Mieheni on "täydellinen" omasta mielestään

Meikä on sitten aika täydellinen. Kokkaan ruuat melkein aina. Siivoaminen ei ole mulle ongelma. Seksiä haluan kuulemma vähän liikaa mutta sehän on mielipide ero. Ainoa asia mikä aiheuttaa vähän kitkaa on politiikka. Muijaa ei kiinnosta yhtään ja mulla menee suorastaan hermot näiden ääliöiden toilailuihin.

Ennen vaaleja sanoin että mitä ihmiset luulee hyödyksi että keput nousee suurimmaksi? No nyt se näkyy kun sutkit, kierot ja natsit on vallassa. Kylmää kyytiä. Sori, menee of topic.

Hyi mikä mies.

Miksi olet vielä tuollaisen "miehen" kanssa?

Kyynel.

Minun eksäni oli tuollainen. Mikään ei riittänyt. Aina olisi voinut tehdä paremmin. Mies sitten vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen, ja sitten kuulin kaikkea, miten tämä toinen nainen on parempi kuin minä....

tänä päivänä ajattelen, että rakkauden synonyymi on hyväksyntä. Kun rakastaa, hyväksyy toisen sellaisena kuin on, hyväksyy toisen mielenkiinnon kohteet, hyväksyy valinnat ja toimenpiteet.

kun aloin näin ajattelemaan, niin kauhistuin. Elinkö 20 vuotta rakkaudettomassa avioliitossa...

Älä noteeraa ollenkaan tuollaista turhanpäiväistä nalkutusta.

Kotiäitiys on varmaan sinullekin väliaikainen vaihe? Lapset kasvavat. Kunnioituksen puute on avioliitossa vakava ongelma. Ethän menetä itsekunnioitustasi tuossa tilanteessasi. Hoida itseäsi hyvin. Sinä ansaitset sen, ja perheesi ansaitsee sen - se on perheenkin etu. Mitä vastaat miehellesi, kun hän haukkuu sinua?

Olen itsekin neljän äiti, aikoinani kotiäiti, nykyään virkanainen. Minun tilanteeni on sillä tavalla kuitenkin ollut erilainen, ettei mieheni ole koskaan ollut vapaamatkustaja lastenhoidossa ja kotitöissä. Nykyään hän tekee puolet. 

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 10:45"]Minun eksäni oli tuollainen. Mikään ei riittänyt. Aina olisi voinut tehdä paremmin. Mies sitten vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen, ja sitten kuulin kaikkea, miten tämä toinen nainen on parempi kuin minä....

tänä päivänä ajattelen, että rakkauden synonyymi on hyväksyntä. Kun rakastaa, hyväksyy toisen sellaisena kuin on, hyväksyy toisen mielenkiinnon kohteet, hyväksyy valinnat ja toimenpiteet.

kun aloin näin ajattelemaan, niin kauhistuin. Elinkö 20 vuotta rakkaudettomassa avioliitossa...
[/quote] Onnea, pääsit kusipäästä eroon.

Ap jatkaa: 

On koulutus ja tarkoitus vielä ajatua takaisin "virkanaiseksi". Pidän kuitenkin kotona olemista tällä hetkellä parhaana valintana, jonka voin elämässäni tehdä. Lasten kiirettömät aamut ja aikuisen läsnäolo kotona koulun jälkeen ovat tärkeimpiä arvojani ja siksi tämä valinta. 

Mies on uraihminen, kiinni omissa kiireisissä ruuhkavuosissaan. Tyypillinen mies, joka huomaa lasten muutettua kotoa, että oliko meillä lapsiperhettä jossain vaiheessa. Tiedä sitten, osaako nauttia jo lapsenlapsistaan. 

Kommentointi joskus satuttaa, joskun ajattelen miten mies on vieraantunut "omasta" arjestaan, joka olisi otettavissa toisenlaisilla valinnoilla ja joskus taas kiehuu, että korvat savuaa ja manaan hänet alinpaan maanrakoon. Tämä aamuna tätä jälkimmäistä ja siksipä koko ketju!

Ihme marttyyri. Ärsyttävää valitusta ja elämän tuhlaamista epätyydyttävään tilanteeseen. Näin ne katkerat keski-ikäiset syntyy, uhraudutaan ja sisäisesti kiukutellaan ja odotetaan "omaa vuoroa".

Taas yksi kynnysmatto, onnea elämääsi!

Mistä näitä parisuhteita oikein tulee, joka päivä saa av:lta lukea, kuinka toinen puolisoista kohtelee toista kuin p*skaa ja toinen kiltisti alistuu (ja avautuu av:lle).
Sanotteko te puolisolle koskaan asiasta? Suututteko? Riitelettekö?

Minä varmaan tuollaisessa tilanteessa pyrkisin keskustelemaan ja kertoisin olevani onneton, että joko muutos tai ero. En ole valmis yhdenkään miehen takia hukkaamaan onnellisuuttani ja elämääni. Vaikka onkin lapset.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 11:03"]Ihme marttyyri. Ärsyttävää valitusta ja elämän tuhlaamista epätyydyttävään tilanteeseen. Näin ne katkerat keski-ikäiset syntyy, uhraudutaan ja sisäisesti kiukutellaan ja odotetaan "omaa vuoroa".
[/quote]
Joo. Ja sitten kun katkeruus on päällimmäisenä, niin sitä ei jaksa enää kuunnella tai katsoa kukaan. Ei enää nähdä asioita kuin katkeruuden kautta marttyyrina.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 11:04"]

Taas yksi kynnysmatto, onnea elämääsi! Mistä näitä parisuhteita oikein tulee, joka päivä saa av:lta lukea, kuinka toinen puolisoista kohtelee toista kuin p*skaa ja toinen kiltisti alistuu (ja avautuu av:lle). Sanotteko te puolisolle koskaan asiasta? Suututteko? Riitelettekö? Minä varmaan tuollaisessa tilanteessa pyrkisin keskustelemaan ja kertoisin olevani onneton, että joko muutos tai ero. En ole valmis yhdenkään miehen takia hukkaamaan onnellisuuttani ja elämääni. Vaikka onkin lapset.

[/quote]

5 jatkaa. 

Omalta osaltani, ja uskon että useissa muissakin tilanteissa, kaiken mahdollisti ne hyvät ajat. Ei se mies aina ollut samanlainen, olisko stressi tai väsymys aiheuttanut niitä huonoja kausia. tai sitten minäkin olin väsynyt, ja mies ei kestänyt sitä. Siinä pinna kiristyi, ja juuri ennenkuin se katkesi, niin tilanne muuttui. Mies muuttui huomaavaiseksi. Ja muistan ne ajat hyvin onnellisina. Enkä minä kaivele vanhoja.

Minä suutuin ja riitelin asiasta, mutta se vain pahi tilannetta. Paitai etten osannut tehdä sitä ja tätä tarpeeksi hyvin, niin olin vielä pienisydäminenkin, kun valitan turhasta. Eli huomauttaminen vain pahensi tilannetta.

ja vielä, kun elää vuositolkulla tällaisessa suhteessa, eikä muusta ole tietoa, niin sitä alkaa pitää normaalina. Vasta kun tapasin nykyisen mieheni, niin tajusin, ettei kaikki miehet olekaan kriittisiä.

Mies onkin ehkä elämäni ainoa valituksen aihe, eikä sekään aina. Kunnioituksen ja arvostuksen puute ovat varmastikin seurausta siitä, ettei mies jaa samoja arvoja. Eli siis hän painaa uraa ja tärkeitä kilpakuntoiluharrastuksia jne. Hän ei varmaan voi käsittää valintojani loppupeleissä? Ja siksi ei ehkä näe, miksi en suorita valintaani täydellisesti ja miksi hänellekin voisi kuulua osa kotona tapahtuvista asioista. Minullahan on "vain aikaa". 

Kotiäidit valittavat av:llä, koska ei ole työporukoita tmv. vaan arki on lapsitäyteistä. Onneksi on AV. Mutta minun ei tarvitse valittaa tarhan tädeitä, tolkuttomasta aamuhässäkästä tmv. Tokihan kotityöt vaativat enemmän, kun on porukkaa paikalla "jatkuvasti sotkemassa" ja lähes kaikki ruuat syödään kotona monen syöjän voimin. Mutta näihin asennoidun enemmän asiaankuuluvana. Meillä taitaa raja siitä, mikä on kotiäidin työtä ja mikä on kotiin liittyvää yhteistä työtä, olla keskustelematta. 

Pääosin tunnen olevani onnellinen ja tyytyväinen elämääni, koska teenhän sitä, mitä haluan. En elä toisenlaista elämää kuin haluaisin elää. Mies on tietysti suuri osa elämääni ja parisuhteen pitäisi olla enemmän plussalla kuin miinuksella. Nykytilanteessa se on vuoristoratamaisesti molempia. 

ap

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 10:59"]Ap jatkaa: 

On koulutus ja tarkoitus vielä ajatua takaisin "virkanaiseksi". Pidän kuitenkin kotona olemista tällä hetkellä parhaana valintana, jonka voin elämässäni tehdä. Lasten kiirettömät aamut ja aikuisen läsnäolo kotona koulun jälkeen ovat tärkeimpiä arvojani ja siksi tämä valinta. 

Mies on uraihminen, kiinni omissa kiireisissä ruuhkavuosissaan. Tyypillinen mies, joka huomaa lasten muutettua kotoa, että oliko meillä lapsiperhettä jossain vaiheessa. Tiedä sitten, osaako nauttia jo lapsenlapsistaan. 

Kommentointi joskus satuttaa, joskun ajattelen miten mies on vieraantunut "omasta" arjestaan, joka olisi otettavissa toisenlaisilla valinnoilla ja joskus taas kiehuu, että korvat savuaa ja manaan hänet alinpaan maanrakoon. Tämä aamuna tätä jälkimmäistä ja siksipä koko ketju!
[/quote]

Miksi olet koululaisten kanssa kotona

Ap, raha-asiat hoidat ainakin kuntoon heti!
Oletan, että olet yhteisestä sopimuksesta kotona. Sinulla on ammatti, jota voisit harjoittaa ja tienata. Mutta te kaksi olette päättäneet toisin.

Miehen palkasta sinulle eläkevakuutus, tai ainakin rahaa säästöön tulevaa varten. Samoin käyttörahat pitää mennä tasan. Ja omaisuus puoliksi, avioliiton aikana hankittu.

Anteeksi aloittaja, mutta tunnen itseni hyväksikäytetyksi, jos minulta haetaan psyykkausta sietämättömän sietämiseen, kun sinulla olisi valta tehdä tilanteellesi jotain.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 10:39"] etten ole vienyt esim. lehtiä kierrätykseen vaan jättänyt ne pinoon eteiseen. 

Veisi itse sen kummemmin kyselemättä. 

Neljä lasta, äiti hoitaa lapset ja kodin, mies itsensä ja harrastuksensa. 

 [/quote]

Niin siis hoidatko sitä kotia vai et? Jos kerran hoidat miksi kuitenkin jätät kotihoitotehtäviä miehellesi? Tai odotat että hän niitä tekisi, sinun tärkeää tehtävää. Jos sinä olet tässä tärkeässä tehtävässä kotia hoitamassa, luulisi että se onnistuisi normaalin työajan puitteissa. Etenkin jos lapset ovat kouluikäisiä.

Jos et taas halua hoitaa kotianne, niin mene töihin.

Meillä on alakoululaisia ja kotihoidettuja taaperoita. Raha-asioissa meillä on melko erilliset taloudet esim. meillä on poissulkevat avioehdot jne.  Tämä on minun oma valinta olla kotona ja teen sen ilman, että mies tienaa minullekin. Olen tienannut ansiotyössä ennen lapsia, jotta voisin olla kotona. Yhteiskuntahan ei juurikaan mitään tue, kun on noita yli kolmevuotiaita. En siis laske senkään varaan. Mitään asumislisiä jne. ei tietenkään tule, kun perheessä on työssäkäyvä jäsen. Hoidan osuuteni kuluista, mies osansa. Ja kumpikin hoitaa omat kulunsa.

Kotitöistä: Tietenkin vien sen lehtipinon itselleni sopivaan aikaan. Mutta miksi miehen pitää valittaa, jos se on tekemättä tiettyyn aikaan. Ei miehen sitä tarvitse tehdä, mutta jos häntä häiritsee se, etten ole vienyt sitä hänen valitsemassaan aikataulussa, niin miksei voi viedä sitä itse? Nämä on minua ihmetyttäviä asioita. 

ap

Ehdotan, että lähdet yksin viikoksi lomalle ja miehesi hoitaa kaiken kotona sillä aikaa. Se voisi avata miehesi silmät...