Synnytys ilman kivunlievitystä

Lääkkeetön x3, tai no ilokaasua olen kyllä käyttänyt. Pelkään piikkejä ja siksi näin. Etukäteen siis tiedossa, toki en ollut varma pystynkö siihen... Mutta hyvin meni, vaikka ponnistusvaihe tuntui kyllä melko brutaalilta ilman puudutusta. Tuntuisi se ehkä muutenkin, en tiedä.

Äitiysjoogan tekniikat ja ennen kaikkea oikeanlainen hengitys auttoivat mua.

Itsellä kokemusta kolmesta synnytyksestä.
Yksi niistä meni luomuna kun minulle ei pyynnöstä huolimatta annettu kipulääkettä/puudutteita.
Oli ihan hirveetä, pyörryin kivusta monta kertaa! Elämäni kamalin kokemus.
Olen myös kuullut synnytystarinoita joissa luomusynnytys on mennyt hyvin eikä kipulääkettä kaivattu.
Mene avoimin mielin synnyttämään! Ei voi tietää miten reagoit kipuun, varsinkaan jos esikoinen kyseessä.
Mielestäni synnytyksessä ei tarvitsisi turhaan kärsiä jos apu on saatavilla joten jos tuntuu että sitä puudutetta tarvii niin ehdottomasti suosittelen! Ei ole mukavaa jos jää ikävät muistot synnytyksestä.
Mutta niin kuin jo sanoin, avoimin mielin koska jokaisen kroppa reagoi erilailla kipuun ja myös lääkkeisiin.
Tsemppiä :)

Kolme synnytystä, ekassa epiduraali, ilokaasu, vauvan virheasento, episiotomia ja imukuppi. Tokassa spinaali, ihan ok synnytys. Kolmanteen valmistauduin tekemällä rentoutusharjoituksia, harjoittelemalla synnytyslaulua ja tekemällä mielikuvaharjoituksia. Kivunlievityksenä käytin ammetta, laulua, pystyasentoa ja hierontaa (mies joutui tosissaan töihin myös). Ehdottomasti hienoin kokemus! Eli siis kyllä, valmistauduin lääkkeettömään synnytykseen ja se kannatti! En usko, että olisin pystynyt siihen ilman valmistautumista.

Ajattelin kokeilla ilman kivunlievitystä niin pitkälle kuin mahdollista. Tietysti olen varautunut siihen, ettei kaikki mene suunnitellusti, mutta haluan ainakin kokeilla. Olen kiinnostunut hankkimaan lisätietoa hypnosynnytyksestä. Onko kellään kokemusta?

myös äitiysjooga kiinnostaa. Voikohan sen aloittaa vielä tässä vaiheessa? LA noin 5 viikon päästä.

ap

Toinen synnytys oli minulla täysin luomu. Mitään en ehtinyt saada kun olin kotona liian pitkään. Lue akupisteistä. Ne auttoivat ja paras vinkki av palstalta oli leuan rentoutus. Kuulemma joku yhteys tonne alakertaan. Toimi! Kun leuka rentona ölisin kotona niin siksipä kestin niin pitkään.

Yksi synnytys ja se luomuna, koska en saanut hitaan avautumisen ja hoitajien kiireen takia kipulääkitystä enkä puudutteita. En ollut valmistautunut siihen, vaikka toki tiesin sen olevan mahdollista. Synnytys kesti 13h ja oli aivan kamalaa. Pelkopolilla olen käynyt synnytyksen jälkeen, koska edelleen näen painajaisia ja synnytyksestä on kohta vuosi.

Kolme lääkkeetöntä synnytystä takana. Olleet sen verran nopeita synnytyksiä ettei mitään ole ehditty antaa tai sitten olen pyytänyt liian myöhään.

Tammikuussa pitäisi neljäs lapsi syntyä enkä usko, että tälläkään kertaa ehdin saamaan mitään. 

Mä aattelin etukäteen että haluan luomuna. Sit kun olin synnyttänyt 1,5 vuorokautta ja siitä vuorokauden jumittanut 7 sentissä niin kätilöt totesi ettei tää etene ja laittoivat mulle oksitosiinia ja epiduraalin. En oo ihan hollilla tapahtumista ja kuka sen epiduraalin halusi, tosin mulle siinä vaiheessa olisi ollut ihan sama onko se epiduraali vai eutanasia. 

Mulla muistikuvat lähtee liikkeelle kunnolla taas siitä kun saan epiduraalin ja se kipu häviää. Jälkikäteen koin olevani huono synnyttäjä, vaikka _mikään_ epiduraalin riski ei toteutunut ja ponnistusvaihe sujui puolessa tunnissa ja sainhan mä nauttia siitä luomusynnytyksestäkin mukavan kauan. Hormonihuuruissa vaan jotenkin otin sen luomun pakkomielteeksi jälkikäteen, huoh :D

Että avoimin mielin vaan, ei siihen voi musta etukäteen valmistautua kun ei yhtään tiiä mitä se on ja ku se on kerta kaikille erilaista. Jälkikäteen mulle selvisi että ensisynnyttäjä voi ihan hyvin jumiutua, sitä kutsutaan latenssivaiheeksi ja se voi kestää jopa viikon :D 

Mulla toinen synnytys lähenee ja vähän on tullut taas mieleen, että yrittäiskö luomuna.

Kolme lääkkeetöntä synnytystä takana, ja tyytyväinen olen. Ei ole kipu mitenkään erikoista ollut milloinkaan, paitsi ekalla kerralla kun paikat repes niin pahasti että meni taju hetkeksi. Siitäkin herättiin ja ihan ok olo oli. Esim. käden murtuminen ja kielilävistys sattuivat minulla enemmän, puhumattakaan syövän aiheuttamista kivuista. 

Mulla kävi niin, että en yhtään mitenkään saanut rentouduttua. Supistukset olivat useita minuutteja pitkiä ja jostain syystä en pystynyt juuri liikahtamaankaan. Kävelyähän usein suositellaan helpotukseksi, mutta ei tullut kuuloonkaan, pahensi vaan tuskaa. Ilokaasulla sinnittelin, mutta lopulta "annoin periksi" ja otin epiduraalin. Sitten lapsi lähti tulemaan vauhdilla... ilmeisesti ihan oikeasti olin onnistunut kramppaamaan itseni niin tiukkaan, että synnytys ei edennyt.

Luomuna synnytin viime kuussa, ja hyvin meni. :) Näin koska mies kielsi lääkkeellisen kivunlievityksen, koska pelkäsi vauvan puolesta.

Esikoisen synnytys oli kaikkea muuta kuin luomusynnytys. Silloinkin mulla oli jossain päässä ajatus, että luomusynnytys voisi olla mukava mutten ollut juuri varautunut synnytykseen ja synnytys jouduttiin yllättäen käynnistämään. En osannut tehdä oikein mitään luomusti eikä mua myöskään tuettu sairaalan henkilökunnan puolesta siihen vaan lähinnä epiduraaliin, ilokaasuun ja makaamiseen.

Ekasta synnytyksestä jäi huonot muistot, jotka jotenkin nousi esille vasta kunnolla kun aloin odottaa toista lasta. Kävin tuolloin pelkopolilla, raskausjoogassa, luin kirjoja synnytyksestä, juttelin monen ihanan läheisen kanssa synnytyksistä (mulla on ollut onni esikoisen syntymän jälkeen tutustua esim. kätilöihin ja doulana toimineisiin ja sain heiltä paljon tietoa), otin synntykseen myös mukaan doulan, jota tapaisn myös ennen synnytystä. Synnytys oli ihana ja paljon vähemmän kivulias kuin se ensimmäinen, jossa mulla oli epduraali mutta, jossa vain makasin. Toisessa liikuin paljon. Mulla oli myös homeopatia, akupunktio, lämpimät jyväsäkit, keinutuoli jumppapallo jar oikkuminen käytössä. Doula ja mies hieroivat. Ihan parasta tässä synnytyksessä oli äänenkäyttö (erityisesti miehen matala ääni) ja tens-laite.  Ihan putkeen ei tuo toinenkaan synnytys mennyt vaan kalvot annoin puhkaista ja olin käytännössä piuhoissa kiinni koko salissaoloajan. En myöskään päässyt ammeeseen (tässä ei niinkään ärsyttänyt se, etten päässyt vaan se, että jäi vaikutelma, ettei kätilö uskaltanut tehdä selvää päätöstä voinko mennä vai en vaan puheli miten mennään vaan tilanteen mukaan kun doula kyseli voisinko ammeeseen mennä ja sitten tilanne kun olisin voinut mennä tavallaan meni ohi). Pystyin kuitenkin suuren osan ajasta liikkumaan vaikken langattomia laitteita jostain syystä saanutkaan. Mulla oli toisessa synnytyksessä synnytystoivelista mukana. Muhun ja toiveisiini suhtauduttiin hyvin, varmasti osittain sen vuoksi, että olin käynyt pelkopolilla. Sain kehuja lääkkeettömästä synnytyksestä. Henkilökunta toi esille, että lääkkeetöntä synnytystä toivotaan harvoin ja synnytysvuodeosastolla kehuivat , miten vauva on erilainen kuin jos on vahvasti lääkitty synnytyksessä (mä ja esikoinen oltiin kyllä synnytyksen jälkeen kummatkin ihan tokkurassa monta päivää, toki vaikea sanoa mistä johtui mutta lääkkeilläkin varmaan oli osuutta tässä). Olin näistä kommenteista itse asiassa aika yllättänyt.

Silti ilman doulan tukea ei toinenkana synntytys varmasti olisi mennyt niin hyvin kuin meni. Ensimmäinen tässä toisessa synnytyksessä mukana  olleista kätilöistä ei varmaan ollut luomusynnytyksen kanssa ihan omimillaan. Toinen, joka oli ponnistusvaiheessa mukana oli erinomainen ja hyvin asiansa osaava. Ponnistin jakkaralta, se oli helppoa ja tapahtui nopeasti vaikka sattuikin paljon. Toinen synnytys oli kaikkineen ihana. Koin siinä synnytystranssin vaikka olin ajoittain myös itkuinen ja peloissani. Tämä synnytyskokemus auttoi myös vaativan vauvan kanssa. Jaksoin ensimmäiset kuukaudet ihan eri tavalla kuin esikoisen synntyksen jälkeen vaikka kuopus on ollut paljon vaativampi vauvana. Toinen synnytys on toki aina luonnostaan helpompi mutta ensimmäisestäkin synntyksestä olisi pienillä jutuilla voinut tehdä edes vähän positiivsemman kokemuksen. Itse koen jotenkin niin päin, että toisessa synnytyksessä sain kivunhoitoa ensimmäisessä vain lääkkeitä, jotka itseasiassa eivät juuri edes auttaneet (lähinnä mulle tuli huono ja tokkurainen olo). Siksi musta tuntuu tosi oudoilta suurin osa esimerkiksi tämän palstan lääkkettömien synnytysten kuvauksista, ymmärrän, että synnytys, jossa vaikka vaan maataan ja ei saa lääkkeitä on kyllä varmaan oikeasti ihan kamala useimmille eikä lääkkeettömän synnytyksen pitäisi mielestäni sellainen olla.

Jos haaveilet luonnollisesta kivunhoidosta suosittelen tutustumaan ainakin Malla Rautaparran kirjoihin. Myös joku kurssi (nykyisin vaikka mitä tarjolla) voisi olla hyvä synnytykseen valmistautumisessa ja itse liputan kyllä doulan puolesta. Kiveenhakattuja suunnitelmia ei kannata tehdä mutta asioita kannattaa pohtia ja toiveita muodostaa. Myös mahdollisen puolison olisi hyvä olla tietää mahdollisimman paljon synnytyksen kulusta ja siitä, miten voi tukea synnyttäjää esim. äänenkäytöllä, hieronnalla yms. Itse koin, että puoliso pystyi auttamaan toisessa synnytyksessä paljon enemmän kun ensimmäisessä koska doula neuvoi häntä ja itsekin tarvin apua muuhunkin kuin kädestäpitäjäksi.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:13"]

Luomuna synnytin viime kuussa, ja hyvin meni. :) Näin koska mies kielsi lääkkeellisen kivunlievityksen, koska pelkäsi vauvan puolesta.

[/quote]

Mä oon miettinyt että miehet sais kyllä saada jonkun kiduttajan sinne synnärille. Sit ne pääsis tasa-arvoisemmasta lähtökohdasta kommentoimaan kivunlievityksen tarpeellisuutta. "Sinnittele vaan, kulta".

Synnytin tokan lapseni luomuna altaaseen, alkuperäinen ajatus oli vain lievittää kipua hetken aikaa altaassa (kuten ekassakin synnytyksessä), mutta sitten kätilö kysyi haluanko synnyttääkin veteen. Kaikki sujui hyvin ja kohtuullisen kivuttomasti.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 23:59"]

Ajattelin kokeilla ilman kivunlievitystä niin pitkälle kuin mahdollista. Tietysti olen varautunut siihen, ettei kaikki mene suunnitellusti, mutta haluan ainakin kokeilla. Olen kiinnostunut hankkimaan lisätietoa hypnosynnytyksestä. Onko kellään kokemusta?

myös äitiysjooga kiinnostaa. Voikohan sen aloittaa vielä tässä vaiheessa? LA noin 5 viikon päästä.

ap

[/quote]

Varmasti voi aloittaa. Sieltä joogastahan voi lähteä vaikka suoraan synnyttämään mutta toki nyt on jo kiire kurssia etsiä (yksityisiä aikoja sopivat myös jotkut joogaohjaajien kanssa jos ei kursseille mahdu tms). Millä paikkakunnalla olet? Aktiivisen synnytyksen tapaamisista saa myös monenlaista lisätietoa.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:13"]Luomuna synnytin viime kuussa, ja hyvin meni. :) Näin koska mies kielsi lääkkeellisen kivunlievityksen, koska pelkäsi vauvan puolesta.
[/quote]
Mies kielsi? Pelkäsi vauvan vuoksi! Ei voi olla totta. Entä eikö pelännyt sinun vuoksesi? Tuommoinen ei ole mies. Muistathan kieltää mieheltäsi puudutus kun menee juurihoitoon. Sinullahan on syytä pelätä sukusolujen puolesta. Muista myös kieltää kaikki särkylääkkeet yms mieheltäsi.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:13"]Luomuna synnytin viime kuussa, ja hyvin meni. :) Näin koska mies kielsi lääkkeellisen kivunlievityksen, koska pelkäsi vauvan puolesta.
[/quote]
On yhtä kuin miehesi halusi kiduttaa sinua ja sinä olit äärettömän tyhmä.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:15"]

Esikoisen synnytys oli kaikkea muuta kuin luomusynnytys. Silloinkin mulla oli jossain päässä ajatus, että luomusynnytys voisi olla mukava mutten ollut juuri varautunut synnytykseen ja synnytys jouduttiin yllättäen käynnistämään. En osannut tehdä oikein mitään luomusti eikä mua myöskään tuettu sairaalan henkilökunnan puolesta siihen vaan lähinnä epiduraaliin, ilokaasuun ja makaamiseen.

Ekasta synnytyksestä jäi huonot muistot, jotka jotenkin nousi esille vasta kunnolla kun aloin odottaa toista lasta. Kävin tuolloin pelkopolilla, raskausjoogassa, luin kirjoja synnytyksestä, juttelin monen ihanan läheisen kanssa synnytyksistä (mulla on ollut onni esikoisen syntymän jälkeen tutustua esim. kätilöihin ja doulana toimineisiin ja sain heiltä paljon tietoa), otin synntykseen myös mukaan doulan, jota tapaisn myös ennen synnytystä. Synnytys oli ihana ja paljon vähemmän kivulias kuin se ensimmäinen, jossa mulla oli epduraali mutta, jossa vain makasin. Toisessa liikuin paljon. Mulla oli myös homeopatia, akupunktio, lämpimät jyväsäkit, keinutuoli jumppapallo jar oikkuminen käytössä. Doula ja mies hieroivat. Ihan parasta tässä synnytyksessä oli äänenkäyttö (erityisesti miehen matala ääni) ja tens-laite.  Ihan putkeen ei tuo toinenkaan synnytys mennyt vaan kalvot annoin puhkaista ja olin käytännössä piuhoissa kiinni koko salissaoloajan. En myöskään päässyt ammeeseen (tässä ei niinkään ärsyttänyt se, etten päässyt vaan se, että jäi vaikutelma, ettei kätilö uskaltanut tehdä selvää päätöstä voinko mennä vai en vaan puheli miten mennään vaan tilanteen mukaan kun doula kyseli voisinko ammeeseen mennä ja sitten tilanne kun olisin voinut mennä tavallaan meni ohi). Pystyin kuitenkin suuren osan ajasta liikkumaan vaikken langattomia laitteita jostain syystä saanutkaan. Mulla oli toisessa synnytyksessä synnytystoivelista mukana. Muhun ja toiveisiini suhtauduttiin hyvin, varmasti osittain sen vuoksi, että olin käynyt pelkopolilla. Sain kehuja lääkkeettömästä synnytyksestä. Henkilökunta toi esille, että lääkkeetöntä synnytystä toivotaan harvoin ja synnytysvuodeosastolla kehuivat , miten vauva on erilainen kuin jos on vahvasti lääkitty synnytyksessä (mä ja esikoinen oltiin kyllä synnytyksen jälkeen kummatkin ihan tokkurassa monta päivää, toki vaikea sanoa mistä johtui mutta lääkkeilläkin varmaan oli osuutta tässä). Olin näistä kommenteista itse asiassa aika yllättänyt.

Silti ilman doulan tukea ei toinenkana synntytys varmasti olisi mennyt niin hyvin kuin meni. Ensimmäinen tässä toisessa synnytyksessä mukana  olleista kätilöistä ei varmaan ollut luomusynnytyksen kanssa ihan omimillaan. Toinen, joka oli ponnistusvaiheessa mukana oli erinomainen ja hyvin asiansa osaava. Ponnistin jakkaralta, se oli helppoa ja tapahtui nopeasti vaikka sattuikin paljon. Toinen synnytys oli kaikkineen ihana. Koin siinä synnytystranssin vaikka olin ajoittain myös itkuinen ja peloissani. Tämä synnytyskokemus auttoi myös vaativan vauvan kanssa. Jaksoin ensimmäiset kuukaudet ihan eri tavalla kuin esikoisen synntyksen jälkeen vaikka kuopus on ollut paljon vaativampi vauvana. Toinen synnytys on toki aina luonnostaan helpompi mutta ensimmäisestäkin synntyksestä olisi pienillä jutuilla voinut tehdä edes vähän positiivsemman kokemuksen. Itse koen jotenkin niin päin, että toisessa synnytyksessä sain kivunhoitoa ensimmäisessä vain lääkkeitä, jotka itseasiassa eivät juuri edes auttaneet (lähinnä mulle tuli huono ja tokkurainen olo). Siksi musta tuntuu tosi oudoilta suurin osa esimerkiksi tämän palstan lääkkettömien synnytysten kuvauksista, ymmärrän, että synnytys, jossa vaikka vaan maataan ja ei saa lääkkeitä on kyllä varmaan oikeasti ihan kamala useimmille eikä lääkkeettömän synnytyksen pitäisi mielestäni sellainen olla.

Jos haaveilet luonnollisesta kivunhoidosta suosittelen tutustumaan ainakin Malla Rautaparran kirjoihin. Myös joku kurssi (nykyisin vaikka mitä tarjolla) voisi olla hyvä synnytykseen valmistautumisessa ja itse liputan kyllä doulan puolesta. Kiveenhakattuja suunnitelmia ei kannata tehdä mutta asioita kannattaa pohtia ja toiveita muodostaa. Myös mahdollisen puolison olisi hyvä olla tietää mahdollisimman paljon synnytyksen kulusta ja siitä, miten voi tukea synnyttäjää esim. äänenkäytöllä, hieronnalla yms. Itse koin, että puoliso pystyi auttamaan toisessa synnytyksessä paljon enemmän kun ensimmäisessä koska doula neuvoi häntä ja itsekin tarvin apua muuhunkin kuin kädestäpitäjäksi.

[/quote]

Kyllä se voi olla uskomattoman kamalaa, vaikka tekisi kaiken "oikeaoppisesti" luomun kannalta eikä vaan makaisi paikallaan. Samoin kuin luonnollisten synnytysten kestokin vaihtelee. Ei se vaadi sen kummempaa ymmärrystä. Vaikka kaksi samoista lähtökohdista olevaa synnyttäjää tekisi täsmälleen samat asiat, synnytykset ovat erilaisia. Onhan toisille kuukautisetkin todella kivuliaat vaikka tekisi mitä jumppaa ja kevyttä liikuntaa ja lantion pyörittelyä ja toisten elämää ne sitten eivät mitenkään erityisesti niin haittaa. 

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:19"]

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:13"]Luomuna synnytin viime kuussa, ja hyvin meni. :) Näin koska mies kielsi lääkkeellisen kivunlievityksen, koska pelkäsi vauvan puolesta. [/quote] Mies kielsi? Pelkäsi vauvan vuoksi! Ei voi olla totta. Entä eikö pelännyt sinun vuoksesi? Tuommoinen ei ole mies. Muistathan kieltää mieheltäsi puudutus kun menee juurihoitoon. Sinullahan on syytä pelätä sukusolujen puolesta. Muista myös kieltää kaikki särkylääkkeet yms mieheltäsi.

[/quote]

Musta nämä on aika ouotoja kommentteja. Ajattelen niin, että lääkkeetön synnytys voi olla myös synnyttäjän etu ja kyllä ainakin itse miettisin myös vauvaa jos vielä joskus synnyttäisin (mitä en enää taida tehdä) vaikka olenkin nainen. Itsellä siis kokemus lääkkeellisestä ja lääkkettömästä synnytyksestä ja sekä minä että vauva voitiin huomattavasti paremmin lääkkeetömän jälkeen. Tosin kivunlievitystä olikin tässä paremmin. Kirjoitin tähän ketjuun pitkän sepostuksen synnytyksistäni aiemmin.