Tämä on kyllä kamala tilanne. Olemme lihottaneet lapsemme

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 11:16"]

Jotkut meistä ovat enemmän herkkiä hiilareille. Tuo perunasta ja leivästä tykkääminen viittaisi siihen. Ts. itselläni on niin, että mitä enemmän annan itseni syödä esim. leipää, sitä enenmmän sitä tekee mieli. Siis tulee ihan himo siihen. Ja todella helposti näkyy vyötäröllä se.

Ratkaisuni on se, etten syö koskaan leipää aterioilla ja muutenkin vain aamuisin pari hapankorppua runsailla päällisillä. Lisäksi kananmuna. Proteiini pitää hyvin nälkää ja kun ei rasvaakaa pelkää kohtuuttomasti, ei noita karkin ym. himoja synny. Mulla hoikkana pysymisen avain on arkihiilareiden rajoittaminen ja kohtuullinen liikunta.

Kannattaa kokeilla, mikä tyyli sopii lapsellesi. Olemme niin erilaisia.

[/quote]

Olen tämän kirjoittajan kanssa samolla linjoilla. Itsekin olin pullea lapsi. Meillä ei koskaan ollut arkisin lämmintä ruokaa niin koulu jälkeen puputin sitten leipää. Ja leipää voisin yhä syödä kuinka paljon vaan, mutta se ei vie nälkää, toki vatsa täyttyy ja ja on turvonnut olo, mutta silti on nälkä. Joten ehdottaisin, että vähennätte sitä leivän määrää, koska se ei näköjään vie nälkää.

Syökää proteiinipainotteisimmin, esim munakas aamulla tai maustamatonta jugurttia ja rahkaa. Ja paljon kasviksia etenkin vihreitä sellaisia. Kaali-porkkanasalaattia ananaksen kanssa on hyvä lisäke ruokaan tai välipala. Itsekin olen sokerihiiri, mutta kesällä on ollut helppo tyydyttää makeanhimo marjoilla ja vesimeloonilla. Lopettaisin myös karkkipäivän, minusta se on maailman typerin keksintö. Mielummin niin että pienet herkut siollin tällöin, kuin mitään pakkomässytystä kerran viikossa. Ja sovitte niin, etä lapset eivät mene itse jääkaapille vaan teillä on ruoka-ajat jolloin syödään. Annostele itse ruoka ja jos jää nälkä niin sitten syödään vaikka porkkanaa. 

Kannattaa opettaa lapsi itse hillitsemään itseään eikä vain käskeä ja rajoittaa tätä. Lapsi oppii sillä vain, ettei vanhempien edessä syödä liikaa, mutta syö sitten muualla mitä huvittaa. Ainakin aikuisena lihoaa nopeasti, kun kerrankin on omaa rahaa syödä ja tehdä ihan mitä huvittaa. Jos terveellinen ruoka ja liikunta on pakkopullaa, ei sitä tee enää itsenäisesti, kun ei ole pakko.

Kotona asuessani olin alipainoinen, mutta kun muutin omilleni, lihoin yli 30 kiloa lyhyessä ajassa. En osannutkaan itse hillitä herkkujen syömistä, kun kotona oli ollut aina joku vahtimassa! Yksin asuessa ei ollut niin ja vain söin ja söin, kun teki mieli. Tärkeintä olisi opettaa lapselle, että se himo jatkaa syömistä ei ole enää nälkää ja odottaa vaikka se 20 minuuttia ennen kuin ottaa lisää.

Uskokaa tai älkää, mutta osa ruoanhimosta on janoa! Ihmiset, jotka eivät tykkää juoda vettä syövät suurempia annoksia jotain mehevää (usein rasvaista) ruokaa. Juuri näin jonkun tutkimuksen sioista, että ne jotka söivät eniten, olivat kuivuneita eivätkä tajunneet juoda tarpeeksi. Sika on äärimmäisen älykäs eläin (koiria paljon älykkäämpi) ja silti silläkin voi mennä sekaisin niinkin perustuntemukset kuin nälkä ja jano. Juokaa vettä! Mikään muu ei vie janoa (ja ylimääräistä ruoanhimoa) yhtä tehokkaasti! Jos silti on nälkä niin ilmeisesti ruoantarve sillä hetkellä om sitten sellainen, että tarvitsee ruokaa vielä lisää.

Siskoni oli muuten samoissa kontrolloivissa oloissa YLIPAINOINEN! En vieläkään tajua, miten se on mahdollista. Omia rahoja meillä ei ollut ja kaveritkin ovat yhteisiä, joten tiedän, ettei hän niidenkään kotona syönyt. Hän söi tismalleen sen, minkä minäkin, ja silti minä olin hyvin alipainoinen liikunnanvihaaja ja siskoni tanssi ja juoksenteli, pyöräili ym. ja silti oli lihava. En vain tajua! Ainoa ero oli leipä, jota oli aina tarjolla rajattomasti ja josta minä en pitänyt, mutta siskoni piti. Silloin ajateltiin, että kaikkien pitäisi syödä kymmenen palaa leipää päivässä. Minulle se oli aivan järkyttävän iso määrä...

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 12:49"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 11:35"]Älkää ainakaan sanoko lapselle painosta mitään, ettei hän ala turhaan stressata. Itselläni tuli juuri tuon ikäisenä murrosiän painonnousu, mistä kouluterkkari huomautti. Sen jälkeen en olekaan enää osannut olla pohtimatta painoa, vaikka see palautui normaalisi muutamassa kuukaudessa pituuskasvun myötä. Antakaa lapselle välipalaksi terveellisiä juttuja, vaikka porkkanoita, ettei tarvitse nälässä olla. Kyllä se varmasti taas asettuu, kunhan arki alkaa :) [/quote] Toki ruokailutottumuksiin täytyy kiinnittää huomiota, mutta sillä tavalla että ohjaa lasta hienovaraisesti. Ylipainoisia ystäviäni lähes poikkeuksetta yhdistää se, että pienenä herkut on kielletty ja vanhemmat ovat olleet hyvin tuomitsevia herkuttelusta sekä kyylänneet lasten syömistä. Kostautuu murkkuikäisenä kun omista rahoista aletaan ostaa herkkuja salaa.

[/quote]

Ihanko totta? Mun kaveripiirissä taas suurimmalla osalla lihavista myös vanhemmat on lihavia ja kotoa on opittu huonot ruokailutottumukset: sokerimehua, limsaa, karkkia ja pullaa juodaan ja syödään päivittäin. Lisäksi sitten tunnesyöpöt.
[/quote]
Oot oikeassa ja tuo varmasti on yleisempää. Mulle nyt vaan on sattunut ystäväpiiriin monta ihmistä, joiden normaalipainoiset vanhemmat ovat pitäneet lapsensa pois herkuista niin kauan kuin vanhemmuuden auktoriteetti on antanut myöten. Sit on lähteny sokka irti heti kun saa itse päättää ja ylipaino on jäänyt osaksi elämää. Sekä vinoutunut suhtautuminen ruokaan (esim. arkena rajoitetaan ja vkl syödään hulluna).