kirjoitti:

Ja kiinnostaa, että mikä mielestänne saa lapsen varastamaan? Ap

Ainakin omalla kohdalla se oli se, kun muutkin varastivat. Ei tullut ennen sitä mieleen. Karkkia varastin enimmäkseen.

Varastin kaverilta kerran yhden lelun ja ihan vain siksi, että halusin tietää miltä varastaminen tuntuu.

Sain ihan järkyttävät omantunnon tuskat joita pidätteli pari päivää kunnes tunnustin huutoitkien äidilleni mitä olen mennyt tekemään.

Olisinpa jättänyt tekemättä.

Olen. Markkianatapahtumassa kahviomyynnistä tupakkaa ja koululta kioskista rahaa. Molemmissa siis olin myyjänä. Ja teini -iässä olin. 

TUlee oikein oksettava olo, kun ajattelen, että olen noin tehnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kiinnostaa, että mikä mielestänne saa lapsen varastamaan? Ap

Ainakin omalla kohdalla se oli se, kun muutkin varastivat. Ei tullut ennen sitä mieleen. Karkkia varastin enimmäkseen.

Ja lopetin, kun tuli järkeä päähän. Yläasteella varastin vielä jotain, mutta kun yksi kaveri varasteli koko ajan (mistä hänen äitinsä muuten syytti mua, kun se tuli hänen tietoonsa), mua alkoi tympäistä koko homma. En aina mennyt edes kaverini kanssa kauppaan, kun ajattelin, että hän vie jotain ja jos jää kiinni, mäkin saan paskaa niskaan.

Mulla on vieläkin lainassa yhdet yläasteella, koulusta lainaamani akvarellivärit....

Vierailija kirjoitti:

Ja kiinnostaa, että mikä mielestänne saa lapsen varastamaan? Ap

Tämä on erittäin hyvä kysymys. En oikeesti tiiä, ainut mikä tulee mieleen on, että ehkä lapseltakin on varastettu jotain tai kokee muulla tavoin tulleensa ryövätyksi

Ala-asteikäisenä varastin kirjastosta kirjan, en edes muista mikä se oli, mutta luultavasti joku sellainen mitä en kehdannut lainata tai oli jostain syystä pakko saada se omaksi.

Ei ole tarvinnut oppia varastamisesta pois, ei ole ennen tai jälkeen tuon tullut mieleenkään varastaa mitään, pelkään liikaa seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kiinnostaa, että mikä mielestänne saa lapsen varastamaan? Ap

Tämä on erittäin hyvä kysymys. En oikeesti tiiä, ainut mikä tulee mieleen on, että ehkä lapseltakin on varastettu jotain tai kokee muulla tavoin tulleensa ryövätyksi

Mun mielestä tätä ei kannata psykologisoida liikaa. Lapsi kokeilee asioita. Lapsen mieli on vasta kehittymässä. Lapsi pohtii oikeaa ja väärää, mutta toiminta voi olla erittäin ristiriitaista. En mä ainakaan pysty näkemään mitään psykologista oman varasteluni taustalla. Ei se ollut oire mistään. Se oli rajojen kokeilemista.

Varastelin teininä kaupoista paljon meikkejä ja vaatteita. Tuntemattomien kotibileistä varastelin lääkekaapeista rauhottavia. Niin, ja enää en ole noin hurja. Olin teininä aika villi.

Varastin päiväkodissa jonkun lokerosta ison hamahelmisydämen. Olisin halunnu tehä sellaisen, mutta mulla ei melkein riittäny hermo sellasiin pienempiin. Otin sen vaan sieltä enempää miettimättä ja sain kehuja miten hienon oon jaksanu tehdä. Oli kiva katella sitä roikkumassa mummolan seinällä joku kymmenen vuotta :D jotenki tiedostin että varastaminen on väärin, mutta ei se estä sitä tekemästä.

Kyllä me lapsena käytiin muka omppu varkaissa, mutta ei me sitten uskallettu mennä edes naapurin tontille. Omassa pihassa oli lukuisia omenapuita. Silti ajatus mennä toisen tontille tuntui ikävältä, vaikka olisi otettu vain pudonneita mätiä omenoita. Mutta ottamatta jäi. .

Kyllä.

Kaupasta karkkia ja jäin kiinnikin.

Kavereilta / tutuilta yhden leikkikaulun ja muutamia kolikkoja... jotain 2 markkaa yhteensä.

Myös omppu- ja mansikkavarkaissa käytiin usein.

No, sen jälkeen en ole varastanut mitään.